Trendikäs (?) valaisin

Olohuoneen ikkunan edessä olevan pöydän ääressä tuppaa varsinkin talviaikaan olemaan hämärää. Meillä on toki kattovalaisin, mitä pidetään päällä välillä, mutta useammin olohuonetta valaistaan monien kohdevalaisimien avulla. Tässä taloudessa ei arvosteta liian kirkkaana loimottavaa yleisvaloa, se suorastaan ahdistaa. Parempi monta pientä valonlähdettä kuin yksi iso. Myös valonvärillä ja teholla on väliä.

Havahduin vasta vähän aikaa sitten, että kas, pöytävalaisimia löytyy myös johdottomia – kätevää. Näin varmaankin Instagramissa ensimmäisen kerran Verner Pantonen suunnitteleman uudenaikaisen Flowerpot-pöytävalaisimen. Tämä ladattava malli on versio 1960-luvun valaisimesta. Flowerpotit ovat siis uustuotantoa ja ne myydään tanskalaisen &Tradition-merkin alla.

Valaisimesta sanotaan Finnish Design Shopin sivuilla näin: &Traditionin johdoton Flowerpot VP9 -pöytävalaisin on kannettava versio ikonisesta Verner Pantonin suunnittelemasta Flowerpot-pöytävalaisimesta. Iloisen pyöreä Flowerpot-valaisin syntyi 60-luvun Flower Power -aikakauden inspiroimana (...) Flowerpot-valaisimen siluetti syntyy kahdesta erikokoisesta puolipallosta, joiden välistä valo heijastuu pehmeästi. 

Ihastuin siis ajatukseen kätevästi liikuteltavasta pöytävalaisimesta. Tori.fi:ssä näkyi muutamia yksilöitä, mutta lähes samaan hintaan kuin uusia. Uusia on tällä hetkellä tarjolla vaikka mitä herkullisia värejä! No, kuten kuvasta näkyy, en hankkinut valaisinta herkullisessa värissä, vaan luotin jälleen Vintedin voimaan. Sieltä löytyi hieman tylsän musta, mutta ehdottomasti erittäin käyttökelpoinen Flowerpot 80 eurolla. Valaisimen myi tanskalainen henkilö ja esineessä on muutama pieni kauneusvirhe, mutta se ei menoa haittaa.

Erityisesti ensi syksynä tämä pääsee tositoimiin. Nyt kevätvalon tulviessa sisään, ei tälle ole vielä ollut juurikaan tarvetta. Todella kätevä tämä on ja valaisimesta tuleva valo on ihanan pehmeää. Tässä on kolme voimakkuusastetta ja valaisinta siis ladataan USB-johdolla.

Katsotaan, miten tämä kestää aikaa. Juuri nyt, tämä on varsin trendikäs, mutta haluan uskoa, että ns. vanha klassikko kestää hyvin tuleviakin vuosikymmeniä. 

Kysymyksiä ja vastauksia

Sain jokunen aika sitten ilahduttavan sähköpostin tämän blogin lukijalta. Hän esitti useamman sen verran kiinnostavan kysymyksen erityisesti kirppisvaatteista, että innostuin asiasta heti siltä istumalta. Kirjoitin melko pitkälliset vastaukset kysymyksiin, joita niitäkin oli useampi. Luvassa on siis pitkä postaus!

Haluan vielä erikseen kiittää lukijaani todella paljon inspiroivista kysymyksistä! Tuli pohdittua kirppisjuttuja pitkästää aikaa enemmänkin, mikä on aina kivaa.

Tästä lähtee siis kysymys ja vastaus -kavalkadi liikkeelle:

Mitä vaatteita on puhki kulutettu? Mitä esineitä on hajonnut?

Monet ihan ns. perusvaatteet, mitä mielelläni hankin kirppiksiltä on sellaisia, mitkä myös kuluvat puhki. Esimerkiksi Aarikan lammasyöpuku (ostin tuon vuonna 2017) meni kanaloista ihan puhki ja tuo päätyi tekstiilikeräykseen tänä keväänä.  

