Sitä sun tätä

Tällä kertaa luvassa sekalaisten kirppislöytöjen esittelyä. Osa ei ole pelkästään hyöty- ja käyttötavaraa, vaan puhtaasti keräilijän mielitekoja myös. 

Esimerkiksi peltipurkit menee tähän kategoriaan: välillä niitä pitää hankkia lisää, jotta kuiva-aineet keittiössä saa tiiviisti säilöön, mutta välillä ostos menee myös keräilyn puolelle. Esimerkiksi tämä retro Twist-karkkirasia on kieltämättä enemmän keräilyä kuin tarvetta. Tuo purkki odottaa vielä täytettä, mutta kyllä sellaista varmasti löytyy. Purnukka löytyi Espoosta Merituulen Kontista 3 eurolla.

Sininen puuvillainen pöytäliina (?) pääsi puolestaan heti käyttöön. Ostin tämän kirppisviltiksi. Toki liina toimii myös esimerkiksi piknikillä. Minulla oli vuosia käytössä lahjaksi saatu fleece-pintainen muovitettu piknikviltti, mutta viime keväänä muovinen kangas alkoi olla todella huonossa kunnossa ja viltin peseminen oli entistä hankalampaa. Nyt on siis "upouusi" liina käytössä. Tämä löytyi myös Kontista, hintaa kankaalla oli 5,50 euroa.

Marimekon mustakultainen peltirasia löytyi puolestaan Mankkaan Akseli-kirpparilta 4 eurolla. Peltipurkin kuosi on Kulkunen ja se on Maija Isolan suunnittelema (1959). Itse asiassa en ole aivan varma, onko kuosi sittenkin Pieni kulkunen (Kristina Isola, 2010), mutta jompi kumpi kulkunen tämä on joka tapauksessa. 

Ja koska minussa on keräilijän vikaa, en voinut vastustaa saman kuosin pientä peltilautasta. Tuo löytyi Punavuoren patinasta 2,10 eurolla. Minullahan on jo yksi vastaava pikkulautanen, eli kokoelma on syntymässä, ehkä. Pidän tästä mustakultaisesta kuosista paljon, tämä sopii hyvin syksyyn ja jouluun.

Kunnollinen patakinnas on ollut etsinnässä jo jonkin aikaa. Tämä käyttämättömän oloinen Keskon kinnas löytyi Kierrätyskeskuksesta Vantaalta 1,80 eurolla. 

Hackmanin Scandia-aterimia hankin aina, jos vain kohtuuhintaisia tulee vastaan. Kemijärvellä Zildan kirppiksellä silmiini osui sekalaisessa aterinlaatikossa useampi houkutteleva tapaus: Scandiaa sekä Bertel Gardbergin Lion de Luxe -sarjan mustapäinen lusikka yhteensä 2 eurolla. Välillä nopeus ja impulsiivisuus myös koituu kohtaloksi, koska huomasin vasta kirppikseltä lähdettyäni, että yksi lusikoista ei todellakaan ole Kaj Franckin suunnittelemaa Scandiaa. Välillä hutiostoksia siis myös! Onneksi tällä kertaa hinta ei päätä huimannut.
 

Kirppiksillä ja kierrätyskeskuksissa näkee välillä aivan törkeän hintaisia serviettipaketteja, oletteko huomanneet? Kaisaniemen kierrätyskeskus oli hinnoitellut nämä Marimekon kakkoslaadun yksilöt kohtuullisesti, kantisalen jälkeen hintaa paketille jäi 0,45 euroa. 

Lisää Marimekkoa, mitä minun on selvästi vaikea vastustaa. Tämä isompi meikkipussukka löytyi Forssan Hope-kirppikseltä 5,50 eurolla. Kuosi on ehtaa ysäriä. Kuosin nimeä ja suunnittelijaa en tiedä, jos tunnistat tämän, niin laita ihmeessä kommenttia. 

Erittäin halpa setti Aarikan pinssejä löytyi puolestaan Turusta Puutorin kirppikseltä. Nämä viisi korua maksoivat yhteensä 2 euroa, eli eipä tullut juurikaan hintaa per koru. Yksi porkkanoista menee rintakoruja arvostavalle ystävälleni ja muut korut jäävät minulle käyttöön.

