Puuttuva palanen

Muistatteko, kun löysin edellisenä keväänä Kilta-sarjaan kuuluvan isomman varrellisen uunipannun? Se oli suorastaan ihme, sen verran harvinaiselta tuo löytö tuntui. Aluksi luulin, että tuohon astiaan sopii jokin erilainen tai erikoiskokoinen kansi, mutta homma niin sanotusti helpottui, kun opin, että uunipannuun ja esimerkiksi isoon kulppiin, käy sama kansi.

Kannen löytyminen ei tuntunut täysin mahdottomalta tehtävältä. En laittanut esimerkiksi Facebookin keräilyyn keskittyviin ryhmiin hakuilmoitusta oikeanlaiselle kannelle (tai vaikka tori.fi:n), vaan ajattelin luottaa tuuriin, että oikeanlainen kansi tulisi vielä vastaan. Ja niinhän se tuli.

Katselen tori.fi:stä tasaisin väliajoin Kilta-astioita ja eräs ilta silmiini osui yksittäinen valkoinen kansi! Mittasin pikavauhdilla hyllystä oikeanlaisen kannen koon ja kun sain varmuuden, että kyseessä on juuri tismalleen oikea yksilö, laitoin sydän pamppaillen viestiä myyjälle. 

Ehjä, todella hyväkuntoinen ja oikean kokoinen kansi saapui perille turvallisesti ja tadaa, nyt on uunivuoka täydellinen. Kansi maksoi 10 euroa. 

Minulla on myös valkoinen (sekä keltainen) isompi kulppi, mihin sama kansi kuuluu ja sopii. Miten kätevää! Olen nyt tarjoillut kulpista lämmintä ruokaa ja astian käyttöaste sen kuin paranee, kun tuohon saa myös kannen päälle. 

Uunipannua en uskalla laittaa uuniin, koska kyseessä on sen verran harvinainen astia. Olen päätynyt käyttämään kyseistä yksilöä vain tarjoiluastiana. Helpommin korvattavia Kiltoja laitan myös uuniin.  

Nyt pidän silmiä auki erilaisten Kilta-sirottimien varalta. Tehtävä ei ole helpoin, mutta onneksi keräily jatkuu – en suorastaan tiedä, mitä tekisin, jos kokonaisuus olisi "täydellinen". 

Arabiaa ja Marimekkoa

Muutamat kivat Kilta-astiat ovat osuneet viime aikoina kohdalle. Myös Kilta tuntuu nousseen monissa paikoissa hintojen puolesta aikamoisen korkeaksi. Minusta esim. pikkuvikaisesta Kilta-kannusta ei voi pyytää 20 euroa kierrätyskeskuksessa.

No, onneksi Kiltaa bongaa myös suorastaan halvallakin: Espoossa Merituulen Kontista löysin kookkaan sinisen lautasen. Tämä on enemmänkin tarjoiluastia, koska lautanen on todella iso. Tässä ei ole Arabian leimaa pohjassa, hintaa tällä oli 2,50 euroa.

Suomenojan/Finnoon kierrätyskeskuksessa tuli vastaan puolestaan useampi kiva Kilta: tummaa kapeaa tarjoiluastiaa en voinut jättää 4,50 eurolla, vaikka tismalleen samanlainen astia hyllystä jo löytyykin. Tämä koko ja malli on vain todella monipuolinen ja kätevä!

Valkoisia Kilta-teekuppeja haalin aina, kun hinta on kohdillaan. Tämä oli kantisalen jälkeen vain vähän yli 2 euroa. 

Kummassakaan astiassa ei ollut leimoja pohjassa, mutta ainakin tuo kuppi oli Arabiaksi tunnistettu. Onneksi hinnoittelu pysyy edelleen aisoissa ainakin osassa paikkoja. 

Marimekon viskoositunika (tai hyvin lyhyt ja leveä mekko) löytyi Helsingistä Arabianrannan kauppakeskuksessa sijaitsevasta iCare-myymälästä. Hintalapussa luki alkujaan 29,90 euroa, mutta huomasin vaatteen etuosassa muutaman mustan tahran. Menin tietysti kysymään myyjältä, onko virhe huomioitu hinnassa. Ilokseni hinta tippui puoleen, eli vajaaseen 15 euroon.

Tuolla hinnalla vaate tuntui suht kohtuulliselta ja päätin testata sappisaippuaa tahroihin. Onneksi tahranpoisto ja pesu auttoivat, vaate on nyt moitteeton. Ehkä intuitiivisesti arvasin, että saan tahrat lähtemään. Täytyy kyllä myöntää, että olisi harmittanut, jos en olisi saanut kangasta puhtaaksi.

