En ole koko blogihistoriani aikana tainnut kirjoittaa juurikaan kirppismaailman rumasta puolesta, eli trokauksesta. Ehkä olen vuosien varrella jotakin vihjaillut, mutta nyt päätin tarttua aiheeseen, kun löysin itsestäni pienen trokarin.
Kirppispuheessa mainitaan usein kitkerään sävyyn trokarit ja totta, lähes aina asiaan liittyy negatiivinen viba. Varmasti jokainen, joka vähän enemmän kulkee kirppiksillä, on päässyt trokaamisesta osalliseksi: kirppistapahtumissa trokarit tonkivat korurasioita arvometallin toivossa luupit ojossa heti aamusta tai marimekot ja iittalat halutaan ostaa kippiskassin päältä, ennen kuin olet edes ehtinyt purkaa myyntikassiasi. Tai. Sattumalta juuri myymäsi designesine löytyykin tori.fi:stä tai Vintedistä korkeammalla hintalapulla, kuin mitä itse esineestä juuri pyysit.
 |
| Rihkamakoruja kirppiksiltä: kookas lintu 0,50 euroa Turun Kontista. Hattu- ja sateenvarjo Hakaniemen Fidasta yhteensä 4,90 euroa. Pyöreä riipus 2 eurolla Mäntästä. |
Trokaaminen on osa kirppiskulttuuria, siitä ei pääse mihinkään. Välillä se jopa naurattaa. Saatan itse kertoa jo naamatutuille trokareille, kun olen koruni laittanut kirppisviltin päälle, että "minulla on vain erikoiskultaa ja luksushopeaa tarjolla todella kalliiseen hintaan". Osa trokareista ymmärtää ironiaa, osa ei. Minulla kun ei juuri koskaan ole myynnissä muuta kuin rihkamakoruja.
Sitten on erikseen secondhand-ammattilaiset, eli vintageliikkeiden omistajat. Kurjia tunnelmia on syntynyt, kun olen tajunnut, että ihailemani seceondhand-yrittäjä on käynyt tonkimassa samalla hyväntekeväisyyskirppiksellä kuin minä, ja pian kiinnostavat esineet löytyvät korkeilla hinnoilla yrittäjän hyllyiltä. Toki ymmärrän, että kirppikset ovat se sama aarreaitta, mitä yrittäjät kiertävät siinä missä harrastajatkin, mutta toivoisin, että jonkinlainen maantieteellinen hajurako myytävien esineiden kohdalla säilytettäisiin. Lopetin kannattamasta yrittäjää, joka pissi vähän liikaa yhteisiin muroihin, kun osti samasta kaupunginosasta kirppiskamaa ja laittoi ilman ajallista karenssia tavaraa myyntiin omaan puotiinsa.
.jpg)
No, mutta, millainen trokari minä olen? Välillä kirppismatkoilta olen saattanut ostaa esineen, mikä on löytynyt ihan muutamalla kolikolla ja ajatus esineen eteenpäin myynnistä voitolla on itänyt mielessäni. Esimerkiksi nämä Botanicat ostin aikoinaan eurojen kuvat silmissä. Mutta lopulta päädyin keräämään omaa kokoelmaa kyseisten lautasten ympärille.
On käynyt myös niin, että olen kuvitellut, että makea ja halpa kirppisesine menee aivan varmasti kaupaksi omassa kirppispöydässä. Ja pöh, luu on jäänyt käteen. Kukaan ei ole ostanut esinettä itselleen. Tällaiset tapaukset eivät kasvata omaa trokaamisintoa, vaan puristavat sen oikeastaan olemattomiin.
Mutta. Tämä kesänä tein ihan selvät trokaukset. Ja vielä jalometallilla! Saaristossa vastaan tuli pikku kirppis, missä katseeni osui koruihin. Aivan ensin ihailin riipusta (alla) ja tajusin samalla, että koru on hopeaa (3 euroa). Tämä on roikkunut jo useamman kerran kaulassani.
Katseeni terävöityi, kun tajusin, että viereiset korut näyttivät hopealta myös. Ja totta, kahdessa rasiassa pötkötti hopeaa ihan pilkkahintaan. Italialainen "palmikoitu" ketju ja rannekoru maksoivat 2 euroa. Sirot korvakorut olivat euron. Tiesin heti, kun nämä korut hankin, että aion myydä ne eteenpäin, ehkä jopa "myy kultasi ja hopeasi meille" -tyyppiseen liikkeeseen.