Tällainen sekalainen setti tavaraa tällä kertaa. Olisko joku ostoksista lähtenyt matkaasi?

Kuudes kala!

Kaisaniemen Kierrätyskeskuksen myymälässä tuli aikamoinen onnenpotku vastaan! Astiahyllyssä makoili lautasten ja tarjottimien lomassa Kaarina Ahon Arabialle suunnittelema kalanmallinen talouslevy. Ihmeellistä oli esineen hinta, vain 5 euroa! Kantisalen jälkeen siis 4,50 euroa. Näin halvalla en ole koskaan näitä kaloja nähnyt, vaikka useampi vonkale on vuosien varrella löytynyt.

Minulla on jo 2 tismalleen samanlaista kalaa. Toinen puoli esineestä on siis valkoinen ja toinen musta. Alustaa voi käyttää molemmin puolin, koska Arabian leima tai Made in Finland -teksti löytyy kalan pyrstöstä. Ehkä kierrätyskeskuksessa ei oltu huomattu tuota pientä merkintää. En valita. 

Asettelin uusimman kalan vanhan porukan jatkoksi. Näissä samanvärisissä levyissä on pieniä lasitevirheitä ja kulumaa, mutta uusimman levyn musta puoli on yllättävän hyvässä kunnossa. Hauskaa on, että kalat voi asetella monella tavalla värien puolesta.

Vaikka kaloja on kertynyt jo useita, en pane vastaan, jos löydän lisää sopuhintaisia yksilöitä. Seinällä on vielä selvästi tilaa. Kuudes, kuvista uupuva Raija Uosikkisen koristemaalaama kala, toimittaa pannunalusen virkaa pöydällä. 

Nanny Still: Lootus-maljakko, Riihimäen lasi

Käväisin toukokuun alkupuolella työn puolesta Tukholmassa, mutta ehdin vierailla onneksi myös muutamalla kirppiksellä samalla reissulla. Edelliset Tukholman kirppisvisiitit (mm. 2022) ovat olleet varsin kivoja, mutta jo monena vuotena olen hieman haukkonut henkeä Tukholman eri kaupunginosien hyväntekeväisyyskirpputoreilla hintojen nousua. Vähintään viimeiset kolme vuotta suomalainen design on noussut vuosi vuodelta hintavammaksi. Esimerkiksi Kumelan ruskea möhkölasi on ollut Ruotsissa huomattavasti kalliimpaa kuin Suomessa. 

Voitte siis uskoa, että hieraisin silmiäni, kun bongasin Slussenin Artikel2:ssa (entinen Emmaus) Nanny Stillin (1926–2009) lasille suunnitellun Lootus-maljakon 3,50 eurolla (35 SEK). Kaiken lisäksi esineessä oli Riihimäen lasin tarra kiinni, missä lukee Made in Finland. No, en valita. Tuolla hinnalla kannoin repussani maljakon mukisematta laivaterminaaliin. Ja unohdin sujuvasti, että maljakoita on hyllyssä jo aikamoisen monta kotona odottamassa. 

Tämä Lootus-maljakko oli tuotannossa vain vuoden verran, 1975–1976. Maljakkoa tehtiin myös ainakin meripihkan värisenä ja kahta korkeutta, 20 cm ja 24 cm.  

Pitää pestä tuo maljakko uudelleen, sen verran kämäseltä se osassa kuvia näyttää. Itse lasi on täysin virheetön, mutta pesu pitää selvästi suorittaa paremmin. 

Jännittävää, tuleeko vastaan jotain samankaltaista vielä lähiaikoina. Olemme lähdössä autolla reissuun Ruotsin, Norjan ja Tanskan puolelle ihan pian. Luvassa on totta kai myös kirppistelyä muun ohjelman lomassa! Pitäkää peukut pystyssä hyvien kirppislöytöjen suhteen! 

Edit. Muutettu kruunujen määrä oikeaksi, 35 sek.

