Luukku 16, mausteikko

16. luukusta löytyy Kaj Franckin vuonna 1958 suunnittelema F-mausteikko. Kyseessä on muuten yksi eniten kukkaroani rokottaneista kirppishankinnoista. Olkaa hyvät, on mausteikon tarinan aika!

Luukku 16, mausteikko

Näin tämän mausteikkosetin Facebook-kirppiksellä aluksi postauksena, jossa joku onnekas oli löytänyt täydellisessä kunnossa olevan mausteikon kirppikseltä "parilla markalla". Sydämeni pamppaili jo  tuolloin, kun tuijotin täydellistä settiä.

Kuinkas ollakaan, mausteikko tuli myyntiin ja se oli sitten menoa. Todennäköisesti minuun iski klassinen huutokauppasekoaminen, koska päätin taistella mausteikon puolesta (ehkä tämän takia en uskalla mennä live-huutokauppaan ja nykyään pyrin välttämään myös Facebook-huutokauppoja). Olihan minulla tietysti oma päässäni ajateltu jonkinlainen hintakatto, mutta kun jouduin kilpailutilanteeseen, kaatuivat kaikki henkilökohtaiset katot yksi kerrallaan.

Ette ehkä usko, mutta en ole kuitenkaan katunut jälkeenpäin, että maksoin melkein kolminumeroisen summan tästä kaunokaisesta. Mausteikko on mielestäni niin tyylikäs ja linjakas, että se tuottaa iloa päivittäin. Olen myös huomannut, että erityisesti tiikkiset maustesettien alustat ovat kiven takana. Vaikka kaikki erilliset osat olisivat kasassa, on tuota alustaa on todella hankala löytää yksittäisenä. Eli, melkeinpä järkevä ostos sittenkin loppujen lopuksi... 

Kuplivaa lauantaita!

Luukku 15, laukkuja, laukkuja

Luukku numero 15 on omistettu käsilaukuille. Minulle on kertynyt vuosien mittaan aikamoinen kokoelma laukkuja. Toki käytössä on myös uusia yksilöitä, mutta suurin osa kokoelmasta on hankittu käytettynä.

Luukku 15, laukkuja, laukkuja

Minussa on keräilijän vikaa, sehän ei varmasti tulee enää kenellekään yllätyksenä. Se, että olen omistanut melkein sata käsilaukkua, voi tulla yllätyksenä kuitenkin. Olen viime vuosina pyrkinyt pitämään näppini erossa laukuista, mutta välillä en vain voi vastustaa niiden kutsua. Olen myös myynyt melko aktiivisesti laukkuja pois, eli kokoelma ei nykyään ole enää niin runsas kuin aikoinaan.

Olen suorastaan ihmeissäni, että olen hankkinut tämän vuoden puolella vain yhden laukun. Voiko tämä olla oikeasti totta? Ehkä olen tehokkaasti pystynyt vastustamaan kaikkia ihanuuksia tai sitten kirjanpitoni pettää. Olen yrittänyt miettiä jokaisen uuden potentiaalisen laukun kohdalla käytännöllisyyttä. Todella pienet laukut eivät oikein toimi minulla, saati sitten laukut joissa ei ole hihnaa.

Yksi kauneimmista laukuistani on yli viisi vuotta sitten hankkimani krokotiilinnahkajäljitelmälaukku. Laukun kruunaa kerroksellinen metalliremmi. Laukku on hieman epäkätevä ja pieni, mutta tässä tapauksessa kauneus korvaa käytännöllisyyden. Gobeliinityyppisen tapauksen alkuperää en edes muista, mutta jos on puhe pienistä ja epäkätevistä laukuista, niin tuo yksilö pääsee kyseiseen kategoriaan.

