Emaliuutuuksia

Kun jokunen vuosi sitten innostuin uudelleen emalista, alkoi mielessäni pyöriä joitakin erityisen himottavia juttuja: Esteri Tomulan kynästä syntynyt tattikuosinen kulho,  Gunvor Olin-Grönqvistin suunnittelema sydänkuosinen kulho sekä Nooan arkki tai Nooakin arkki -niminen muki. Tattikulhojen kanssa kävi loistavasti viime vuonna ja pienemmän sydänkulhonkin sain kalastettua Facebook-kirpparilta (myönnettäköön, että isompi kulho kiinnostaa edelleen).

Nooan arkki -mukia olen huudellut verkossa, mutta hinnat ovat nousseet aina pilviin – samoin on isomman sydänkulhonkin kanssa tupannut käymään. Repsahdin kuitenkin ja hankin huonokuntoisen eläinmukin. Enkä saanut sitä edes halvalla (25 euroa), mutta jonkinlainen napsahdus päässäni tapahtui ja päätin haluta muki-söpöläistä näin kovaa.

Mukin kuvan on suunnitellut Gunvor Olin-Grönqvist ja tätä samaa kuosia on esiintynyt myös posliinisessa lastenastiastossa. Oma mukini on nähnyt jo parhaimmat päivänsä ja osa kuvista on kulunut mukin pinnasta pois. Jotenkin kuitenkin kettu (orava?), possu, hiiri, kissa ja sudenkorento (perhonen?) saavat sydämeni läpättämään. Mukia ei voi käyttää, siinä on aivan liika emalirikkoja, mutta ei se hyllynkoristeena haittaa.

Toinen FB-kirppislöytö on tummanvihreä mattapintainen emalikulho. Tykkään kovasti tämän Kaj Franckin suunnitteleman kulhon muodosta. Kulho on hyvässä kunnossa. Tästä kukkaroni keveni 15 euroa.

Kaksi uutta Wärtsilän Finelin emaliastiaa syöksivät vallasta kolme muuta: Primavera-kattilat ja Punahilkka-pannu majailevat tätä nykyä uusissa osoitteissa. Plussan puolella siis ollaan.  

Uutta keittiössä

Keittiön peräseinälle on ilmestynyt uusi hylly. Olen haaveillut useista blogeistakin tutusta String-hyllystä, mutta en ole sortunut moiseen hömpötykseen (= en ole raaskinut laittaa ihan niin paljon rahaa yhteen hyllyyn). Toki haaveksin edelleen vanhasta Stringistä, mutta en aktiivisesti moista etsi.

Tämä kaunokainen löytyi FB-kirpparilta ja myyjä oli samainen, keneltä keittiön toinenkin hylly on peräisin. Hylly ajoittuu 1950-1960-luvulle ja sen pinnassa on viilu, alla puu. Kanssa-asuja päätti ilahduttaa minua ja oma kukkaroni ei tästä köyhtynyt. Hyllyyn piti mahtua kaikki vanhempi lasitavara, mutta pöh, joko hylly on liian pieni tai kokoelmani on liian suuri.

Tavaramäärän tajuaminen aiheutti taas akuutin tavaraähkyahdistuksen, mutta ei tästä aiheesta tällä kertaa enempää, koska hyllyllä nököttää myös uusia hankintoja: Tamara Aladinin Riihimäen lasille suunnittelema keltainen Hyasintti-maljakko ja kaksi Oiva Toikan Nuutajärvelle suunnittelemaa turkoosinsinistä Fauna-lasia. Maljakon bongasin myös FB-kirppikseltä ja nettikirpparille tyypillisesti (?), hinta oli kovempi kuin peruskirpparilta löydettynä, 24 euroa posteineen. Jotenkin tuo sitruunankeltainen lasi ja tämä Hyasintin muotoilu olivat liian vastustamaton yhdistelmä.

Fauna-lasit löysin puolestaan Helsingin Puotilasta kirpparilta. En löytänyt mitään mainintaa kyseisestä kirpusta netistä. Voi olla, että paikka on säännöllisen säännöttömästi auki. Fauna-lasit maksoivat 12 euroa kipale.