Koruja, laukkuja, kenkiä

Voin ylpeänä kertoa, että olen myynyt rintakoruja eteenpäin lähes 50 kipaletta tämän vuoden aikana. Samalla muutamia uusia koruihanuuksia on toki löytynyt kokoelman jatkoksi. Olen yrittänyt olla varsin tiukka rintakorujen suhteen, mutta kaikkea en sentään pysty vastustamaan.

Yksi vastustamaton tyyppi tuli vastaan Kalliossa Mekkomania-liikkeessä. Tämän hieman valasmaisen kalan ilme on sen verran hassu, että en pystynyt tätä koristeellista rossia vastustamaan. Korulla oli hintaa 14 euroa.

Hyvin toisentyyppinen rintakoru tuli vastaan puolestaan Espoossa Merituulen SPR:n Kontissa. Tämä vanha Iberon puuta ja metallia yhdistävä rossi edustaa toista ääripäätä korumaussani: geometrinen, pelkistetty ja "väritön". En ole aikaisemmin tällaista Iberoa nähnyt, enkä myöskään sitä, että korusta löytyy Ibero-merkintä. 

Tämä on hyvin aarikkamainen, kuten monet puuhelmistä kootut 1970- ja 1980-luvun Iberot, mitä usein juuri Aarikkana myydään. Koru maksoi 3,50 euroa. Tämä solahtaa erittäin monen vaatteeni kanssa, eli uskon, että kyseinen koru ei aivan heti lähde kiertoon.

Kookas kaulakoru löytyi puolestaan Kaisaniemen kierrätyskeskuksesta 3 eurolla. Tämä saattoi olla hutiostos, mutta annan tälle nyt mahdollisuuden. Koru taitaa olla vähän vanhempaa tuotantoa, mutta aivan varma en asiasta ole.

Mustan nahkalaukun tarina jatkuu: hankin tämän vintagelaukun viime keväänä, mutta kun silmäni osuivat  hitusen kookkaampaan mustaan laukkuun alkukeväästä Kaarinan Ykköstien kirpparilla 9 eurolla, tein jälleen laukkuhankinnan. Itse asiassa myin tuon viime keväisen veskan pois pihakirppiksellä, eli jonkinmoinen balanssi näissäkin säilyy. 

Tähän yksilöön mahtuu läppäri erittäin hyvin ja laukkuun pystyy tunkemaan vielä muutakin tavaraa. Nahka on oikein hyvässä kunnossa, ainoastaan lyhyempi hihna on enemmän kulunut. Tämä on alkujaan Stockmannin omaa merkkiä, Cristelle & co. 

Toinen laukkulöytö oli ehkä hieman impulsiivinen, mutta en voinut vastustaa hyvin Vuokkomaista/Marimekkomaista puuvillalaukkua, kun tämän näin Vantaalla Tammiston Kontissa. Laukku onkin Decembren käsialaa, eli melko lähelle oma fiilikseni meni. 

Meni vähän fokus pieneen alemmassa kuvassa, mutta tuossa näkyy juurikin Decembren logo. Laukku maksoi 6 euroa ja sopii erityisen hyvin silloin, kun mukana ei tarvitse olla niin sanotusti koko omaisuus. 

Ihan tämän kesän ykköskengät tulivat vastaan minulle uudella kirppiksellä Helsingin Munkkiniemessä Butik33:ssa. Nämä Kiina-tossumaiset Espanjassa valmistetut kengät maksoivat 5 euroa. Monille tämän malliset kengät ovat kovin nostalgiset. Nyt en muista, oliko minulla lopulta tällaiset lapsena vai haaveilinko vain tällaisista. 

Hankin 14 vuotta sitten Pariisista itselleni muutamat ihka-oikeat Kiina-tossut. Ero näihin on, että kenkien pohja on pehmeää kumia ja kengän lesti on hitusen muotoiltu. Ns. alkuperäisissä Kiina-tossuissa kovamuovinen pohja täräyttää jalan aivan toisella tavalla maahan. Noiden kenkien ergonomia on melko kaukana nykystandardeista.

Kamalan ruma kuvatodiste löytyy likaisista city-kumppareista. Nämä nilkkurin malliset kumisaappaat ostin Tammiston Kontista 6 eurolla. Kuten näkyy, nämä ovat jo palvelleet sadesäällä, enkä tällä kertaa jaksanut puunata kenkiä kuvaamista varten.

