Siivouspäivä 24.5. + Henrikin pihakirppis 25.5.!

Tulevana viikonloppuna tapahtuu kirppisrintamalla paljon. Lauantaina on valtakunnallinen Siivouspäivä ja minäkin raahaan Turun Kupittaanpuistoon useamman kassin nurkissa pyöriviä tavaroita myyntiin. Kenkiä ei ole kuin muutama, koska harvemmin omat 35–36-kokoiset kenkäni menevät kaupaksi. Astiat, laukut tai korut eivät tässä kuvassa ole mukana vielä laisinkaan (täytyy käydä seuraavaksi niiden kimppuun...). Myyntiin tulee myös miesten vaatteita.

Osallistuin viime elokuussa edelliseen Siivouspäivään ja toivon, että tälläkin kertaa säät suosivat ja ihmiset löytävät entistä paremmin paikalle. Olen varannut paikan myös Henrikin pihakirppikseltä sunnuntaina, eli hyvin kirppispainotteinen viikonloppu on tulossa.

Kaivoin arkistojen kätköstä kuvan viime elokuun Siivouspäivästä. Onnekseni huomaan, että melkein kaikki kuvasta löytyvistä kamoista on jo löytänyt uuden kodin! Erittäin hyvän poistuman omiin kirppisrojuihini sain joulukuussa 2013, kun myin viikon ajan Ihana-kirppiksellä tavaroitani. Pian se ei enää ole mahdollista, koska kuulin vain pari päivää sitten, että tuo Ihana lopettaa jo tämän viikon lauantaina, eli 24.5.! Surkeaa. 

Pidin paikasta todella ja löysin vielä viime viikolla monta hienoutta sieltä (blogini päivitykset laahaavat hieman jäljessä). Kummallista on, että kirppis ei ole edelleenkään päivittänyt sivuilleen lopettamispäätöstään. Ihana-kirppiksen Facebook-ryhmästä löysin kaivamalla tiedon lopettamisesta. No, täytyy toivoa, että sympaattiselle puutalolle löytyy käyttöä ja Turun keskustaan löytää tiensä jokin uusi kirppis. 

Berliini

Vappu on jo reippaasti takanapäin, mutta palaan toukokuun alkuun, koska vietin sen Berliinissä kirppistunnelmissa. Olin jo henkisesti varautunut ennen matkalle lähtöä, että viikonloppuisin auki olevat suurkirpputorit, kuten Mauerpark, jäävät tällä kertaa väliin mutta onnekseni ystäväni bongasi metrotunnelista mainoksen vapunpäivänä pidetystä ulkoilmakirpputorista.

Onneksi todellakin, koska tämä Ostbahnhofin läheisyydessä sijainnut puistokirppis oli juuri sopivan kokoinen. Sopivaa tavaraa löytyi myyntipöydistä vielä viimeisen aukiolotunnin aikana (klo 16–17). Paikka oli täynnä kutkuttavia koruja, astioita, koriste-esineitä, aterimia, leluja jne.

Ensimmäinen näkymä myyntikojuille. Sinne!

Harmillisen epätarkka kuva myyntipöydästä.

Peltirasian jokaisessa kyljessä on eri kuva, ihastuttavaa.

Messinkinen teesiivilä + aluslautanen.

Graafinen kakkulapio. Kuva ei tee oikeutta.

Tämän metallisen lelupupun sain ilmaiseksi, koska sen vetomekanismi on mennyt rikki. Pupu myös kyykkii aikamoisessa etukenossa, mutta en voinut vastustaa silti tätä lelurotiskoa. On sillä sen verran söpöt vihreät housutkin jalassa.

Viimeiseksi ostokseksi jäi tämä rintaneula. Oikeastaan korun ostamisesta tuli minulle jonkinlainen pakkomielle ja hoin vielä viereisellä terasilla Haluan ostaa korun -mantraa ja lopuksi ostin hieman epäillen tämän ananaskirsikkamaisen rintarossin aivan viime hetkellä ennen sulkemisaikaa. Ehkä olin nähnyt jo niin monta ihanaa korua eri kojuissa, että tämä kyseinen tuntui hieman tylsältä viimetipan ostokselta. Viimeistään Suomessa katselin iki-ihastuneena tätä korua, onneksi tiemme kohtasivat.