Tunikassa on erityisen hauska takaosa. En tiedä, miten värit näissä kuvissa toistuvat, mutta livenä vaatteen vihreä on sellainen raikkaan kirkas. 

Tällaiset aika tyypilliset kirppisostokset tällä erää. Ensi kerralla ehkä jotain muuta. 

Todella hyvä kirppislöytö

Aina välillä kirppiksillä lykästää! Huomasin Turun Lähetyskirpputorilla posliinimukien seassa tutun näköisen kookkaan kupin. Aivan heti en tajunnut osuneeni kultasuoneen, mutta viimeistään sen jälkeen, kun googletin kahden euron kuppia, alkoi asia valjeta.

Kyseessä on Raija Uosikkisen Arabialle suunnittelema Harraste-sarjan kuppi. Kyseinen sarja oli aikoinaan tuotannossa vain vuoden, 1952–1953. Tämän kupin koriste on omistettu puutarhahommille. Kupin mukana ei ollut sarjaan kuuluvaa lautasta, mutta ehkäpä tuo oli juuri onneni syy; lautasessa olisi varmasti ollut Arabian leima. Kun kirppiksiä on kiertänyt aktiivisesti näinkin kauan, alkaa silmä harjaantua. Tämän astian kohdalla en aivan heti tunnistanut yksilöä, mutta kupin muoto ja koristeen tyyli kertoivat, että kyseessä ei ole mikä tahansa kupponen.

Kuppi oli aikamoisen likainen ostohetkellä, mutta yhtään palaa siitä ei puutu, myöskään säröjä tai muuta ei pinnassa onneksi ole. Hankasin kuppia Universal stonella (savisaippua, suositus!) ja koko astia kiiltää. Kaikki tummentumat ja lika lähtivät todella tehokkaasti kupin pinnasta irti. 

Vintageunelmia-blogissa kuvaillaan Harraste-sarjaa näin: 1950-luvulla valmistettuun Harraste-sarjaan kuluu kymmenkunta koristetta XB5-mallin jättikupissa sekä B-mallin minilautasissa/vadeissa. Piirrosten jäljessä on Emilia-sarjaa muistuttavia piirteitä, mutta kyseessä on oma sarjansa.

Emilia on keräilijöiden keskuudessa yksi Uosukkisen rakastetuimmista sarjoista. Myös Arabia haistoi muutama vuosi sitten sarjan potentiaalin, koska siitä tehtiin uustuotantoversio. Itse en ole bongannut alkuperäistuotannon Emiliaa koskaan halvalla, mutta olen usein ihaillut kyseisiä astioita kirppiksillä.

Emilian mustavalkoinen yksityiskohtainen koristelu on hyvin viehättävä. Harraste-sarjassa kuvitus on pelkistetympää ja täytyy myöntää, että oma sydän sykkii ehkä enemmän vielä tämän sarjan suuntaan. Muita koristeaiheita sarjassa ovat ainakin kalastaja, golffaaja (!), postimerkkeilijä, tenniksenpelaaja, merikapteeni ja metsästäjä. Postimerkkeilijä on hyvin hurmaava, kyseinen kuppi olisi upea löytää!

Tämän astian vetoisuus on 5 desiä. Kuppi todella on kookas. Pidän juuri tästäkin syystä kupista niin paljon. Teetä mahtuu kerralla juuri oivallinen määrä ja voin kertoa, että tee maistuu todella hyvältä juuri tästä kupista juotuna!

Olisiko kuppi lähtenyt matkaasi?

Kirppistuliaisia Berliinistä, Köpiksestä ja Tukholmasta

Syyskuun lopussa junamatkailimme Berliiniin, Venetsiaan ja Kööpenhaminaan. Kaksiviikkoisella matkalla nähtiin ennen kaikkea junavaunuja, asemia ja vaihtuvia maisemia. Paljon kaikkea kutkuttavaa koettiin toki myös kohteissa ja matkaan mahtui mukava määrä kirppiksiä.

Berliinissä olimme onneksemme myös viikonloppuna, eli pääsimme sunnuntaina kiertelemään ihan kunnolla puistokirppiksiä. Parasta! Muutama todella mieleinen löytö tuli myös tehtyä. Pieni ja enemmänkin ammattimyyjien suosima Ostbahnhofin ulkokirppis tarjosi kivan korulöydön: hopeanvärinen metallirossi 4 eurolla. Rintakoruja oli tarjolla vaikka millä mitalla, eli piti olla tarkkana, etten ihan valtaisaa määrää koruja rahtaisi kotiin.