Syksyllä 2016 Relovesta ostamani  Zaran mustat housut paikkasin juuri vaatelaastarilla. Vaatteelle tuli onneksi tällä tavalla vielä hieman lisäaikaa!

Aina en raaski luopua vaatteesta, vaikka sen kunto olisikin vähän kyseenalainen. Esimerkiksi vaatekaapissani on Turusta syksyllä 2011h hankittu silkkinen kaunis rusettipaita, minkä ostin jo monta vuotta sitten kuopatusta Olga-neiti-liikkeestä. Paidan hihat ovat jo hiutuneet, mutta en silti luovuta, sen verran rakas tuo vaate on.

Hajonneista esineistä harmittavat eniten kookas Fauna-kulho sekä Arabian lokerikkovati. Fauna-malja tippui lattialle alkuvuonna 2020. Tuo malja oli yksi huippulöydöistäni, se maksoi vain 5 euroa aikoinaan! En usko, että löydän koskaan vastaavalla hinnalla samanlaista.

Toinen iso harmitus sattui viime vuonna. Etsin pitkään alkuperäisen tuotannon Kaj Franckin suunnittelemaa lokerikkovatia, minkä löysin lopulta ”legendaariselta” Lahden reissulta. Kaiken lisäksi äitini taisi sponsoroida astian minulle lahjaksi. Viime syksynä sitten Kilta-hyllyltäni tippui toinen astia tuon lokerikon päälle ja räks! Kyllä ketutti rankasti! En ole löytänyt tietenkään vastaavaa vanhaa vatia rikkoutuneen tilalle, nyyh.

Pienempiä astiavahinkoja tapahtuu tasaiseen tahtiin. Tänä vuonna olen menettänyt tiskatessa ainakin yhden Kilta-kulhon. Käyttöastioiden kanssa menetykset eivät niinkään haittaa. Harvinaisuuksien pirstaloituminen harmittaa huomattavasti enemmän.

Mitä esineitä tai vaatteita on pitkään joutunut etsimään? Miten pitkään?

Edellä mainittua lokerikkovatia etsin ainakin kymmenisen vuotta. Kilta-sarjan harvinaisempia osia olen pitänyt silmällä vajaa 20 vuotta. Viime keväänä kävi tuuri, kun vihdoin löysin isomman kokoisen uunipannun Salosta! Vaatteiden suhteen etsintä on usein lyhyempää, kun mielihalut saattavat muuttua nopeammin. Muistan toki, että myin ihanan metsänvihreän villapaidan Turussa pihakirppiksellä ehkä vuonna 2013 ja nyt olen ainakin 6 vuotta aktiivisesti etsinyt vastaavaa paitaa kirppiksiltä. Ei ole tullut täydellinen yksilö vieläkään vastaan.

Vintedin myötä vaatteiden löytämisestä käytettynä on tullut helpompaa. Perinteisillä kirppareilla saattaa mennä helposti useampi vuosi, ennen kuin etsitty yksilö löytyy. Usein myös, jos etsii jotakin tiettyä, ei kohde tule heti vastaan, mutta tämä on myös osa kirppistelyn suolaa!

Kirppishintojen kehittyminen? Kirppislaadun muuttuminen?

Sanoisin, että viimeisen kymmenen vuoden aikana kirppishinnat ovat nousseet. Vinted on nyt tuntunut ihan todella aarreaitalta, koska tuolta saattaa löytää laatuvaatteita todella huokeaan hintaan. Myös tavaraa liikkuu tuolla jonkin verran. Katsotaan, mihin tilanne seuraavaksi kehittyy.

