101 ja syksyn kirppissatoa

Euron juoru (Taivassalon kesäkirppis).

Takana on vähän yli puolitoista vuotta bloggaamista ja 100 postausta. En alun perin ajatellut kovinkaan syvällisesti kun tämän blogin perustin, että millaista blogin rustaaminen onkaan: valokuvaamista, valokuvaamista ja taas valokuvaamista (ja vähän kirjoittamista + kuvien käsittelyä).

                                                                                                                                 Puupalikat euron (kesäkirppis, Taivassalo).

Eka vuosi meni suht tasaisesti ja hiljaisesti, mutta jossain vaiheessa alkoi teksteihin ilmestyä myös kommentteja. Viimeistään sen jälkeen, kun aloin itse aktiivisemmin kommentoida samanhenkisiä blogeja, on kommentteja ilmestynyt tällekin tontille kivasti. Kiitos tästä kuuluu teille kaikille ihanille lukijoille! Kommentit ovat bloggaamisen suola!

                                                                                                                            Sarviksen henkari 1,50 euroa (Wanha Nestori).

Olisi hauska kuulla, millaisia juttuja toivoisitte lisää. Joskus kirppislöytöjen esittely tuntuu puuduttavalta, mutta toisaalta se on myös tämän blogin ydin enkä oikein tiedä, mistä muustakaan kirjoittaisin. Pilviraitti-blogin Viivi raotti yksityisyyden verhoa jokin aika sitten ja teksti oli mielestäni tosi kiva. En itse taida uskaltaa kamalasti paljastuksia tehdä, mutta jotain toki voisin itsestänikin kertoa, jos sellaista kaivataan.

Viherkasvi Henrikin pihakirppikseltä, 1 euro.

Kommenttiboksissa (tai Instagramissa) on kyselty tekstiä mm. omistamistani peltipurkeista, vaatelöytöjen esittelemistä päällä (tämä hirvittää!) ja lisää sisustusjuttuja. Myös Facebook-sivujen perustamista Kirppisrakkaudelle on ehdotettu. Sana on siis vapaa!

Euron viherkasvi Henrikin pihakirppikseltä.

Kuvituksena sekalaisia kirppislöytöjä syys-lokakuulta. Postaamatta on mm. vielä kasa vaatteita ja viikonlopun HRDV-löydöt. Palataan asiaan!

Kirppislauantai Salossa

Eilen käänsin auton nokan kohti Saloa jo klo 9. Luvassa oli kirppistä ja Leena Luostarisen näyttely Salon taidemuseossa ystäväni kanssa. Viime vuodesta oppineena, otimme tiukemman aikataulutuksen käyttöömme ja saimme sopivasti maksimoitua kirppisten määrän päiväretken aikana. Olimme yhdessä kesäisellä Vaasan kirppisreissulla, eli meillä on kokemusta kirppissekoilusta ihan kunnolla. Kun auto kurvasi takaisin Turkuun, oli taas kaikenlaista kimpsua ja kampsua tullut haalittua ihan kunnolla.

Yllättävän hempeää ja romanttistakin tavaraa löytyi tällä kertaa kotiin tuomiseksi. No, ehkä kokonaisuutta korostaa tällä kertaa valkoiset neilikat olohuoneen pöydällä.

Ensimmäinen kohde oli tälläkin kertaa Salon suurkirppis. Päätimme, että emme kuluta paikassa kolmea tuntia (kuten viime kerralla) ja onnittelimme itseämme, kun pysyimme ns. aikataulussa. Suurkirppikseltä löysin kaksi Fauna-jälkiruokakulhoa mielestäni kohtuulliseen 6,50 euron hintaan (kpl). Väri taitaa olla punertava neodyymi, eli lasi ei ole täysin kirkas ja väri voimistuu valosta riippuen. Erikoinen tapaus. Kuvassa näkyy jännästi tuo värin käyttäytyminen.

Ei niinkään tuikitarpeellinen, mutta ihastuttava hankinta oli vanha pullo mitta-asteikolla (2 euroa). Pullo saa toimia viherkasvien kastelussa. Tuollainen vanha värillinen lasi miellyttää tällä hetkellä kovasti omaa silmääni. Suurkirppikseltä jäi käteen vielä kaksi tukevaa vanhempaa valkoista tyynyliinaa (à 2 euroa).

Suurkirppikseltä kurvasimme Salon kierrätyskeskukseen. Tuntui, että hinnoittelu oli noussut sitten viime visiitin ja esimerkiksi todella monista Arabian astioista pyydettiin aika hirvittäviä summia. Viskoosinen paita maksoi 1,50 euroa ja hauskan muovikorun (kuva alempana) löysin eurolla. En siis sortunut ylihinnoiteltuihin astioihin tai muihin houkutuksiin.