Aikoinaan mietin todella pitkään kenties Chanelista innoittuneen laukun kanssa, että onko laukku vain liikaa vähän kaikkea. Laukun vetoketjussa on kiinni vielä nahkainen tupsu ja hihnassa kiemurtelee kultaisen väristä metallia. Onneksi hankin laukun, koska olen käyttänyt tuota tapausta vuodesta 2011 lähtien. Toki se, että laukku on nahkaa, painaa vaakakupissa. Tekonahkaiset yksilöt eivät tunnu kestävän aikaa yhtään niin mallikkaasti kuin nahkaiset.

Kimaltelevaa perjantaita!

Luukku 14, kukkapöytä

En pystynyt ohittamaan kalenterissa ihanaa kukkapöytääni, vaikka kyseessä onkin tuore löytö. Tänään ihailemme siis pitkään etsinnässä ollutta kukkapöytää!

Luukku 14, kukkapöytä

Joskus jokin asia muodostuu melkein pakkomielteeksi ja minulle kauniin, vanhan kukkapöydän löytäminen lähestyi tuota tunnetta. Olen siis ollut riemuissani lokakuusta lähtien, kun tori.fistä tämän pöydän löysin. Se istuu mielestäni olohuoneeseemme varsin kivasti ja tuntuu, että se olisi ollut tuossa pidempäänkin – varmaankin hyvän hankinnan merkki siis.

Kukkapöydän huurrettu lasikansi on yksi hienoista yksityiskohdista, mitä pöydässä on. Myös muovipunokset istuvat tyyliin. Nyt täytyy vielä toivoa, että kasvit viihtyvät pöydällä. Pieniä komplikaatioita osassa viherkasveja olen huomannut, mutta ongelmat eivät todennäköisesti johdu pöydästä, vaan pikemminkin hoidosta.

Kukkapöydän esittelyn avulla haluan muistuttaa, että jonkin asian etsimistä ei kannata lopettaa, vaikka homma tuntuisi mahdottomalta kirppiksillä jossain kohtaa. Tämä kukkapöytä on yksi muistutus siitä.

Mukavaa torstaita!

Luukku 13, kullattu peili

Tänään on art nouveau -henkisen peilin esittelyvuoron aika! Makuuhuoneen kitsch-nurkassa roikkuva peili on tuon nurkkauksen tyylikkäin tapaus.

Luukku 13, kullattu peili

Muistan, kun työkaverini kertoi aikoinaan nähneensä Hassisen kirppiksellä Turussa kauniin vanhan peilin ja harmitteli, että peili ei mahtunut heidän kotiinsa. Olin ihaillut samaista peiliä aikaisemmin Hassisella, mutta jättänyt kaunokaisen ostamatta. Jotenkin kuitenkin peili jäi kummittelemaan mieleeni ja päätin matkata kirppikselle katsomaan, josko peili olisi vielä paikoillaan.

Ja olihan peili odottamassa minua onneksi. Ripustin sen makuuhuoneen kitsch-nurkkaan, vaikka peili ei ainakaan minulle edusta rihkamaa, kuten suurin osa tuon seinän annista. En osaa oikein arvioida peilin ikää, mutta veikkaan, että aivan uudesta yksilöstä ei voi olla kyse.

Peilin yläosan koriste on erityisen kaunis: kasvonsa peittänyt hahmo ja koristemuodot sen ympärillä. Ehkäpä tulevaisuudessa peili pääsee esille muualla, koska alan olla hieman kyllästynyt makuuhuoneen kitsch-osioon. Voi toki olla, että ajatukset eivät siirry toiminnan tasolle kovinkaan nopeasti.

Kaunista keskiviikkoa!

Luukku 12, keittiön hylly I

Ollaan jo kalenterin puolivälissä! Tänään avautuu 12. luukku, joka on omistettu keittiön astiahyllylle. Täällä blogissa ja Instagramissa usein vieraileva hylly päätyi mukaan kalenteriin, koska se on yksi keittiön kulmakivistä. Toivottavasti ette ole jo ihan kyllästyneet tähän hyllyyn!

