Kirppisvinkki!

Kävin aamulla viemässä Kirppis-Center Manhattanille kolme kassillista tavaraa myyntiin. Vähän jännät fiilikset nyt, mahtaakohan tavaraa mennä vai kannanko yhtä monta kassia ensi lauantaina kotiin – toivottavasti ei.

Keräilin Kilta-astioita myyntiin myös. Huonokuntoisimmat lähtevät eurolla, parilla. Iso osa tuotteista on täällä bloginkin puolella esillä olleita. Selvästi tuo Domino-kattila kiinnostaa. Sitä kävi moni jo katselemassa, kun roudasin vasta tavaroita.

Nyt siis peukut pystyyn myyntionnen toivossa! Iloista sunnuntaita.

Eka visiitti uudella Ekotorilla

Viime perjantaina pakkasen hieman lauhduttua, päätin katsastaa työpäivän päätteeksi Turun Ekotorin uuden toimipisteen Itäharjulla. Pitkäikäinen Kirkkotien kierrätyskeskus sulki ovensa ennen joulua ja siirtyi uusiin ja isompiin tiloihin Rautakadulle. Saavuin paikalle aivan jäässä, talvi siis yllätti kävelijän, vaikka matkaa ei ollut kuin parisen kilometriä turkulaisessa talvituulessa...

Turun Ekotorin Rautakadun toimipiste.

Rautakadun Ekotorilla tilaa taitaa olla huomattavasti enemmän kuin Kirkkotiellä. Katselin esillepanoa rauhassa, ensin ns. Arabia-osaston ja vitriinit. En tosin ymmärrä, miksi vitriinissä seisoo samat, ehkä hieman liian kalliisti hinnoitellut design-tuotteet, vaikka paikka muutti uusiin tiloihin. Jos samat kamat lymyävät vuosia hyllyssä, eikö sekin kerro hinnoittelusta jo jotain?

Purkit ja purnukat keittiön kaapissa. Paperiset "etiketit" ovat testissä.

Meinasin avautua liiallisista hinnoista kassalla, mutta päätin jatkaa katselua. Ensimmäinen (sisäinen) ilonkiljaisu pääsi peltipurkkihyllyllä. Ylimmällä hyllyä majaili sinivalkoraitainen Marimint-purkki 2,50 eurolla. Purnukka on erittäin hyväkuntoinen. Olen halunnut Marianne-purkin rinnalle tuota sisarpurkkia jo pitkään, mutta en ole viitsinyt maksaa sentään kymppiä tai enempää tuosta kapineesta.

Strutsinsulkainen pölyhuiska, kätevää.

Seuraava ilostus syntyi epämääräisen "romukorin" äärellä. Käyttämätön strutsinsulkapölyhuiska (1,50 euroa) on mitä parhain siivousväline esim. keittiön astiahyllylle. Pölyhuiskassa oli suojapussi ja tuotelappu vielä paikallaan. Pölyhuiska on muuten osoittautunut ihan parhaaksi välineeksi siivoiluun!

Joulun jälkeen alelaarista löytyivät 4 Weisten saumapalloa.

Kaikki joulukoristeet olivat tietysti alennuksessa. En voinut taaskaan vastustaa parin Weisten pehmeän saumapallon kutsua. Pallot maksoivat 0,10 euroa kappale.

Ekotorilla jaotellaan ainakin osa astioista nykyään värisävyjen mukaan. Välillä minulle tuottaa vaikeuksia tällainen värikoodaus kirppisympäristössä ja värimassat meinasivat koitua tälläkin kertaa kohtalokseni. Palasin kuitenkin katselemaan vihertävän lasin hyllyä ja silmäni terästäytyivät. Sitruunankeltaista lasia! Mitä nämä pikkukulhot ovat? Kääntelin kuppeja aikani ja päätin hyödyntää tietäjiä Instagramissa. Sain aivan älyttömän nopeasti vastauksen: Kyseessä on Nanny Stillin Riihimäen lasille suunnittelema Sulttaani (tuotannossa 1967–1968). Yhden kulhon hinta oli vain 5 euroa.

Pyörittelin astioita käsissäni. Mietin: Minunhan piti kerätä lasiastioista vain Faunaa. Mutta. Olen haaveillut sitruunankeltaisesta lasista. Ja. Kulhot ovat ihanat. Sitä paitsi. Pääsiäinen tulee. Ja hei. Kulhot ovat pinottavat. Eikä! Miten voin olla näin heikko luonne?

