Törsäys

Eräänä tiistaina tässä keväällä päätin lounastauolla tsekata nopeasti, löytyisikö Töölöntorin Relovesta mustia pillifarkkuja – housuja, joita pidän jalassani todella usein. Kuten arvata saattaa, koitui kirppiskäynti kohtalokseni ja löysin kaikkea muuta paitsi farkkuja.

Silmiini osui aivan aluksi pilkullinen Vuokon mekko. Hintalappua katsoessa toivoin, että mekko ei olisi laisinkaan oikean kokoinen. Toisin kävi. Mekko oli päällä todella kiva, vaikka vyötä en päässyt varashälyttimen takia kokeilemaan. En voinut vastustaa kiusausta ja päätin sijoittaa Vuokkoon. Aivan ilmainen mekko ei siis ollut, 34 euroa.

Kotona yllätyksenä tuli, että paksu vyö ei ollut laisinkaan sopiva vyötärölleni. Tai, no, saan vyön juuri ja juuri kiinni, mutta käyttömukavuus on miinuksella ja ulkomuotokin kärsiin. Itse asiassa vyö olisi suunnilleen sopiva minulle hiuspannaksi! Ei ihan nappiin mennyt tuon vyön kanssa siis.

Minua ei kuitenkaan haittaa pitää mekkoa ilman vyötä. Mekon Japaniin viittaava henki, tulee ilmi ilmankin vyötäkin. Epäilen, että edellinen omistaja on modannut mekkoa: pituutta on ainakin lyhennetty ja ehkä myös koko kauneutta on kavennettu.

Tämä Vuokon mekko taitaa olla melko vanhaa tuotantoa. En ole aikakaan koskaan törmännyt vastaavaan niskalappuun. Onko lukijoissa Vuokko-asiantuntijoita?

Musta löysä viskoosipaita suorastaan huusi nimeäni. Tämän vaatekappaleen kohdalla jouduin hieman pyörtämään sanojani, koska paita osoittautui tarkemman tutkimisen jälkeen vaateketju JC:n paidaksi. No, paidalle on minulla käyttöä, eli ehkä madallan ostokynnystä juuri vakio- tai perusvaatteiden kohdalla välillä. Tämä paita maksoi 6 euroa.

Tämä Fred Perryn puuvillatunika löytyi itse asiassa eri visiitillä Relovesta kuin muut ostokset, mutta niputin vaatteen nyt tähän samaan tiistaitarinaan. Tunika – tai minulle tuo on ihan mekkona käytössä, maksoi 8,40 euroa. Vaate on osoittautunut varsin toimivaksi. Pidän mekon maanläheisestä värityksestä ja pienistä kauluksista kovasti.

En ole koskaan aikaisemmin ostanut käytettyjä lenkkareita kirpparilta (8 euroa). Nyt sekin on siis koettu! Nämä Niken kengät päätyivät kotona heti pesukoneeseen ja ne kestivät pesukoneen hyvin. Olen pitänyt näitä vain ns. kaupunkikäytössä, kun epäilen, että mahdollisesti paljon käytetyt lenkkarit eivät oikein sovi niin sanotusti rajumpaan käyttöön.

Tällainen vaatepainotteinen törsäys tällä kertaa. Löytyykö ostoksista suosikkeja?

Kaunista uutta viikkoa!

Nyt niitä on

Kirjoittelin keväämmällä kukkaruukkumaniasta. Mania ei ole laantunut, vaan ruukkujen metsästys käy vilkkaana. Onneksi saalistakin on tarttunut matkaan. Tori.fi on aiheuttanut useamman pettymyksen, mutta lopulta löysin kahdelta eri myyjältä Facebook-kirpparilta tällaisen setin Arabian kukkaruukkuja kerralla.

Harvinainen hetki, mutta tällä hetkellä kaikki muut kodin viherkasvit, paitsi isokokoinen fiikus, majailevat Arabian ruukuissa. Ruukkujen lautasten koot vaihtelevat, mutta täydellisyys olisi ehkä jopa tylsää!