Tuntuu, että esimerkiksi Marimekon hinnoittelu meni ihan hulluksi, kun Marimekko lanseerasi preloved Marimekon. Nyt, hinnat ovat tulleet selvästi alas. Hyväntekeväisyyskirppikset, kuten iCaret (entinen Pelastusarmeijan kirppis) tai Fidat ovat nostaneet hintojaan parin viimeisen vuoden aikana roimasti. Ennen kalliilta tuntunut SPR:n Kontti, tuntuu nykyään välillä jopa halvemmalta. Karkeasti ottaen itsepalvelukirppikset ovat huokeampia hinnoiltaan, mutta hyväntekeväisyskirpparit ovat helpommin haltuun otettavia paikkoja. Kierrätyskeskukset vaihtelevat. Välillä ”maakunnissa” törmää ihan mahtaviin kierrätysmyymälöihin (kuten Laukaa, Mikkeli), mutta sitten on myös kummallisen korkeita hintoja viljeleviä paikkoja, kuten Savonlinnan kierrätyskeskus, Salon Ekocenter tai osa Pääkaupunkikseudun paikoista. Tähänkään ei ole siis yhtä reseptiä tarjolla.

Kirppislaatu on muuttunut 20 vuodessa. Aito vintage on selvästi vähentynyt ja pikamuoti lisääntynyt. Viimeisimpänä tulokkaana on ultrapika, mikä todella sekoittaa pakan (huonolla tavalla).

Mitä asioita ennen ei hoksannut katsoakaan kirpparilta tai mitä asioita et enää kirpparilta ostaisi?

Tänä vuonna olen esimerkiksi terästäytynyt sukkahousujen kohdalla. Monella hyväntekeväisyyskirppiksellä on erikseen laatikosto, mistä löytyy lähes poikkeuksetta paketissa olevia sukkiksia. Osa on 90-luvulta, osa on tietysti uudempia. Olen löytänyt monet todelliset helmet kyseisistä laareista. Kuvatodisteena viimeisimmät sukkislöytöni Turun Kontista. Tämä setti maksoi yhteensä 9 euroa. Jo pelkästään italialaiset Tranparenze-merkin sukkahousut maksavat uutena saman verran.

Nahkahansikkaat ovat myös sellainen asia, mitä olen vasta parin viimeisen vuoden aikana aktiivisesti etsinyt kirppareilta. Tässä viimeisimmät tulokkaat hansikkaissa: ruotsalaiset vuorilliset poronnahkaiset pehmeät sormikkaat löytyivät Leppävaaran Kontista 4 eurolla. Vaaleanvihreät vintagehanskat ovat kankaiset, hieman mokkanahkan tuntuiset. Nuo löytyivät Itiksen Kontista 4 eurolla.

Tuppaan hävittämään vähän liiankin helposti hansikkaita, niin ylimääräisiä pareja on hyvä olla. Hansikkailla on myös kätevä kiertokulku: pyöräilen myös sateessa nahkahansikkaat kädessä, eli liian kuluneet yksilöt siirtyvät tämän jälkeen ns. venehommiin. Kuluneista hanskoista ei tarvitse välittää, vaikka lika ja merivesi vähän turmelisivat hansikkaita lisää.

Ehkä ajatus siitä, että lähes kaiken löytää oikeasti käytettynä, on auttanut etsimään lähes kaiken kirppiksiltä. Edelleenkään en silti pysty ostamaan uima-asuja kirppiksiltä. Myös alusvaatteet, jos niissä ei ole lappuja jäljellä, eivät päädy ostoskoriini.

Ostin koronan alussa murtomaasukset kirppikseltä. Tahkosin pari vuotta kirpparisuksilla latuja ja voin sanoa, että kun hankin upouudet karvapohjat (suomalaiset toki), niin hiihtäminen alkoi sujua huomattavasti paremmin (monot ovat kirppikseltä edelleen…). Ehkä esimerkiksi juoksulenkkarit tai muut urheiluvälineet ovat sellaisia, mitä en suosittele ostettavan käytettynä.

Luonnonmateriaaliopas: nahkan, villan ja silkin huolto.