Luukku 12, keittiön hylly I

Alun perin kahdesta hyllystä yhdistetty kokonaisuus on Kilta-astioiden koti. Tämä hylly voisi väljemmällä asettelulla olla siis myös kirjoille tarkoitettu tapaus esimerkiksi olohuoneessa. Olen ollut hyvin tyytyväinen tähän parinkympin Facebook-kirpputorihankintaan. Toki astiakaappi, missä olisi lasiovet, olisi varmasti järkevin ja pölyttömin astiansäilyttäjä, mutta kaikkea ei voi saada.

Hyllyllä on kesästä asti sijainnut Kilta-astiat värijärjestyksessä. Seuraavaksi taidan taas sekoitella kaiken väriset astiat sekaisin keskenään ja jossain kohtaa voisi myös testata muitakin astioita vaihteeksi Killan seassa.

Kuvasin tällä kertaa hyllyn vähän eri perspektiivistä kuin yleensä. Hauskaa, miten erilaiselta keittiön kulmaus yläviistosta näyttää.

Mukavaa tiistaita!

Luukku 11, pinnatuoli

Luukusta 11 löytyy metallinen pinnatuoli. Tuoli on siitä erikoinen, että se näyttää huomattavasti epämukavammalta, mitä se todellisuudessa onkaan istua!

Luukku 11, pinnatuoli

Tämä tuoli on yksi suosikkihuonekaluistani. Haaveissa olisi löytää joskus tällainen toinenkin, mutta ainakaan vielä vastaavaa ei ole eteeni tullut. Hankin tämän keväällä 2014 turkulaisesta vanhan tavaran liikkeestä. Tuolilla oli ns. kirppisostosta enemmän hintaa, mutta käytetyt eurot eivät ole harmittaneet laisinkaan jälkeenpäin.

Tällaisia tuoleja on myyty 1960-luvulla ainakin Anttilassa. Kevään 1965 katalogissa tuolin kuvaillaan olevan "kansainvälisesti tunnustusta saanutta, uusinta muotoilua". Ja kyllä, mielestäni tämä on edelleen hyvinkin moderni ja päihittää monet nykytuolit mennen tullen.

Tuolia voisi kai periaatteessa käyttää parvekkeellakin, jos sellainen olisi. Toki tämä yksilö tuntuu siltä, että se ei ole ulkokäytössä ollut, sen verran moitteettomassa kunnossa se on. En ole löytänyt sopivaa tyynyä tuoliin, mutta heitän usein istuinosaan koristetyynyn, jos päädyn istumaan kyseiseen kaunonokaiseen.

Iloista maanantaita! 

Luukku 10, korut

Olen täysverinen koruihminen. Minulla on melkein poikkeuksetta jonkinsortin koru käytössä päivittäin. Iso osa helyistä on peräisin kirpparilta, mutta toki joukkoon mahtuu uusiakin koruja. 10. luukku onkin siis omistettu koruille!

Luukku 10, korut

Valitsin pienen otoksen kirppikseltä löydettyjä rintakoruja kuviin. Käytän eniten kaula- ja rintakoruja. Korviksia minulla ei ole laisinkaan ja harmillisin usein rannnekorut ovat minulle aivan liian isoja. Olen entinen sormushullu, jonka näyttävin korukohde oli päivittäin jonkinlainen sormus, mutta nykyään vaihtelen niitä huomattavasti harvemmin.

Korujen huono puoli on se, että niitä tuppaa myös häviämään. Esimerkiksi nyt olen etsinyt kuumeisesti messinginvärisiä sormuksiani tuloksetta. Yksi karvain korumenetys tapahtui viime keväänä, kun takkini rintapielestä irtosi aivan ihana "kissanaama" ja en löytänyt korua enää. Oma huolimattomuuteni sapettaa edelleen.

Suurin osa helyistäni on rihkamaa, mutta joitakin hopeisia, pronssisia ja kultaisia koruja löytyy myös. Suomalaiset vanhemmat korut, kuten Aarikan ja Iberon, miellyttävät minua kovasti. Tapio Wirkkalan tai Jorma Laineen suunnittelemia koruja löytäisin tietysti kohtuuhintaisena mielellään lisääkin.