Myönnän, välillä hamstraan myös silkkihuiveja. Tämä merihenkinen kaunokainen tarttui kuitenkin matkaani Ykköstien kirppiksellä 2,50 euron hintaan. Pesin huivin ja nyt olen valmis merellisiin sekkailuihin tämä kaulassa!

Kaunista kesäkuun puoliväliä! Aika viilettää jälleen ihan hirveää vauhtia. Onneksi pian koittaa kesäloma!

Tämän kevään Kilta-astiat

Olen löytänyt tämän vuoden puolella muutaman huokean hintaisen Kilta-astian kokoelmiini. Kaj Franckin Arabialle suunnitelemia Kiltoja minulle on jo niin sanotusti vaikka muille jakaa, mutta jos eteeni sattuu hyväkuntoinen ja hyvän hintainen Kilta, en malta tuollaista kirpparille jättää. 

Periaatteessa minulta taitaa puuttua kokonaisuudesta enää kulmikkaita ja syliterinmallisia sirottimia, mutta epäilen, että näitä en tule kauhean helposti löytämään. Täältä Jani Käsmän tekemästä Kilta-postauksesta voi katsastaa molemmat sirotinmallit. 

Omaan silmääni rumin Kilta taitaa olla tämä tuplakuppi, eli mukin ja munakupin yhdistelmä. Olen ennenkin kirjoittanut kyseisestä astiasta, että kupin muotoilu on hämmästyttävän lähellä Ikean kamalia kahvikuppeja (toki Kilta oli siis ensin). Killan tuplakupista puuttuu vain korva. Itse olen käyttänyt tätä astiaa juurikin munakuppina. Esimerkiksi pääsiäispöydässä tuo näyttää kivalta.

Sininen tuplakuppi löytyi Vantaalta Porttipuiston kierrätyskeskuksesta 0,90 eurolla. Selvästikään Arabian Kiltaa ei oltu tunnistettu, eli astia irtosi lähes ilmaiseksi.

Molemmat "korvalliset" kulhot tulivat vastaan myös Kierrätyskeskuksissa. Keltainen yksilö löytyi Finnoosta ja tummanruskea (1,80 euroa) puolestaan Vantaan Koivukylän myymälästä. Keltaisessa näkyy pohjassa Arabian leima, eli hinta olisi voinut olla korkeampikin, mutta kantisalen jälkeen tällä täysin ehjälle söpölle kulholle jäi hintaa vain 0,80 euroa. 

Usein juuri tämän mallisissa kulhoissa on "korvien" kohdalla säröjä tai lohkeamia. Nämä molemmat ovat aivan priimaa. Tätä mallia on valmistettu kahdessa koossa, nämä ovat pienemmät. 

Neliönmallisia astioita minulle on kertynyt paljon, mutta nämä neliönmallliset ovat ihan nerokkaita tarjoiluastioita. Tummanruskeita keskikokoisia neliöitä minulla oli aikaisemmin vain yksi, eli siksi kelpuutin joukkoon toisen. Tämä löytyi Salosta Kirppis-Keitaasta 6,40 eurolla.

Löytyykö ruudun takaa muita Kilta-astioiden ystäviä?

Kesä ja kirppikset

Minulle hyvin rakas ja tärkeä tapahtuma, Siivouspäivä, kuopattiin viime vuona. Tuo kaikille avoin myyntipäivä/tapahtuma oli mielestäni briljantti: kuka tahansa pystyi myymään ja ostamaan kirppisjuttuja vaikkapa lähipuistossa tai kadun kulmassa toukokuussa ja elokuussa ja oman myyntipisteen saattoi ilmoittaa tapahtuman sivuille. No, aikansa kutakin tietysti ja vapaaehtoisvoimin pyörinyt tapahtuma jaksaa toimia, kiitos vapaaehtoisten ja innokkaiden tekijöiden vain tietyn ajan. Tämän jälkeen tapahtuma hieman lässähtää ja into laantuu.