Kierrätyskeskuksen läheltä bongasimme toisen kirppiksen. En tiedä, onko paikalla nimeä tai miten tuo kirppis on auki, mutta itse kävin edelliskesänä paikassa ensimmäistä kertaa (löytyy Helsingintien varrelta läheltä kierrätyskeskusta). Melko hämärästi valaistussa paikassa on tarjolla astioita, vähän huonekaluja ja joitakin vaatteita. Tunnistettavien design-astioiden hinnat olivat melko korkeita ja olinkin hieman ihmeissäni, kun Arabian sirotin lähti matkaani eurolla. Näitä sirottimia näkee Kilta-nimikkeellä, mutta en ole aivan varma, onko tuo Kiltaa.

Tänään, kun katselin ostoksiani tarkemmin ennen valokuvaamista, tajusin että valkoiseksi luulemani sirotin onkin hennon vaaleanpunainen tai roosahtava! En tajunnut asiaa eilen hämärässä valaistuksessa... Kuvissa sirottimen punaisuus korostuu ja paljaalla silmällä väri ei ole yhtä intensiivinen. Tämä yksilö on sävyposliinia ja tuota samaa väriä on käytetty esim. Franckin Sointu-astioissa. Latasin sirottimen kuvan Instagramiin ja sain pikaisesti mahtavilta kanssa-instaajilta vastauksia hätähuutooni (epäilin mm., että kyseessä on värivirhe tai jokin kummallinen reaktio materiaalissa...).

Ennen pikaista lounasta kävimme Radiokirppiksellä. En ole edelleenkään paikan fani. Kummallisen malliset loosit ja lastenvaatteiden paljous + laaduttomien vaatteiden paljous, oli tuttua tälläkin kertaa. Olin siis iloisesti yllättynyt, kun löysin kolmella eurolla Leviksen 100%:sta villaa olevan neuleen ja punaisen puuhevosen (2,25 euroa).

Tämä puuheppa on kyllä taas sarjassamme turhake, mutta en voinut vastustaa tuon kauniisti kuluneen puuhevosen charmia. Lykkäsin hevosen kirjahyllyyn muiden lelujen (ja kirjojen) joukkoon.

Viimeisin kohde oli Kirpputori Aarresaari. Tuo paikka taitaa olla suosikkikirpputorini Salossa. Tuntuu, että myynnissä on aina mukavasti vanhempaa tavaraa, keräilytuotteita ja vaatteita. Viimeisessä paikassa tuli tuttuun tapaan kiire ja viimeisillä minuuteilla piti tehdä vähän liiankin nopeita ostopäätöksiä.

Valkoinen Koko-muki lähti matkaani 6 eurolla, Anna Gavaldan Karkumatka-pokkari 1,50 eurolla ja pörröinen villatakki 3 eurolla.

Pörröinen villatakki herätti hilpeyttä jo kirppiksellä ja vaatetta sovitti ensin ystäväni. Hänen tuomionsa oli, että neule on liian eläimellinen hänen päällään. Vetäisin takin päälleni ja naureskelin lepakkohihaista tapausta jonkin verran. Kuuntelin kuitenkin seuralaistani, joka vakuutti että vaate pukee minua. Vähän hätäisesti siis sulloin neuletakin ostoskoriin ja ryntäsin kassalle tyytyväisenä.

Neule on livenä ehdottomasti hienompi. Kuvassa se roikkuu henkarissa kuin mikäkin surkimus, mutta yhdistettynä muuten niukkalinjaiseen vaatetukseen, on se ihanan pehmeä ja muhkea. Kotona sain tosin kuulla, että neuletakki on todella gorillamainen. Gorillamainen?! Kiva, kiva.

Nyt mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille! Palataan kirppisasioihin ensi viikolla.  

Kilta-rakkautta

Kirjoitin viime syyskuussa postauksen Kilta-astioista ja nyt ajattelin päivittää tämän hetkisen Kilta-tilanteen. Monet varmasti tietävät, että Kaj Franckin Kilta-astiat ovat minulle suuri rakkauden kohde, eli ollaan vakavan aiheen äärellä.

Kilta eli BA-astiasarja on suunniteltu vuosina 1948 ja 1951–1952. Alkujaan sarjaan kuuluivat kahdeksan esinettä: 0,2 dl:n kuppi, sokeriastia ja kermakko (näihin kolmeen sopii sama kansi), lautaset (halkaisijaltaan 15 ja 23,5 cm), paistivati (22 x 32 cm) ja vati ("neliövati", 14 x 14 cm). Nämä kaikki minulta löytyvät. Kermakossa on tosin kaatonokassa särö.

