Ruusu, päärynä ja tatti

Viime vuonna en tainnut löytää yhtään uutta Botanica-sarjan osaa. Ja jos tarkkoja ollaan, niin tämä ruusulautanen on osa Esteri Tomulan Arabialle suunnittelemaa Rosa-sarjaa, mutta itse niputan kaikki nämä seinälautaset Botanicaksi (ja Botanican voi vielä jaotella luonnonkukkiin ja metsämarjoihin, jos haluaa vaikka kerätä vain marja-aiheisia lautasia). 

Rosa lapponia löytyi Nakkilasta rompetorilta 13 eurolla. Nyt minulla taitaa olla koossa Botanicaa noin 40 lautasta. Pitäisi ottaa uusia kuvia kokonaisuudesta, mutta tässä on muutaman kesän takainen postaus aiheesta, kun seinällä oli 30 lautasta esillä. Juuri enempää näitä lautasia en edes kaipaa, mutta jos huokeaan hintaan tulee sarjan puuttuvia palasia vastaan, niin mikä ettei.

Samaisessa tapahtumassa tulivat vastaan kaksi söpöä messinkistä rintakorua: lepäävä leopardi ja merihevonen. Koruista maksoin yhteensä 3 euroa.

Olen yrittänyt kovasti pysyä etäällä lasihedelmä-trendistä. Myös kaikki hedelmänmalliset astiat ovat tällä hetkellä kuumaa kamaa. Pidän toki monista näistä, mutta yritän jarrutella itseäni, ettei uusia keräilykohtaita pulpahda kohdalle liian tiuhaan. Muutaman lasihedelmän kohdalla olen ollut aivan hilkulla, että esine olisi päätynyt ostoskoriin. Kohtalokseni koitui kuitenkin päärynänmallinen metallinen tarjoiluastia. Päärynä tuli vastaan Vallilan Bella-kirppiksellä 4 eurolla.

Hyvin kookkaat käsinmaalatut japanilaiset vintageteekupit löysin puolestaan Vantaalta Eemelin kirppikseltä 14 eurolla. Näitä en pystynyt vastustamaan, koska kirppistelyn lisäksi rakastan sienestämistä. Nämä ihanat kupit päätyvät mökille ja oikein odotan, että syksyllä siemailen kupista teetä ja ihailen samalla sienisaalistani.

Jalopuinen rintakoru tuli vastaan Savonlinnassa ViaDiassa. Koru on selvästi vanhempaa tuotantoa, mutta mitään sen enempää en tästä euron korusta tiedä.

Viimeisenä esittelyyn vielä aivan postauksen otsikon vierestä oleva löytö. Vaikka nyt helteet kuumottavat ihan kunnolla, niin joulu tulee tänäkin vuonna. Kerrankin tonkiminen palkitaan myös pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksessa, koska löysin kaksi upeaa kynttiläpussia kynttilälaarista Tammiston myymälästä kesäkuussa yhteensä 5,40 eurolla.

Suurin osa näistä kaunokaisista on vanhempaa tuotantoa. Setti näyttää yhdessä myös ihan syötävän herkulliselta, mutta poltettavaksi nämä on tarkoitettu.

Oikein kaunista heinäkuun loppua! 

Sitä sun tätä

Tällä kertaa luvassa sekalaisten kirppislöytöjen esittelyä. Osa ei ole pelkästään hyöty- ja käyttötavaraa, vaan puhtaasti keräilijän mielitekoja myös. 

Esimerkiksi peltipurkit menee tähän kategoriaan: välillä niitä pitää hankkia lisää, jotta kuiva-aineet keittiössä saa tiiviisti säilöön, mutta välillä ostos menee myös keräilyn puolelle. Esimerkiksi tämä retro Twist-karkkirasia on kieltämättä enemmän keräilyä kuin tarvetta. Tuo purkki odottaa vielä täytettä, mutta kyllä sellaista varmasti löytyy. Purnukka löytyi Espoosta Merituulen Kontista 3 eurolla.

Sininen puuvillainen pöytäliina (?) pääsi puolestaan heti käyttöön. Ostin tämän kirppisviltiksi. Toki liina toimii myös esimerkiksi piknikillä. Minulla oli vuosia käytössä lahjaksi saatu fleece-pintainen muovitettu piknikviltti, mutta viime keväänä muovinen kangas alkoi olla todella huonossa kunnossa ja viltin peseminen oli entistä hankalampaa. Nyt on siis "upouusi" liina käytössä. Tämä löytyi myös Kontista, hintaa kankaalla oli 5,50 euroa.