Ruukkuhankinta piti sisällään kaksi tummaa pikkupurkkia, yhden kookkaan valkoisen lautasen ja kaksi vaaleaa ruukkua. Setti maksoi yhteensä 27 euroa. Nyt ruukuista on jopa ylitarjonta ja yksi käyttämättä jäänyt ruukku odottaa kasvia itselleen.

Aurinkoista viikonloppua!

Ps. olen onnistunut saamaan oikean käteni niin jumiin läppärillä työskentelystä, että yritän vähentää ns. vapaa-ajalla koneen ja puhelimen hipelöintiä. Päivässä menee joka tapauksessa monta, monta tuntia koneella gradu- ja harjoitteluhommien parissa. Siksi siis blogin puolella hiljaiseloa enemmän, harmi sinänsä.

Tuuria kirppiksellä!

Joskus onni potkaisee kirppiksellä ja mulle kävi viime viikolla juuri näin! Olin toki jo kotona ohjeistanut kanssa-asujaa, että jos yritän kantaa kirppikseltä jotain muuta kuin kukkaruukkuja tai mustia pillifarkkuja, täytyy aikeeni estää.

No, voitte arvata, pystyinkö vastustamaan Saara Hopean suunnittelemaa maljakkoa, mitä koristi 1,50 euron hinta Kirppis-Center Manhattanilla? Tai, kuuntelinko hitusen nuhtelevaa kanssa-asujan ääntä? Varmaan jossain kohtaa (lue: pian) pitää alkaa säännöstellä myös näitä ns. huippulöytöjä. En tosin tiedä, millaista mielenlujuutta pitäisi omata, että pystyisi vastustamaan omaa silmää ja kukkaroa miellyttäviä designlöytöjä.

Minulle on aikaisemminkin käynyt hyvä tuuri näiden maljakkojen kanssa: kaksi yksilöä olen napannut haaviini Manhattanilla ja yhdestäkään en ole maksanut paria euroa enempää.

Tätä maljakkoa on tehty kahta kokoa. Pienempi on eka kokoelmassani, mutta väri on sama kuin jo omistamassani isommassa yksilössä. Valoa vasten väri on tummansininen, vähän mustikkainen, mutta varjossa lasi näyttää tosi tummalta.

En ole löytänyt oikein mitään infoa näistä. Ehkä siksikin maljakoita näkee vielä halvalla, koska malli ei ole tunnettu. Olen todistettavasti nähnyt Saara Hopean synnyinkaupungin, Porvoon museon näyttelyssä näitä samoja maljakoita. Siksi itse osaan ne Hopeaksi tunnistaa.

Täytyy vielä myöntää, että en ihan pysynyt raameissa kirppisreissulla: raahasin Manhattanilta mukanani vielä Fauna-lautasen vitosella, Kilta-kupin 2,40 eurolla ja ne mustat pillifarkut (sentään) 5 eurolla.

Tunteeko lukijoista joku näitä Saara Hopean maljakoita? Kuulisin mielelläni lisää näistä kaunokaisista!

Kivaa perjantaita!

Kirppisvinkki!

Selvästi kevät ja kesä tekee tuloaan, kun pihakirppikset heräilevät talvihorroksesta. Mä korkkaan vuoden ulkoilmakirppiskauden  tulevana lauantaina 21.4. Harjattulan kartanon Kevätkirppiksellä Turun Kakskerrassa.

Myyntiin on tulossa sekalaisesti astioita, vaatteita ja kodin sisustustavaraa.

Täytyy toivoa, että sää suosii. Kirppis siirtyy sisätiloihin, jos sataa vettä, eli tapahtuma järjestetään joka tapauksessa.

Pidän peukut pystyssä, että paikalla on mukavasti myös ostajia!

