Kirppismatka: Turku–Paimio–Sauvo–Salo–Selki–Porvoo, päivä 1

Massiivisen kirppistourneen purkaminen alkaa nyt. Reissun lopputulos oli täyteen ahdettu kassillinen tavaraa: vaatteita, kenkiä, astioita. Jokakesäiseen tapaan näillä kirppismatkoilla pysähdytään aina, kun tienvarrella näkyy kirppiskyltti – ja niitähän näkyy usein. Ah, mitä ihanuutta!

Ensimmäinen pysähdys, Paimio.

Ensimmäinen etappi osui Paimioon. Olen kerran aikaisemmin käynyt Paimion keskustan kirpputorilla Vistantiellä, mutta nyt en löydä verkkosivuja tai edes paikan nimeä. Aikaisempi vierailukerta oli varsin onnistunut, mutta tällä kertaa löysin vain mustan urheilutopin, mistä en ottanut kuvaa.

Toinen pysähdys, Sauvo.

Paimion jälkeen suuntasimme Sauvoon. Alles Gute Vintage oli ainoa paikka, mihin aivan erikseen halusin mennä. Intoa vierailuun lisäsi muun muassa se, että olin lukenut paljon hyvää paikasta ja se, että työkaverini suositteli minulle tätä vintage-navettaa. Paikka sijaitsi jossain Sauvon sydämessä mutkaisten teiden takana, mutta vierailu oli kaiken sen mutkittelun arvoista. Alles Gute Vintage oli viehättävä, asiantunteva ja kaikin puolin herkullinen. Vaatteita oli vaikka millä mitalla, huonekaluja jokunen ja asusteita melkoisesti.

Olin päättänyt että saan törsätä, jos jotain kivaa löytyy ja sitähän paikka oli pullollaan. Ostin muutaman vaatteen – olisin toki löytänyt vaikka kuinka paljon enemmänkin kaikkea ihanaa, oikeaa vintagea.

Kallein ostos oli Marimekon puuvillainen Pikkumyy-mekko. 1960-luvun Marimekoissa on niskalapussa vaatteen suunnittelu tai -tekovuosi. Tämä mekko on peräisin vuodelta 1963. Kuosia en tunne ja paikan pitäjä kertoi, että tästä kuviosta ei ole valmistettu kovinkaan paljon vaatteita.

Toiseksi kallein ostos oli 1970-luvulta peräisin olevat kirkkaanpunaiset sandaalit. Pohjassa lukee Made in Finland. Voisi sanoa, että loput ostokset: ruskeat nahkakengät, raidallinen paita ja kukkaruukku 1960-luvulta, tulivat kaupan päälle.

Ruskeat nahkakengät ovat ihanan pehmeää nahkaa. Ainoastaan nahkapohja hieman mietityttää.

Kaupanpäälliset:

Sauvon jälkeen suuntasimme tuttuun Saloon. Pääkohteena oli Kierrätyskeskus, missä en ollut aikaisemmin vieraillut.

Kolmas vierailukohde, Salo.

Paikka oli iso, siisti ja valoisa. Hinnoittelu tuntui pysyneen aika hyvin hanskassa – toisin kuin esimerkiksi Turun kierrätyskeskuksissa usein erityisesti huonekalut ovat törkeän hintaisia.

Löysin pitkän mustan mokkahameen, minkä aion leikata lyhyemmäksi, frillareunaisen ranskalaisen teepaidan ja kasan kultaisia lusikoita. Enää ei siis tarvitse etsiä sopivia lusikoita kultaisiin Tsaikka-laseihin.

Aivan kierrätyskeskuksen vieressä oli itse tehdyn näköinen kirppis-kyltti ja päätimme seurata kylttiä. Pihalla nökötti tällainen hieman hilpeyttä herättänyt plakaatti.

Neljäs kohde, Salo.

Paikka oli tilapäinen ja ainoastaan yhden viikon (arvio) avoinna. Vanhan kerhotilan tms. pari huonetta oli täytetty huonekaluilla, astioilla, maalauksilla, vaatteilla. Näin aivan ihastuttavan tarjoilukärryn, mutta en pystynyt kertomaan, mihin kärryn kotona sijoittaisin, eli jouduin luopumaan kärryhaaveista – toistaiseksi. Mukaan lähti vain säästöpossu. Nyt minulla on tällainen musta, mintunvihreä ja valkoinen.

