maanantai 22. tammikuuta 2018

Lisää lasilöytöjä

Vuosi 2018 on selvästi lähtenyt liikkeelle vanhemman lasin parissa. Edellisessä postauksessa esittelin Saara Hopean Näppylä-kulhon ja tänään ääneen pääsevät Fauna-lasit ja Grapponia-lautanen.

Olin pikavisiitillä Mäkelänkadun Emmauksella Helsingissä ja kassan vieressä lepäili tämä keltainen isompi Grapponia-lautanen. Hintalapussa luki 10 euroa ja en epäillyt ostosta oikeastaan laisinkaan. Juttuhan on niin, että olen saanut lahjaksi Grapponia-kannun ja 6 lasia, mutta en ole edes yrittänyt aktiivisesti kerätä tätä keltaista lasia, koska se on selvästi monen mieleen ja suosio näkyy hintalapuissa.



Törmään myös tosi harvoin keltaiseen Grapponiaan livenä kirppiksillä ja usein kyseessä on ammattimaiset tms. myyjät, eli isomman lautasen hinta saattaa olla vähintään tuplat tuohon kymppiin verrattuna.


Fauna-laseihin törmäsin myös Emmauksella, mutta Lauttasaaressa. Matkasin ekaa (!) kertaa Länsimetrolla ja päätin edetä pienin askelin, eli ajoin vain Lauttasaareen asti. No, ainakin Emmaus oli kätevästi aseman lähellä. Olen ollut edellisen kerran tuolla monta vuotta sitten, eli oli aikakin uusia retki.

Hinnat taitavat olla vielä korkeammat kuin Vallilan toimipisteessä, mutta melkein kuin ihmeen kaupalla nämä Fauna-lasit olivat 8 euroa kappale. Harvemmin Faunaakaan kamalan halvalla saa, poikkeuksena tosin yksi parhaimmista kirppislöydöistäni, eli blogin alkumetreillä löytynyt iso Fauna-kulho 6 eurolla.

Minulla on vaaleansinistä, kirkasta ja hennon vaaleanpunaista Faunaa. Nyt kirkkaita laseja on yhteensä 6, eli ihan kiva määrä. Lisääkin saa toki löytyä. Nämä Faunat kun tuppaavat menemään myös aika helposti rikki, vaikka niitä käsittelisi erityisellä varovaisuudella.


Millaisia tunteita Grapponia ja Fauna herättävät? Iloista viikkoa!

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Värikästä ja väritöntä lasia

Tiedättekö kun kirppareilla on tavaraa, mitä olette vuosia siellä katselleet, mutta ette ole ostaneet koska a) hinta on ollut liian korkea b) samanlaisia löytyy jo kaapista c) olen jo joskus omistanut tällaisen, mutta laittanut kiertoon. Minulle Saara Hopean Näppylä-kulho on edustanut kohtaa a).


Mutta. Hinnat eivät ole ainakaan laskeneet kymmenessä vuodessa, vaan päinvastoin. En osaa sanoa, kuinka monta kertaa olen käännellyt kulhoja kirpparilla ja huokaillut, miksi en ostanut tuota pahusta jo aikaa sitten! Nyt, kun bongasin sen 12 eurolla, nappasin kulhon heti matkaani.


Ilmainen kulho ei siis ollut, mutta olen tullut siihen tulokseen, että turhaan enää odotan jättipottia. Tämän lähemmäs pottia en ehkä pääse. Usein kulhojen hinnat alkavat kakkosella tai jopa kolmosella.

Turkuun on avattu uusi hyllykirppis ihan keskustaan. Ihanaa, että hyllykirppiksen mentävä aukko on nyt ainakin hetkeksi täytetty! Kyseessä on Puutorin kirppis Brahenkadulla. Kävin katsastamassa uuden paikan ja meininki vaikutti mukavalta. Remontoidusta siististä tilasta tulee aina plussaa ja henkilökunta tuntuu olevan ystävällistä ja mukavaa. Vaatetankojen ja -hyllyjen sijoittelu ei mielestäni aivan toimi, mutta annettakoon tämä anteeksi.



