Kimalletta Saksasta, Suomesta ja Virosta

Vanhat kuusenkoristeet ovat jouluasioissa heikkouteni. Olkipukit, tontut tai enkelit eivät niinkään kiinnosta, mutta lasiset ja kuluneet pallot, kävyt tai pisarat ovat niin kauniita, etten voi niitä vastustaa. Vasta viime jouluna hankin ensimmäiset lasiset koristeeni, mutta tänä syksynä kokoelmani (yllättävää) on taas karttunut. Nyt pitäisi vain keksiä turvallinen tapa laittaa lasikoristeet esille. Joulukuusi vielä hieman hirvittää entistä joulunvihaajaa, eli jonkinlainen korvike kuuselle täytyy keksiä.

Laatikollinen huurrepintaisia lasipalloja löytyi Saksasta Lyypekistä. Olin lokakuussa parin päivän matkalla Pohjois-Saksassa ja pääsin tällöin nauttimaan saksalaisista antiikkiliikkeistä, romukirppiksistä ja ulkoilmakirpputorista.

Pallot löytyivät sattumalta jokirannassa sijaitsevasta makasiinista. Samaisessa paikassa järjestetään isompiakin kirppistapahtumia, mutta keskellä viikkoa yksi ovista oli auki ja päädyin penkomaan melko sotkussa olevaa hallia. Hyvä, että sekasorto ei pelästyttänyt, koska saalis oli mitä miellyttävin. 

Kun tällaisia ikkunoita tuijottelee tarpeeksi kauan, alkaa pohjoismainen pelkistetty design tuntua vähän jopa tylsältä... Innostuin reissussa lyypekkiläisistä 1800-luvun lopun viinilaseista, mutta en pystynyt tekemään ratkaisua lasien ostosta tarpeeksi nopeasti ja lasit jäivät odottamaan kenties ensi kertaa.

Nuo yksiväriset joulupallot ovat puolestaan Turun Yliopistonkadun Pelastusarmeijalta. En ole palloasiantuntija, mutta iso osa näistä peruspalloista on suomalaisen Weisten tuotantoa 1960–1970-luvuilta. Osa palloista rikkoutuu helposti, osa taas on muovia.

Tämä superkreisi plyysipaita on myöskin Pelastusarmeijalta. Korumainen kirjailu tekee perusvaatteesta kaikkea muuta kuin tylsän. Ei hassumpi päivänpiristäjä eurolla.

Lyypekissä kävin myös parissa vaatteiden second hand -liikkeessä, mutta en löytynyt mitään tarpeeksi sykähdyttävää kotiin asti. First & Second ARLEOL -niminen liike oli erityisen hieno. Heillä valikoimissa on käytettyjä merkkivaatteita, mutta hinnatkin ovat totta kai sen mukaiset. Samaisella Wahmstraßella vanhassa keskustassa sijaitsee myös Las Vegas 2nd hand -kauppa, mutta liike on vähän kuin huono versio jo valmiiksi huonosta Uffista... 

Hampurissa oli puolestaan kutkuttavan iso lauantaikirppis Sternschanzen kaupunginosassa. Ihme kyllä, en löytänyt tuolta mitään. Aikaa tosin sain kulumaan kirppispöytiä koluten yli pari tuntia. Porukkaa oli paljon ja välillä tuntui, että en saanut edes kontaktia oikeaan myyjään, eli ehkä senkin takia osa houkuttelevista asioista jäi hankkimatta. 

Samaiselta alueelta  löytyy useampi second hand -putiikki. Suurin osa liikkeistä on erikoistunut vahvasti johonkin tuoteryhmään ja tuolta olisi voinut ostaa esimerkiksi käyttämättömiä, todella makeita urheilukenkiä. Putiikit ovat myös aikakausi- ja merkkitietoisia. Miellyttävää, mutta käy tietysti kukkarolle. Ostin lopulta vain edellisessä postauksessa esiintyneet painokirjaimet.  

Turun Manhattanin Kirppis-Centeristä löysin kuusi erittäin kohtuuhintaista venäläistä (?) lasista koristetta. Erityisen hieno on tuo vihertävä lehdenmallinen yksilö, joka on puoliksi läpinäkyvä. Ah!