Viime vuonna kerroin, että kokoelmastani puuttuu enää joitakin osia, mutta höpsis! Olen terävöittänyt Kilta-tietämystäni ja tajunnut, että Kiltaa on tehty aikoinaan paljon ja siihen on lisätty ja siitä on poistettu osia kysynnän mukaan, eli aivan heti Kilta-kokoelmani ei ole koossa. Minulle uusia astioita tupsahtelee vastaan tasaisesti edelleen kirppareilla.

Sarjaan mielletään kuuluvaksi osia, mitkä eivät oikeastaan ole Kiltaa. Esim. sokerikon vieressä oleva kermakko, on MM-kermakko vuodelta 1955, mutta iso osa näistä Kiltaan liitetyistä astioista on aivan kiltamaisia. En siis vaivaa liikaa päätäni näillä yksityiskohdilla, koska kyseessä on kuitenkin (vain) rakas harrastus, ei työ.

Kasasin pari päivää sitten melkein kaikki Killat samaan keittiön astiahyllyyn. Lautasia ja kulhoja on vielä kaapissa, mutta muuten hylly on täynnä Kiltaa + alahyllylle sijoitin Tatit ja Dominon. Hauskaa katsella melkein pelkkää Kiltaa hyllyllisen verran.

Tämän vuoden puolella on löytynyt useampi puuttuva palanen kokoelmaani: pienempi ja isompi kannu – näihin kannuihin kuuluu kansi, koska astia on suunniteltu kylmän ja kuuman juoman tarjoiluun. Isommassa vihreässä kannussa ei ole laisinkaan kantta, mutta pienemmässä kyllä.

Asettelin keittiön pöydälle kaikki tänä vuonna hankkimani Killat. Kuvasta puuttuvat kaksi 25 cm:n halkaisijan mustaa lautasta ja kaksi valkoista. Löysin itse asiassa tänään Kirppis-Center Manhattanilta nuo valkoiset lautaset (à 2,50 euroa).

Franckin muotoilufilosofiassa Kilta edusti astiastoa, mitä saattoi yhdistellä muihin (Arabian) astiasarjoihin. Astioiden pinottavuus ja monikäyttöisyys oli uutta ja mullistavaa suomalaisessa astiasuunnittelussa 1950-luvulla. Opin myös kesän alussa, että Franck joutui suunnittelemaan radikaalia Kiltaa edeltäneen B-sarjan (oli tosin tuotannossa myös 1970-luvulle asti), missä on muistumia Killasta. Muodot ovat tosin pehmeämpiä ja astiat konservatiivisempia.

Laskin kaikki Kiltani yhteen. Niitä on nyt 156 yksilöä (oho!). Kyllä tuolla määrällä kestittää jo isommankin porukan! Monet kysyvät usein, käytänkö näitä astioita vai ovatko ne vain koristeena. Totta kai, käytän. Ainoastaan mausteikko on vielä ollut vailla käyttöä, koska sirottimien pohjissa olleet haurastuneet muovitulpat pitäisi vaihtaa uusiin. Toki tein tuohon mausteikkoon sen verran suolaisen sijoituksen, että sen käyttäminen hieman hirvittää.

Kilta oli alkujaan  arkiastiasto koko kansalle. Tämänkin takia olisi suorastaan kummallista, jos en käyttäisi näitä kippoja ja kuppeja. Laitan myös nämä astiat astianpesukoneeseen, vaikka lasitettu kovafajanssi ei kestä yhtä hyvin käsittääkseni konepesua kuin nykyposliini.

Osa kokoelmani lautasista on kuluneita ja osassa astioissa on säröjä tai pieniä palasia pois. Nyt olen tosin myynyt (pilkkahintaan) suurimman osan riskuisista yksilöistä pois. Yritän myös vähitellen saada todella naarmuuntuneiden astioiden tilalle parempi kuntoisia. Tällä keinoin saan keräillä vielä pidempään Kiltaa. Ihanaa.

Haaveissani on tällä hetkellä marmeladiastia (tuo taitaa olla Ulla Procopéta, mutta ajatellaan Killaksi), kolmiovadit (pienet, matalareunaiset, näkyy mm. ylimmässä kuvassa vasemmalla), isompi kolmiokulho ja kermapullo korkilla . Ison kolmiokulhon näin joitakin vuosia sitten kirpparilla, mutta silloin epäilin, että onko se Kiltaa. Nyt toivon, että kulho tulee vastaan kohtuullisen hintaisena. Jos siis kaapissasi pyörii näitä astioita, ota ihmeessä yhteyttä!

Millaisia ajatuksia Kilta-astiat herättävät?

