Upea Japani

Shibya, Tokio.

 Magnoliapuu, Tokio.

Keisarillisen puiston liepeillä, Tokio.

Olen lumoissani, Japanin-matka oli todella onnistunut. Tokio ja Kioto tekivät minuun suuren vaikutuksen. Vaikka en pidä itseäni Japani-entusiastina, on Japani kiinnostanut minua pitkään ja olen haaveillut matkasta monta vuotta. Moni asia jännitti etukäteen ja mietinkin mm. osaanko käyttäytyä, tajuanko ilman kielitaitoa mistään mitään, mitä aikaero tekee huonosti nukkuvalle jne. Voin sanoa, että etukäteen murehtimani asiat olivat melkeinpä turhia. Jollakin tapaa japanilaisten tahdikkuus ja kohteliaisuus tekivät suunnilleen kaikista asioista mukavaa ja ymmärrettävää. Yhteinen kieli – olisi se sitten ele- tai puhuttu, löytyivät joka kerta (ja luulenpa, että pahimmilta mokiltakin vältyttiin suomalaisen pidättyväisyyden turvin).

Luumupuu, Kioto.

Kinkaku-ji, Kioto.

Secondhand- ja kirppispaikkoja tuli koluttua hieman erityisesti Tokiossa, missä vietimme suurimman osan ajasta. Enemmänkin olisin mielelläni tutkaillut, mutta matkan pääpointti ei nyt tällä kertaa ollut kirppismeiningit. Kiotossa järjestetään käsittääkseni ainakin joka kuun 21. ja 25.  päivä isot antiikkimarkkinat, mutta meidän matkapäivät eivät valitettavasti osuneet näihin hetkiin. Tyydyin siis ikkunashoppailemaan ja ihailemaan parin antiikkiliikkeen esineitä lähietäisyydeltä.

Antiikki-ihanuuksia, Kioto.

Hmmm...metrossa, Tokio.

Tokiossa pakkaa sekoitti hieman kevätpäiväntasauksen liittyvä juhlapyhä ja samaisena viikonlopuna oli vähemmän tarjontaa ulkoilmakirppiksistä. Tuntui, että Shinjukun Hanazono-temppelin kirppiksellä oli todella vähän myyjiä paikalla. Mahtoiko juhlapyhä vaikuttaa asiaan?

Korppivaroitus?

Hanazono-temppelialueen sisäänkäynti, Tokio.

Olimme itse myös ehkä hieman myöhään liikkeellä, mutta tehokirppishirmuna löysin mieleiset tuomiset tuoltakin: kiinalaiset peltilelut (à 4,5 euroa) ja lyhyen kimonotyyppisen silkkivaatteen, haorin (viisaammat, korjatkaa, jos vaatteen nimi on jokin muu).

Minullahan on pienoinen peltilelukokoelma – osa leluista on vanhoja, osa uusia, osa lahjoja, osa itse ostettuja. Nyt oli hauska törmätä tähän lintuun, koska omistan melkein samanlaisen yksilön, mutta vanhalla linnulla ei ole tätä makeaa pyrstöä. Aikaisemman linnun nyysin äitini kotitalon vintiltä. Lintu taitaa olla 1960-luvulta, sammakko on varmaankin uudempi. Nämä molemmat vetolelut toimivat ja erityisesti tuo sammakko on mitä hurmaavin kaveri, kun sen laittaa vipeltämään lattialle.

En ole laisinkaan varma, onko tämä vaate uusi vai vanha. Myyjä kertoi sen olevan iäkäs, mutta itse en osaa arvioida vaatteen ikää. Tärkeintä minulle on se, että vaate on kaunis, voin laittaa sen päälleni vaikka juhliin takkimaisesti ja vaate kantaa ennen kaikkea muistoja matkasta. Haori maksoi noin 18 euroa.

Opaskirjasuosikkini, eli Mondo, ei pettänyt tälläkään kertaa. Tokion second hand -tarjontaan pääsi kärryille myös kirjan avulla ja päädyimme tutkailemaan Harajukun laadukkaita käytettyjen vaatteiden liikkeitä. Saatavilla olisi ollut tavaraa luksusmerkeiltä suunnilleen haute coutureen asti. Ihanat Chanelin vintage-laukut jäivät taas (yllätys, yllätys) hyllyyn, mutta päätin panostaa kahden mekon verran vaatekaappiini.

Harajuku, Tokio.