Viides etappi, Selki:

Samaria-shop Selkikeskus löytyi aivan sattumalta ajomatkalla Salosta kohti Tuusulaa. Tehdashallin uumenista löytyi hyvin järjestetty ja kohtuuhintainen itsepalvelukirppis. Ehkä paras löytö oli Marimekon trikoomekko pilkkahintaan (3 euroa).

Löysin myös punaisia muovihenkareita, joita päätin kysyä, josko saisin ostaa ne. Ja sainhan minä. Nämä henkarit ovat minulle kovin tuttuja: lapsuuden kodissani on näitä MK-tuotteen muovihenkareita mustina ja tummansinisinä (?). Nämä henkarit näyttävät myös varsin kivoilta melko tuoreiden Sarviksen henkareiden vieressä. Mukaan lähti myös lyhythihainen musta viskoosineuletakki. En onnistunut kuvaamaan tuota ryppyistä mustaa vaatekasaa onnistuneesti.

Ensimmäisen päivän saldo oli massiivinen. Itse Porvoon ostokset luvassa kakkospäivän postauksessa.

Kesä ja kirppikset

Kesä taitaa olla kirppisten kulta-aikaa. Ainakin maaseudulla Kirppis – Loppis -kylttejä näkyy siellä täällä. Suuren kirppismatkan, joka suuntautui tänä vuonna Porvooseen, anteja esittelen todennäköisesti vasta tulevaisuudessa, koska minulla on ns. rästissä vielä Turustakin (+ Porista) hankittua tavaraa. Kirppismatkan saldo oli myös pelottavan suuri, eli kassillinen kamaa odottaa pesua, kuvaamista, käsittelyä...

Nyt kuitenkin ensin pari Turun löytöä ja Poria.

Turun kauppatorilta bongasin kirppismyyjältä kuusi mustapäistä pikkulusikkaa. Myyjän mukaan lusikat ovat 50-luvulta, mutta itse epäilen, että aterimet ovat hitusen uudempia. Näitä mustapäisiä pikkulusikkoja näkee harvemmin, vaikka esim. haarukoita ja veitsiä tuntuu tulevan useinkin vastaan.

Piipahdus Lähetyskirppiksellä oli tällä kertaa antoisa ja löysin tummansinisen vekkihameen ja hauskan italialaisen punoslaukun sopuhintaan.

 

Kävin myös Porissa minulle uudella Kipunan kirppiksellä. Käteen osui halpa peltipurkki ja pinkki paita takanapituksella. Ostan harvemmin polyesterista valmistettuja vaatteita, mutta pinkki 60-lukulainen paita oli liian herkullinen jätettäväksi hyllyyn. Kuvissa paita on vielä ryppyinen, eli kuvat eivät oikein tee oikeutta vaatteelle.

Porilainen Patakirppis saa erityismaininnan siitä, että paikka on auki sunnuntaisin klo 18 asti. Luksusta. Valtavan kokoinen hallikirppis oli laajentunut sitten edellisen vierailukerran. Paikka oli täynnä kaikenlaista, mutta löysin itselleni tällä kertaa vain kaksi silkkipaitaa. Hyvä niin.

Kirppismatka Forssaan

Juhannuksen jälkeinen tiistai kului Forssassa. Matkan päätarkoitus oli välttää Turun massiiviset passijonot ja hakea tuo viininpunainen läpyskä vähän kauempaa. Oikeastaan matkasta muodostui massiivinen kirpputorimatka.

Ensimmäinen kohde oli Kirpputori Onnela. Ankean näköinen, mutta siisti hallikirppis tarjosi ennen kaikkea vaatteita, astioita ja kirjoja. Mukaan lähti Fiskarsin hyvin vähän käytetty (tai jopa uusi) leipäveitsi ja puupampulakoru. Korussa on jotain aarikkamaista, mutta se ei kyllä taida olla Aarikkaa.

Seuraavaksi kiidimme Lähetyskirppikselle. Paikka oli auki vain klo 14 asti. Kirppis sijaitsi melko pienissä tiloissa, mutta kaikki tavarat olivat hyvässä järjestyksessä ja hinnat neuvoteltavissa. Löysin eräästä nurkasta kasan henkareita ja katselin niitä hetkisen. En vielä sisällä hämärässä tajunnut, että punaiset muovihenkarit olivat Sarviksen, mutta kysyin varovasti hienojen henkareiden hintaa. Sain kolme henkaria eurolla. Kyllä. Eurolla.