Arkonaplatzin puistokirppis oli ihan uusi tuttavuus ja tuo paikka nousi ihan ykköseksi. Paikalla oli selvästi myymässä ylimääräisiä tavaroitaan myös yksityishenkilöitä. Mukana oli toki antiikkikauppiaita, joiden pöydissä oli vaikka mitä houkutuksia, mutta hinnat olivat näissä toisenlaiset.

Tutkin tovin muovisia lasinalusia ja tuo löytö oli juuri sellainen, minkä vielä hyvällä mielellä kantaa rinkassa kotiin. En viitsinyt edes tinkiä lasinalusista, koska myyjä oli niin symppis ja selvästi hänen tarkoituksenaan oli päästä eroon omista turhista tavaroista. 

Lasinaluset ovat DDR:n aikaiset ja niitä koristaa Berliinin eläintarhan asukkaat. Hauskimmilta näyttävät omaan silmään papukaijat ja kirahvit. Nämä kuusikulmiot ovat varsin värikkäät, aika retrot myös. Kivaa on myös se, että alusille on tallessa alkuperäinen pahvipakkaus. Tuo pakettikin näyttää mielestäni kovin tyylikkäältä. 

Tunnetuin ja suosituin puistokirppis, eli Mauerpark ei tällä kertaa tarjonnut löytöjä. Stoffin messinkisen kyntilänjalan olisin mielelläni hankkinut, mutta hinta oli sen verran kova tällä kertaa, että jätin esineen väliin. Edellisellä Berliinin-visiitillä löysin juurikin tuolta muutaman palan kyseistä kynttilänjalkaa. 

Kööpenhaminassa vierailimme niin, että viikonlopun ulkoilmakirppikset menivät sivusuun. Tämä harmitti! Olisin todella paljon halunnut kiertää paikallisia ulkokirppiksiä, mutta ensi kerralla sitten. Toki kaupungista löytyy runsaasti hyväntekeväisyyskirppiksiä, mitä tuli koluttua ihan kunnolla. 

Punaisen ristin, eli Røda Korsin myymälöitä oli selvästi eniten ja osa niistä toimii itsepalveluperiaatteella – koska tämä mahtaa rantautua Suomeen? Muutamalla hyllykirppiksellä kävimme myös, mutta niitä oli selvästi vähemmän. Suuri suositus silti kookkaalle Lidkøp-hyllykirppikselle, vaikka en tuolta lopulta hankkinut mitään. Toinen, mutta pienenpi hyllykirppis, hyvin symppaattinen LopGun, tarjosi muutaman löydön. 

Hopeanväriset korut olivat huokean hintaiset, yhteensä 2 euroa. Varsinkin tuo simpukka näyttää omaan silmään vähän vanhemmalta tuotannolta, mutta mitään varmuutta näiden alkuperästä.

Paikallisesta Uffista/Humanasta nappasin matkaani mustat nahkahansikkaat. Näitä ei koskaan voi olla liikaa! Varsinkin, kun hävitän vähintään muutaman hansikkaan per sesonki... Nämä olivat mielestäni huokean hintaiset, 3 euroa. Muuten kirppishinnat tuntuivat olevan kalliimpia kuin esimerkiksi Helsingissä, mutta hintataso oli Köpiksessä kaiken kaikkiaan korkeampaa, eli sinänsä myös kirppishinnat eivät tulleet yllätyksenä.

Kirkon hyväntekeväisyyskirppis, Folkekirkens Nødhjælp Genbrug, tarjosi yhden vaatelöydön. Käsinneulottu liivi (vai onko tämä slipoveri...?) näyttää päälläni yllättävän kivalta. Usein tämän malliset vaatteet ei oikein toimi, mutta tässä poikkeus. Liivi on herkullisen värinen ja luulen, että sitä ei ole juurikaan käytetty. 

Raidallinen liivi maksoi noin 15 euroa. Samaisesta paikasta löysin metallisen juomapullon. Pullon mukana oli upouusi SIGG-merkin korkki, mikä ei istunut kimpassa olleeseen pulloon itse asiassa. Käytän vastaavaa juomapulloa päivittäin ja todellakin eurolla hankin väärän pullon ja otin käyttöön vain puhtaan ja raikkaan korkin. Pullon laitoin metallinkeräykseen. Uudet SIGG-korkit maksavat huomattavasti enemmän, eli olin tyytyväinen tähän arkiseen ja halpaan bongaukseen. 