Moneen koruun liittyy jonkinmoinen löytötarina ja muistan yllättävän hyvin monen vuoden takaiset kirppiskoruhankinnat. Iso sininen vinyylirusetti on löytynyt secondhand-liikkeestä Berliinistä, koirakoru Tallinnan kirppikseltä, punavalkoinen "lohkare" secondhand-putiikista Valenciasta (vuosi 2004) jne. Toki iso osa on ihan Pelastusarmeijalta tai hyllykirpputorilta.

Rentoa sunnuntaita!

Luukku 9, Arabian kukkaruukut

Tänään lauantaina avataan 9. luukku! Se on omistettu kukkaruukuille ja siinä samalla viherkasveille.

Luukku 9, Arabian kukkaruukut

Richard Lindhin Arabialle suunnittelemat kukkaruukut ovat Tsaikka-lasien lisäksi sellaisia esineitä, jotka eivät ole oikein miellyttäneet silmää ainakaan lapsuudessa. Äidilläni näitä ruukkuja oli useampia, mutta minulle ne olivat aikoinaan melko yhdentekeviä, jopa rumaan kallellaan.

Nyt Arabian kukkaruukut tuntuvat olevan kovassakin huudossa. Minulle näitä on kertynyt jonkinlainen setti. Pari ruukkua olen saanut äidiltäni. Huvittavaa on, että pidän melkein enemmän ruukun muodosta, jos purkki ja lautanen eivät ole ihan oikeaa paria. Pienempi lautanen yhdistettynä suurempaan ruukkuun tuo esille ruukun alaosan hienouden.

Olen löytänyt ruukkuja ja lautasia eri aikaa kirppiksiltä ja tällä hetkellä taitaa olla niin, että suurimmalla osalla ruukuista on niin sanotusti oikean kokoiset lautaset. Yksi parhaimmista ruukkulöydöistä sattui kesällä 2014, kun kirppismyyjä ei tunnistanut ruukkua Arabiaksi ja sain oman yksilöni eurolla. Tänä kesänä löytynyt Kerä-kuvioinen ruukku oli hieno lisä kokoelmaan. 

Rentouttavaa lauantaita!

Luukku 8, karttapallo

Joulukalenteri on edennyt luukkuun 8. Tänään luvassa karttapallon esittely, olkaa hyvä!

Luukku 8, karttapallo

Tämä menneen maailman karttapallo voisi hyvin olla kirppisostos, mutta kyseinen pallo on peräisin lapsuuden kodistani. Tämä DDR:ssä valmistettu tapaus hankittiin 1980-luvulla, eli tuolloin kun kartalla vielä majailivat esimerkiksi Neuvostoliitto ja Tsekkoslovakia.

Minulla ei ole mitään kamalan kirkkaita muistikuvia tästä karttapallosta lapsuudestani – taisi olla niin, että isäni oli enemmän innoissaan tästä kapistuksesta kuin minä tai siskoni. Pallo on siis sellainen, että sen sisuksiin saa (hehku)lampun ja sitä voi käyttää myös valaisimena.

Kun pari vuotta sitten muistin tämän karttapallon olemassaolon, niin yllätyksenä tuli se, että sisällä ollut lamppu toimi edelleen (toki olin myös hitusen yllättynyt, että vanhempani olivat säästäneet tämän, mutta hyvä näin). Pallo on nykyään enemmänkin nostalginen kuriositeetti olohuoneessa, mutta kyllä sitä aina välillä myös pyöritellään karttakäytössä.

Iloista perjantaita!

Luukku 7, Nipsu ja kumppanit

On seitsemännen luukun aika! Halusin ottaa kalenteriin mukaan myös Muumimukit, vaikka niitä täällä blogissa on näkynyt aika useinkin. Mukeja minulla kuitenkin on komea kokoelma ja fiilistelen näiden äärellä monesti.