Villan ja silkin pesen kyseisille materiaaleille soveltuvalla nestemäisellä pesuaineella pesukoneen silkkiohjelmalla. Silkistä poistan tahrat sappisaippuan avulla. Villaa ja silkkiä suositellaan pestävän käsin, mutta itse olen sen verran laiska, että pesen nuokin matskut koneessa. Pesukoneestani löytyy hyvin hellävaraiset ohjelmat kyseisille materiaaleille, siksi olen tietoisen riskin ottanut.

Nahan suhteen olen laiska: nahka on tosin siitä kiitollinen, että kunhan materiaalia ruokkii (eli kosteuttaa, esimerkiksi mehiläisvahalla tai nahkarasvalla) ja pyyhkii pehmeällä ylimääräiset pois, saa materiaalille uutta ilmettä ja ikää helposti. Juuri nyt tosin haaveilen, että laitan muutamat nahkalaukkuni Arkiv atelierille huoltoon (palvelu maksaa toki, mutta jälki on todella hyvää).

Materiaalien tunnistaminen, kun laput on leikattu pois tai niitä ei ole?

Tämä on välillä todella vaikeaa. Usein, jos en ole 100%:n varma, jätän tekstiilin hyllyyn, jos materiaalilappu on leikattu pois. Karkeasti sanoen, silkin erottaa polyesteristä siitä, että polyesteri ei rypisty laisinkaan, vaikka sitä pitäisi mytyssä kädessä minuutin, pari. Silkki ei myös lähes koskaan ole aivan yhtä liukasta kuin tekokuitu. Nahkaimitaatioita on myös hyviä, mutta usein nahan haistaa (vaikka kyseessä olisi käytetty tuote). Kaikki ei-nahka on muovia ja muovia ei pysty juurikaan korjaamaan, tämän takia hankin harvemmin tekonahkaisia tuotteita.

Lampaanvillan kanssa on välillä myös kinkkistä – ilman lappuja materiaalia ei välttämättä tunnista. Oma näppituntumani on, että ns. pesty villa tuntuu karhealta ja sen pinnassa ei esiinny nukkaa. Löysin vähän aikaa sitten Itäkeskuksen Kontista vanhemman Cap Hornin merihenkisen kaulaliinan 3 eurolla. Huivissa ei ole lappuja jäljellä, mutta tiedän, että tuo on villaa.

Luonnonmateriaaliopas kirppistelyyn; mitä vikoja katsoa läpi sormien? Mitä kannattaa jättää hyllyyn? Miten huoltaa tuotteet ennen käyttöönottoa?

En juuri katso enää vikoja läpi sormien. No, ostin viime vuonna ihanan ruskeasävyisen Vuokon talvitakin (päällikangas puuvillaa), missä oli jo valmiiksi hieman kulumaa. Sain vihdoin vietyä vanhemman Vuokkoni ompelijalle, missä kulumat paikattiin. Operaation hintalappu oli sen verran suuri, että päätin, että koitan myydä tämän toisen Vuokon eteenpäin. Sininen Vuokko on minulle se rakkain ja tuon takin kohdalla ei korjaaminen kaduta, mutta jatkossa tutkin myös esimerkiksi Vuokon takkien kohdalla kunnon vielä paremmin, jos vastaan tulee houkutteleva yksilö.

Jos en pysty heti pesemään vaatteita mahdollisimman korkeassa lämpötilassa, pakastan ne useamman viikon ajan ennen käyttöä. Laitan myös asusteet pakkaseen. Kengät suihkutan sisäpuolelta desinfiointiaineella. Astiat puhdistan ja tiskaan. Huonekaluja hankin harvemmin, mutta tutkin kaikki puuosat huolella. Pidetään sormet ristissä, että hyvä tuurini jatkuu ja mitään ei-toivottuja öttiäisiä ei kotiini ilmaannu!

