keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Lumilyhty-muumimuki, 2007

Kirjoitin viime vuonna pohtivan postauksen Muumimukeista ja Arabian tuotannosta. Postaus on itse asiassa blogihistoriani suosituin. Tein tuolloin vaikealtakin tuntuvan ratkaisun ja päätin lopettaa Muumimukien keräilyn, tai ainakin uusien mukien haalimisen. Huumailemani Esi-isä löytyi heti alkukesästä helposti kirpparilta  tuosta ostoksesta tunsin niin sanotusti hieman huonoa omaatuntoa, mutta olihan muki sentään kirpparilta hommattu (ehkä käyttämätön ja trokaroinnin tulos tosin).


Kausimukeista minulle talvimukit ovat aina olleet se heikko kohta. Kesämukit harvemmin ovat miellyttäneet silmää. Vuosien 2006–2009 tummasävyisten mukien sarja on pitkään ollut suosikkini. Olen myös haaveillut jo jonkin tovin vuoden 2007 Lumilyhty-mukista. Viimeisin kimmoke tuli kirppiksellä, kun törmäsin mukiin 50 eurolla. Onneksi en hairahtanut ylihinnoiteltuun kupposeen, vaan aloin etsiä tarkkaavaisemmin mukia netin myyntipalstoilta.

Eipä mennyt kauaakaan, kun bongasin tämän muki-ihanuuden tori.fi:stä 30 eurolla. Sovin treffit myyjän kanssa ja tadaa! Muki on nyt mun <3




Mukin tunnelma on hieno, maaginen ja hieman surumielinen. En ollut aikaisemmin tajunnut, että Hemuli on karvahattu päässä avannossa mukin toisella sivulla. Muumipeikko tuijottelee Tuutikin ja Pikku Myyn kanssa lumilyhtyä. Pidän piirtojäljestä, väreistä ja koko kompositiosta aivan valtavasti. Ei siis kirpaissut laisinkaan maksaa kolmeakymppiä tästä mukista!

Kuvasin samalla muutkin omistamani talvimukit. Uusin talvisarja miellyttää minua paljon myös. Vuoden 2015 mukin sai vielä made in Finland -tarralla, mutta tänä vuonna olikin karut paikat, kun tajusin, että mukissa seikkailee Surku-koira ja olin aivan vakuuttunut, että en voi elää ilman Surkua! Tietysti kaikki mukit on duunattu Thaimaassa ja juuri tätä kehityskulkua en itse halua edistää. Nooo, aina ei voi seistä täysin omien sanojensa takana: puhuin niin moneen otteeseen uusimman mukin ihanuudesta äidilleni, että tietysti jouluna paketista kuoriutui i h a n a uusi talvimuki. En siis itse mukia ostanut, mutta melkein.

Toivon, että löydän vielä vuoden 2009 Jouluyllätys-mukin kohtuullisen hintaisena. Tuon tummasävyisen talvimukisarjan ensimmäinen yksilö vuodelta 2006 (Talviyö) on puolestaan niin tyyris, että en kuvittele edes saavani sitä, mutta nyt kun omistan tämän Lumilyhdyn, olen tyytyväinen!


Olen tykännyt kovasti viimeisimmistä talvimukeista. Niiden kuvitus on ihanan pikkutarkkaa ja kaunista, toisin kuin vuosien 20102013 sarjassa. Tiedän, olen nirso.

Lumilyhdyn kuvitus on hieman muunneltuna peräisin Tove Janssonin Taikatalvi-kirjasta vuodelta 1957. Muissakin talvimukeissa on viitteitä samaan tarinaan ja esimerkiksi juuri Esi-isä seikkailee tuossa tarinassa.

Kevättä kohti laitan talvimukit kaapin perällä ja kaivan esiin muutamat kesämukit, jotka omistan. Jotenkin tuntuu hassulta juoda kesällä teetä talvimukista, mutta eipä kai se niin ihmeellistä olisi.

lauantai 18. helmikuuta 2017

Hyvät (kirppis)vaatevalinnat

Minulle rakas aihe, vaatteet, näyttäytyy täällä blogissa usein epämääräisinä vaatevalokuvina sun muina ryppyisinä tekstiilikasoina. En ole kuitenkaan halunnut karsia kirppislöytöesittelyistä edes niitä tavallisia vaatteita pois, koska kirppisharrastuksessani vaatteilla on iso osa. Vaatevarastoni myös perustuu melkein pelkästään second hand -hankintoihin. Ja siis, myönnän, että suorastaan myös rakastan vaatteita.