Harajukun luksusliikkeitä, Tokio.

Fanitusta, Harajuku, Tokio.

Harmaa puuvillasekoitemekko on todella monikäyttöinen, asusteista riippuen juhlava tai ihan arkinen. Mekko maksoi noin 35 euroa ja löytyi Ragtag-nimisestä second hand -liikkeestä. Liikkeen idea on myydä pestyjä, huollettuja ja hyväkuntoisia uudehkoja vaatteita tutuilta ja vähän tuntemattomiltakin merkeiltä. Vaatteet olivat ihanan kauniisti esillä, olo oli kuin missä tahansa vähän fiinimmässä kaupassa, mutta kaikki tarjonta oli kierrätettyä. Nerokasta, sanon minä!

Toinen Ragtag-ostos on petroolinsinipohjainen pallokuvioinen mekko. Luulen materiaalin olevan viskoosia. Kysyin myyjältä materiaalilapun merkinnästä, mutta ystävällisen tiedonhauntuloksena sain selville vain sen, että mekko ei ole ainakaan polyesteriä. Tämä kesämekko kustansi noin 40 euroa.

Nämä Ragtagin mekko-ostokset eivät ollet kirppishinnoissa, mutta itselleni vanhan tai käytetyn ostaminen on juurikin se juttu ja mielummin kannatan tällaista bisnestä kuin upouusien vaatteiden ostamista. Yhden uuden vaatteen ostin, Uniqlon mustat leveät housut. Täytyy toivoa, että tuokin ostos miellyttää minua pitkään (samanlaista löytämisen riemua en kuitenkaan osaa enää kokea ketjuliikkeissä, veri vetää kirppiksille liikaa).

Tsukiji-kalatorin liepeillä, Tokio.

Loputon Tokio.

Loistava Museum of Contemporary Art Tokyo.

Japani on niin sanotusti kaikkea ja paljon, hyvällä. Itse näin matkalla tietysti vain pintaraapaisun turistiperspektiivistä ja tähän blogiin valikoitui kuvia ja juttuja vielä vähemmän. Matka jätti kuitenkin vahvan kipinän, että tuonne on päästävä uudelleen! Ensi kerralla junapassi otetaan tehokäyttöön, matkan pituutta lisätään ja kierretään vähän laajemmalti. Kirsikankukatkin olisi upea nähdä ja huumaantua niiden hetkellisestä kauneudesta – meitä ilahduttivat tällä kertaa kauniit luumu- ja magnoliapuut.

Paljon huippuhyvää ruokaa, mm. Izakaya EN.

Kioto.

Sinjuku, Tokio.

Pääsiäistunnelmia

Pääsiäinen on vierähtänyt Turussa rennossa tunnelmissa matkaväsymystä selätettäessä. Itse asiassa jetlag on ollut paljon pienempi kuin kuvittelin: torstainen työpäivä meni aika sumussa, mutta nyt on ollut hyvää aikaa vain venyä ja vanua kotosalla, tavata ystäviä, katsella valokuvia, hehkuttaa Japania ja syödä paljon. Eilen pyörähdin parilla kirppiksellä, mutta löydöt jäivät niukiksi, niistä myöhemmin lisää.

Tein pari pääsiäishenkistä asetelmaa koristamaan kotia. Olohuoneessa pääosassa ovat kauniit tulppaanit (minulle yllätyksenä markettikimpusta kuoriutui tällaisia ei-ihan-tavallisia tulppaaneja...en tiedä tulppaanilajikkeista mitään) ja parit Japanin-tuliaiset. Nämä onnentuojat sopivat mielestäni pääsiäiseen mitä parhaiten. Pari muutakin tassua heiluttavaa kisua toin mukanani, esittelen ne kyllä myöhemmin myös.

Keittiöön sijoitin vahatekniikalla koristellut kananmunat Kilta-kuppeihin. Ylimmäisemä tuplakupissa lepää viime vuonna Budapestista hankittu koristemuna, muut olen itse tehnyt joitakin vuosia sitten.

Rentouttavaa pääsiäisenaikaa! Palataan Japani-asioihin myöhemmin, viimeistään ensi viikonloppuna.

Kaikkien kirppisjuttujen äiti?