Voimakkaasti haisevat tekstiilit kannattaa jättää hyllyyn (esim. pinttynyt homeen haju tai lievempi ”mummolan tuoksu” saattavat jäädä haisemaan, vaikka tekisit mitä). Kuvassa näkyvän oranssin mekon pesin kolme kertaa etikassa, pidin mekkoa useamman kuukauden ruokasoodassa muovipussissa ja vielä pakastin kyseistä vaatetta pidemmän aikaa. Näidenkään operaatioiden jälkeen, haju ei lähtenyt, vaikka kyseessä ei ollut tekokuituinen vaate. Tämän hässäkän päätteeksi opin ns. kantapään kautta, että jos vaatteessa on haju, se harvemmin lähtee pois (välillä  myös voimakkaasti hajustetut pesuaineet herättävät päänvaivaa, mutta näiden kohdalla, etikka yleensä auttaa). 

Hyllyyn kannattaa jättää myös väärän kokoiset vaatteet tai pikkuvikaiset – jos ei ole ahkera tuunaaja ja kätevä käsistä. Olen hankkinut varsinkin aikaisemmin lyhennettäviä vaatteita, mutta nyt olen tiukka näidenkin suhteen. Myönnettäköön, että tämä punainen Vuokko on edelleen kaapissani odottamassa lyhentämistä.

Onko tekokuiduissa eroja? Miten tunnistaa laatuvaate?

On kyllä. Viskoosi on muuntokuitu, mutta itse ajattelen materiaalin olevan lähempänä luonnonmatskuja kuin tekokuitua. Viskoosi hengittää, mutta myös ryppyyntyy. Polyesteriä tai polyamidia en suosi yläosissa, koska materiaali on lähes aina tukala. Hameet tai housut vielä menevät, mutta tekokuitu myös sähköistyy, eli tekokuidun kanssa saattaa tulla joka tapauksessa yllätyksiä. Urheiluvaatteet ovat asia erikseen. Niissä tekokuidut puolustavat paikkaansa.

Laatuvaate on omasta mielestäni ommeltu hyvin: saumat ovat moitteettomat ja vaatteen muoto on säilynyt, vaikka se olisi vanhempaa tuotantoa. Minulle laatuvaate on usein vanhempaa tuotantoa ja luonnonmateriaalia: villaa, silkkiä tai paksua jämäkkää puuvillaa.

Kenkien ostaminen käytettynä? Mitä ottaa huomioon? Miten huoltaa ennen käyttöönottoa?

Minulla on hyviä kokemuksia käytetyistä kengistä. Oma kengänkokoni on sen verran pieni, että tuntuu että jos kenkiä tulee vastaan, ovat ne usein vähän käytettyjä. Varsinkin vintagekengistä kannattaa tarkistaa pohjien kunto. Joskus vanhat pohjat haurastuvat, vaikka pohja tuntuu ensialkuun hyvältä. Olen kerran nilkuttanut Budapestista ostamillani vintagekengillä pidemmänkin matkaa, koska korkolappu irtosi kengästä aivan yllättäen. Kengän kunnossa ei ollut laisinkaan vikaa ostohetkellä!

Joskus myös pohja saattaa murtua aivan yllättäen vanhoissa kengissä. Korkolapun, saumojen ja pohjan kunto kannattaa siis ainakin tsekata käytetyissä kengissä. Itse tykkään desinfioida kengät ennen käyttöä. Putsaaminen ja materiaalin huoltaminen ja suojaaminen auttavat aina (luistan tästä todella usein tosin).

Mitä olisit valmis ostamaan uutena, jos käytettynä niitä ei tulisi kohtuullisen ajan puitteissa vastaan?

Olen ostanut mustat pellavasortsit ja -housut uutena parin viime vuoden aikana. En etsinnästä huolimatta löytänyt kirppiksiltä oikean kokoisia vaatteita ja vielä pellavaisina. Nyt katsoisin vastaavat vaatteet ensin ehdottomasti Vintedistä (minulle ei muuten todellakaan makseta, vaikka olen hehkuttanut Vintediä monta kertaa tämän kirjoituksen yhteydessä, eli ihan ilmaista hehkutusta kyseiselle alustalle) ja odottaisin jonkin aikaa. Olen valmis ostamaan vastuullisesti tuotettuja vaatteita, jos muuta vaihtoehtoa ole. Usein muita vaihtoehtoja onneksi löytyy. 