Hopeanvärinen käpy löytyi puolestaan Tallinnan Telliskivin lauantaikirppikseltä. Samaisella kirppiksellä olisi ollut muitakin lasisia koristeita, mutta yritin olla järkevä ja en raahannut mukanani muita koristeita (koska löysin myös viisi viinilasia...hmmm...ei niin looginen ratkaisu).

Pentti Sarpanevan Turun Hopealle suunnittelema kynttilänjalka taitaa olla edelleen tuotannossa. Tässä pronssisessa kynttilänjalassa on 60-vuotissyntymäpäiväkaiverrus, mutta en itse asiassa sitä edes kirpparilla huomannut. Kynttilänjalan koristeellinen ja hitusen rustiikkinenkin muotokieli meni minulla ennen samaan kategoriaan kuin Tsaikka-lasit, mutta tätä nykyä tämä koristeellisuus miellyttää silmää kyllä. 

Mustavalkoista

Marraskuun harmaudessa on hyvä huomata, että suurin osa kirppislöydöistäni on melkein yhtä värittömiä kuin tuo ulkona vallitseva synkkyys. No, musta on yksi lempiväreistäni, eli on aika luonnollista, että osa ostoksista liikkuu tällä skaalalla.

Varsinkin mustia, löysiä vaatteita on melkeinpä mahdoton saada  kuvattua minä hyvänsä vuodenaikana, mutta tämän hetkinen valotilanne tekee asian melkein mahdottomaksi.

Tämä putousmainen trikootakki löytyi loistoreissulta Mynämäelle. Vaate on oikeasti sysimusta, mutta kuvassa olen vaalentanut sitä, jotta vaatteen muoto tulisi jotenkin esiin. Takin niskalapussa lukee Express, ihan tuntematon vaatemerkki minulle (googlettelun tuloksella sanoisin, että kyseessä on yhdysvaltalainen ketjuliike). 

Kilta-munakuppi oli iloinen yllätys viime viikkoiselta Pelastusarmeijan käynniltä. Näitä munakuppeja minulle on vasta kaksi, eli olin erittäin tyytyväinen törmätessäni tähän yksilöön. Ja se on vielä valkoinen! Muumipussukan ostin puolestani uudelta harrastuskentältäni, eli Facebook-kirppisten ihmeellisestä maailmasta. Pussi on itse asiassa käyttämätön. Vielä en ole päättänyt annanko sen lahjaksi. Todennäköisesti lahjon itseäni tällä kertaa...

Perusvaatteita, perusvaatteita. Tällaisia tuntuu turhalta edes esitellä täällä, mutta ehkä tässä on ideana se, että haluan kertoa käytettyjen vaatteiden ilosanomaa. Tämä Kierrätyskeijuvuosi on opettanut vähintään sen, että oikeastaan kaiken tarvittavan löytää kyllä kirpputoreilta, jos vain niin haluaa. Vasemmalla Dr Denim Jeansmakersin paksut farkut Kaivarin kanuunasta ja oikealla Nanson trikoopaita Kauppapaikka eilisestä. 

Nämä suomalaiset Solena-korkokengät löysin myös Pelastusarmeijalta. Solena oli Aaltosen kenkätehtaan naisten kenkämerkki. Tämä Eemil Aaltosen perustama perinteinen kenkätehdas toimi aina 1980-luvun puoliväliin. 

Toisen kengän kärjessä on pieni nirhauma, mutta lankkaamalla kengät, saa pienen vekin varmasti piiloon. Kysyin totta kai kirppiksen kassalla, josko saisin kengistä alennusta virheen takia. Ja sainkin. Hinnaksi nahkaisille laatukorkkareille jäi kaksi euroa. Ei hassumpaa. 

Viimeisenä puhdas koriste-esine. Jonkinlaisessa painokäytössä olleet kirjaimet löytyivät Hampurista. Harmi, että en ostanut myös h-kirjainta, koska sitten olisin saanut muodostettua kirjaimista lempijuomani ranskaksi. No, kyllä nämäkin käyvät.

Laitila, Mynämäki

Iloinen kirppisretkue lähti eräänä lokakuisena lauantaina kohti Laitilaa. Ideana oli, että ajomatkalla Turusta Laitilaan pysähtyisimme fiiliksen mukaan muillakin kirpputoreilla ennen määränpäätä, mutta toisin kuitenkin kävi. Nousiaisissa kävimme kääntymässä kirkolla asti, mutta emme bonganneet yhtään kirpputoria.