No niin, yksi rajapyykki on taas ylitetty. Nyt roikkuu meidänkin olohuoneen seinällä kaikkien kirppislöytöjen äiti, Ebba Masalinin ikoninen kasvitaulu. Olen haaveillut ja ihaillut pitkään tällaisesta. Olen hipelöinyt tauluja osto- ja myyntiliikkeissä, selannut internetin myyntipalstoja, kuolannut Facebook-kirppiksiä, melkein sortunut yhteen ihan kivaan, kunnes helmikuussa tärppäsi. Halvalla tätä keltapillikettä esittävää taulua en Facebookin retroryhmästä napannut, mutta ainakin huomattavasti halvemmalla kuin tori.fi:stä (180 euroa, whaaat).

Tämä minun kasviyksilöni on ihan rehellisesti rikkaruoho, mutta kaunis sellainen. Keltapillikettä (Galeopsis versicolor) näkee kaupungissakin, se puskee itseään tehokkaasti melkein missä vain. Ihana yksityiskohta tässä taulussa on oikeanpuoleisessa kukassa vieraileva kimalainen, sympaattinen bombus.

Taulu on saavuttanut kunnioitettavan yli 100 vuoden iän. Taustapuolella on merkintä "Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjapaino, Helsingissä 1912". Kasvitaulun (nro 5) on toimittanut John Lindén ja maalannut Ebba Masalin. Kokonaiskuva kukasta on kaksi kertaa luonnollista kokoa suurempi.

Näitä ihania kasvitauluja näkyy monien kanssabloggaajien tonteilla: Pilviraitissa, Keltaisessa kahvipannussa, Ristirouvalla, Vihreässä talossa, Ihan oikeassa blogissa?, Kirpparikeijun kotona.

Kannattaa mennä ihastelemaan, jos et ole jo käynyt! Millaisia tunteita nämä kasvitaulut herättävät?

Loimaan löydöt (mm. Kilta-tuplakuppi!)

Fauna-maljan sisällä lymyää yksi kirppislöydöistä...

Lähdimme viime sunnuntaina pienelle kirppismatkalle Loimaan suunnalle. Ensimmäinen pysähdys tehtiin Auran aarteissa – paikassa, minne olen halunnut päästä jo pidempään. Valitettavasti Auran aarteet ei tarjonnut ainakaan tällä kerralla parastaan: hyllyissä oli tosi paljon lastenvaatteita, käytettyjä ketjuliikkeiden vaatteita ja muuta vähemmän kiinnostavaa. Bongasin Zaran oranssinpunaisen t-paidan 1,50 eurolla, mutta voisi melkeinpä sanoa että ostin paidan siksi, että halusin vain ostaa jotain (hyi, hyi).

Onpa paita ryppyinen...sori.

Aurasta jatkoimme kirppikseltä saamiemme vinkkien pohjalta Kyrön keskustaan, mutta Kyrön kirppis ei (tietenkään) ollut auki. Kurvasimme siis heti Mellilän kirppikselle  sen avaamisaikaan, mutta muutama kirppispöytä ei tarjonnut ainakaan tällä kertaa mukaan asti mitään.

Hieman laimeissa fiiliksissä, kiitos alkumatkan kirppisepäonnen, kurvasimme Loimaan keskustaan vanhasta muistista Kirppis Säästöporsaan pihaan. Voitte arvata suustani päässeen ulinan, kun tajusin, että Säästöporsas oli suljettu! No, kulman takaa löytyi sentään edelleen Kirpputori Helmi.

Ja Helmi tarjosikin tällä kertaa parastaan: keltainen Kilta-teekuppi, aluslautanen ja pullalautanen (8 euroa), lasinen kukkateline (tai mikä sellainen tuki nyt onkaan, 3 euroa) ja ihana metallinen lokerikko (8 euroa) taattua saksalaista toimistotarviketyyliä. Kukkatuki toimii muuten aivan loistavasti! Eipä tulppaanit ole lotkahtaneet suuntaan tai toiseen, vaan kukat ovat seisseet ylväästi, kiitos lasisen mötikän ja siitä löytyvien reikien, mihin kukkavarret tungetaan. Onpa muuten vaikea selittää tuota kapistusta ilman kuvaa.

Tuolla se lasinen "kukkateline" majailee.

Lokerikossa oli jäljellä hauskat tuleva, lähtevä, kirjekuoret -lokerotunnisteet. En kyllä tiedä, onko meillä käyttöä tuolle paperilokerikolla, mutta esineen ulkomuoto ja värit hurmasivat niin totaalisesti, että päätimme ottaa riskin ja kantaa kotiin kalun, mikä ei ole kamalan funktionaalinen.