Tässäpä kaikki tällä erää! Toivottavasti tykkäsitte myös tämän tyylisestä postauksesta. Oikein mahtavaa tulevaa vappua!

Vähän pääsiäistä ja vaatelöydöt nro 1–5

Pääsiäinen lähestyy! Tänä vuonna yritin olla hankkimatta kirppiksiltä pääsiäisjuttuja, kun en ole tehnyt uusia kranssejakaan. En kuitenkaan voinut vastustaa suorastaan vitsikkäitä keitetyn kananmunan näköisiä kynttilöitä. Nuo hassut kynttilät löytyivät Ison omenan iCare-myymälästä. Hintaa kynttilöillä oli yhteensä euron.

Toinen lipsahdus tapahtui Leppävaaran SPR:n Kontissa. Nämä selvästi vanhemmat kreppipaperimunat olivat alkuperäisessä laatikossa odottamassa minua. Tämä hankinta ei ollut edes kovin halpa, 5,50 euroa. Onneksi kuitenkin ostin, koska tykkään näistä paperikoristeita todella paljon. Löysin netistä lähes vastaavia merkinnällä made on GDR, eli ehkä nämäkin voivat olla DDR:stä alkujaan.

Loput esittelyssä olevat löydät ovat vaatteita. Ensin niin sanottu bonus-ostos. Tämä kirkkaankeltainen Vuokon mekko löytyi Vintedistä 4 eurolla. Toistan, 4 euroa! Mekko menee siis ehdottomasti kategoriaan huokean hintaiset Vuokot ja vanhemmat Marimekot. Tämä kaunokainen ei siis vaikuta vaatekiintiöön, muut hankinnat kylläkin.

Mekko on M-kokoa ja ihan hitusen liian suuri minulla, mutta onneksi mukana on vyö. Mekko on aikaisemman omistajan lyhentämä ja vyö on tehty itse. Tämähän sopii minulle enemmän kuin hyvin, koska nyt mekko on juuri sopivan pituinen minulle. 

Vaate nro 2

Stockman-silkin violetti takki löytyi Triplan Moody Mondaysta. Tämän hinta oli kipurajoilla: 25 euroa. Takissa oli muutama tahra ostohetkellä ja kaikki napit puuttuivat. Päätin kuitenkin ostaa takin, koska kankaan väri on aivan upea ja malli todella hyvä. Sain kaikki tahrat poistettua ja nyt pitää vielä ostaa setti violetteja nappeja. 

Vaate nro 3

Musta pellavainen paita tuli vastaan maaliskuun alussa Jyväskylän Round2-kirppiksellä. Tämänkin hinta oli hitusen yläkanttiin, 22 euroa, mutta olen aivan varma, että vaatetta tulee käytettyä paljon. Laitoin kirppiksellä paidan jo kerran takaisin rekkiin, mutta tulin toisiin aatoksiin ja nappasin vaatteen mukaani.
 

Paidan juju on takana oleva napitus. Myös materiaali, pellava. Vaatteen merkki on arvoitus, koska paidassa ei ole lappuja tallella. Olen varma, että tämä paita tulee olemaan ylläni paljon kesän aikana.

Vaate nro 4 ja 5

Kahdet mustat housut ovat löytäneet tiensä vaatekaappiini. Merinovillaiset ketjuliikkeen pöksyt hankin Vintedistä. Minullahan on vastaavat, mitkä löysin pari vuotta sitten Kierrätyskeskuksesta, mutta housut ovat melkoisen kuluneet ja niissä on jo muutama reikä. Halusin tismalleen samanlaiset housut ja tässä kohtaa Vinted oli aivan oiva paikka, koska tuolla on niin valtava valikoima vaatetta, että löysin samat housut oikeassa koossa helposti (kuva on surkea, vaate näyttää lähinnä mustalta haneelta). 

