Uutta ja vanhaa Arabiaa

Taas on tullut kirppisteltyä. Ja tämä blogi laahaa ikävästi kaikesta jäljessä. Vappu sujahti Tukholmassa – kirppisrakastajan mekassa. Reissusta olisi kirjoitettavaa enemmänkin ja Budapestistakin on vielä päivittämättä asioita. Tuntuu, että nyt ehtii räpsiä vain Instagramiin kuvia, vaikka ei se instailu kunnon blogipostausta korvaa. Ehkäpä taas työkiireiden hellitettyä, ehdin vähän kuvailla ja kirjoitellakin enemmän.

Pääsiäisenä pääsin vierailulle Porin Pata-kirppikselle. Oikeastaan muita vaihtoehtoja koko kaupungissa ei tainnut tuona pyhäpäivänä edes olla. Luulin, että Hyllymeri olisi ollut auki, mutta hyllymereläiset eivät olleet päivittäneet edes Facebookiin ajantasaisia aukioloaikoja. Onneksi emme ihan vain kirpparin takia ajaneet Turusta Poriin.

Ehdin kiertää vain osan Patakirppiksen looseista, mutta saldo oli hyvä: iso Kilta-kulho, Kilta-kulppi, Kilta-kahvikuppipari ja Tove 100 -muumimuki. Olin tuota juhlamukia miettinyt jo jonkin aikaa, mutta en sitten viime vuonna sitä hankkinut (joskus voi olla pienestä kiinni: silmääni pistää liian tökerö Nipsu tuossa kuvituksessa ja hieman liian tankea Pikku-Myy, eli meinasi muki jäädä ihan kokonaan hankkimatta). No, yhtä kaikki, nyt sain käyttämättömän mukin halvemmalla kuin markettihintaan, eli muki lähti matkaani. Ja onhan suurin osa kuvituksesta on ihan ok.

Nämä kulpit ovat heikkouteni. En ihan tarkalleen ottaen edes tiedä, mitä ruokaa näistä kuuluisi tarjoilla, mutta astian muotoilu on vain niin upea, että tarjoilen tästä kaatimesta oikeastaan mitä vain salaatista perunoihin tai vaikka sipseihin. Minullahan on tällainen iso kulppi pikkuvikaisena keltaisena ja ruskeanmustana myös. Tässä valkoisessa ei ole mitään säröä tai poretta, eli yritän käsitellä tätä tapausta erityisen hellävaroen.

Tumman ison kulhon kohdalla kävi (taas) hyvä Kilta-mäihä. Kun pohjassa ei näy Arabian leimaa, voi astian saada vaikka parilla eurolla. Suurimmassa osassa astioita leimoja ei ole. Olen aiheesta ennenkin kirjoittanut ja sain jokin aika sitten kommetin, että leimojen puuttuminen johtuu hyvin suurella todennäköisyydellä siitä, että leima on laitettu lasitteen päälle ja se on kulunut käytössä pois. Joissain astioissa leima on jäljellä kaksinkertaisen lasituksen ansiosta. Epäilen itse, että ainakin yhdessä keltaisessa neliövadisa taitaa olla tuplalasite, koska myös astian väri on säilynyt erityisen kirkkaana.

Pieni sininen pullo löytyi puolestaan tänä viikonloppuna Kirppis-Center Manhattanilta. Oi, sitä riemua, kun tajusin, että myntipöydässä oli - 50 % -lappu. Olen oppinut, kiitos Instagramissa tietoa jakavien, että tämä pullo on kuulunut aikoinaan teak-alustaiseen maustesettiin. Pulloon on kuulunut myös puinen korkki.

Pohjassa on vielä muistuma leimasta.

Manhattanilta päädyin hankkimaan myös Muumimukikeräilijöiden keskuudessa paljon puhetta aiheuttaneen Håll Sverige rent -mukin. Kyseiseen mukiin liittyy pitkähkö tarina. Tarina alkaa työkaveristani, joka keräilee näitä Muumimukeja. Hän vihjasi minulle alkuvuodesta, että oli tilannut kyseisen vain Ruotsissa myynnissä olevan mukin nettikaupasta. Näin kuvat, kiinnostuin, ihastuin – ja aloitin strategian hiomisen. Minähän olin menossa Tukholmaan vappumatkalle, eli ajattelin, että ostaisin ehdottomasti mukin Ruotsista, saisin varmasti mukin halvemmalla, kuin nettikaupasta! Selailin nettiä ja yritin selvittää mukin hintaa Ruotsissa, mutta en saanut asiasta ihan selvää ja päätin luottaa intuitioon. Väärin. Tuplasti väärin.

Tuli Budapestin matka ja törmäsin sattumalta ihanaan karkkiväriseen mukiin lentokentällä. Pöh! Mukihan maksoi 29 euroa: en varmasti maksa tuota summaa, saanhan sitten Tukholmasta mukin halvalla ja kätevästi – näin harhaisesti tuolloin ajattelin. No, kävipä niin, että ennen Tukholman matkaa sain selville mukin hinnan Ruotsissa: tasan sama tai vähän enemmänkin kuin lentokentällä. Päätin napata mukit kentältä. Väärin ja taas kerran väärin. Lopulta kävi niin, että lentokentältä mukit olivat tietysti loppu ja Tukholmasta myös. Matkaseurueeni oli lievästi ottaen huvittunutta, kun sähläsin Tukholmassa mukin metsästyksessä (ja he joutuivat siihen tietysti myös osallisiksi...).

No, lopulta en jaksanut edes tilata mukia verkkokaupasta, vaan kannatin hieman epäilyttävältä haiskahtavaa toimintaa: ostin kaksi mukia lopulta kymmenen euroa kalliimmalla kappalehinnalla (kuin lentokentältä) kirpparin vitriinistä. Tarrat ja kaikki oli mukeissa tietenkin vielä jäljellä. Nyt on joka tapauksessa muki hallussa. Hullun hommaa.

Aivan bonuksena, nappasin mukaani Manhattanilta tämän söpön pilkullisen Arabian lautasen. Harvemmin näitä näkee, enkä ajatellut kyseistä lautasta sen enempää haalia, mutta välillä täytyy vähän myös "revitellä", ettei ihan pelkkää Kiltaa olisi koko astiakaappi täynnä.

Sellaista Muumimukien metsästystä ja Kilta-elämöintiä tällä kertaa!

Loppuun vielä kysymys: kaipaatteko tarkempia hintatietoja löytöjen kohdalla? En ole itse ihan varma, haluanko aina kertoa hintoja, mutta olisi mukava tietää, jos suunnilleen kaikki lukijat niitä kaipaavat!