Kuvista puuttuu mökille hyönteisverhoksi hankitut siniset verhot.

Kolmas kohde oli Kirppis-Maximum, mutta paikka olikin lopettanut toimintansa. Kävin sisällä vielä kysymässä asiaa, mutta tiloissa toimii nykyisin vain autoliike. Vanhat kirppishyllyt olivat edelleen paikoillaan ja tavaroitakin näkyi vielä. Todennäköisesti kirpputoritoiminta on lopetettu vastikään.

Maximum-pettymyksen jälkeen suuntasimme Syöpäyhdistyksen kirpputorille Solukkoon. Paikka näytti ulkopuolelta lupaavalta ja sisällä todella oli kaikennäköistä, mutta hinnat tuntuivat vähän korkeilta. Tavarat oli lajiteltu eri kategorioihin ja asiointi Solukossa oli tehty varsin kivuttomaksi. Tuolla kirpputorilla taitaa olla osaavat hinnoittelijat, koska esimerkiksi monet astiat oli nimetty suunnittelijoiden mukaan ja tämä tietoisuus näkyi tietysti myös hinnoissa. Itse pidän enemmän sattumanvaraisuudesta, mutta toki tällaiset kirpparit ovat helppoja esimerkiksi kirpputorivasta-alkajille.

Solukosta jäi käteen kaksi tanskalaista keittiökulhoa.

Solukon jälkeen ryntäsimme Kirppis-Kellariin. Alkutuntuma paikasta oli tympeä. Hyllyillä oli laadutonta roinaa ja paljon uutta tavaraa. Pienen kiertelyn jälkeen löysin kuitenkin yllättävän monta kivaa tavaraa kotiin.

Ehkä hienoin löytö oli paksu raidallinen villapaita. Villapaidassa ei ole lappua, mutta uskon paidan olevan villaa, koska se on todella raskas ja karheapintainen.

Nimitarrat toivat mieleen muistoja vuosien takaa (löysin tarroja mm. omalla nimelläni ja lahjaksi päätyi kolme muuta muunnimistä arkkia). Mukaan Kirppis-Kellarista lähti myös kaksi Arabian kukkaruukkujen pohjatassia (ei kuvia). 

Olin aivan tippa linssissä, kun löysin yhdestä hyllystä käsinkudotun raanun hienon historiakontekstin saattelemana. Olisin kovasti halunnut ottaa mukaani van 10 euron hintaisen aarteen, mutta järjen ääni voitti. En keksinyt seinä- tai sänkyvaatteelle käyttöä. Hipelöin tätä upeaa käsityötä pitkään ja jätin sen hyllyyn raskain mielin.

Toiseksi viimeinen kohde oli Fida. Olimme ajaneet paikan ohi jo useampaan otteeseen ja päädyimme käymään lopulta sielläkin. Fidassa oli tuttuun tapaan uskonnolliset laulut taustamusana ja hinnoittelu hieman tavallista kirppistä korkeammalla. Ostin pienen anopinhampaan ja puuvillaisen juoksupipon (ei kuvaa, aika ruma).

Viimeinen paikka oli klo 18 ovensa sulkenut uudehkon oloinen Mainio-kirppis. Pientä kirppisväsymystä oli tuossa vaiheessa päivää havaittavissa, mutta olin päässyt maaniseen kirppistilaan ja poukkoilin hyllyltä toiselle vielä pari minuuttia ennen sulkemisaikaa. Mukaan viimeiseltä etapilta

ei jäänyt mitään. Mieltäni jäi hieman kaihertamaan hienot 60-lukulaiset muoviset keittiöhyllysysteemit –varsinkin sen jälkeen, kun bongasin samanlaiset Porissa kymmenkertaiseen hintaan....

Lisäbonuksena vielä paluumatkalta kuvakimara Koski TL:n ja Forssan välissä sijainneelta huoltoasemalta. Hienon hieno vanhan maailman -tuntu tuossa paikassa. Suosittelen!

Karjalanpiirakka, vichy ja tee olivat myös maittavia. Onneksi löytyy vielä vaihtoehtoja aakkospaikalle.