Ainakin nyt paikassa oli suht paljon ketjuliikkeiden uudehkoja vaatteita, mutta mahtui joukkoon myös vähän iäkkäämpää kamaa, kuten tämä Näppylä-kulho. Kulho on Saara Hopean (19251984) suunnittelema astia Nuutajärven lasille vuonna 1952 ja tämä on ollut tuotannossa vuosina 19521971. Kulhoja on valmistettu myös ainakin tumman- ja vaaleansinisenä, vihreänä ja harmaana.


Innostuin vaihtamaan keittiön pikkuhyllystä glögi- ja skumppalasit pois loppiaisen myötä. Kasasin hyllyyn melkein kaikki omistamani maljakot. Ylähyllylle pääsi värillinen lasi ja alemmalle väritön.


Jos ihmettelette hyllyllä Tauno Wirkkalan Revontuli-maljaa, niin siihen on syynsä. Olen tarkkaillut näiden Humppilan lasin maljakoiden hintoja ja kun aikoinaan tämän värittömän yksilön löysin parilla eurolla, niin päätin kokeilla rajojani. Ehkä huumorini on kieroutunut, mutta minulle kyseessä on niin sanotusti niin ruma esine, että se on jo melkein hieno.

Mukavaa talvista viikkoa! Jopa ihan etelään on luvattu vihdoin lunta.

tiistai 9. tammikuuta 2018

Berliinin tuliaiset

Uuden vuoden ympäryspäivät taittuivat Berliinissä. Kelit eivät olleet puolellamme, vaan vettä satoi neljästä päivästä melkein kolmena. Se ei kuitenkaan menoa haitannut! Toki kaikki näyttää kauniimmalta kuulaassa ilmassa, mutta matkustaminen ja lomailu on aina kivaa, vaikka vähän sataisikin.


Uuden vuoden aattona Mauerparkin sunnuntaikirppis oli auki, vaikka pelkäsin, että juhlapäivä vaikuttaisi asiaan. Kirppis oli varmasti suppeampi kuin kesäaikaan, mutta paikassa oli silti ihan mukavasti katseltavaa. Olen ollut kerran aikaisemmin tuolla keväällä ja tuolloin kirppis oli muistaakseni levittäytynyt laajemmin puistoon.


Mauerparkissa oli selvästi ammattimaisia myyjiä ja sitten mukaan mahtui käsityöläisiä kojuineen. Ei pidä unohtaa myöskään ruoka- ja juomakioskeja! Koska edellisenä ja samana päivänä oli satanut vettä jo ihan kunnolla, niin puistossa oli melko mutaista. Onneksi jalassani oli city-kumpparit, eli en kirppishuumassa joutunut mutavellin kanssa kosketuksiin liikaa.


Ekasta kojusta nappasin mukaani kaksi rintakorua vitosella. Messinginvärinen rusetti on aika tyttömäinen, mutta myös linjakas. Linnut olivat puolestaan niin söpöt, että en vain voinut vastustaa niitä.



Yhdellä niin sanotusti ammattimaisella myyjällä oli pöydällään vanhoja peltipurkkeja, DDR-kamaa, astioita ja kaikkea sälää. Katseeni nauliutui hopean- ja messinginvärisiin kynttilänjalkoihin. Tiesin, että kyseessä on tanskalainen design-juttu, mutta en ilman Googlea muistanut suunnittelijaa, Werner Stoffia.


Aikani pähkäiltyäni, päädyin hankkimaan kolme messinginväristä jalkaa. Aivan ilmaisia nämä eivät olleet, mutta ainakin rutkasti halvemmat kuin uustuotannossa olevat yksilöt (yksi osa 46 euroa). Maksoin kolmesta osasta yhteensä 40 euroa.