Kanssa-asuja saapui tässä vaiheessa Ekotorille pelastamaan minut tavarapaljouden houkutuksista (ja purevan pakkasen kourista). Eipä tullut häneltä(kään) tiukkaa kieltoa Sulttaaneiden ostolle – pikemminkin astiat miellyttivät T:n silmää myös.

Loppu onkin sitten ilmiselvä. Odottelen pääsiäistä Sulttaanien kanssa. Ja hei, onhan ne vain tosi ihanat!  

Ekotorin löydöt.

Ps. Lisäsin blogin vihdoin myös Bloglovin'iin. Seuraaminen onnistuu siis myös tuota kautta!

Ihme on tapahtunut

Sain marraskuussa 2014 lahjaksi elämäni ensimmäisen orkidean. Aluksi uppokastelin kukkaa ja yritin muutenkin kohdella sitä joten kuten hoito-ohjeen mukaisesti. Viimeistään puolentoista kuukauden kuluttua kasvin saapumisesta kotiini, tiputti se kaikki viimeisimmätkin kukinnot pois. Olin kuullut kauhutarinoita orkideojen vaikeudesta ja pirullisuudesta, eli minulla ei ollut mitään sen kummempia odotuksia kasvin elinvoimaisuudesta.

Olin aivan varma, että ilonani tulisi olemaan vain vihreät lehdet, jos niitäkään. Kastelin kasvia silloin tällöin, hätäisesti. Uppokastelu tai seisotettu vesi olivat aivan konkreettisestikin menneen talven lumia.

Marras-joulukuussa huomasin, että kasvi oli pukannut uutta kukkavartta. Siitäpä sitten alkoikin uusi jännitysnäytelmä. Nyt ei enää tarvitse jännittää, ihme on todellakin tapahtunut. Orkidea kukkii uudelleen!

Kukka ei ole tykännyt pahaa, kun tökkäsin sille suojaruukuksi Arabian tummanruskeaan purkin. Olohuoneessa taitaa tällä hetkellä olla kaikilla kasveilla kirppispurkit.

Kaunista viikkoa! Palataan lähitulevaisuudessa Tampereen löytöihin – ja muihin viime viikonlopun kirppisjuttuihin.

Joululahjat mulle

Jouluhan on jo kaukainen muisto, mutta ajattelin silti esitellä itselleni ostamat joululahjat. Kyllä, luit oikein. Ostan myös itse itselleni lahjoja...Kesällä loman alkaessa haksahdin lahjomaan itseäni oikein olan takaa, eli joululahjat itselle tuntuivat jo ihan tavalliselta jutulta.

Ison kolmionmallisen Kilta-kulhon bongasin huuto.netista ja onnekseni en joutunut huutamaan astiaa kenenkään kanssa kilpaa. Tämä ihanuus on aivan priimaa; ei säröjä, kulumaa, naarmuja. Hintakaan ei ollut aivan mahdoton, 25 euroa.

Vegeta-rasian tarina on hauska! Muistatte ehkä vuoden takaisen reissun Tampereen suuntaan, mm., Kissakahvilaan? Ostin tuolloin ihanan, mutta ehkä hitusen kalliin tummansinisen Pikku Pehtoorin. Tuo yksilö nökötti punaisen Iso Pehtoorin ja vaaleansinisen Pikku Pehtoorin kanssa hyllyssä melkein vuoden verran, ilman sen suurempaa käyttöä, vaikka pannu olisi ollut aivan kelpo käyttöyksilö.

Huomasin Facebookin retroryhmässä, että eräs Pikku Pehtoori -kokoelma kaipasi täydennystä ja päätin tarjota omaa tyyppiäni kokoelman jatkoksi. Ja, kas, juuri tämä värisävy puuttui kokoelmasta. Niinpä pääsin tekemään vaihtokauppaa! Luokseni saapui kannellinen Vegeta-jääkaappirasia. Tykkään Vegeta-kuosista hirmuisesti! Se on mielestäni yksi hienoimmista Esteri Tomulan suunnittelemista kuoseista. Tietääkö joku teistä lukijoista, kenen muotoilema tuo kannellinen rasia on?

Tällaisten tavaroiden myötä toivottelin siis itselleni hyvää joulua. Materialisti, mikä materialisti. 