Luukku 7, Nipsu ja kumppanit

Aivan ehdoton suosikkini Muumimukeissa on tämä ruskeasävyinen Nipsu. Olin aikoinaan niin huolissani Nipsun rikkoutumisesta, että ostin kaveriltani tuplakappaleen. Olin myös pitkään sitä mieltä, että uudempi mintunvihreä naurava Nipsu ei ole mistään kotoisin. Nykyään pystyn nauttimaan myös tuosta iloisemmasta versiosta.

Hankin tätä nykyä Muumimukit kirpparilta tai sitten saan niitä lahjaksi. Tämän kauden talvimuki ei oikein innosta, mutta Alkuperää kunnioittaen -muki kyllä kiinnostaa. Ehkäpä se joskus kävelee vielä vastaan kirpparilla. Håll Sverige rent -mukin metsästys oli aikoinaan jopa koomista ja lopulta löysin oman yksilöni kirppikseltä melko suolaiseen hintaan. 

En edes muista ensimmäistä Muumimukiani, mutta sen on täytynyt tulla taloon 2000-luvun alkupuolella. Aikoinaan pidin eniten mukeista, missä on vain yksi hahmo. Ehkä tästä johtuen minulla ei ole esimerkiksi tummasävyisiä talvimukeja, koska tuolloin ne eivät miellyttäneet silmää ja nyt "joudun" hankkimaan niitä keräilyhintaan. No, aina ei voi ennustaa, mihin suuntaan maku kehittyy!

Mukavaa torstaita!

Luukku 6, keittiön retrovalaisimet

Kuudes luukku on omistettu keittiön valontuojille. Koko taloudessa ei taida olla yhtään upouutta valaisinta käytössä, vaan kaikki yksilöt ovat löydetty käytettyinä tai sitten itse askarreltu.

Luukku 6, keittiön retrovalaisimet

Ruskea ja kookas varjostin on majaillut keittiön ruokailusyvennyksessä muutosta asti, eli vuodesta 2011. Valaisin löytyi aikoinaan yhdeltä lempikirpparilta aivan parilla eurolla. Löytöpaikkaa ei ole enää valitettavasti olemassa, mutta kirppis sijaitsi Kaarinassa (en muista nimeä, vaikka se suosikkeihini lukeutuikin). Aluksi mietin, että onkohan varjostin aivan liian 'retro' keittiöömme. Nyt en epäile asiaa ja pidän tuosta jättiläisestä kovasti. Näin jokin aika sitten saman varjostimen punaisena kirpparilla. En olisi uskonut, mutta tämä ruskea on itse asiassa kivampi.

Toinen valaisin on klipsumekanismilla kiinnitettävä "tattilamppu". Tämä tapaus on sellainen, että kuvissa tuo aina näyttää jotenkin kuppaiselta. Todellisuudessa kuparin tai messinginvärinen varjostin on ihan todella makea! Tämä klipsuvalo löytyi Facebook-kirppikseltä parisen vuotta sitten.
Todellisuudessa keittiössä on vielä yksi kattovalaisin, mutta en onnistunut saamaan oikein ollenkaan edes ok:ta kuvaa kyseisestä punavalkoisesta lampusta (suomalaista vanhempaa designia), eli tuo tapaus jäi tällä erää esittelemättä.

Loistavaa keskiviikkoa ja itsenäisyyspäivää!

Luukku 5, sammakkopuhelin

Viidennessä luukussa lymyilee todellinen koriste-esine, toimimaton puhelin.

Luukku 5, sammakkopuhelin

Tämä sammakon näköinen näppäinpuhelin on käsittääkseni japanilaista alkuperää. Esine on  minulle puhtaasti koriste ja en ole koskaan yrittänyt edes testata sen toimivuutta lankapuhelinverkossa. Puhelin on mielestäni aivan hulvaton! Se herättää usein myös ihmetystä ja kysymyksiä, koska sammakosta ei ihan heti tajua ulkoapäin, että kyseessä on todellakin puhelin.