Kukkaruukku-mania

Olen juossut kirppareilla Arabian kukkaruukkujen perässä niin sanotusti huolella. Tiedättehän tilanteen, kun viherkasvi on ollut jo vuosia liian pienessä ruukussa ja uuden isomman ruukun tulisi olla samanlainen kuin suurin osa muistakin ruukuista. Olen kerännyt hiljalleen Richard Lindhin Arabialle suunnittelemia SN-mallin ruukkuja, eli sellainen oli nytkin kiikarissa.

Valehtelematta kymmenisen kirppistä tarjosivat pyöreää nollaa kukkaruukkujen saralla. Kevät taitaa olla erityisen hankalaa aikaa kukkaruukkujen kanssa. Kaikki muutkin etsivät ruukkuja ja vaihtuvuus on varmasti kovaa. Sitähän tämä kirppiselämä on: kun jotain todella etsii, ei sellaista löydy ja sitten kun mitään ei hae, helmet osuvat kohdalle.

Olin varma, että Mimmin kirppiksellä on Arabian ruukkuja – onhan niitä aina ennenkin ollut. Tiesin myös, että hinnat ovat korkeat, mutta päätin olla välittämättä. Nappasin siis matkaani isokokoisen vaalean ruukun 30 eurolla. Hintaan ei sisältynyt edes ruukkuun kuuluvaa alaosaa, mutta siitäkään en välittänyt. Ruukunhimo oli liian kova.

Onneksi kotona toiseksi suurimman ruukun alaosa meni vielä jotenkin ison ruukun alle ja samalla koko ruukkukatras joutui pienoisen dominoefektin uhriksi. Suurin osa ruukuista on nyt ns. väärän kokoisen alaosan kanssa, mutta minua tuo ei haittaa. Toivon, että pelkkiä tasseja tulee vastaan myös taas jossain kohtaa, niin tilanne elää.

Olen tänä keväänä ollut yllättävän ansioitunut viherkasvien hoitaja: suurin osa kasveista on saanut uudet mullat. Vielä olisi edessä parin kasvin leikkaaminen ja sitten metsästän edelleen lisää näitä ruukkuja, jotta kaikki kasvit pääsevät samanlaisiin purnukoihin.

Keittiössä tapahtui pienoinen muutos pääsiäisenä. Hetken mielijohteesta otin keittiön verhot kokonaan pois. Kuvissa keittiö näyttää vielä vähän kaljulta, mutta jotenkin nyt on helpompi hengittää. Katsotaan, jos jotkut toiset kivat verhot löytyy tai sitten viimeistään talvella laitan Vuokon punavalkoraidalliset verhot takaisin ikkunaan.

Kesällä Lappeenrannasta löytämäni SL-mallin ruukku-upeus pääsi vihdoin käyttöön: sijoitin anopinkielet vihertävänharmaaseen kaunokaiseen. Täytyy toivoa, että kasvi ei ota nokkiinsa. Onnistuin istuttamaan suurimman osan kasveista kamalan lähelle reunaa, ei laisinkaan keskelle ruukkua, niin kuin kai pitäisi.

Tästä uudesta ruukusta on vaikea hahmottaa sen kokoa, kun ei ole mitään vertailukohtaa vieressä. No, joka tapauksessa purnukka on kookas – isompi kuin mikään jo minulle oleva. Itse kasvi, kliivia, oli hävettävän monta vuotta samoissa mullissa ja ruukussa, niin että se oli kasvattanut itselleen ruukun täyteen juurta. Oli siis aikakin saada kasvirukka uuteen kotipurkkiin.

Iloista sunnuntaita!

Viimeisimmät löydöt

Pääsiäisen ympäristössä pyörin useammalla kirppiksellä ja ihan tyhjin käsin ei tarvinnut kotiin palata. Turun Kirppis-Center Manhattanilta löytyi useampi kiva juttu: olen hipelöinyt secondhand-liikkeissä tällaisia puupohjalla lepääviä lasisia tarjoiluastioita useinkin, mutta hinta on aina ollut sen verran suolainen, etten ole tohtinut hankkia moisia.