Pukeutumiseni ei seuraa mitään tiettyä linjaa tai aikakautta. Välillä tyylini taitaa olla hieman enemmän vintagea ja useimmiten tässä ajassa kiinni olevaa. Materiaalit ja värit taitavat olla tärkeimpiä juttuja vaatteissani. Ihailen mekkoihmisiä ja vintage-tyyliä, mutta minulle vintage-vaatteet osoittautuvat usein liian feminiinisiksi omaan makuuni. Tykkään lopulta kuitenkin eniten (mustista) melko pelkistetyistä vaatteista pienellä tvistillä. Loppujen lopuksi vaatevarastoistani löytyy paljon muitakin värejä kuin ikisuosikkini musta ja tummanharmaa, vaikka vähän liikaakin mustaa taitaa olla yllä.

Kävin läpi blogipostauksia koko Kirppisrakkauden historialta ja mielenkiintoni keskittyi niihin vaatteisiin, mitä aktiivisesti edelleen käytän. Nämä vaatteet ovat siis säilyneet kaapissa vuodesta 2014 lähtien. Kuvista uupuu tietysti paljonkin vaatteita, mutta näillä päästään alkuun. Ja toki kaapissa ja käytössä on vaatteita, mitkä ovat paljon vanhempia kuin blogihistoria, mutta ne eivät ole nyt esillä. Tässä siis kattaus matkassani säilyneistä vaatteista:

Laadukkaat materiaalit

Olen jauhanut jo aikaisemmin materiaalien merkityksestä. Kyllä se vain niin on, että hyvälaatuinen villa kestää nukkaantumatta ja lämmittää. Sataprosenttinen puuvilla toimii "aina" ja muuntokuitu viskoosi on kestävämpää ja helppohoitoisempaa kuin suuresti rakastamani silkki. Villavaatteita metsästän jatkuvasti ja silkkiä kohtaan tunnen suurta himoa. Kollaasissa oikean yläkulman paksua villapaitaa en ole käyttänyt koko talvena, mutta tämä ei tarkoita, että se joutaisi kiertoon (villapaita on vuodelta 2014). Ehei, Konmarista viis, tiedän mitkä vaatteet pysyvät kaapissa, vaikka juuri tänä talvena paita ei ole päässyt käyttöön.

Marimekko

Melkein kaikki hankkimani Marimekon vaatteet ovat säilyneet jo vuosia. Toki, jos olen hairahtanut ostamaan liian suuren tai pienen vaatteen, on vaate mennyt kiertoon. Varsinkin vanhempi Marimekko tuntuu olevan todella vahvaa ja kestävää. Pidän paljon Marimekon erilaisista kuoseista ja väreistä, nykyään tosin harvemmin tuntuu löytävän kirppishinnoin Marimekkoa kirppareilta. Vasemman yläkulman vaate on muuten silkkiä (löytö vuodelta 2015). Marimekon lisäksi himoitsen mm. Vuokkoa, Arolaa.

Perusvaatteet


Koska hankin melkein kaikki vaatteet käytettynä, ovat perusvaatteet iso osa vaatekaappiani. Loppujen lopuksi huomaan käyttäväni huomattavasti enemmän ihan perusjuttuja kuin kaikkia ihania mekkoja. Pitäisi varmaan myös muuttaa asennetta ja ajatella mekotkin ihan perusjuttuina. Metsästän jatkuvasti mustia hyväkuntoisia neuleita ja villavaatteita kirpparilta, kuten myös mustia vähän käytettyjä trikoovaatteita.

Mustavalkoisuus

Mustan ja valkoisen yhdistelmä iskee edelleen. Tai siis, ainakin nämä vaatteet säilyvät usein kauemmin kaapissa kuin värikokeilut. Toki täysin mustan vaatekaapin jätin jonkinlaisen angstikauden (?) jälkeen parikymppisenä. Tässä kollaasissa on mukana myös pari yllättäjää: esimerkiksi vasemman alakulman haalari vuodelta 2015 on omaan makuuni melko lyhytlahkeinen ja hyvin polyesterinen, mutta silti vaate on ollut käytössä aktiivisesti menneinä kesinä.