Keittiön tuo nurkkaus muuttui kertaheitolla, mutta esittelen muut seinät vielä erikseen. Muun muassa jo ajat sitten ostettu Palaset-lokerikko on koristanut keittiötä jo jonkin aikaa, mutta tämä uusi hylly aiheutti ketjureaktion ja kaikki seinään kiinnitetyt kalut siirrettiin.

Millaisia tunteita uudet hankinnat herättävät?

Lasipurkki, korut ja kukkaruukku

Kävin helatorstaina Manhattanilla ja ostossaldo jäi melko kohtuulliseksi. Löysin kuitenkin eurolla lasisen kristallijäljitelmäpurkin. Olen tässä jonkin aikaa etsiskellyt pientä hienoa kannellista lasirasiaa, mihin voisi tallettaa purkkaa. Kuulostaapa kummalliselta. Tämä juttu juontaa siihen, että yritän estää kaikin keinoin hampaiden reikiintymistä nykyään ja ajattelin, että jos laitan vähän joka paikkaan xylitol-purkkaa esiin, muistan napata purkkapalan vielä useammin.

Tämä purnukka ei varmaankaan ole vanha. Bongasin Manhattanilta myös toisen vastaavan, mutta euron kalliimman. Pohjassa lukee Made in Italy. Ostin tietysti halvemman yksilön.

Viime lauantaina oli Pelastusarmeijoiden kirppiksillä alepäivät. Löysin edellisessä postauksessa esittelemäni mustan haalarimekon ja parit korut. Korujahan ei koskaan voi olla liikaa! Sain nämä helyt alle kahdella eurolla, eli en voinut vastustaa niiden kutsua. Molemmat ovat jo olleet kaulassa ja hyvin nuo toimivat! Ruskea puukoru on varmasti vähän vanhempaa tuotantoa, mutta tuo simpukkapompula voisi olla ihan uusikin.

Viimeinen löydös on isokokoinen Arabian kukkaruukku. Ruukku osui silmään Kårenin kirppiksellä, missä olin itsekin hutikuun lopussa myymässä. Ruukku on ihan priimakunnossa ja sain sen 9 eurolla. Vielä en ole mitään purnukkaan istuttanut, mutta sen aika tulee kyllä. Ehkäpä yksi vehka saa uuden kodin tästä, kun tuntuu että yhden tai pari kokoa pienempi ruukku on liian ahdas kasville.

Tästä purkista tulikin mieleen yksi aika kummallinen sattumus tuolla kirpulla. Olin siis myyntihommissa ja pöydälläni oli kaikenlaista sekalaista kamaa. Osa oli täältä blogistakin tuttua rompetta, osa vanhempaa. Laitoin myyntiin myös viime vuonna Salosta löytämäni Arabian vaaleanpunaisen tai hennon roosan värisen sirottimen. Minullehan tuli yllätyksenä kotona, että sirotin olikin punertava, ei valkoinen. Päätin siis laittaa kapineen myyntiin ja ideana minulla oli, että jos saan euron hintaisesta sirottimesta vähintään euron, olisi homma kunnossa.

No, sirotinta ihasteli useampikin ja hintaakin kyseltiin. Eräs rouva vetäisi jonkinmoiset herneet nenään, kun sanoin hinnaksi kolme tai neljä euroa. Hän oli aivan pöyristynyt! Hinta oli kuulemma aivan liian matala, ihan naurettavan vähän. Yritin kertoa, että minulle tärkeintä on päästä tavarasta eroon ja saada se kiertoon. Hän tivasi minulta, että tiedänkö, että sirotin on Arabiaa! Lopuksi hän vielä tokaisi nyt jo melkeinpä legendaarisen läpän: Älä polje hintoja! Whaaat, eikös minulla ole oikeus antaa vaikka ilmaiseksi kaikki Arabiani, jos niin haluan? Minusta on lievästi ottaen kummallista, jos kirppishommissa syytetään hintojen polkemisesta. Jos minulla olisi vanhantavarankauppa tai vastaava yritys, olisi asia ehkä toinen. En tiedä, kuvitteliko frouva, että kyseessä oli jokin antiikin (ehehe) myyntitapahtuma tai vastaavaa, mutta eipä kyllä tällä kertaa ollut. Näinkin voi käydä. Miltä tämä teistä kuulostaa? Voiko kirppismyyjää syyttää hintojen polkemisesta? Eikös ideana pikemminkin ole saada tavara juuri kiertoon?

