Kirppislauantai Salossa

Eilen käänsin auton nokan kohti Saloa jo klo 9. Luvassa oli kirppistä ja Leena Luostarisen näyttely Salon taidemuseossa ystäväni kanssa. Viime vuodesta oppineena, otimme tiukemman aikataulutuksen käyttöömme ja saimme sopivasti maksimoitua kirppisten määrän päiväretken aikana. Olimme yhdessä kesäisellä Vaasan kirppisreissulla, eli meillä on kokemusta kirppissekoilusta ihan kunnolla. Kun auto kurvasi takaisin Turkuun, oli taas kaikenlaista kimpsua ja kampsua tullut haalittua ihan kunnolla.

Yllättävän hempeää ja romanttistakin tavaraa löytyi tällä kertaa kotiin tuomiseksi. No, ehkä kokonaisuutta korostaa tällä kertaa valkoiset neilikat olohuoneen pöydällä.

Ensimmäinen kohde oli tälläkin kertaa Salon suurkirppis. Päätimme, että emme kuluta paikassa kolmea tuntia (kuten viime kerralla) ja onnittelimme itseämme, kun pysyimme ns. aikataulussa. Suurkirppikseltä löysin kaksi Fauna-jälkiruokakulhoa mielestäni kohtuulliseen 6,50 euron hintaan (kpl). Väri taitaa olla punertava neodyymi, eli lasi ei ole täysin kirkas ja väri voimistuu valosta riippuen. Erikoinen tapaus. Kuvassa näkyy jännästi tuo värin käyttäytyminen.

Ei niinkään tuikitarpeellinen, mutta ihastuttava hankinta oli vanha pullo mitta-asteikolla (2 euroa). Pullo saa toimia viherkasvien kastelussa. Tuollainen vanha värillinen lasi miellyttää tällä hetkellä kovasti omaa silmääni. Suurkirppikseltä jäi käteen vielä kaksi tukevaa vanhempaa valkoista tyynyliinaa (à 2 euroa).

Suurkirppikseltä kurvasimme Salon kierrätyskeskukseen. Tuntui, että hinnoittelu oli noussut sitten viime visiitin ja esimerkiksi todella monista Arabian astioista pyydettiin aika hirvittäviä summia. Viskoosinen paita maksoi 1,50 euroa ja hauskan muovikorun (kuva alempana) löysin eurolla. En siis sortunut ylihinnoiteltuihin astioihin tai muihin houkutuksiin.

Kierrätyskeskuksen läheltä bongasimme toisen kirppiksen. En tiedä, onko paikalla nimeä tai miten tuo kirppis on auki, mutta itse kävin edelliskesänä paikassa ensimmäistä kertaa (löytyy Helsingintien varrelta läheltä kierrätyskeskusta). Melko hämärästi valaistussa paikassa on tarjolla astioita, vähän huonekaluja ja joitakin vaatteita. Tunnistettavien design-astioiden hinnat olivat melko korkeita ja olinkin hieman ihmeissäni, kun Arabian sirotin lähti matkaani eurolla. Näitä sirottimia näkee Kilta-nimikkeellä, mutta en ole aivan varma, onko tuo Kiltaa.

Tänään, kun katselin ostoksiani tarkemmin ennen valokuvaamista, tajusin että valkoiseksi luulemani sirotin onkin hennon vaaleanpunainen tai roosahtava! En tajunnut asiaa eilen hämärässä valaistuksessa... Kuvissa sirottimen punaisuus korostuu ja paljaalla silmällä väri ei ole yhtä intensiivinen. Tämä yksilö on sävyposliinia ja tuota samaa väriä on käytetty esim. Franckin Sointu-astioissa. Latasin sirottimen kuvan Instagramiin ja sain pikaisesti mahtavilta kanssa-instaajilta vastauksia hätähuutooni (epäilin mm., että kyseessä on värivirhe tai jokin kummallinen reaktio materiaalissa...).

Ennen pikaista lounasta kävimme Radiokirppiksellä. En ole edelleenkään paikan fani. Kummallisen malliset loosit ja lastenvaatteiden paljous + laaduttomien vaatteiden paljous, oli tuttua tälläkin kertaa. Olin siis iloisesti yllättynyt, kun löysin kolmella eurolla Leviksen 100%:sta villaa olevan neuleen ja punaisen puuhevosen (2,25 euroa).

Tämä puuheppa on kyllä taas sarjassamme turhake, mutta en voinut vastustaa tuon kauniisti kuluneen puuhevosen charmia. Lykkäsin hevosen kirjahyllyyn muiden lelujen (ja kirjojen) joukkoon.

Viimeisin kohde oli Kirpputori Aarresaari. Tuo paikka taitaa olla suosikkikirpputorini Salossa. Tuntuu, että myynnissä on aina mukavasti vanhempaa tavaraa, keräilytuotteita ja vaatteita. Viimeisessä paikassa tuli tuttuun tapaan kiire ja viimeisillä minuuteilla piti tehdä vähän liiankin nopeita ostopäätöksiä.

Valkoinen Koko-muki lähti matkaani 6 eurolla, Anna Gavaldan Karkumatka-pokkari 1,50 eurolla ja pörröinen villatakki 3 eurolla.

Pörröinen villatakki herätti hilpeyttä jo kirppiksellä ja vaatetta sovitti ensin ystäväni. Hänen tuomionsa oli, että neule on liian eläimellinen hänen päällään. Vetäisin takin päälleni ja naureskelin lepakkohihaista tapausta jonkin verran. Kuuntelin kuitenkin seuralaistani, joka vakuutti että vaate pukee minua. Vähän hätäisesti siis sulloin neuletakin ostoskoriin ja ryntäsin kassalle tyytyväisenä.

Neule on livenä ehdottomasti hienompi. Kuvassa se roikkuu henkarissa kuin mikäkin surkimus, mutta yhdistettynä muuten niukkalinjaiseen vaatetukseen, on se ihanan pehmeä ja muhkea. Kotona sain tosin kuulla, että neuletakki on todella gorillamainen. Gorillamainen?! Kiva, kiva.

Nyt mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille! Palataan kirppisasioihin ensi viikolla.