Marimekon mustakultainen peltirasia löytyi puolestaan Mankkaan Akseli-kirpparilta 4 eurolla. Peltipurkin kuosi on Kulkunen ja se on Maija Isolan suunnittelema (1959). Itse asiassa en ole aivan varma, onko kuosi sittenkin Pieni kulkunen (Kristina Isola, 2010), mutta jompi kumpi kulkunen tämä on joka tapauksessa. 

Ja koska minussa on keräilijän vikaa, en voinut vastustaa saman kuosin pientä peltilautasta. Tuo löytyi Punavuoren patinasta 2,10 eurolla. Minullahan on jo yksi vastaava pikkulautanen, eli kokoelma on syntymässä, ehkä. Pidän tästä mustakultaisesta kuosista paljon, tämä sopii hyvin syksyyn ja jouluun.

Kunnollinen patakinnas on ollut etsinnässä jo jonkin aikaa. Tämä käyttämättömän oloinen Keskon kinnas löytyi Kierrätyskeskuksesta Vantaalta 1,80 eurolla. 

Hackmanin Scandia-aterimia hankin aina, jos vain kohtuuhintaisia tulee vastaan. Kemijärvellä Zildan kirppiksellä silmiini osui sekalaisessa aterinlaatikossa useampi houkutteleva tapaus: Scandiaa sekä Bertel Gardbergin Lion de Luxe -sarjan mustapäinen lusikka yhteensä 2 eurolla. Välillä nopeus ja impulsiivisuus myös koituu kohtaloksi, koska huomasin vasta kirppikseltä lähdettyäni, että yksi lusikoista ei todellakaan ole Kaj Franckin suunnittelemaa Scandiaa. Välillä hutiostoksia siis myös! Onneksi tällä kertaa hinta ei päätä huimannut.
 

Kirppiksillä ja kierrätyskeskuksissa näkee välillä aivan törkeän hintaisia serviettipaketteja, oletteko huomanneet? Kaisaniemen kierrätyskeskus oli hinnoitellut nämä Marimekon kakkoslaadun yksilöt kohtuullisesti, kantisalen jälkeen hintaa paketille jäi 0,45 euroa. 

Lisää Marimekkoa, mitä minun on selvästi vaikea vastustaa. Tämä isompi meikkipussukka löytyi Forssan Hope-kirppikseltä 5,50 eurolla. Kuosi on ehtaa ysäriä. Kuosin nimeä ja suunnittelijaa en tiedä, jos tunnistat tämän, niin laita ihmeessä kommenttia. 

Erittäin halpa setti Aarikan pinssejä löytyi puolestaan Turusta Puutorin kirppikseltä. Nämä viisi korua maksoivat yhteensä 2 euroa, eli eipä tullut juurikaan hintaa per koru. Yksi porkkanoista menee rintakoruja arvostavalle ystävälleni ja muut korut jäävät minulle käyttöön.

Tällainen sekalainen setti tavaraa tällä kertaa. Olisko joku ostoksista lähtenyt matkaasi?

Kuudes kala!

Kaisaniemen Kierrätyskeskuksen myymälässä tuli aikamoinen onnenpotku vastaan! Astiahyllyssä makoili lautasten ja tarjottimien lomassa Kaarina Ahon Arabialle suunnittelema kalanmallinen talouslevy. Ihmeellistä oli esineen hinta, vain 5 euroa! Kantisalen jälkeen siis 4,50 euroa. Näin halvalla en ole koskaan näitä kaloja nähnyt, vaikka useampi vonkale on vuosien varrella löytynyt.

Minulla on jo 2 tismalleen samanlaista kalaa. Toinen puoli esineestä on siis valkoinen ja toinen musta. Alustaa voi käyttää molemmin puolin, koska Arabian leima tai Made in Finland -teksti löytyy kalan pyrstöstä. Ehkä kierrätyskeskuksessa ei oltu huomattu tuota pientä merkintää. En valita. 

Asettelin uusimman kalan vanhan porukan jatkoksi. Näissä samanvärisissä levyissä on pieniä lasitevirheitä ja kulumaa, mutta uusimman levyn musta puoli on yllättävän hyvässä kunnossa. Hauskaa on, että kalat voi asetella monella tavalla värien puolesta.

Vaikka kaloja on kertynyt jo useita, en pane vastaan, jos löydän lisää sopuhintaisia yksilöitä. Seinällä on vielä selvästi tilaa. Kuudes, kuvista uupuva Raija Uosikkisen koristemaalaama kala, toimittaa pannunalusen virkaa pöydällä.