Hetken aikaa mietin, että pissikö myyjä minua silmään, kun suostuin maksamaan 40 euroa (tingin 5 euroa) ja että onko jalat aidot, mutta nyt en enää huoli. En mitenkään usko, että nämä olisivat kopiot. Varmasti näitäkin voi löytää jostakin ihan parilla eurolla, mutta olen tyytyväinen tähänkin hintaan. Olen nähnyt näitä jalkoja Suomessa vain osto- ja myyntiliikkeessä ja hinnat ovat olleet aika hurjia.



Näissä Stoffin 1960-luvulla suunnittelemissa kynttilänjaloissa parasta on niiden modulimaisuus. Näitä palikoita voi yhdistellä todella monella tavalla. Esine on hieno yhdistelmä veistosta ja käyttöesinettä. Nerokasta ja kaunista!


Päädyin myös tonkimaan astialaatikoita, joissa ehjät ja rikkoutuneet yksilöt majailivat sulassa sovussa. Ihmeen kaupalla sain Suomeen asti ehjänä tämän ohuen vaaleanvioletin maljakon. Puhallettu vaasi oli mielestäni kohtuullisen hintainen, vain 4 euroa. Maljakon alkuperä taitaa olla Saksassa.

Olipa ihana päästä tonkimaan kirppikselle pitkästä aikaa myös ulkomailla. Miten teidän kirppisvuosi on alkanut?

perjantai 5. tammikuuta 2018

Kirppisvuoden 2017 hitit ja hudit

Eletään tammikuuta 2018, mutta on aika palata vielä parhaimpien ja sitten niiden vähemmän onnistuneiden viime vuoden kirppishankintojen pariin. Kaiken kaikkiaan vuosi oli melko kohtuullinen kirppistelyjen suhteen. Paljon tietysti tavaraa on tullut hankittua, mutta ehkä hitusen isommalla harkintakyvyllä kuin joskus. Vielä on kuitenkin matkaa tilanteeseen, missä vuoden lopussa ei olisi yhtään hutia listattavana.

Haluaisin miettiä tänä vuonna vielä enemmän kulutustottumuksiani. Olen kirppiksillä niin impulsiivinen ja rakastan kuitenkin materiaa ja tavaraa vähän liiaksi, että katsotaan nyt, kuinka minimalistiseksi ryhdyn. Koti ei kyllä aio muuttua pelkistetyksi, mutta tavaramäärää ei myöskään voi loputtomasti vain kasvattaa.

Aivan upouusia vaatteita ostin vain muutaman pakollisen kappaleen, eli suunnilleen kaikki päällepantava löytyy nykyään kirppikseltä. Vuonna 2014 testaamani Kierrätyskeijuilu on siis jatkunut melkein ilman poikkeuksia. Sama asia pätee kyllä kaikkeen muuhunkin tavaraan. Jotenkin tavallisissa kaupoissa pyöriminen jopa tuskastuttaa, mutta onneksi kirppikset ovat oikeita aarreaittoja.

Vuoden 2017 omat suosikkini ovat tässä:

Kaksi pöytää



Kesän alussa löytämäni ruotsalainen tarjotinpöytä oli onnenpotku: kaunis ja halpa pikkupöytä toimii minimaalisen kokoisessa Helsingin-yksiössäni hyvin. Harvemmin käytän sitä tarjotinpöytänä, mutta muuten se tuo juuri tarvittavan määrän ylimääräistä laskutilaa.


Kukkapöydästä olen jauhanut jo monta kertaa, eli tämä valinta ei varmastikaan tule yllätyksenä! Olen edelleen ikionnellinen, että törmäsin tähän yksilöön tori.fi:ssä.

Himoitut peltipurkit



Marimekon Onnimanni-purkki on jotenkin vain niin nostalginen minulle, että iloitsen edelleen, että löysin tämän pitkään etsimäni purkin. Ehkä se muistuttaa minua myös erilaisista koulu- ja opiskelukokemuksista  olenhan taas opiskelija, eli ehkä tämänkin takia purkki tuntuu yllättävän ajankohtaiselta.