Sekä meno- että paluumatkalla kävimme Tukholmassa yhdessä Myrornassa. Pieni matkaväsymys verotti kiertelyä, mutta jaksoin silti kokeilla sitruunakuvioista teepaitaa. Vaate on ns. miesten, mutta toimii hyvin kenellä vain. Paita on alkujaan Jack and Jonesin ja on 100%:sta puuvillaa. Vaate kustansi 5,70 euroa.

Olipa kiva päästä kiertämään kirppiksiä ulkomailla! Nyt haaveilen automatkasta Ruotsiin ja Tanskaan. Seuraavalla kerralla pitää muistaa viikonloppukirppikset!

Kirppisvaatteita ja muutama rintakoru

Olen oikeasti yrittänyt olla tiukkana kirppisvaatteiden kanssa, mutta muutamaa laatuyksilöä on ollut liian hankala vastustaa. Laadukkaat neuletakit ja Marimekon vanhemmat vaatteet ovat sellaisia, mitä ei oikein voi ohittaa. 

Marimekon musta kauluspaita valkoisilla pilkuilla huusi nimeäni ja jopa toivoin, että paita olisi ollut väärän kokoinen. Ei, aivan sopiva tuo on. Tämä löytyi Eurasta Kirppis Löytökehästä 18 eurolla. Paita on selvästi vanhempaa tuotantoa, mutta puuvilla ei ole ns. peltimäistä, mitä osa Marimekon vintage-paidoista edustaa myös. 

COS-merkin musta merinovillainen neuletakki löytyi viime viikonloppuna Bella-kirppikseltä. Olin järjestämässä omaa kirppispöytää ja kuinka ollakaan, silmäni osuivat tähän vaatteeseen. Hyvälaatuinen ja -kuntoinen vaate maksoi 12 euroa. Pieni, mutta laadukas "törsäys" siis. 

Paksua puuvillaa oleva tummansininen COS:in kaksirivinen neuletakki tuli vastaan puolestaan kesällä Taivassalossa pihakirppiksellä. Takki näyttää kuvassa mustalta, mutta on todellisuudessa tummansininen. Tämä kustansi 6 euroa.

Rintakorukokoelma on kasvanut jälleen muutaman yksilön verran. Puuta ja metallia yhdistävä musta hiiri löytyi Kyläsaaren kierrätyskeskuksesta 2 eurolla. En tunnistanut tätä söpöä tyyppiä alkujaan Aarikaksi, mutta kyllä tuo hiirulainen on Aarikkaa.

Aitoa rihkamaa edustaa puolestaan  Bella-kirppiksellä tapahtunut lipsahdus. Oman myyntijaksoni aikana ramppasin sen verran usein kyseisellä kirppiksellä, että on suoranainen ihme, että haksahdin vain kahteen löytöön. Tämä koirakoru on toinen niistä. Koru kustansi 2,50 euroa.

Nyt ei taida olla löytöjä rästissä. Kohti siis ehkä uusia löytöjä tai vanhojen ihailua!

Nahkalaukku ja hopeinen sormus (+ kertomus pieleen menneestä kirppisostoksesta)

Aivan alkuun, kiitos ihanista ja inspiroivista kommenteista edelliseen kirjoitukseeni! Nyt on paljon kivoja juttuideoita itämässä, toivottavasti pääsen niitä pikkuhiljaa toteuttamaan. Pian alkaa toki bloggauksen hankalin aika: luonnonvalo vähenee ja jokainen valokuva näyttää kammottavalta, mutta olen selvinnyt jo yli 10 vuoden ajan myös talvikuukausista ja valokuvaamisesta. Kyllä se siis tulevinakin kuukausina jollakin tavalla suttaantuu!

Välillä kirppislöydöt menee myös pieleen. Vuoden lopussa olen perinteisesti koonnut hitit ja hudit -postauksia (esim. täällä ja täällä), mutta nyt täytyy myöntää jo tässä vaiheessa vuotta, että onnistuin sössimään yhden vähän kalliimman hankinnan. Olen jo pidemmän aikaa etsinyt uutta tarpeeksi kookasta nahkalaukkua kirppiksiltä, koska noin 15 vuotta palvellut edellinen yksilö kaipaa kunnon huoltoa ja korjausta. Aion jatkaa vanhankin laukun kanssa, mutta halusin rinnalle uuden luottoyksilön.

Hyllykirppiksillä ei tärpännyt, eli selailin myös tori.fi:tä ja Zadaa:ta. Molemmissa käytettyä tavaraa myyvissä alustoissa pyöri kaikenlaisia laukkuja, mutta keväällä tärppäsi! Ostin 40 eurolla laadukkaan Tiger of Swedenin veskan lopulta Zadaasta. Kun laukku saapui, olin heti hieman pettynyt: laukun malli oli toisenlainen, mitä olin hahmottanut kuvista ja laadukas ja paksu nahka toi mukanaan toisenlaisen ongelman: laukku tuntui tyhjänäkin hitusen painavalta. En kyseistä hankintaa edes esitellyt täällä blogissa, koska ajattelin myös, että ehdin löydön esitellä myös syksymmällä.