Löysin tämän tyypin ennen blogin perustamista Kaarinan Ekotorilta. En montaa euroa kapineesta pulittanut, mutta sitäkin enemmän tämä hassu sammakkopuhelin on tuottanut iloa. En olisi arvannut! Sammakko on mielestäni yksinkertaisesti ultra cool ja hitsit, jos lapsuudenkodissani olisi ollut 1990-luvulla jotain näin makeaa.

En ole löytänyt tietoa tästä puhelimesta oikein mitään. Haluan uskoa, että sen silmät ovat välkkyneet, kun se on soinut. Ehkäpä soittoääni on ollut kimeä piipitys, eikä senkään kurnutus.

Iloista tiistaita!

Luukku 4, tattikulhot

Neljännestä luukusta päivää!
Tänään on luvassa tekstiä tattikulhoista. Astiat, missä Esteri Tomulan kynästä peräisin oleva tattikuvitus löytyy, ovat melkeinpä ikonisessa asemassa keräilijöiden keskuudessa. Tuntuu, että monen haaveissa tattikulho on ja monilta se jo löytyykin.

Luukku 4, tattikulhot

Näin live-kirppiksellä nelisen vuotta sitten tattikulhon ja tuolloin en ihan tajunnut, että priimakuntoista kulhoa ei ihan parilla eurolla saa. Tuo ihanuus jäi kummittelemaan mieleeni ja pian kohtaamisen jälkeen aloin ihan tosissani metsästää kulhoa. Lopulta löysin itselleni nämä kolme tatti-ihanuutta Facebook-kirppiksiltä. Ja ei, en ole löytänyt näitä puoli-ilmaiseksi – valitettavasti.

Tuntuu, että isoin emalihuuma on laantunut ja tattejakin saattaa irrota pian kohtuulliseen hintaan. Tällä viikolla törmäsin myös tattikuosiseen kattilaan/kasariin tori.fi:ssä, mitä en edes tiennyt olevan olemassa. En kuitenkan sortunut ostokseen, koska onhan minulla jo nämä kolme ihanuutta.

Haaveissa on joskus saada tattikuvioinen kahvikuppi vielä kokoelmaan. Tämä saattaa jäädä haaveeksi vain, koska sen verran harvinaisesta esineestä käsittääkseni on kysymys. Myös posliinista leikkuulautaa ja matalia lautasia on tehty aikoinaan tattikuosilla.

Tattikuosi on edelleen yksi suosikeistani! Olen järkeillyt, että sienestäminen ja kirppisteleminen ovat sukua toisilleen, eli ehkä senkin takia tämä tattikuvio koskettaa niin syvästi. Sienestäminen on ihanaa, kuten myös kirppistely!

Ihanaa uutta viikkoa!

Luukku 3, kaappivanhus

On kolmannen luukun aika!
Luukusta löytyy huonekalu, mikä on seurannut matkassani jo yli kymmenen vuotta, mutta ikää tälle kaapille on kertynyt huomattavasti enemmän.

Luukku 3, kaappi

Tämä jykevä kaappi on suomalaista käsityötä. Sen on aikoinaan valmistanut isäni sukulainen monta vuosikymmentä sitten. Kaappi on ollut perheessäni kauan, mutta vuonna 2007 muistin tuon kaappi-ressun olemassa olon, kun tarvitsin lisää säilytystilaa – 1920-luvun pienkerrostalossa kaappeja oli aivan muutama, eli suht kookas kaappi tuli todella tarpeeseen.

Tällä hetkellä kaappi seisoo Turun-kodin olohuoneessa ja siihen on varastoitu takkeja ja kenkiä. Tuolta kaapin uumenista on helppo siirtää tarvittavat takit ja kengät eteiseen aktiivisempaan käyttöön aina sesongin vaihtuessa.

Minulle tämä kaappi on todella tärkeä. Sitä on aivan helvetillistä muuttaa, mutta toivon, että kaappi seuraa mukanani kuuliaisesti tulevaisuudessakin. Sen pinnassa on pientä sanomista, mutta yleisilme on yllättävän hyvä, vaikka kaappi on majaillut monen kirjavissa olosuhteissa ennen meidän yhteiseloa.