Löytöjen löytö

Kevätflunssasta huolimatta kävin viime sunnuntaina visiitillä Paikallisella kirpputorilla Vähäheikkilässä. Ja onneksi kävin. Edellinen kerta ei ollut laisinkaan antoisa, mutta tällä kertaa minulle kävi ihan mieletön munkki! Löysin käyttämättömät Swedish Hasbeensin sandaalit 25 eurolla. Aikamoista. Ostin itselleni viime jouluna lahjaksi (olen muuten yllättävän hyvä lahjomaan itseäni) SH:n aleista nilkkurit ja maksoin alekengistä aikamoisen hinnan. Voin tosin vakuuttaa, että nilkkurit ovat olleet aivan loistavat käytössä ja uskon, että myös nämä löytö-Hasbeensit ovat mitä parhaimmat.

Samaisesta hyllystä löytyi myös Selected Femmen viskoosinen kauluspaita ja lasitettu kukkaruukku.

Kodin käyttötavaroihin lukeutuvat kaksi mustaa kukkaruukun alustaa ja Marimekon käsipyyhkeet. Lukulistalleni kuuluva Siri Hustvedtin Amerikkalainen elegia -kirja kruunasi mitä parhaimman kirppisretken. Valitettavasti flunssaa tuo retki ei kuitenkaan onnistunut poistamaan!

#insideout

Tänään vietetään kansainvälistä Vaatevallankumous-päivää! Lyhyesti kerrottuna Vaatevallankumous kampanjoi läpinäkyvämmän ja oikeudenmukaisemman vaatetuotannon puolesta. Tänään on kulunut tasan vuosi tuhoisasta, yli 1000 ihmishenkeä vaatineesta onnettomuudesta bangladeshilaisessa Rana Plaza -tehtaassa.

Osallistuin Twitterin puolella #Insideout-haasteeseen ja kuvasin neuletakkini väärinpäin ja liitin mukaan kysymyksen siitä, kuka vaatteeni on tehnyt. En odota suoraa vastausta kysymykseeni, mutta toivon että tempaus laittaa ajatukset liikkeelle.

Tämän kampanjan myötä on korostunut ainakin se, että kuluttajana minun pitäisi hanakammin pyytää tietoa ostamistani tuotteista. Tällä hetkellä vietän Kierrätyskeiju-vuotta ja uusien vaatteiden ostaminen ei ole ajankohtaista, mutta jatkossa keskityn vielä enemmän tuotteiden alkuperään. On toden totta perin kummallista, jos (uusi) T-paita maksaa 4,99 euroa. Kaikki vaatteen tuotantoprosessissa ei vain voi olla kunnossa tuolla hinnalla.  

Loppuun linkkaan vielä mitä napakamman tekstin tästä aiheesta Laura de Lille -nimisestä blogista.

Vive la revolution!

Ainutkertainen kirppis

Bongasin edellisviikolla Turun Hämeenkadulta yleensä tyhjillään olevasta liiketilasta kyltin, "Kirppis – Loppis 12.–13.4.". Muistin asian sunnuntaina ja päätin käydä katsomassa, josko tuo pop up -kirppis olisi auki. Ja olihan se.

Pieni liikehuoneisto ei ollut mitenkään tupaten täynnä. Myynnissä oli oikeastaan kaikenlaista. Kirpparia pitäneet naiset olivat selvästi tehneet kaappien kevätsiivouksen niin kotona kuin mökilläkin. Ostin tuolta ainutkertaiselta kirppikseltä turkkilaisen käsilaukun ja kaksi mustapäistä veistä. Tuo hieman etnohenkinen laukku on itse asiaa tämän vuoden ensimmäinen laukkuostokseni. Se mätsää myös erittäin hyvin kotona oleviin turkkilaisiin mattoihimme, onhan tuo kudelmaosa samaa Kilim-tyyliä kuin isompi mattommekin.  Laukun sisällä oleva lappu kertoo myös samaa.

Helsingissä kävin puolestani Lauttasaaren Emmauksella. Olin helsinkiläisen ystäväni seurassa ja hän on vähintään yhtä kova kirppishullu kuin minä. Hänen kanssaan on aina ilo olla samassa paikassa, koska voimme toteuttaa kirppismaniaamme erittäin hyvin yhdessä. Lauttasaaressa olin aikasemmin käynyt yhdellä kirpparilla, mutta tuo Emmaus oli aivan uusi tuttavuus. Kirppis ei tuottanut pettymystä, vaan löysin sieltä henkäyksen kevyen silkkipuuvillamekon ja söpön lautasen.

Mekko, hame, mekko jne.