Laitilassa kävimme ensin tutuksi tulleella Laitilan kirppiksellä. Paikka on kovin symppis ja yläkerran vaatepuoli vaikutti uudistuneelta. Aika kovia hintoja erityisesti astioissa tuntui kuitenkin olevan. Matkaan jäi tällä kertaa kaksi korua ja kiiltokuvaa sekä englantilainen peltitarjotin. Minulla on samaa sarjaa peltipurkki, eli olin innoissani kun löysin tarjottimen harvinaisen huokeaan hintaan.

Emalikorussa on ruma nahkanauha. Täytyy toivoa, että löydän sopivan kokoisen ketjun, niin voin vaihtaa narun pois ja laittaa tilalle jotain muuta materiaalia olevan ketjun. Toinen, hopeanvärinen riipus, vaikuttaisi olevan ehtaa ysäriä. Siniset "kivet" ja korun muotokieli tuovat vahvasti 90-luku-muistoja.

 Tarjottimen pohja on hyvin naarmuuntunut, mutta kuvapuolella naarmut eivät onneksi näy.

Pian pitäisi askarrella jotain kiiltokuvakokoelmastani. Se alkaa olla jo aika komea.

Seuraava kohteemme oli elokuussa avattu Kirppis Wendi ja Wiljami. Paikka oli uusi meille kaikille. Wendi ja Wiljami oli siisti ja helposti kierrettävä, mutta en löytänyt mitään sykähdyttävää. Hyllyissä oli paljon lasten vaatteita ja suht uutta kamaa. Ainoa mieleen jäänyt tavara oli Sarpanevan Saturnus-pata, minkä olisi saanut ihan todella naurettavan halpaan hintaan (15 euroa), mutta päätin että en ota huonokuntoista ja käyttökelvotonta pataa vain koristeeksi kotiini.  

Laitilan jälkeen käänsimme auton nokan kohti Mynämäkeä. Emme tienneet etukäteen yhtään paikkaa Mynämäellä, eli olimme iloisesti yllättyneitä, kun löysimme Kauppapaikka Eilisen aivan Mynämäen keskustasta hienosta vanhemmasta pihapiiristä. 

Ilo oli ylinnä, kun yksi meistä hoksasi erään myyntiloosin olevan todellinen aarre! Saimme myös kuulla että henkilö, joka loosin oli täyttänyt laatutavaroillaan, oli tuonut kamansa myyntiin samana aamuna. Pääsimme todellakin kuorimaan kermat päältä! 

Tuosta loosista jäi matkaani Nanson trikoopaita, laskeutuva trikootakki (ei kuvia) ja Arabian priimakuntoinen maitokannu. Maitokannua epäilin hetken, mutta tulin siihen tulokseen että 20 euroa virheettömästä Raija Uosikkisen suunnittelemasta kannusta (1964–1971), ei ollut laisinkaan paha hinta. Kannu on päässyt myös hyötykäyttöön. Se on vesikannuna olohuoneessa. 

Tuntui, että suurin osa vaatteista oli todella vähän käytettyjä ja iso osa merkkivaatteita, kuten Filippa K, Marco Polo, Polarn o Pyret jne. Tyhjensimme loosia kiitettävästi ja ihmettelimme jälkeenkin päin hyvää tuuriamme.

Samaiselta kirppikseltä löysin myös keltaisen Kilta-kulhon. Minulla on tätä mallia vain valkoisena, vihreänä ja ruskean mustana. 

Aivan ihana yksityiskohta Eilisen kauppapaikassa oli kirppiskissa Vappu, joka nukkui tyynen rauhallisesti yhden hyllyn päällä. Harmi, että en ottanut todella komeasta maatiaiskissasta kuvaa! Mainitsemisen arvoista paikassa oli myös erittäin mukava ja ystävällinen omistaja. Myös hyväkuntoiset vanhemmat viherkasvit ja kukat sekä vanhan puutalon lumo, oli poikkeuksellista! Harmi, että en siinä tohinassa tajunnut ottaa kuvia paikasta. Ensi keralla sitten. 