Jätin laukun kesän ajaksi naulakkoon roikkumaan. Loppukesästä nappasin sen hetken mielijohteesta ulkokirppikselle myyntiin. Moni hypisteli laukkua päivän aikana ja oli selvästi siitä innostunut. No, oikea ostaja osui onneksi kohdalle, ja sain laukun myytyä. Otin totta kai ns. takkiini, koska pyysin laukusta vain 25 euroa. Olisin saattanut saada enemmänkin, jopa tuon 40 euroa, mutta lopulta halusin vain laukusta eroon.

Olinkin siis varovaisen innostunut, kun bongasin Itäkeskuksen Kontissa 10 eurolla vanhemman nahkalaukun. Hypistelin laukkua hetken ja pohdin, onko tuo sopiva minulle pieleen mennyt laukkuostos mielessä. Veska on ehkä hitusen pieni, mutta saan tungettua sinne kannettavan tietokoneen juuri ja juuri. 

Vintage-laukku on Englannista peräisin ja esineen muotoilu on mielestäni melko moderni.  Katsotaan, miten hyvin laukku kestää kulutusta – ainakin nyt fiilikset ovat hyvät.

Toinen asustelöytö on koru. Tämä hopeoitu sormus löytyi elokuun loppupuolella järjestetystä Vintage and Wine -tapahtumasta Kulttuurikasarmilta. Sormus oli kalliimpi kuin ns. peruskirppislöytö, ja maksoin tuosta 30 euroa. En tiedä korun alkuperästä enempää, mutta oma arvioni on, että sormus voisi olla peräisin 1960- tai 1970-luvuilta. 

Tällaiset kirppislöydöt tällä erää. Tuleeko teidän ostettua välillä huteja kirppiksillä?

Mistä kirjoitan?

Tämä kysymys on pyörinyt mielessäni, kun olen yrittänyt ostaa vähemmän tavaraa kirppiksiltä. Mitä tapahtuu kirppisblogille, jos esiteltäviä löytöjä ei ole? Myönnettäköön, että minulla on muutama vaatelöytö esittelemättä ja pari muutakin kivaa kirppisjuttua jemmassa, eli tämä kysymys on ehkä enemmänkin retorinen.

Olen tottunut julkaisemaan noin kolme blogikirjoitusta kuukaudessa ja jutut pyörivät enemmän tai vähemmän juuri löytöjen ympärillä. Joskus on saattanut käydä niin, että tämä blogi on vähän ohjannut myös hankkimaan kirppisjuttuja – silloinhan on jotain mitä esitellä. Ehkä hieman hassua. 

Pidän blogeista ja blogien lukemisesta edelleen paljon, vaikka moni kanssabloggaaja on lopettanut kokonaan tai siirtynyt pelkästään Instagramiiin. Aivan varmasti löydän ja keksin kirjoitettavaa, vaikka uusia löytöjä ei välttämättä olisi – voinhan aina kirjoittaa keräilystä, kirppistapahtumista tai esitellä tarkemmin jotain jo löytynyttä tai vaikka kirjoittaa enemmän kierrätyksestä ja sisustuksesta. Ajatuksia, ehdotuksia?

"Löytötyhjiölle" saattaa olla yksi selvä syy: minulla on nyt ollut vajaa viikon kirppispöytä ja olen ihmeen hyvin pystynyt vastustamaan syyskuussa kirppistavaroiden kutsun. Ensin, kun riipii kotona kirppistavarat kasaan, hinnoittelee ne ja käy aktiivisesti siivoamassa kirppispöytää, täyttyy ns. kirppiskiintiö melko nopeasti. Olen todella tyytyväinen, että sain vihdoin kammettua itseni myyjäksi hyllykirppikselle (valitsin Bellan), koska myyntijakso on sujunut varsin mukavasti. Vielä on vaatteita, koruja ja kenkiä jäljellä myyntipöydässä, mutta monta tavaraa on onneksi löytänyt uuden kodin jo. 

  

Kivaa kirppissyksyn jatkoa, seuraavassa postauksessa varmasti jotain uusia kirppislöytöjä myös esittelyssä!

Ps. Kuvituksena blogin kolmelta ensimmäiseltä vuodelta suosikkikuvia. Kuvissa esiintyy myös niitä kirppisjuttuja, mitä edelleen omistan.