Lady coffee -purkki on ollut pitkään myös toivottujen löytöjen listalla. Viime vuonna tämäkin haave toteutui, kun bongasin purkin kohtuulliseen hintaan.

Vehreä kasvitaulu




Heinäkuussa Savonlinnasta löytämäni kasvitaulu kuuluu sarjaan halpa ja hieno. Harvemmin edelleenkään ihan parilla eurolla tällaisia opetustauluja irtoaa, mutta minulle taisi käydä tuuri. Onneksi olimme liikkeellä autolla, sen verran kookas tämä tyyppi on.

Takuuvarma Vuokko



Maaliskuussa iloitsin upeasta raidallisesta Vuokon talvitakista. En ole tänä talvena takkia vielä montaa kertaa käyttänyt, kun olen jatkanut pyöräilyä aktiivisesti ja tuo kaunokainen on vähän epäkätevä pyöräilyhommiin. En kuitenkaan epäile, etteikö takille löydy hyvää käyttöä vielä tänä vuonna!


Vuokon pinkki villamekko on ollut useamman kerran päällä ja voin kertoa, että mekkoa on ihan mahtava käyttää. Hienoa on myös sen räväkkä väri: liian usein puen ylleni mustaa, mutta tämä väripilkku on ehdottomasti piristys vaatekaapissani.

Kilta ja Muumit


Kilta-astioita tuli perinteiseen tapaan kerättyä viime vuonnakin (tämän vuoden Kilta-postaus löytyy täältä). Ehkä yksittäinen mieluisin löytö on tämä valkoinen teekannu 12 eurolla. Minulla on edelleen kahdessa värissä näitä ja en olekaan enää niin varma, luovunko edes toisesta pannusta.



Mieluisin Muumimukilöytö on vuoden 2007 talvimuki. Olen nyt tasaisesti katsellut nettikirppiksiltä vuoden 2009 talvimukia, mutta vielä olen pitänyt näppini kurissa. Katsotaan, koska repsahdan. Upouusia mukeja en ole enää hankkinut, mutta lahjaksi olen saanut ainakin yhden tänä vuonna.

Ja sitten ne vuoden 2017 kirppishudit:

Väärän kokoiset vaatteet



Jälleen. Joudun varmasti hamaan tulevaisuuteen kirjoittamaan tämän saman kohdan. Miten en opi miettimään paremmin ja sovittamaan huolellisemmin vaatteita? Tällä erää huteja taitaa kuitenkin olla oikeasti vähemmän kuin ennen, eli ehkä suunta on oikea. Esimerkeissä liian leveä mustavalkoinen toppi, liian avonainen musta toppi, huonolaatuinen eläinkuosinen toppi ja liian iso haalari.



Kun halvalla sai...


Virhe! Vaikka miten halvalla löydetty Marimekon pöytäliina ei muuta minua pöytäliinaihmiseksi. Voitte arvata, kuinka monta kertaa olen tätä Lokki-kuosista liinaa käyttänyt? Vastaus on pyöreä nolla.


Minulla on myös ihan kamalan paljon kivoja aterimia, eli en todellakaan tarvitse enää yhtään otinta. Nämä Sorsakosket olivat vain niin edukkaat, että aterimet oli saatava. Nämä sentään laitoin kiertoon, mutta niin sanotusti helpommalla olisin päässyt, jos olisin voinut vastustaa kutkuttavan halpaa hintalappua.

Ehkä vähän liian retro


Livalin punaiset lampunvarjostimet kuuluvat myös "kun halvalla sai" -kategoriaan, mutta nämä taitavat myös tyylillisesti olla sittenkin vähän väärät. Toinen näistä on löytänyt jo uuden kodin, mutta katsotaan, miten pitkään tämä toinen tyyppi nurkissa vielä notkuu.

Löytyikö suosikeista lukijoiden lemppareita?

Ihanaa alkanutta uutta vuotta 2018!