Facebook-kirppikset

Olen löytänyt uuden, koukuttavan harrastuksen. Facebook-kirpputorit. Ei herrajumala, millainen kirppishulluuden uusi taso näiden online-puotien myötä on löytynyt. Olin vuosia sitten jonkin aikaa intohimoinen huuto.netin käyttäjä, mutta sitten into lopahti ja uskon ja toivon, että jossain kohtaa virtuaalikirput eivät kiinnosta enää näin paljon.

Tuhoa on kuitenkin jo syntynyt. Olen puolessatoista kuukaudessa hankkinut Fb-kirppiksiltä hyllyn, mekon, laukun, kukkaruukun, voirasian, pipon (lahjaksi, ei kuvaa) ja kengät (ei vielä kuvaa). Oikeastaan hinnatkin ovat melkein poikkeuksetta korkeammat verkossa kuin ihan peruskirpputoreilla, varsinkin jos postimaksut joutuu maksamaan itse. Täytyy nyt kuitenkin myöntää, että olen saanut myös myytyä tuota kautta ihan mukavasti itsekin: kaksi mekkoa, kaksi paitaa, viisi lautasta, vati, kaksi liinaa ja kasari. Osa on mennyt vähän liiankin halvalla ja kaikki yrittämäni myyntituotteet eivät ole myöskään menneet kaupaksi. Postitusruljanssi on myös aika ikävä.

Ensimmäinen ostos taisi olla ihastuttava suomalais-japanilainen voi- tai juustokupu. Puuosassa on merkintä "Lindholm Quality, Made in Finland". Keramisessa kuvussa on Japan-teksti. Kupu sopii mitä parhaiten Kilta-astioiden kanssa, vaikka se ei samaa sarjaa olekaan.

Seuraava ostos oli mustanruskea Arabian kukkaruukku. Nämä molemmat painavat tavarat onneksi ostin turkulaiselta myyjältä, eli en joutunut pulittamaan postikuluja.

Rakkautta ensisilmäyksellä -kohde oli ehdottomasti Vuokon laukku. Ah, Vuokko! Toki laukku ei ole kovinkaan kätevä, koska siinä on vain kaksi sivutaskua ja laukun isoimpaan osaan pääsee vain sujauttamaan tavaroita. No, kätevyys ei ennenkään ole niin paljon kiinnostanut materialistisissa valinnoissa. Toisaalta talvella laukkua voi käyttää myös muhvina.

"Fazerin sininen" -mekko, 1970–1980-luvulta peräisin oleva kreikkalaismekko on päällä eri luokkaa kuin tässä kammotavassa kuvassa. Jos ehdin, kavennan ja lyhennän tätä luksus(?)hippimekkoa hieman.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä 1950–1960-luvulta peräisin oleva viilupuinen hyllykkö. Kyseessä ei ole siis lastulevyrimpula, vaan hieno puinen hylly. Tämä oli kaksiosainen, mutta nyt irtohyllyt on yhdistetty toisiinsa ja lehtiteline ei ole laisinkaan käytössä. Tämä kapistus kuuluisi kai olohuoneeseen, mutta hyllystä tulee säilytystila astioille. Täytyy kuvata lopputulos ja laittaa tänne, niin hyllyn muodonmuutos tulee esille.

Erityisesti tämä hylly on noussut ihan ykköseksi. Se on niin hieno!

(Kirppis)retki Saloon

Eräs syksyinen lauantai suuntasin Salon kirppiksille ystäväni kanssa. Kirppisorientoituneelle kaverilleni retki oli ensimmäinen ja lähdimme matkaan jo hyvissä ajoin, koska tarkoituksena oli koluta useampi paikka.

Ensimmäinen etappi oli tuttu Suurkirppis. Kiersimme tarkkaavaisesti koko kirppiksen hylly hyllyltä ja keräilimme ostoskoriin estoitta kaikkea kivaa. Vilkaisin tunnin kiertelyn jälkeen kelloani ja ajattelin mielessäni, että suht pian olisi aika siirtyä seuraavan paikkaan. Kun seuraavan kerran katsoin kelloa, tajusin että olimme todellakin viettäneet melkein kaksi tuntia tuolla! Eipä ollut ihme, että loppupuolella kiertelyä alkoi jo nälkäkin painaa päälle...

No, Suurkirppikseltä jäi käteen iso Säästöpankin elefanttilipas, messinkinen pähkinänsärkijä (pähkinän mallinen!), kolme Sorsakosken ruokalusikkaa ja viskoosihousut.