Yllättäjät

Tähän loppuun vielä lajiltelma vaatteita, mistä luulin, että nämä ovat vain hetkellisen päähänpiston vuoksi kaapissani. Nyt näyttää siltä, että nämä ovat jääneet pysyväksi osaksi vaatekaappiani. Osa edustaa sellaisia värejä, jotka eivät ole ensivilkaisulta suosikkejani, esimerkiksi vasemman yläkulman vintage-mekkoa epäilin aivan liian hempeäksi, mutta ehei (löytö vuodelta 2015). Myös kellertävä hame (oikea alakulma, löytö vuodelta 2014) epäilytti kovasti, mutta nyt en haluaisi luopua hameesta laisinkaan. Usein en tuota pue ylleni, mutta välillä se on oikea päivän piristäjä.

Millaisia ajatuksia kirppisvaatteet herättävät? Jos second hand -vaatteiden hankinta aiheuttaa päänvaivaa, kannattaa lukea vinkkipostaukseni vuodelta 2015.

Aurinkoista viikonvaihdetta!

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Kolmen kirppiksen löydöt

Luulin, että tammikuun alussa vallinnut kirppislöydöttömyys (hyvin lyhytaikainen kokemus tosin) olisi jotenkin dominoinut tätä vuotta, mutta onhan noita kirppishankintoja tullut tehtyä. Mutta, ihan hyviä sellaisia. Kukapa vastustaisi lämmintä ja turvallista lampaanvillaneuletakkia, kornia Mona Lisa -rintakorua tai erittäin hyvin toimivaa juustohöylää?


Kitsch-osastoa edustaa Mona Lisa. Tämä koru rintapuolessa joudun kyllä miettimään, koska ja missä tätä käytän, sen verran korni se on. Mona Lisan kulttiarvo on uskomaton (ja ne miljoonat tuotteet, mitä tuosta Leonardo da Vincin vuonna 1503 maalaamasta duunista on toisinnettu). Koru löytyi 1,50 eurolla Kuralan Peltastusarmeijalta, eli huomattavasti halvemmalla kuin Louvren museo-shopista.



Törmäsin taas yhteen peltirasia-ihanuuteen. Tämä konvehtirasia henkii 1950-lukulaisuutta, mutta en ole ottanut selvää, onko purkki uusi vai oikeasti vanha. Tämän rasian kiikutin mukanani Helsinkiin. Se toimii nyt nenäliinojen ja korvatulppien piilotuslaatikkona yöpöydällä. Rasia löytyi Mimmin kirppikseltä 3,25 eurolla.


Turun-kotiin hankittu juustohöylä on puolestaan Hackmanin ja höylän hinta oli mukavan alhainen, 1,45 euroa. Kertoo ehkä jotain juustonkulutuksesta, kun Turussa ei riittänytkään yksi höylä! Harry Potter -näytelmä minulta on vielä lukematta, eli iloitsin kirjan löytymistä 8,50 eurolla. Melkein pyysin kirjaa joululahjaksi, mutta hyvä että maltoin mieleni. Nämä löytyivät Mimmin kirppikseltä.


Vaaterintamalla löytyi pari erittäin hyvälaatuista villavaatetta: Jackpotin todella lämmin harmaa villatakki (3 euroa) ja Filippa K:n merinovillainen ohut nappisomisteinen neulepaita (2 euroa). Molemmat vaatteet, kuten valkoinen pitsisomisteinen lakana (1 euro), löytyivät Hassiselta.


Tällaisia löytöjä tällä kertaa. Osa käytännöllisiä ja osa ihan jotain muuta. Mukavaa sunnuntaita!

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Eilisen kirppislöydöt

Kiertelin eilen kahden ystäväni kanssa kirpputoreja Turussa. On ihan parasta olla saman henkisten tyyppien kanssa liikkeellä ja tuntuu, että löytöjen tekeminenkin on tuplasti hauskempaa! Kirppisten kiertelyyn ei ollut loputtomasti aikaa, mutta ehdimme kiertää sentään kolme paikkaa: Linkkikirppis, Kuralan Pelastusarmeija ja Kirppiskeskus Hassinen.