Ps. Myin sirottimen lopulta onnelliselle uudelle omistajalle kolmella eurolla

Kirppisvaatteita

Tadaa! Olen saanut kuvattua vaatehankintojani. Jotenkin luulin, että näitä vaatteita olisi ollut nurkissa enemmänkin, mutta ihme kyllä, en ole tämän enempää kantanut vaatteita kirppiksiltä kotiin tänä keväänä.

Kävimme Eurassa Pehtoori-nimisellä kirpputorilla pari kuukautta sitten. Paikka vaikutti oikein kivalta, eli tuonne kannattaa mennä uudelleenkin. Päädyin ihailemaan Finelin kohtuuhintaisia kattiloita (Lumimarja, Neptun, Orient), mutta sorruin vain yhteen suomalaiseen viskoosipaitaan (3 euroa). Polan vaatteita näkyi aikaisemmin enemmänkin kirppiksillä, mutta nykyään huomattavasti vähemmän.

Objectin viskoosihame löytyi Kaarinan ykköstien kirpparilta kolmella eurolla. Vähän helman pituus arveluttaa, mutta olen silti tätä hamosta jo useamman kerran pitänyt. Hame ulottuu polviin, mutta olisi varmaan vielä kivempi, jos olisi hitusen lyhyempi.

Edellisessä postauksessa mainitsin Espoon Kontista bongaamani villakangastakin. Tämä punertavanruskea takki istuu kuin nakutettu. Hyvä, että jaksoin odottaa kunnes kohdalle osui tismalleen oikean kokoinen pidempi "trenssimallinen" takki. Toki, lyhyt varteni ei ole aivan täydellinen kombo tämän pituisen takin kanssa, mutta jotenkin tämän vaatteen mittasuhteet toimivat yllättävän hyvin. Irrotettavasta hupusta takki saa monta lisäpistettä.

Takki on Halosen mallistoa ja se on 100%:sta villaa. Takista köyhdyin 8,50 euroa.

Myin Kårenin kirppiksellä parit niin sanotut kreisi-päntsit. Kanssa-asuja oli kovin tyytyväinen, että taloudesta ei enää löytynyt näitä kuulemma ei-niin-kauniita housuja enää useita kappaleita. Onneksi kuitenkin hullutteluhousujen määrä saatiin tällä viikolla kasvuun, kun bongasin Manhattanilta nämä lantiota kulmikkaasti korostavat graafiset pökät. Housut on ihan mahtavat! Viikonloppuna ne pääsivät jo tosi toimiin. Nämä polyester-housut kustansivat kolme euroa. Löysin J.A.P. Companysta tällaisen kuvailun: J.A.P. Company perustettiin Kuusankoskella vuonna 1975. Vuodesta 1991 lähtien J.A.P. on kuulunut L-Fashion Group Oy:öön, ja tänä päivänä se tunnetaan moderneista, selkeistä ja rennoista asuista.

Viimeinen vaatelöytö osui silmään Pelastusarmeijan alepäivillä. Jämäkästä pellavaviskoosi-kankaasta ommeltu mekko vaikuttaa laadukkaalta. Googlailun tuloksena mekon jäljet johtavat Salon Seudun työkeskukseen. Mekko maksoi 3,50 euroa.

Tällaiset löydät tällä kertaa! Ensi kerralla luvassa on taas tavarapainotteisempaa antia.

Sekalaisia juttuja

Välillä täytyy kaivaa esiin hautautuneet kirppishankinnat. Osa tavaroista on solahtanut jo osaksi arkea niin, että niitä ei edes ajattele uusiksi ja osa on edelleen odottamassa omaa hetkeään.

Vaatteiden kanssa kävi taas perinteisesti, eli en vieläkään kuvannut viimeisimpiä hankintoja. Kivatkin vaatekappaleet tuppaavat unohtua nurkkaan murjottamaan ja odottamaan otollista kuvaushetkeä. Tässäpä kuitenkin kuvakavalkadi kaikesta muusta kirppisroippeesta.