Oi, ihmeellinen Venetsia

Oli ihmeellistä kävellä Venetsian rautatieasemalta ulos ja nähdä tällainen näky edessään.

Oli ihmeellistä tajuta, että kaupungissa ei todellakaan ole autoja, vaan kaikki nopeampi kulkeminen tapahtuu vesibussilla tai moottoriveneellä.

Oli ihmeellistä kulkea hellevaatteissa, syödä monta jäätelöä päivässä ja juoda maailman parasta kahvia – pilkkahintaan.

Oli ihmeellistä katsella usvaista taivasta ja rauhallisesti liikkuvaa merta massiivisten taidebiennaalipäivien päätteeksi.

Oli ihmeellistä kurkistella antiikkiliikkeiden ikkunoista sisään ja uskaltaua pariin liikkeeseen sisälle asti.

Oli ihmeellistä ihastua yli 60 vuotta vanhaan krokotiilinnahkaiseen laukkuun ja hankkia se 20 eurolla.

Ihmeen ihmeellinen Venetsia, toivottavasti tapaamme pian. Tai viimeistään vuonna 2017.

Halpaa (?) Arabiaa ja addiktin tunnustuksia

Vanhaa Arabiaa kaappiin - tai kiertoon. Kuppipari 1,40 euroa.

Olin tänään Paimiossa ja lounastauolla tajusin (herkullinen Cafe Asta, suosittelen – ainakin leipää ja leivoksia), että kahvilan vieressähän on kirppari. Nappasin jälkiruokakahvin pahvikuppiin ja menin aivan huumassa kiertämään minulle tuntematonta Kirpputori Tilpehööriä. Rajallisen lounastauon vuoksi en ehtinyt tutkia kamalan tarkkaan paikan tarjontaa, mutta parit Finelin emalit ja kasa suomalaista lasia pistivät silmään. Hinnat eivät kuitenkaan olleet aivan halpoja, eli pystyin vastustamaan retroastioiden kuiskailun. Lopulta nappasin ystävälleni valkoisen silkkitopin (ei kuvaa) ja Plastexin isokokoisen muovipurkin (2,50 euroa). Purkin aion raiata mökille. Tykkään laittaa erityisesti mökillä jauhot ja muut kuivatavarat purkkiin. Toki tykkään myös siitä, että saan ostaa purkkeja ainakin vielä hetken, koska mökillähän niitä edelleen tarvitaan.

Työpäivän päätteeksi kurvasin myös toiselle kirpparille Paimiossa. Tällä kertaa lähdin paikasta tyhjin käsin. Ei siinä mitään. Mutta. Ajomatkalla Turkuun tajusin, että en pysty ajattelemaan muuta kuin kirppiskäyntiä. Tunne oli todella kokonaisvaltainen. Kirppikselle oli vain aivan pakko päästä. Jotenkin tuli sellainen olo, että aikamoinen addikti taidan kyllä olla. Toimiko lounastauon kirppisannos jonkilaisena padon murtajana? Muutin jopa paluuaikataulua kotiin kirppisvisiitin takia. Normaalia?

No, Mimmin kirppiksellä kahmin vielä ostoskoriin kasan vanhempaa Arabiaa aika irrationaalisin perustein. Valkoinen kuppi minulla on ajatuksissa antaa äidilleni, koska hänellä meni rikki vastaava kuppi (tai siis niin luulin, kunnes tajusin, että kuppi ei olekaan sama..hyvin menee!), kaksi muuta kuppia ja tassia ostin puhtaasti hinnan takia. Yksi kuppipari maksoi 1,40 euroa. Haloo! Enhän minä edes keräile tällaisia kuppeja. Kolmas ei-niin-rationaalinen ostos oli vielä Arabian pieni tarjoiluvati. Astia ei ole Kiltaa ja en edes tiedä koristeen nimeä, mutta pakkohan vati oli ottaa, kun hintalapussa komeili vain 3,80 euroa.

Arabian Sorja-koristeinen kuppi 1930-luvulta, 1,40 euroa.

Tunnistamaton Arabian kuppi, 1,40 euroa.

Kaj Franckin suunnittelema UZ-mallin kuppi, 6 euroa.

Tämä vati menee varmasti kivasti Kilta-astioideni kanssa. Nyt kyllä hieman ihmettelen, miksi ja millä vimmalla näitä eripariastoita kotiini kannoin. Tunnistaako lukijat samaa oireyhtymää?

Nyt siirryn pakkaushommiin. Huomenna on lähtö Venetsiaan. Fokuksena on taidebiennaali, mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos törmään kirppisjuttuihin, niin saattaa tänne blogiinkin myöhemmin päivittyä Italian-löytöjä.