Tavoitteena tässä kohtaa on, että lokerikkoon voi sijoittaa epämääräiset liput ja laput keittiön pöydän, hyllyn ja tuolien liepeiltä maleksimasta. Lokerikkoa varten kellarikomerosta kannettiin esiin vanha tiikkinen kukkapöytä – pöytä, lokerikko ja keittiön hylly näyttävät ainakin minusta oikein kivalta kombolta. Hyvä, että en ole laittanut vanhaa ja vähän nuhjuista kukkapöytää kiertoon. Nyt pitäisi vain öljytä pöytä uudelleen.

Kuulin Kirpputori Helmessä myös ilouutisen siitä, että Säästöporsas ei ollutkaan lopettanut toimintaansa, vaan siirtynyt uusiin tiloihin vanhan Turuntien varteen. Säästöporsas oli kookkaampi ja edelleen oikein mukavan oloinen paikka.

Sorruin Muumimukin ostoon. Jouduin pulittamaan Seikkailumukista 25 euroa. Olen pitänyt ja pidän edelleen Muumipeikon kuonon muotoa liian pyöreänä (juu, tiedän olevani Muumi-niuho...), mutta muuten mukissa on upea piirtojälki ja kiehtova kuvitus varsinkin mukin toisella puolella.

En ole vielä katsonut Toven alkuperäiskuvituksia, mistä tämän mukin ulkomuoto on ammennettu. Nopean googlettelun tuloksena löysin Tove Slotten kertomaa: Seikkailu-kokoelmassa käytin taustana kuutta eri alkuperäistä kuvaa (...). Kuvien yli juoksee Muumipeikko kuin uusia seikkailuja etsien. Halusin luoda vaikutelman, että hän ei ole osa taustakuvaa, vaan liikkuu ikään kuin eri tasolla. Sen takia hän on taustahahmoja isompi, ja häntä ympäröi valkoinen alue. Taustakuva toistuu esineessä kaksi tai kolme kertaa – ja hieman vinossa – tuoden näin dynamiikkaa kuvaan.  

Säästöpossussa minua olisi houkuttanut parikin peltipurkkia ja yksi Finelin turkoosi kulho, mutta pysyin tiukkana, kun edellisessä paikassa tuli törsättyä ja päätin sijoittaa Muumimukiin.

Bongasin menomatkalla Riihikosken kohdalla Wanhan tavaran kauppa Kolmen kolikon kyltin ja päätimme vielä poiketa kotimatkalla Kolmessa kolikossa. Paikka oli minulle aivan uusi, vaikka Kolme kolikkoa on ehtinyt pitää majaansa vanhassa koulussa jo vaikka kuinka kauan. Kun astuimme liikkeeseen sisään, tajusin että olen tehnyt kauppaa paikan pitäjän, Irman, kanssa aikaisemminkin, kiitos Facebook-kirppisten. Olikin hauska rupatella Irman kanssa hänen upeassa kaupassaan. Olisin voinut haalia mukaani vaikka mitä, mutta Kilta-pöytä koitui tietysti kohtalokseni ja sieltä bongaamani Kilta-tuplakuppi!

Tämän astian olen nähnyt vain Arabia – Talousposliini ja -fajanssi -kirjan mallikuvissa. Olen katsellut kummallista kuvaa korkeasta munakupista ja miettinyt, miltä tuo astia voi näyttää livenä ja miten ihmeessä sitä käytetään! Suoraan sanoen kaksoismunakuppi on typerä ja ei niin kovin kauniskaan, mutta keräilijän sielu ja sydän ei voinut vastustaa tätä Kilta-astiaa. Tietenkään.

Tämä tuplakuppi (15 euroa) muistuttaa mielestäni myös todella paljon erästä Ikean kahvikuppia. Nyt mietinkin, että onkohan kahvikupin suunnittelija selaillut Kaj Franckin tuotantoa ja päättänyt modata (syystäkin) hautautuneen helmen uudelleen kahvikupin olomuotoon. No, tämä spekulaatio on tietysti vain omaa mielikuvitukseni tuotetta ja kärjistystä, mutta kuppi näyttää todella paljon tältä kupilta, eikö vain?

En ole vielä testannut, miltä kananmuna maistuu kupista – saati sitten tee, kun kupin kääntää toisin päin. Ehkäpä testaan tätä epäfunktionaalisuuden ilmentymää pääsiäisenä!