Pahoittelut kuvista, en saanut vangittua kaapin koko komeutta näihin kuviin.
Rentouttavaa sunnuntaita!

Luukku 2, opetustaulu

On joulukalenterin toisen luukun aika! Toka luukku on omistettu ehkäpä rakkaimmalle opetustaululle, mitä minulta löytyy. Laskeskelin, että näitä tauluja on hiipinyt kotiin kuin salaa, nyt niitä löytyy jo neljä.

Luukku 2,  Varislinnut-opetustaulu

Tämä varislintuja kuvaava opetustaulu on roikkunut makuuhuoneessa edellisvuodesta lähtien ja paikka on sille varsin passeli. Paraatipaikalla on mustanpuhuva korppi, mikä nostattaa hymyn huulilleni. Rakkauteni korppeihin ei ole päässyt ainakaan vähenemään tämän opetustaulun myötä.

Kesällä odottelin kuumeisesti mökkisaaressa korppikohtaamista, mutta pöh, tuo ovela lintu taitaa suunnilleen aistia, että olen niin suuri fani, että minulle ei kannata näyttäytyä. Vanhempani kertovat tasaisesti korppihavainnoista mökillä ja muuallakin. Tuo erämaan lintu on selvästi laajentanut elinpiiriään ja korppeja on nykyään helpompi bongata kaupunkienkin läheisyydessä.

Opetustaulun valmistaja on Osakeyhtiö F. Tilgmann ja siinä on merkintä Kansanopettajain O.-Y. "Valistus", Helsinki. 

Kiitos kannustavista ja mukavista kommenteista ekassa luukussa! Kivaa lauantaita!

Joulukalenteri, luukku 1

Päätin kasata näin joulukuun kunniaksi joulukalenterin. Olen jo pidempään miettinyt, että haluaisin esitellä vanhojakin kirppislöytöjä täällä blogissa ja päätin pukea esittelyt joulukalenterin muotoon. Mitä lähemmäs joulua mennään sitä enemmän joulu ehkä alkaa kalenterissakin näkyä.

Suurin osa luukuista paljastuvista asioista on täältä blogista tuttuja. Ajattelin, että uusien hankintojen lisäksi pitää muistaa iloita ja nauttia vanhoistakin löydöistä.

Olkaapa hyvät:

Luukku 1, Rosarium

Rosariumiin liittyy vahvasti lapsuusmuistoja. En ole edes varma, oliko kenelläkään sukulaisella tällaista kitsch-ihanuutta aikoinaan, mutta minulle tällainen lasipallo on edelleen jotenkin maaginen. Oman yksilöni löysin ennen blogin perustamista Pelastusarmeijan kirppikseltä. Lasipallo painaa runsaasti ja muistan, kun liukastelin pallon kanssa jäisillä kaduilla peläten, että pallo särkyy ennen kuin saan sen turvallisesti kotiin. Tämä koriste-esine ei ole kanssa-asujan suosikki, mutta minulle tämä ruusupallo on tärkeä. Toista Rosariumia en kuulemma saa kotiin kantaa, mutta ehkäpä pärjään yhdellä yksilöllä hyvin. Pallo majailee kirjahyllyssä, koska huomasin sen ollessa ikkunalaudalla, että suora auringonpaiste ei tee sille hyvää. Onneksi ainakin vielä ruusujen värit ovat säilyneet kirkkaina. Kiinnostavaa on seurata, haihtuuko pallon sisällä oleva vesi ajan kuluessa. Ainakin omiin silmiin, Rosarium tuntuu olevan samassa jamassa kuin yli viisi vuotta sitten, kun sen kotiini pelastin.

Millaisia ajatuksia tällainen vähän köyhän miehen tai naisen kalenteri herättää? Toivottavasti jaksatte seurata 24 päivän ajan lyhyempiä postauksia niin sanotusti vanhojen juttujen äärellä. Kutkuttavaa joulukuuta!