Luin aikoinaan jostakin blogista suosituksen helsinkiläisestä Kaivarin kanuuna -kirpputorista. Tarpeeksi monta kehua luettuani ja kuultuani päätin käydä itse testaamassa tuon paikan. Ekasta vierailukerrasta taitaa nyt olla parisen vuotta. Kaivarin kanuunassa on kohtuullinen määrä myyntipöytiä, ehdottomasti kalliimmat hinnat kuin ns. peruskirpputoreilla, mutta melkein poikkeuksetta Kanuunasta löytyy myös tavallista parempaa kamaa. Viimeisin Kanuuna-löytöni ei ole mikään design-helmi tai vintage-harvinaisuus, vaan tavallinen perusmekko, joka on alunperin Monkista.

Toinen ketjuliikehame löytyi tutulta Ihana-kirppikseltä. Tämä hieman minnihiirimäinen hame on alkujaan H&M:ltä. Suurin osa päällikankaasta on villaa, mikä on tietysti materiaalinatsille aina plussaa. Ihana-kirpparilla oli tällä kertaa todella paljon kivaa tavaraa, eräässä rekissä oli myös esim. Escadan ja Chistian Croix'n vaatteita sekä yksi todella hieno, mutta valitettavasti liian suuri punainen paljettikirjailtu vintage-jakku. Myös oranssihtava River Islandin viskoosipaita tarttui Ihana-kirppikseltä mukaani.

Kolmas mekko löytyi Ideakirppikseltä, missä käyn nykyään todella harvoin. Olen edellisen kerran käynyt tuolla viime vuoden puolella ja tuntuu, että paikassa pyöri edelleen samoja kamoja. Itse asiassa etsin vaaleaa kukkaruukkua, mutta käteen jäi musta takkimekko (Soilituote*,  Lahti). Kyseessä on melko tyypillinen kirpputoritarina: jos kipputorille menee etsimään jotain erityistä, harvemmin sieltä löytyy juuri sitä mitä haluaa. Tämä on mielestäni myös kirppistelyn suola, koska koskaan ei voi tietää, löytyykö jotain todellista helmeä vai ei. Jännitysmomentti sisältyy jokaiseen kirppiskäyntiin ja ehkä juuri ennalta-arvaamattomuus on se, mikä kirpputoreilla ramppaamisessa on niin kivaa. Nykyään ketjuliikkeet myös tuntuvat tajuttoman tylsiltä paikoilta. Niistä kun uuden tavaran tai vaatteen saa melkein liian helpolla (toki uusien ketjuvaatteiden välttämiseen on minulla muitakin syitä, ei pelkästään ostamisen helppous).

Niin, se mekko. Lyhennän todennäköisesti tuon helmaa hieman.

*Soilituote toimii edelleen Lahdessa. Aivan loistavaa! Hieman erilainen kohtalo tällä vaatetusalan yrityksellä kuin monilla muilla jo kuopatuilla suomimerkeillä.

PS. Onnea on myös äiti, jonka varastosta löytyi Arabian klassikko-kukkaruukku. Aina helmiä ei siis tarvitse metsästää kirpputoreilta.

Viininpunaiset kenkulat

Kirppistelyonni on jatkunut. Löysin jokin aika sitten Pelastusarmeijalta minulle korkeakorkoiset, mutta hyvin istuvat viininpunaiset korkkarit. Meinasin kirjoittaa vintage-kengät, mutta aloin epäillä, ovatko kengät kovinkaan vanhat oikeasti. Lyhyen googlettelun jälkeen löysin pari osumaa Erabella-merkistä nettihuutokaupoista, mutta itse firmasta en muuta kuin sen, että kyseessä on ollut raumalainen firma.

Youtuben puolelta silmiini osui todellinen helmi: Erabella-kenkien mainosvideo tai esittelypätkä vuodelta 1991. Tuo kannattaa ehdottomasti katsoa. Nykykatsojalle videossa on jotain todella campia...

Kengät ovat nahkaa ainakin päältä. Sisäosakin tuntuu nahalta, mutta aivan varma asiasta en ole.

Perusjuttuja

Viime aikoina olen postaillut ainakin omasta mielestäni kirpputorihelmiä. Aina ei kuitenkaan voi ostaa, saati sitten löytää suomalaista laatudesignia tai oikeasti vanhaa ja vähän arvokkaampaa tavaraa. Olen kuitenkin niin tottunut hankkimaan suunnilleen kaiken (paitsi alusvaatteita – niitä en todellakaan halua käytettynä) kirppikseltä, että iso osa tavarasta on puhtaasti käyttötavaroita.

Järjestin ystävilleni brunssin viime lauantaina ja halusin testata amerikkalaisia pannukakkuja. Olisi ollut suorastaan hullua ostaa uusi paistinpannu kolmella kympillä, kun tarkoituksenani ei ole paistaa noita lättyjä päivittäin tai edes kerran kuussa. Hieman vastaava ostos oli lasinen uunivuoka puolellatoista eurolla. Perusjuttuna pidän myös Kilta-kahvikuppisettiä ja voileipälautasta. Onnea ovat kirpputorit! Koko setti löytyi Hassiselta.