Häpeäkseni tunnustan, että tein saman tempun Mäntässä hyväntekeväisyyskirpparilla. Näin heti, että kalvosinnapit olivat hopeaa ja hintalappu oli vain 2 euroa. Ostoskoriin! Toki, samaisesta paikasta hankin myös rihkamakorun (?). Tiikerinsilmä-kiveä muistuttava riipus on aktiivikäytössä. Tuosta maksoin myös 2 euroa.
Kiinnostavaa tulee olemaan, mitä tulen saamaan trokauksistani. Saattaa myös käydä niin, että korurasiat hautautuvat laatikkoon, kun seuraavaksi pitäisi olla aktiivinen ja ns. kaupitella koruja jonnekin. Tämä jää nähtäväksi.
Yritän kirppiskierroksillani joka tapauksessa vähentää ostoksia, eli jatkossa en haali koriini ainakaan kamaa, mistä kuvittelen saavani paksumpaa lompakkoa. Se on niin helposti pelkkää kuvitelmaa.
Millaisia ajatuksia trokaaminen aiheuttaa? Sana on vapaa!
No ne kyljessä roikkujat ärsyttää kun vie tavaraa kirppikselle mutta sen verran hintatietoinen olen että minun tavaroistani trokarit eivät mitään löydä. Myönnän joskus vuosia sitten ostaneeni tavaroita ihan myynti mielessä mutta tänä päivänä hintataso monissa on niin paljon laskenut että harvoin mitään löytöjä tekee. Vähän myös ärsyttää se kun isketään heti kassan toisella puolella oma hintalappu edellisen päälle. Mutta se toinen puoli,toki kaikilla on oikeus ostaa ja myydä miten haluaa.Siitä olen samaa mieltä että voisivat viedä vähän kauemmas myyntiin ostamansa tuotteet. Mutta nuo ostamasi korut,jos joku haluaa myydä hopeaa halvalla niin kyllähän ne ostaa saa,jokaisella mahdollisuus lykätä korut kirjekuoreenja myydä pois.
VastaaPoista-Eeva-
Välillä seurailen sivusilmällä samoilla apajilla pyöriviä jotka selvästi etsivät myytävää omaan pöytäänsä/putiikkinsa. Ensimmäiseksi huomioksi kerron että jos kierrätyskeskuksessa huomaa kiukkuisen pariskunnan tai erityisen hapannaamaisen yksinkulkijan, on hän todennäköisin ammatikseen toreilla pyörijä. Me muut ilahdumme pienistä löydöistämme tai hihittelemme vanhoille hupilahjoille, -nämä laskevat kai mielessään vain marginaaleja ja kuiskivat toisilleen vihaisesti. Joskus kun itse sitten poimin jonkun mikättimen koriini hapannaaman perässä kulkiessani, voin nähdä miten käänytään kannoillaan ympäri ja yritetään katsoa kaula pitkällä koriini.. mikä aarre nyt pääsi sivu suun? Ja mitä sellaista minä tiedän juuri siiitä tai tästä härpäkkeestä että sen aijon ostaa, vaikka se on hänen silmissään rikkinäistä roskaa? Itse ajattelen että tämä kirppistely on vähän niikuin sienestys. Joku kerää vaan kolmen tähden sieniä, toinen poimii vaikka lahoja haperoita kun kerrankin metsään pääsi, kolmas tahtoo vain tatteja. Kaikille löytyy, ei ehkä samana päivänä, mutta löytyy. Pari kertaa olen myös itse saanut oppia miten se kentällä hankittu ammattitaito olisi säästänyt minunkin roposeni hutiostoksista. Luulin esimerksi ostaneeni pikkurahalla 50-luvun huippumuotoilua olevan keittiöesineen.. ja opin vietettyäni illan netissä, että ostinkin 60-luvun itäblokin matkamuistokopion jonka arvo oli tasan sen mitä siitä maksoin. Toisen kerran 2E korupussista löytyi yllätyksesi korvikset joissa luki leimassa Givenchy, vautsi vau! Paitsi että romukultaliikkeessä analysointi kertoi ettei koruissani ollut hituakaan kultaa eikä hopeaa, - ja että vaikka kyseinen muotitalo on ollut vähän huono leimojen kanssa, näin huonoja ne eivät ole. Sittemmin tipautin feikkikorvikset metallinkeräykseen ettei kukaan muu haksahda samaan vipuun.
VastaaPoista