Fanttiperhe kokonaisuudessaan. Nämä lippaat ovat enemmänkin keräilytuotteita – eihän näillä mitään koristetta kummempaa funktiota ole.

 

Vielä en ole päässyt testaamaan, toimiiko tuo särkijä, mutta ainakin se on todella päheän näköinen, jos ei muuta.

 

Hackmanin Sorsakoski-merkinnällä varustetut lusikat.

Ruusukuvioiset viskoosihousut mietityttivät sovituskopissa, mutta olen nyt jälkeenpäin vakuuttunut näiden kesähousujen mahtavuudesta. Housut on varmasti tarkoitettu pohjemittaisiksi, mutta minulle ne ovat juuri sopivasti juuri nilkkapituiset (lyhyen ihmisen etuja?).

Intensiivisen ensimmäisen kirpparivierailun jälkeen kävimme nopeasti vilkaisemassa Fidan tilalle tulleen liikkeen (en muista nimeä), mutta en löytänyt paikasta tällä kertaa mitään sykähdyttävää.

Viimeiseksi kohteeksi jäi keskustan Aarresaari. Päädyin hankkimaan lopulta ruskeamustan Kilta-tarjoiluvadin, vaikka olin keräillyt koriin vähän muutakin. Todella hyväkuntoinen, mutta hitusen kallis (omaan makuuni) astia vei kuitenkin lopulta voiton. En muistanut kuvata vatia, mutta kyseessä on vadeista kapeampi malli. Kiltakokoelmani kasvoi siis (vaihteeksi) yhdellä uudella osalla.

Retkipäivä oli mitä onnistunein! Ainoastaan  aika loppui hieman kesken. Ensi kerralla auto starttaa vielä aikaisemmin tai sitten ei pidä intoutua kiertelemään ensimmäisessä kohteessa kahta tuntia.

Sävy sävyyn

Yhden rankan kirppisviikonlopun tuloksena kasaantui kotiini keskenään sävytetty ja harmoninen kokoelma tavaroita. Punavalkoisuus, metalli, sydämet ja punainen olivat päivän sana.

Kaikki löydetyt esineet olivat kohtuullisen hintaisia, suurin osa jopa halpoja. Esimerkiksi suomalainen teräskahvipannu irtosi neljällä eurolla Kaarinan Ykköstien kirpputorilta. Tuntuu, että tällä hetkellä kirppishinnoittelun nousukautta elävät juuri tällaiset pannut ja siksi tartuinkin tähän yksilöön hanakasti. Pannussa on myös hyvin samanlainen muotokieli kuin suuresti rakastamassani Iso Pehtoorissa.

Kookas peltirasia löytyi myöskin Kaarinasta, Kirppis-maailmasta. Purkin sisus on hyvässä jamassa ja rasiaa ei ole varmaankaan käytetty paljon. Sinne voisi laittaa jopa joulupipareita – jos niitä siis leipoisi.

Hackmanin Sarja 6000 -ruokailuvälineet tuntuvat juuri nyt olevan myös kuumaa kamaa. Sorsakoski-nimellä liikkuvat aterimet viittaavat tehdaspaikkakuntaan, ei suunnittelijaan niin kuin joskus luulin. Nämä lusikat ovat enemmänkin tarjoilulusikoita, sen verran suurikokoisia ne ovat. Lusikat ovat Ykköstien kirpparilta, kuten myös kaksi valkoista Kilta-lautasta.

Tämä pallokoru löytyi puolestaan Yliopistonkadun Art + designista. Käyn harvoin tuolla, vaikka paikka on pullollaan kaikkea ihanaa – mutta kallista. Olin suorastaan yllättynyt, että 1960-lukulainen metallipallo hapsulla maksoi vain 18 euroa. Koru muistuttaa myös huomattavan paljon Istanbulissa kuolaamiani hopeisia perinnekoruja.

Toinen korulöytö on elokuulta, mutta en ole muistanut kuvata sormusta aikaisemmin. Tämä metallisormus on myös 1960-luvulta (ainakin myyjän mukaan) ja se löytyi Helsingistä Aleksis Kiven kadun ulkokirppikseltä.

Peltitarjotin sydänkuosilla lähti matkaan aika heppoisin perustein: se oli ihana ja halpa. Tarjottimen pohjassa oleva tarra kertoo valmistusmaaksi Unkarin.