sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Kilta-astiat 2017


Taas on aika vuotuisen Kilta-katsauksen! Itse asiassa päädyin laskemaan astiat jo heinäkuussa, kun halusin muuttaa keittiön astiahyllyn järjestystä. Hutera tilastointi laahaa siis pikkuisen jäljessä.


Olen kesästä asti katsellut Kiltojani värijärjestyksessä. Pidän lopulta enemmän, kun kaikki värit ovat sekaisin sulassa sovussa. Tuolla taktiikalla saa myös enemmän yksittäisiä astioita mahtumaan hyllyyn. Ennen minulla taisi olla vain lautasia ja teekuppeja kaappiin piilotettuna, nyt olen joutunut raivaamaan muillekin kipoille ja kupeille tilaa kaapista.


Uuden järjestyksen myötä minulle konkretisoitui mm. se, että mustia astioita on eniten. Olin jostakin syystä luullut, että vihreät ovat johdossa. Yllätyksenä ei kuitenkaan tullut, että valkoisia ja sinisiä on vähiten, jos ruskeaa ei lasketa mukaa.  On myös lievästi huvittavaa, että minua ei innosta monenkaan asian tilastointi, mutta näiden astioiden äärellä jaksan aina innostua!



Tänä vuonna uusia Kilta-astioita on tullut haalittua kolmisenkymmentä. Jos olen pitänyt laisinkaan oikein kirjaa, olen myynyt eteenpäin kymmenisen astiaa. Astioita on tällä hetkellä kuitenkin yhteensä hieman yli 150. Hups! No, ainahan voi karsia, jos siltä alkaa tuntua. Tällä hetkellä onnellinen tilanne on, että kaikki astiat ovat virheettömiä. Kirppiskassiin on siirtynyt kuluneita ja naarmuisia yksilöitä  toki sellaisia löytyy vielä ainakin minulle ns. harvinaisemmissa väreissä.


Innostun näistä Killoista aina uudelleen ja uudelleen. Minusta on hauska tutkia astioiden muotoja ja huomata, miten eri osaset toimivat keskenään. Nyt olen myös välillä harrastanut sellaisia kattauksia, missä käytetään vain yhtä väriä. Toki tällaiset kattaukset onnistuvat vain mustilla ja vihreillä astioilla.


Minulla oli mahdollisuus kesällä tutkia Arabian tehtaan aineistoja. Voitte arvata, kuinka huumassa olin, kun näin esimerkiksi jälleenmyyjille tarkoitettuja lehtiä 1950-luvulta, missä Kiltaa esiteltiin. Asia, mitä jaksan miettiä vuodesta toiseen, on se, kuinka laajaksi Kilta-sarja kasvoi. Kaj Franck ei suunnitellut koko astiastoa itse ja muiden suunnittelijoiden, kuten Ulla Procopén tekemät astiat, ovat oleellinen osa Kiltaa. Tähän perussarjaan kuuluikin yhdistää muita astioita Killan toimiessa ns. pohjana.




Odotan innolla tulevaa Kilta-vuotta! Väistämättä jossakin kohtaa alkaa myös tulla jonkinlainen katto vastaan Kilta-hankinnoissa. Kokoelmaani en halua koskaan valmiiksi, eli siksi en pidä mitään hoppua ns. puuttuvien osasten kanssa.

Edellisten vuosien Kilta-katsaukset löytyvät linkkien takaa: 201620152014.

tiistai 7. marraskuuta 2017

Kannattaako myydä?

Olen varannut tämän kuun loppupuolella viikoksi myyntipöydän Kirppis-Center Manhattanilta. Myyn suunnilleen kerran vuodessa hyllykirppiksellä ja muuta roinaa tulee laitettua eteenpäin Siivouspäivinä ja satunnaisesti Facebook-kirppiksillä.


Olen jo vähintään parin vuoden ajan miettinyt 1990-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alkuvuosina saamiani tai hankkimiani astioita, jotka eivät innosta minua oikein ollenkaan enää. Olen näistä jokaista halunnut tuolloin, mutta nyt nämä aikansa lapset näyttävät auttamattomasti vain aika huonoilta.


ABC-vadit olen jo varastoinut kaapin perälle, mutta Ego-kupit ja Origo-kulhot ovat olleet enemmän tai vähemmän käytössä. Verna-lasitkaan eivät taida olla ihan niin vanhat, mutta jotenkin nämä lasit eivät ole koskaan iskeneet kamalan kovaa. Kaapin perukoilta löytyy oikeat ysärihelmet, Iittalan viinilasit, missä viinin saa kaadettua jalkaan asti (kamalaa, olen unohtanut lasien nimen!), mutta nämä lasit olen päättänyt säilyttää ja ne ovat olleet tauolla ainakin viimeiset 5 vuotta.

Itse asiassa nuo Ego-kahvikupit eivät ole edes kovinkaan monta vuotta vanhat, mutta juuri kun päätin jatkaa näiden käyttöä, lopetti Arabia niiden tuotannon.


Ego-teekuppeja minulla on ollut lähemmäs 12 kappaletta, mutta vuosien varrella olen rikkonut kuppeja ihan huolella. Toisaalta nuo leipä- tai pullalautaset ovat ihan käteviä edelleen.


Mitä mieltä olette, laitanko myyntiin vai säilönkö? Käykö niin, että 10 vuoden kuluttua tai myöhemmin nämä näyttävät ihanan ysäriltä ja jälleen muodikkaalta? - - - vai olenko vain onnellinen, että kaapit ovat edes hetken hitusen avarampia, jos päätän näistä luopua?