Nyt näihin kuviin ja tunnelmiin. Matkalaukku ammottaa tyhjyyttään, pyykkiä on vielä pesemättä, mutta enää yksi työpäivä ja sitten Japani! Iiikkk! Palataan kirppisasioihin pääsiäisenä, jos olen toipunut matkaamisesta ja kaikesta – toivottavasti ihanasta.

Löytöjä läheltä ja vähän kauempaa

Lisääntynyt auringonvalo on antanut lisäpuhtia – lähdin jopa työpäivän päätteeksi kävelyretkelle ilman välikuolemaa sohvalla. Toki määränpää oli mieluinen: kirpputori. Hassisella silmääni pisti muovinen kristallijäljitelmärasia. Olin törmännyt saman tyyliseen purkkiin myös Helsingissä Jade-kirppiksellä, mutta jätin rasian kiltisti hyllyyn, koska en vielä silloin keksinyt mitään paikkaa kotona, mihin tuollaisen kitsch-purnukan olisin voinut sijoittaa.

Koin kuitenkin myöhemmin kylpyhuoneessa ahaa-elämyksen. Muovipurkit olisivat melkeinpä täydellisiä juuri kylppärissä! Olen majoittanut sitkeästi peltipurkkeja avohyllyillä, mutta olen yhtä aikaa tiennyt, että kosteus jäytää purkkeja. Kävin hakemassa sekä Hassiselta (4 euroa) että Jadesta (4,20 euroa) kristallipurkit lopulta itselleni. Älkää kuitenkaan huolestuko, en sentään pelkän purkin takia matkannut uudelleen Helsinkiin, vaan kävin mm. syömässä maailman parasta bouillabaissea parhaassa seurassa. Kävi hyvä tuuri, koska purkit olivat vielä paikoillaan – eivät taida olla kovinkaan kuumaa kamaa nämä muovikipposet.

Hassiselta nappasin mukaani myös hauskan mallisen lasimaljakon (8 euroa). Maljakon syrjää on hieman hiottu, tai jotain reunalle on sattunut. Mieleeni tulee maljakon muotoilusta Tamara Aladin, mutta eipä taida tämä maljakko olla mitään tunnettua designia. Uskaltauduin leikkaamaan kumiviikunan oksan. Nyt pidän sormet ristissä, että pistokas juurettuu ja saan uuden poikasen kasvamaan.

Aikaisemmalla Helsingin riemureissulla (ystävät <3) kierrettiin useampikin kirppis. Minulle uusi tuttavuus, Kirpputori Metka, ei tarjonnut tällä kertaa mitään, mutta uusia paikkoja on aina kiva koluta. Jadesta löysin tuolla kerralla puolestaan uuden osan Kilta-kokoelmaani, jes. Kyseessä on kulmista pyöristetty matala kolmiovati. Metallinen T-kirjaimen mallinen rintakoru irtosi eurolla.

Jadesta matkasimme Brunoon. En ollut ennen käynyt Konepaja Brunon kirppiksellä ja saavuimme selvästi liian myöhään, kello näytti puolta kolmea. Iso osa myyjistä oli jo lähtenyt ja kiersimme tosi nopeasti jäljellä olleet myyntipöydät. Harmi, että suurin osa myyntipaikoista ammotti tyhjyyttään, mutta itselleni tyypilliseen tapaan, löysin jopa puolityhjästä kirppishallista jotain: kuulemma vain pari kertaa käytetyt Stadiumin juoksutrikoot (3 euroa).

Hyppäsimme vielä raitiovaunuun ja ajoimme Kamppiin. Ehdimme käydä nyt jo ovensa sulkeneessa Kaboomissa. Silmiini osui ihana vaaleapohjainen ruusuneule. Yritin tarjoilla paitaa seuralaisilleni, kun ajattelin että paita on liian valkoinen makuuni. Onneksi sovitin paitaa (4 euroa), koska se on ihan mahtava. Tämä 100%:sta villasta tehty Modern Woman -merkkinen (heh!) paita on kyllä ässä.

Nyt on täällä blogissa esitelty jopa osa kylpyhuonetta. Kai huomasitte hurmaavan lastulevyhyllyn ja kaunokaiskaakelit? No, kaikkea ei voi saada, ainakaan vuokra-asunnossa.

Ihanaa viikonloppua!