Sain Helsingin-tuliaisena ihanan Kilta-asian: rottinkikehikon ja keltaisen vadin. Setti löytyi Espoosta jo ennen joulua ja nyt ystäväni toi sen Turkuun. Onni on kaverit, jotka bongaavat puuttuvia Kilta-astioita! Tästä setistä (25 euroa) en voinut kieltäytyä, koska tämän kokoista rottinkikehikkoa minulla ei vielä ollut. Vateja onkin jo melkein värisuora: valkoinen, musta, vihreä ja keltainen. Täytyy myydä joku näistä yksilöistä eteenpäin, koska 4 vatia on ehkä liikaa.



Toinen mahtava Kilta-juttu on Hassiselta löytynyt valkoinen teekannu! Kannu on täysin priimassa kunnossa ja hintaa tällä kaunokaisella oli 10 euroa. Ei mielestäni paha tämän kuntoisesta kannusta. Yritin perustella kirpparilla itselleni, miksi en tarvitse toista Kilta-teekannua, mutta en näköjään onnistunut vakuuttamaan itseäni ja astia lähti matkaani.



Peltipurkkihulluus on myös vaikeasti parannettava tauti. Tätä Keskon Lady Coffee -purnukkaa olen ihaillut jo kauan, mutta korkea hinta on aina ollut este purkin hankinnalle. Nyt, kun törmäsin 12 euron hintalappuun Hassisella, oli minun toimittava. Eihän hinta nytkään ollut halpa, mutta edes kohtuullinen ainakin mielestäni. Onneksi purkki on sisältä hyvän kuntoinen, eli pelkästään koristeeksi tämä purnukka ei pääse. Purkki on todennäköisesti 1960-luvulta ja se on tehty lahjapakkaukseksi. Kuten monet muutkin peltipurkit, on tämäkin yksilö GWS:n.





Erik Koldin suunnittelema kannellinen muovipurkki on kovin retro, mutta mökille juuri sopiva. Purkki kustansi 1,25 euroa. COS:n tummansininen (näyttää kuvassa virheellisesti melkein mustalta) mekko on kiva päällä, mutta kuvasta vaatetta on vähän vaikea käsittää: epäsymmetrinen helma, korkea kaulus ja etuosan laskokset eivät ihan tule ilmi kuvista. Mekko ei ollut hinnalla pilattu, 4,25 euroa.



Linkki-kirppis oli aika ankea taas kerran, mutta onnistuin silti löytämään jotain: kolmen euron pehmeä hieman lyhyempi neule on käytössä toivottavasti mukava ja kätevä. Vaaterintamalla sattui myös yksi huti. Hassisella viime metreillä ostoskoriin otettu Marimekon ihana raidallinen silkkitoppi jäi sovittamatta ja kotona sitten huomasin, että toppi on toki kaunis, mutta ei ollenkaan minulle sopiva. Yhyy. Onneksi kuvaamaton toppi maksoi vain vitosen, mutta ehkäpä tästä lähtien sovitan aina vaatteet kirppiksellä!

Oletteko kiertäneet viikonloppuna kirppiksiä? Nyt mukavaa sunnuntain jatkoa!

lauantai 28. tammikuuta 2017

Yksityiskohtia keittiössä

Viime viikonloppuna aurinko paistoi ihanasti! Otin kameran käteeni ja kuvailin hieman keittiössä. Tajusin vasta kuvia katsellessani, että iso osa kuvien esineistä on alunperin kirpparilta. Kirppislöytöjä on muutama rästissä, mutta olkaapa hyvä, tällä kertaa yksityiskohtia Turun keittiöstä.


Keittiön kiinteät kalusteet ovat jostakin 1990-luvun paikkeilta. Marmorijäljitelmä, pikku- ja kulmahyllyt eivät ole oman makuni mukaisia laisinkaan, mutta vanhan talon henki leveine ikkunalautoineen, pattereineen ja alkuperäisine ikkunoineen, painavat vaakakupissa enemmän.