1. Leikkuulauta, 0,50 euroa

Tähän leikkuulautaan liittyy huvittava tarina kirppismaniasta: tammikuussa hammaslääkärin päätteeksi bongasin terveyskeskuksen alakerrasta kirppisnurkan. Kello oli aika paljon ja osa valoista oli jo sammutettu. Menin kuitenkin kohnottamaan kirppiskamoja ja bongasin pienen puisen leikkuulaudan. Nakkasin kolikon lippaaseen, otin laudan kainaloon ja lähdin kohti kotia. Kotona myöhemmin tajusin, että kaikessa hammaslääkärijärkytyksessä ja kirpppishuumassa, olin unohtanut kukkaroni kirppispöydälle! Voitte uskoa paniikin, mikä valtasi minut kun tajusin rahapussin jääneen terveyskeskuksen aulaan. No, loppu hyvin, kaikki hyvin: kukkaro oli paikoillaan ja sain sen vartijapalvelun kautta vielä samana iltana itselleni. Surkuhupaisaa on se, että intouduin niin kovasti yllärikirppiksestä, että olin menettää omaisuuteni...

2. Emalimuki, 2,50 euroa

Tämänkin emalimukin tarinaan liittyy hammaslääkäri. Olen joutunut nyt vasta viimeisen vuoden aikana kokemaan hampaiden porausta ja olen palkinnut itseni hammaslääkärikäynnin jälkeen visiitillä Kirkkotien Ekotorilla. Nyt kun Ekotori on muuttanut, päätin silti tehdä perinteisen kierrätyskeskuskierroksen hammaslääkärin jälkeen, vaikka kierrätyskeskus ei enää ihan naapurissa sijaitsekaan. En voinut vastustaa raidallista emalimukia, vaikka tämä menee kategoriaan eripariastiat. Muki on elintarvikekelpoinen, eli siitä voi hörppiä juomaa vaikka piknikillä.

4. Kilta-munakupit, à 1,50 euroa

Kilta-munakuppeja minulle on jo tarpeeksi, mutta Ekotorin hinnoittelu oli tällä kertaa niin vastustamaton, että en voinut jättää näitä mustanruskeita hyväkuntoisia kuppeja hyllyyn. Nyt voisin luopua kahdesta vähän huonompikuntoisesta yksilöstä kyllä.

5. Englantilainen peltipurkki, 0,50 euroa

Minulla on heikkous nimeltä peltipurkit. Tämä priimakuntoinen englantilainen makeisrasia oli suorastaan pakko hankkia Riimi-kirppikseltä. Kuinka monta peltipurkkia on jo liikaa...?

7. Luhdan käsipyyhkeet, à 2 euroa

Froteepyyhkeet löytyivät myös Riimi-kirpikseltä ja mielestäni niitä ei oltu pilattu hinnalla, 2 euroa kipale. Käsipyyhkeitä kuluu ja niitä käytetään jatkuvasti, eli olen edelleen tosi tyytyväinen tähän käytännönläheiseen hankintaan.

8. Arabian kukkapurkki, 2 euroa

Richard Lindhin suunnittelemat Arabian kukkapurkit ovat aina tervetulleita – ainakin kohtuuhintaisina – kotiini. Pieni purkki ilman aluslautasta löytyi Kaarinan Ykköstien kirppikseltä parilla eurolla. Aluslautasen olen ostanut jo joskus aikaisemmin.

9. Rintakoru, 1 euroa

Hauska kirsikkakoru lähti matkaani Riimi-kirppikseltä. Tämä on jotenkin aarikkamainen tai Japani-henkinen, mutta se ei ole käsittääkseni ainakaan Aarikan tuotantoa. Olen aika tyytyväinen tähän löytöön, koska koru piristää tylsänkin asun.

Kivaa loppuviikkoa ja kuplivaa vappua! Minulla vappu menee tänä vuonna poikkeuksellisesti enemmän tai vähemmän työn merkeissä. No, kyllähän noita vappuja vielä tulee.