Nämä merinovillaiset housut maksoivat 9,50 euroa ja näiden kunto on ihan priimaa. Tänä vuonna talvi oli etelässä sen verran lauha, että ehdin käyttää näitä vain pari kertaa, mutta toivottavasti tulevat talvet ovat hieman talvisempia, niin nämäkin pääsevät tehokäyttöön.

Monkin samettiset housut tulivat vastaan Redin Fidassa. Kerrankin housut ovat tismalleen oikean mittaiset minulle! Samettipinta on ihana, mutta aika talvinen myös. No, ensi syksynä housut pääsevät varmasti käyttöön. Nämä maksoivat 10 euroa.

Nyt on jo viisi vaatetta kasassa, eli huhtikuun loppu ja toukokuu pitää ottaa erittäin rauhallisesti kirppisvaatteiden suhteen, ettei hankinnat lähde ihan lapasesta.

Kivaa ja rentoa pääsiäistä!

Villatehtaan kellarin löydöt

Matkasin Hyvinkäälle vähän aikaa sitten ja kävin tietysti piipahtamassa myös Villatehtaan kellari -kirppiksellä. Paikka avasi ovensa noin vuosi sitten, tuolloin olin paikalla avajaispäivänä, nyt kirppiksellä oli huomattavasti väljempää, mutta tavaraa ja porukkaa riitti joka tapauksessa. 

Löysin monenmoista ja ehdottomasti söpöin löydös on tämä tiikkinen ankka. Hintalappuun oli merkitty, että esine olisi tanskalaista Skjode Skejerniä, mutta epäilen, että kyseessä ei ole tuo, koska ankan muotoilu poikkeaa Skjode Skjernin lähes vastaavista. Eipä tuolla väliä, tämä söpöläinen sopii erittäin hyvin Kilta-astoiden joukkoon somistamaan hyllyä. Samaisella hyllyllä nököttää myös toinen tiikkinen lintu. Tuo puikulan mallinen tyyppi löytyi 3 vuotta sitten Haniasta secondhand-liikkeestä.

Ankka maksoi 12 euroa. Putsasin sekä öljysin esineen ja tiikki alkoi suorastaan hehkua. Harmi, että en koskaan muista ottaa ennen ja jälkeen -kuvia.

Rintakorukokoelmani kasvoi myös yhdellä yksilöllä. Tämä metallinen leppäkerttu on omaan silmääni ihan täydellinen: graafinen, hauska ja söpö. Täytyypä muuten kertoa, että olen myynyt eteenpäin suht onnistuneesti parissa eri kanavassa rintakorujani tämän vuoden puolella. Koruja kun oli vuoden alussa vielä lähes 200 kipaletta, nyt niitä on "enää" 170. En kuitenkaan pystynyt vastustamaan leppäkerttua, vaikka kokoelman piti pikemminkin supistua kuin kasvaa. Koru maksoi 3,90 euroa ja on koristanut rintapieltäni jo pariin otteeseen.

Kasan pikkuliinoja (2,50 euroa) ostin hyvin impulsiivisesti. Ajatuksissani oli, että kankaiset liinat toimivat servetteinä, mutta kotona mieleeni hiipi ajatus, onkohan liinat sittenkin vanhoja kankaisia nenäliinoja? Liinat odottavat nyt pesua ja silittämistä ja päätän sitten, voiko näitä käyttää servetteinä. Mitä mieltä olette, onko kyseessä servetti vai nenäliina?

Neljäs ostos oli kaksi 2000-luvun alkupuolen Glorian antiikki -lehteä (0,75 euroa kipale). Erityisesti Dora Jung ja Marjatta Metsovaara kiinnostavat, toki muutkin sisällöt.

Mitä pidätte löydöistä, olisiko jokin näistä lähtenyt matkaan myös?