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Pieni kirppismatka Saloon

Teimme perjantaina päiväretken Saloon. Ajatuksena oli tietysti katsastaa kirppistilanne, koska viimeisimmästä Salon-retkestä oli kulunut jo vuosi. Tsekkasimme ensin EcoCenterin eli kierrätyskeskuksen. Tykkään paikasta ja sen runsaudesta, mutta monet hinnat ovat kivunneet harmillisen korkealle.


Keittiötavaroiden joukossa oli hinnoittelematon Finelin iso kulho. Hekumoin jo ajatuksesta, että kulholle annetaan parin euron hinta tiskillä, mutta ihan niin ruusuisesti ei käynyt. 13 euroa oli kuitenkin mielestäni ok hinta ja päätin kasvattaa hieman hiipuvaa emalikokoelmaani tällä punaisella kaunokaisella.


Ihmettelin Arabian kahvikuppiosostolla, miksi yhteen keltaiseen Kilta-kuppiin oli merkitty 10 euron (!) hinta ja samanlainen kuppi oli pienen matkan päässä kahdella eurolla. Voitte arvata, kumman kupin otin matkaani?

Ilokseni kierrätyskeskuksen viereen oli noussut minulle ihan uusi kirpputori Secondhandmarket vanhaan Askon (?) liiketilaan. Suurin osa huonekaluista on saatavilla myös tori.fin kautta. Hyllykirppis oli myös positiivinen yllätys! Ainakin minun silmiini osui paljon vanhempaa ja mielenkiintoista tavaraa.


Mukaani lähtivät Aarikan pieni Tuliaispurkki 7 eurolla. Samaisessa myyntipöydässä oli muitakin värejä, mutta pidin näppini erossa muista purnukoista.


Joulukoristeet ovat hiipineet kirppiksille taas. Minunhan ei pitäisi ostaa enää yhtään koristeita, mutta en tietenkään pystynyt vastustamaan tätä joulupukkipalloa. Aloin nyt epäillä koristeen ikää  se ei ehkä olekaan vanha, mutta mielestäni se sopii hyvin vähän iäkkäämpien koristeiden seuraan. Jouduin ostamaan pallon kanssa pari muutakin joulukoristetta (uusia) kimpassa, mutta ne pääsevät pakettikoristeiksi tms. Harmillista sinänsä, että eri ikäisiä tai tyylisiä koristeita myydään samassa myyntipaketissa ja usein joutuu ostamaan myös niitä ei-niin-mieluisia yksilöitä.



Secondhandmarketissa oli myös yksi melkein liikuttava joulukoristejuttu myynnissä: vanha Fazerin kangaspäällysteinen konvehtirasia, mikä sisälsi olkikoristeita. Olisin ihan tosi paljon halunnut ostaa rasian, mutta enhän halua haalia koristeita enää lisää (ja varsinkaan olkikoristeita, mistä en edes niin kovasti tykkää). Tiedän, että pelkästään konvehtirasiasta pulitetaan usein paljon enemmän rahaa. Toivottavasti joku, joka osaa arvostaa rasiaa ja koristeita löytää sen itselleen! 



Aarikan rintakoru myytiin kimpassa korvisten kanssa kolmella eurolla, mutta korvikset pääsevät heti kirppiskasaan, koska minulla ei ole niille käyttöä. Tykkään tästä petroolinsinisestä tosi paljon. Ihana väri! Löysin myös eurolla Riikka Pulkkisen Paras mahdollinen maailma -kirjan. Lisää materiaalia siis lukulistalle.



Kolmas paikka oli tuttu Aarresaari. Lopulta kiertelyn jälkeen matkaani lähtivät vain kaksi Kilta-kahvikuppia. Nämä kupit eivät olleet hinnalla pilattu, à 0,80 euroa!

Viimeinen kohde oli Suurkirppis. Olen usein aloittanut kirppisretket juuri Suurkirppikseltä ja olin ihmeissäni, kun paikka oli todella hiipuneen oloinen: tyhjiä looseja, asiakkaita vain muutama ja kummallista tavaraa pitkin poikin. Onkohan uusi kirppis vienyt vanhan kestosuosikin asiakkaita...?


Lopulta nappasin mukaani 0,50 eurolla puisen kissarintakorun ja Liuska-aralian 1,50 eurolla. Minulla ei tätä viherkasvia ole ollut ennen ja nyt sitten jännitetään, miten meidän yhteinen taival sujuu.



Loppuun vielä mukaan parit löydökset Turusta ja Riihimäeltä parin viikon takaa.

Rikkinäinen Timo Sarpanevan suunnittelema Saturnus-pata1960-luvulta löytyi Kaarinan Kirppis-maailmasta kympillä. Tämä on yksi niistä astioista, mitä olen kuolannut jo pitkään. Pata on itsessään melkein järjetön, koska se on niin minimaalinen. Mitä ihmettä tämän kokoisessa padassa kuuluu valmistaa?


Täytyy myöntää, että tämä Saturnus on minulle enemmän koriste kuin käyttöesine. Pidän padan muotoilusta kovasti ja nimikin on kovin osuva. Toki pataa voi käyttääkin, vaikka osa sen kahvasta on mennyt rikki. Sisäosa on kunnossa.



Vihreä Kilta-kulho maksoi vain 4 euroa Ykköstien kirppiksellä. Näin hyväkuntoista kulhoa tällä hinnalla harvemmin näkee. Kirkas Fauna-lautanen osui puolestaan silmääni Riihimäen Femmatorilla. Lautanen on täysin ehjä ja hintalapussa komeili 2,50 euroa. Minulla ei ole yhtään Fauna-lautasta, mutta ehkä tästä alkaa pino karttua?


Kaikenlaista tavaraa, lähinnä astioita on taas kerääntynyt ihan kohtuullisesti. Onko ostoksissa suosikkeja?


Rentouttavaa sunnuntaita!