Siivouspäivä ilmoitti, että ajat ovat muuttuneet ja nykyään kaupungissa järjestäydytään oma-aloitteisesti ja erillistä järjestäjätahoa ei tarvita. Ehkä ei, mutta omalla kaupunginalueella ei ainakaan vielä ole putkahtanut uutta pihakirppispäivää. Ehkä pitäisi itse olla aloitteellinen!

Onneksi pääsin tänäkin vuonna ystäväni pihapiiriin myymään viime viikonloppuna, kun Helsingissä järjestettiin monissa kaupunginosissa omia kirppispäiviä. Pihakirppiksiä oli ainakin Kumpulassa, Arabian rannassa, Vallilassa ja Jätkäsaaressa.

Innostuin myös varaamaan myyntipöydän Vallilan Bella-kirppikseltä. Myin ensimmäistä kertaa viime syksynä tuolla ja myyntijakso oli oikein menestys! Nyt tavaraa on vähemmän kaapeissa pyörimässä, mutta kyllä sain kasattua jälleen ihan hyvän setin myyntipöytää varten.

Olen myös myynyt Vintedin kautta vähän vaatteita ja erityisesti koruja. Olen tähän mennessä löytänyt jo 57 rintakorulle uuden kodin! Yli neljännes kokoelmasta on siis lähtenyt, mutta onhan noita koruja silti ihan kunnon setti edelleen. Ja onhan tuossa muutama uusikin rintakoru löytynyt kirppiksiltä.

Kesää kohden on hauska bongailla myös maakunnissa järjestettäviä rompetoreja ja muita kirppistapahtumia. Ehkä tänä vuonna pääsen vihdoin Loimaan rompepäiville, ehkä.

Viherkasvijuttuja

Viime vuonna en tainnut päivittää täällä blogissa laisinkaan viherkasvien kuulumisia. Syy saattoi olla se, että en hankkinut yhtä ainutta kukkaruukkua kirppikseltä tai viherkasvia myöskään. Jokunen vuosi sitten keräsin todella tarmokkaasti Arabian SN- ja SL-ruukkuja ja sitten tajusin, että ruukkuja on kasassa jo aikamoinen armeija.

Viime vuonna myin muutamia ruukkuja eteenpäin ja pidin tiukkaa linjaa kasvihankinnoissa. Tänä keväänä päätin leikata isosta kumipuusta oksia, eli sain kuin vahingossa pistokkaita. Heitin lopulta bioroskiin monen monta vuotta kasvaneenvärinokkosen, koska en enää jaksa uudistaa kasvia. Olisin halunnut värinokkosesta puumaisen, mutta en koskaan löytänyt tarpeeksi yksinkertaista ohjetta, miten kasvista saisi tuollaisen.

Edelleen juorut leikkelen joka vuosi vähintään pari kertaa, mutta muuten kannatan enemmän kasveja, mitä ei tarvitse uudistaa (en tiedä, onko tämä oikea termi), vaan pelkkä leikkaaminen riittää. Talvella kasveille loimottaa muutama kasvivalo ja tänä keväänä muistin lannoittaa kasvit hyvissä ajoin. Nyt lähes kaikki yksilöt ovat yllättävän hyvässä jamassa. 

Vaikein kasveistani on hienohelma. Tuo tyyppi on tänä keväänä erityisen pörheä. Odotan romahdusta. Se tapahtuu joka ikinen vuosi. Tämä kasvi on nimensä veroinen – hän on ainoa, jonka otin jopa mökille mukaan eräänä kesälomana, koska tyyppi oli ottanut jostakin syystä nokkiinsa niin pahasti, että oli kuolonkorinoissa. Nyt on kukoistuksen aika, katsotaan, miten pitkään putki mahtaa jatkua. Putkesta tuli mieleen, että hienohelma on todellinen juoppo. Kasvi imee vettä aivan valtavasti ja toki etelän puoleisella ikkunalaudalla nesteen kulutus on suurta.

Kuumalta ikkunalaudalta siirsin hieman syrjään jo tuoksupelargonian. Tämäkin on myös tällä hetkellä yllättävän kookas. Kasvin lehdet tuoksuvat todella huumaavalta. Tämä ei taida kukkia, tai ainakaan minulla kyseinen kasvi ei ole koskaan kukkinut.