Artekin ruokapöytä ja neljä tuolia ovat kirppislöytöjä nekin. Lehtikorina toimii yli 15 vuotta sitten lahjaksi saamani muovinen punoskori. Ruokailunurkkauksessa on seinillä muuten taas enemmän väljyyttä, kun Palaset-lokerikko muutti toiselle seinälle.

Väljensin hieman myös lasihyllyä, mutta haussa on sentään lisää Fauna-laseja ja vaikka lisää kulhojakin. Keltainen Grapponia houkuttelee myös, mutta hinnat ovat niin kovia, että en tiedä saanko koskaan esimerkiksi jälkiruokakulhoja kasaan. Keräilijällä on hyvä olla projekteja!



Rakkaat muumit seikkailevat enemmän tai vähemmän keittiössä. Jääkaapin ovessa on lajitelma suosikkihahmoja: Muumipappa, Nipsu, Haisuli ja Mörkö. Nämä vaneriset magneetit ovat aika kivoja, mutta ehkä en yritä saada koko Muumilaakson porukkaa kasaan kuitenkaan.


Näitä kulmahyllyn emaleita olen kuvannut joskus aikaisemminkin. Esteri Tomulan kynästä peräisin olevat kalat ja Vegeta ovat ihania. Ja, mitäpä olisi postaus ilman  Kilta-astioita?

Rentoa viikonloppua!

lauantai 21. tammikuuta 2017

Käytännöllisiä kirppislöytöjä

Olen tottunut ostamaan kirppikseltä niin sanotusti ihan tavallisia asioita. Aina en katsele kirppiskierroksella keräilytavaraa tai jotain ekstraa, vaikka yllättävän usein sellaistakin löytyykin. Olen huomannut, että melkein kaiken saa kierrätettynä. Hyvä niin.


Viime viikon perjantaina pistäydyin Helsingissä Mäkelänkadun Emmauksessa. Matkaani lähti kolme käytännöllistä löytöä: teesihti (1,20 euroa), villasukat (4 euroa) ja vajaa paketillinen Havin kynttilöitä (2,50 euroa). Varsinkin nuo villasukat ovat minusta ällistyttävän halvat! Langat tuntuvat laadukkaalta ja sukka istuu jalkaan kuin nakutettu. Olen nyt pitänyt sukkia aktiivisesti kotosalla jalassa ja todella peukutan näitä!


Kynttilät matkasivat mukanani Turkuun. Vähän kyllä naureskelin, kun raahasin neljä kynttilää kaiken muun kannettavan lisäksi. Välillä taidan olla myös vähän pihi. Teesihti on päivittäin käytössä oleva kapine. Välillä näistä pettää mekanismi ja tuntuu, että teen suurkuluttajalla ei näitä voi olla liikaa!




Onko hyödykkeiden tai niin sanotusti käyttötavaran ostaminen tuttua kirpparilta, mitä mieltä olette? Tunnelmallista viikonloppua!

lauantai 14. tammikuuta 2017

Mekko-jee!

Onni potkaisi retromekon kohdalla! Vai mitä mieltä olette? Tämä Tiina-merkkinen mekko on mielestäni aivan iiiihana. Tällä kertaa myös hinta oli puolellani. Köyhdyin mekosta viisi euroa.


Mekon materiaalista minulla ei ole varmaa tietoa, mutta epäilen sen olevan puuvillaa tai jonkinlaista puuvillasekoitetta. Luonnollisesti vaate on kivemman näköinen päällä kuin henkarissa ja itse asiassa mekko on juuri sopiva: ei liian kireä tai liian löysä. Pituuskin on juuri polvien yläpuolelle.


Nämä mekon kaulukset ovat oiva lisä muuten aika pelkistetyssä vaatteessa. Tykkään myös tosi paljon tästä raitojen epäsymmetrisyydestä tai siis siitä, että värit eivät muutu tismalleen mekon keskikohdassa (vaikea selittää tämä raita- ja värijuttu näköjään, mutta kuva toivottavasti kertoo enemmän).

En löytänyt Tiina-merkistä mitään tietoa täältä internetistä, mutta merkki voisi olla sama Tiina, mistä löysin pari osumaa, jotka johdattelivat Lahteen ja 1980-luvulle.

Ps. ekassa kuvassa mekon värit näyttävät täsmäävän eniten 'todellisuuden' kanssa