Nyt hyväkuntoinen setti lähti 5,90 eurolla. Tämä tuntuu ns. pitkästä aikaa hyvältä löydöltä, vaikka muitakin helmiä on varmasti tarttunut matkaani. Manhattanilta bongasin myös pinon Kilta-lautasia, mutta valikoin mukaani vain kaksi sinistä pulla- tai leipälautasta yhteensä vitosella. Lautasten pinta on kohtalaisen hyvässä kunnossa, halvemmalla olisi saanut samaisesta pöydästä naarmuuntuneempia yksilöitä myös.

Tajusin tässä samalla, että minun pitää käydä läpi tarkemmin Kilta-astioitani, jotta tiedän, mitä osia on vähemmän kokoelmassa kuin muita. Nyt, kun setti on jo sen verran laaja – lähempänä 150 astiaa – en oikein muista minkä koon ja minkä värin lautasia tai kulhoja olisi hyvä olla lisää.

Valkoinen pieni Kilta-kolmiokulho (5 euroa) löytyi puolestaan Laitilan kirppis Jus-sista. Voi olla, että en ole uusien omistajien aikana paikassa edes vieraillut, eli olikin korkea aika piipahtaa tuolla. Kirppis sijaitsee herttaisessa vanhassa puutalossa ja kirppiksen käytössä on kaksi kerrosta. Hinnat olivat nousseet sitten viime näkemän, mutta toki valikoimankin on suurelta osin laadukas.

Näiden pienten kolmiokippojen kanssa on aikoinaan myyty muovista kuusikulmionmallista alustaa, jonka päälle kuusi kolmiota ovat levänneet. Oma tavoitteeni on saada kuusi kolmiota kasaan, mutta alusta taitaa olla sen verran harvinainen, että en edes yritä sellaista metsästää. Tämä pikkukolmio on muuten sellainen, että tätä myydään Teema-sarjassa uustuotantona (toki astia on pikkuisen eri mallinen).

Rottinkista kukkatelinettä en pystynyt vastustamaan 0,50 eurolla Rauman Retriika-kirppiksellä. Teline meni keittiön seinään lopuvuodesta löytyneen tapauksen tilalle. Tuosta aikaisemmasta telineestä puuttuu yksi "rima", eli nyt on turvallisempi olo kukkaruukun kannalta. Voi tosin olla, että tuo pikkuvikainen teline siirtyy olohuoneeseen. Katsotaan.

Vaaterintamalla on tullut myös uusia löytöjä. Inspiroiduin Kirppisvuoden hitit ja hudit -postaukseen tulleesta kommentista ja olen rajannut nyt vaatehommat niin, että katselen vain oikeasti vanhempia vaatteita, suomalaista designia tai silkkiä (saa olla uudempaakin). Ketjuliikevaatteet pyrin siis pitämään minimissä. Tämä on ollut hyvä rajaus, koska valikoimaa on vähemmän ja en haksahda yhtä helposti "ihan kiva" -kategoriaan.

Iso Roban Fidasta löytyi suomalaisen Polan (lappeenrantalainen Pallo-Paita Oy) viskoosinen paita. Kiva yksityiskohta ovat kauluksen ja hihansuiden päällystetyt napit. Olin aivan varma, että vaate on polyesteriä, mutta ilokseni tämä onkin viskoosia. Paita ei ollut hinnalla pilattu opiskelija-alennuksen jälkeen, 3,40 euroa.   

Nämä vaatteet näyttää kammottavilta kuvissa, mutta totuus on toinen. Vaaleansiniset hamemaiset silkkisortsit löysin Vallilan Stoorista 3 eurolla ja mustat pussimaiset housut puolestaan Mäkelänkadun Emmauksesta vitosella.

Tällainen setti uusia tulokkaita astia- ja vaatekaappiin. Itse olen tosi tyytyväinen löytöihin. Mitä mieltä te olette?

Ihanaa, aurinkoista sunnuntaita!