Keittiön hyllyllä on oleillut jo vuosia anopinhammas ja kultaköynnös. Yksi kumipuun poikasista pääsi samalle hyllylle. Suunnittelen ruukkujen vaihtoa vielä, mutta katsotaan tapahtuuko tuo vielä tänä vuonna tai sitten ensi keväänä.

Olohuoneen toisella kukkapöydällä näkyy syy tähän postaukseen: en voinut vastustaa täysin ehjää matalaa Arabian SL-ruukkua Mankkaan Akseli-kirppiksellä. Ruukku ei ollut ilmainen, 20 euroa, mutta tuota mallia näkee sen verran harvoin, että päätin törsätä. Istutan tuohon vielä tällä hetkellä ylemmällä tasolla  majailevan posliinikukan (nyt en muista, mikä posliinikukka tarkemmin tuo edes on).

Apostolinmiekka on puskenut tänä keväänä jopa kolme kukkavartta! Nyt odottelen, jaksaako kasvi todella kukkia kolmen varren verran. Kasvi on suorastaan kummallinen; kukinta kestää vain muutaman tunnin. Kirjoitin tarkemmin apostolinmiekasta täällä.

Pidetään peukkuja, että hyvä onni jatkuu rakkaiden kasvieni kanssa tänäkin vuonna. 

Trendikäs (?) valaisin

Olohuoneen ikkunan edessä olevan pöydän ääressä tuppaa varsinkin talviaikaan olemaan hämärää. Meillä on toki kattovalaisin, mitä pidetään päällä välillä, mutta useammin olohuonetta valaistaan monien kohdevalaisimien avulla. Tässä taloudessa ei arvosteta liian kirkkaana loimottavaa yleisvaloa, se suorastaan ahdistaa. Parempi monta pientä valonlähdettä kuin yksi iso. Myös valonvärillä ja teholla on väliä.

Havahduin vasta vähän aikaa sitten, että kas, pöytävalaisimia löytyy myös johdottomia – kätevää. Näin varmaankin Instagramissa ensimmäisen kerran Verner Pantonen suunnitteleman uudenaikaisen Flowerpot-pöytävalaisimen. Tämä ladattava malli on versio 1960-luvun valaisimesta. Flowerpotit ovat siis uustuotantoa ja ne myydään tanskalaisen &Tradition-merkin alla.

Valaisimesta sanotaan Finnish Design Shopin sivuilla näin: &Traditionin johdoton Flowerpot VP9 -pöytävalaisin on kannettava versio ikonisesta Verner Pantonin suunnittelemasta Flowerpot-pöytävalaisimesta. Iloisen pyöreä Flowerpot-valaisin syntyi 60-luvun Flower Power -aikakauden inspiroimana (...) Flowerpot-valaisimen siluetti syntyy kahdesta erikokoisesta puolipallosta, joiden välistä valo heijastuu pehmeästi. 

Ihastuin siis ajatukseen kätevästi liikuteltavasta pöytävalaisimesta. Tori.fi:ssä näkyi muutamia yksilöitä, mutta lähes samaan hintaan kuin uusia. Uusia on tällä hetkellä tarjolla vaikka mitä herkullisia värejä! No, kuten kuvasta näkyy, en hankkinut valaisinta herkullisessa värissä, vaan luotin jälleen Vintedin voimaan. Sieltä löytyi hieman tylsän musta, mutta ehdottomasti erittäin käyttökelpoinen Flowerpot 80 eurolla. Valaisimen myi tanskalainen henkilö ja esineessä on muutama pieni kauneusvirhe, mutta se ei menoa haittaa.

Erityisesti ensi syksynä tämä pääsee tositoimiin. Nyt kevätvalon tulviessa sisään, ei tälle ole vielä ollut juurikaan tarvetta. Todella kätevä tämä on ja valaisimesta tuleva valo on ihanan pehmeää. Tässä on kolme voimakkuusastetta ja valaisinta siis ladataan USB-johdolla.

Katsotaan, miten tämä kestää aikaa. Juuri nyt, tämä on varsin trendikäs, mutta haluan uskoa, että ns. vanha klassikko kestää hyvin tuleviakin vuosikymmeniä.