Seuraavaksi Tampere! Mihin keskustan kirpparille kannattaa ehdottomasti suunnata? Huomenna olisi tarkoitus joitakin paikkoja koluta ennen kotiin paluuta. 

Matkassa ollaan julkisilla, eli kävellen keskustassa saavutettavat paikat on plussaa.  

Mukavaa, pakkasenpuremaa viikonloppua!

Vuoden eka kirppiskierros

Osa kirppissaaliista.

Lauantaina kukonlaulun aikaan (eli klo 10.30...) iloinen seurue lähti vuoden ensimmäiselle kirppisvisiitille. Kurvasimme ensin SPR:n Konttiin. Vilkaisin ensin design- tai retro-osaston ja muistin taas, miksi Kontti ei useimmiten ole suosikki paikkani: Sarpanevan huonokuntoisesta punaisesta padasta pyydettiin 120 euroa, Wärtsilän Finelin kuviottomasta emalikattilasta 50 euroa jne.

Hapan mieleni laantui, kun aloin kelata ystäväni kanssa vaaterekkejä. Ostoskoriin majoittui useampi silkkivaate ja muuta kivaa. Kontissa tuntui olevan paljon hyvälaatuisista luonnonmateriaaleista valmistettuja vanhempia vaatteita (ja vähän uudempiakin), harmi vain että iso osa oli minulle liian isoja. En siis haksahtanut heti 2. päivänä tammikuuta epäsopiviin vaatteisiin, jihaa!

Miesten puolella vaatteita oli tietysti niukemmin, mutta kiinnostavia tapauksia näkyi myös. Kontista kannoin kotiin kolmen euron silkkipaidan ja neljän euron samettipintaiset trikoot.

Lupaava silkkipaidan merkki, "Champagne".

Todella epäinformatiivinen kuva samettimaisen pinnan omaavista trikoista.

Seuraava kohde oli Kirppis-Center Manhattan. Kerrankin saavuimme hyvissä ajoin pääkallopaikalle, koska Manhattan tuntuu olevan useimmiten valtava aikasyöppö ja "suljemme xx minuutin kuluttua" -huudot raikuvat melkein poikkeuksetta liian aikaisin. Uudenvuoden juhlinta oli selvästi verottanut voimiani, koska aloin jo puolessa välissä kierrosta olla melko vetelä. Toinen syy saattoi olla pursuileva ostoskori – tiesin että olin haalinut vähän liiankin lahjakkaasti kaikkea ja sovituskopissa tulisi tehdä vaikeita valintoja.

Hellehattu ensi kesälle.

Hatussa on jotain Vuokko- tai Marimekkomaista. Kankaan kuosia en tosin tunnista.

Olisin voinut tuoda kotiin Mexxin coolin tikkitakin, jännittävän lyhythihaisen kesätakin, urheilutopin ja ihanan, mutta liian pienen retromekon, mutta onneksi sain taottua järkeä päähäni ja rajoitettua hieman ostohaluja. Seulan läpi pääsivät Marimekon raitapaita (5 euroa), H&M:n pilkulliset viskoosihousut (2,5 euroa), itse ommeltu hellehattu (4 euroa), jonka hintalappu kertoi sen olevan 1960-luvulta, mustapäinen salaattiotin (0,95 euroa), Finelin pieni kulho (7 euroa) ja supersöpöt eläinhahmomukit siskoni lapsille (yhteensä euron).

Eläinpillimukit ja emalikulho.

Tämän ottimen lusikkapari löytyy jo ennestään kotoani.

Vaatelöydöt pinossa.

Kirpeässä pakkasilmassa kävelimme vielä keskustaan ja katsastimme Puutarhakadun Pelastusarmeijan. Olin käynyt samaisessa paikassa noin viikko ennen joulua ja tuntui, että hyllyissä pyörivät tismalleen samat asiat. En siis haksahtanut enää uusiin ostoksiin.

Näin korkattiin kirppisvuosi 2016. Ainakin vielä, löydöt tuntuvat onnistuneilta!

Kirppisvuosi 2015

On aika laittaa kirppisvuosi 2015 pakettiin! Voisi sanoa, että vuosi oli tavarapaljouden ja kukkaron ohenemisen suhteen oikein onnistunut. Olen hankkinut paljon ja kaikkea. Nyt jopa vähän nolottaa. Luulin tuossa jokin aika sitten, että vuonna 2014 tuli aivan varmasti hankittua tosi paljon enemmän second hand -vaatteita kuin tänä vuonna. Väärin. Vaatteita on kertynyt ihan luvattoman paljon.