Art Nouveau -henkinen peili

Työkaverini vinkkasi minulle ihanasta peilistä, minkä hän oli jättänyt kirppiskierroksellaan Hassiselle. Jo pelkkä kuva peilistä näytti houkuttelevalta, ja päätin käydä paikanpäällä katsomassa tuota yksilöä. Peili oli itse asiassa pienemmän kokoinen kuin luulin, mutta livenä vielä hienompi kuin kuvissa.

En osaa oikein arvioida peilin ikää – en usko sen olevan oikeasti Art Nouveau'ta, koska tuolloin peilin pitäisi olla likimain 100 vuotta vanha. Kehykset ja yläkoriste ovat kullattua puuta. Itse peilipinta on hyväkuntoinen.

Maija Isola: Basso, 1975

Voisin kirjoittaa roppakaupalla ylisanoja vanhasta Marimekosta. Design ja laatu ovat näissä vanhemmissa kankaissa kohdillaan. Pidän paljon myös nykypäivän Marimekosta, mutta ehkä kaipuuni kuviteltuun menneeseen kulminoituu näissä vanhoissa kuoseissa. Esimerkiksi tämä kuva saa sydämeni sykkimään.

Olin siis enemmän kuin onnellinen törmätessäni Maija Isolan suunnittelemasta Basso-kuosista tehtyyn pitkään mekkoon viime viikon lauantaina Linkki-kirppiksellä. Mekossa on jotain verhomaista, ehkäpä juuri siksi että se on niin pitkä (tai ehkä tuo kangas todellakin on verhokangasta...).

Mietin tällä hetkellä tuon lyhentämistä polvipituiseksi, koska mekko on hitusen liian leveä ja uskon, että pelkällä lyhennyksellä a-linja toimisi vielä paremmin ja koko vaate kevenisi huomattavasti. Mekko on käsityötä, eli kyseessä taitaa olla uniikki yksilö.

Kesä, tule jo! Tämä mekko kaipaa seurakseen aurinkoa ja sandaaleja.

Oi, Istanbul

Olin lomamatkalla Istanbulissa lauantaista keskiviikkoon. Oi, mikä kaupunki! Haluan sinne pian uudelleen, niin paljon siitä pidin. Suurin osa ajasta kului kävelyyn, teen juontiin, museoihin ja yleiseen elämänmenon tarkkailuun.

 Ilta-auringon viimeiset rippeet Karaköysta Sultanahmetiin.

Kalastajia Galatan sillalla.

Kaakeliseinä arkeologisessa museossa.

Tulppaaninmallinen teelasi.

Tein jonkin verran second hand -hankintoja – vaikka Istanbul ei kyllä kirppismatkailijan ykköskohde taidakaan olla – ja loput ostokset ovat uutta, mutta paikallista.

Tämä vaneripohjainen keijutyttörintakoru löytyi pienestä Asu Aksu -design-puodista.

Fatiman käsi -hopeariipus suuresta basaarista.

Villakudosmatto, käsityötä, basaarista.

Vierailin kolmessa second hand -liikkeessä. Ensimmäinen oli sympaattinen pieni puoti aivan Asu Aksun vieressä. Sisällä majaili kaksi kissaa ja kauppias oli todella mukava. Musta paita itsessään ei ole mikään vau!-ostos, mutta ainakaan en retkahtanut lähistöllä olleeseen Zaraan.

Seuraava kohde oli Petra Vintage. Kohtuullinen määrä rekkejä, kohtuulliset hinnat ja töpöhäntäinen kissa. Vihreä ranskalainen paita odottaa pesua ja silitysrautaa.

Viimeiseksi kävin By Retro -vintage-liikkeessä. Tuo paikka on kuulemma maailman (?) suurin vintage-kauppa ja elokuvaohjaajien suosiossa. Itse meinasin saada allergiakohtauksen (vaikka en ole edes allerginen...) liikkeessä, koska paikka ei olut pelkästään ehkä maailman suurin second hand -putiikki, vaan myös maailman pölyisin paikka. 80-luvun siniset korkokengät survoin jalkaani ja olisin ne ottanut mukaani, mutta kerrankin kuuntelin järjen ääntä. Puristava kenkä ja huono lesti + todennäköisesti korkea hinta saivat minut tyytymään paikan päällä vain loputtomien rekkien selailuun. Hyvä niin.