Lauantai-Hietsu

Piipahdin viime viikonloppuna Helsingissä perjantai-illasta lauantai-iltapäivään. Visiittiin sisältyi monta ensikokemusta: Kansallisteatteri, yö jugend-hotellissa, Hietsun lauantaikirppis ja Espoon SPR:n Kontti.

Konttia olin kytännyt jo jonkin aikaa bussin ja auton ikkunasta ja sinne päätettiin kurvata kotimatkalla Turkuun. Hietaniemen kirppikselle puolestaan ajauduttiin. Kun tajusin, että kirppis oli käynnissä, en voinut vastustaa kirppiksen kutsua. Otin suorastaan juoksuaskelia ja huonosti nukuttu yökään ei painanut enää laisinkaan olemustani... Kirppis, oi kirppis, auttaa vaikka väsymykseen!

Osa myyjistä oli melkeinpä ammattimaisia ja olin varautunut ns. Helsinki-hintoihin. Esimerkiksi melkein kaikki peltipurkit ja Marimekot olivat kovissa hinnoissa, mutta löysin mielestäni mukavan hintaisia kotiintuomisia. Ensin ostin kaksi priimakuntoista ja leimallista Kilta-teekupin aluslautasta yhteensä kahdella eurolla.

Aarikan Tuliaispurkin näin jo kaukaa. Kysyin elintarvikekelpoisen purnukan hintaa ja kymmenen euroa tuntui aika kovalta hinnalta. Katselin saman myyjän vaaterekkiä ja katseeni osui ihanaan Vuokon mustavalkoiseen puuvillamekkoon. Sain tingattua mekon 25 euroon ja lähdin nostamaan käteistä (kirppis tuli siis oikeasti yllätyksenä!). Rahanhakumatkalla mietin, että jos saan mekon ja purkin kolmellakympillä, ostan ne molemmat. Ja kas, pian olin mekon ja purkin onnellinen omistaja.

1970-luvun vaatteissa on oma henkensä. Tykkään vahvasta kestävästä puuvillasta ja ajattomuudesta, mikä tästä kesävaatteesta huokuu. Takkimekko on usein myös helppo valinta, ei liian juhlava, mutta ei epäsiistikään.

En edes sovittanut mekkoa, koska olin silmämääräisen arvioinnin jälkeen melkein varma, että vaate on sopivan kokoinen. Onneksi ei tullut hutia!

Tämän värinen Tuliaispurkki on ollut passiivisessa etsinnässä. Minulla on tarjotin ja matalia lautasia samalla kuosilla. Ehkäpä viimeistään joulun aikaan saatan koko setin yhtä aikaa näkyville. Nyt purkki päätyy kuivatavarahyllylle, sisään kaadan todennäköisesti ruisjauhoja.

Hietsun jälkeen suuntasimme vielä Espoon Konttiin, mikä on lähellä Turku-Helsinki-moottoritietä. Olin ajatellut, että tuo Kontti on varmasti oikea aarreaitta. Olinkin hieman ihmeissäni, kun tajusin että paikassa ei ole edes ns. erillistä retro-osastoa (eipä se mitään, yleensä hinnoittelu on myös sen mukaista). Katselin ensin astiaosastoa ja löysin ystävälleni kauniita kultareunaisia laakeita kuohuviinilaseja halvalla (5 euroa 8 kpl). Sieni- tai marjakorin nappasin mökille odottamaan marjastus- ja sienestyskautta (4 euroa).

Tajusin tässä samalla, että löysin aivan lopuksi vielä aletangosta hupullisen, kapealinjaisen villakangastakin 8,50 eurolla, mutta unohdin kuvata takin, koska lykkäsin sen heti pakastimeen kun saavuin kotiin. Takista kuvaa siis myöhemmin. Ainakaan kyseessä ei ole aivan uuden uusi yksilö, koska takki on valmistettu Tsekkoslovakiassa.

Loppuun vielä fiiliskuvia Glo Hotel Artin jugend-hienouksista.

Ja hei, turkulaiset! Olen myymässä kamojani Kårenin kirppiksellä nyt sunnuntaina. Toivottavasti väki löytää paikalle! Ainakin alkuvuodesta kirppikset olivat kovin suosittuja.

Mukavaa loppuviikkoa.