Jottei ihan mene itseruoskinnaksi, olen myös laittanut kiertoon ja myyntiin kohtuullisen satsin tavaraa. Wärtsilän Finelin emali ja Kilta-astiat ovat rokottaneet kukkaroa eniten, mutta suorastaan rakastan näitä astioita, eli ehkäpä näihin hankintoihin voin olla vain tyytyväinen.

Tyytyväinen en ole siihen, että olen tänäkin vuonna haalinut väärän kokoisia vaatteita kirppikseltä. Kuinkahan kauan menee oppia, että noukin ostoskoriini vain ja ainoastaan oikean kokoisia vaatteita? Nyt yritän siis (taas kerran) tulevana vuonna hankkia vain sellaisia vaatteita, mistä oikeasti tykkään ihan hurjasti ja mitkä ovat jo valmiiksi sopivan kokoisia.

Tänä vuonna olen hankkinut kolme upouutta mekkoa (Ivana Helsinki), yhdet nahkaiset ballerinat (Unisa) ja villaturbaanin (R/H) + sukkia, alusvaatteita ja sukkahousuja kaupasta. Kierrätyskeijuilu on siis jatkunut melkeinpä vanhaan malliin, vaikka en viettänytkään "vuosi ilman upouusia vaatteita" -tyyppistä vuotta. Uudet vaatteet pyrin edelleenkin ostamaan niin, että kannatan suomalaista tai vielä mieluummin paikallista designia (ja erityisen mielelläni ostaisin vaatteita, mitkä on tehty Suomessa).

Tämän pitemmittä puheitta, vuoden 2015 hitit ja hudit, olkaa hyvä:

HITIT, top 5

1. Kilta-astiat, tietysti

Vuonna 2015 Kilta-kokoelmani kasvoi yllättävän paljon.

Pitkään haaveilemani marmeladipurkki löytyi vihdoin!

Tämä kannu oli aivan hävyttömän halpa; puolitoista euroa!

2. Tatti-kulhot. Ensin iso ja sitten pieni.

Yksi kirppishamsterin haave toteutui: Wärtsilän Finelin tattikulhot löysivät tiensä kotiini.

3. Marimekon ja Diorin silkkipaidat

Ajaton, laadukas, kiinnostava = Marimekon silkkipaita.

Silkkipaita viidellä eurolla.

4. Varislinnut-opetustaulu. Ihana lahja, mikä ilahduttaa edelleen minua joka päivä.

5. Longchampin nahkalaukku. Saaristokirppis näytti heinäkuussa parhaat puolensa.

Livenä tämä laukku näyttää niin paljon paremmalta!

HUDIT, top 3

1. Liian suuret vaatteet

Miksi, oi miksi tämä mekko ei ole kutistunut laisinkaan?

2. Eripariastiat. Olen todennut, että minun ei kannata ostaa suunnilleen mitään muita astioita kuin Kiltaa. Hyvin nopeasti haluan päästä eroon kaikista yksittäisistä "ihan kivoista" kupeista ja kipoista.

Kermakko ja sokerikko ovat löytäneet onneksi jo uuden omistajan itselleen.

Tämä pannu lähti Siivouspäivänä uuteen kotiin.

Kalavati meni kaupaksi FB-kirpparilla.

3. Liian kalliit ostokset. Tässä voisi myös komeilla Kilta-mausteikon kuva, mutta annetaan olla.

Pikku Pehtoorikin on vaihtanut jo omistajaa, mutta siitä lisää myöhemmin.

En keksi muita huti-kategorian muotoja. No, olihan tässäkin jo tarpeeksi. Viimeisen kategorian astioista pidän kyllä, mutta juuri nämä ostokset ovat jääneet mieleen vähän liian hintavina. Hienoinen Muumimuki-innostus ei ainakaan helpota rahan säästämistä.

Hitti-kategoriassa voisi olla paljon muitakin löydöksiä. Kun nyt selailin tätä blogia, tuntui että moni muukin esine/astia/vaate olisi voinut sijoittua listalle.

Tuntuu, että vuosi meni taas ihan yhdessä hujauksessa. Hurjaa.

Kiitos kaikille teille ihanille lukijoille ja kommentin jättäneille. Jatketaan samaan malliin ensi vuonna!