maanantai 27. maaliskuuta 2017

Retro-korut ja 5 x lasinalunen

Kävin edellisviikon lauantaina Naantalissa minulle aivan uudella Aarreaitta-kirppiksellä. Paikka on melko uusi ja se pitää majaansa entisessä veneliikkeessä. Aarreaitta on niin sanotusti aika tavallinen kirppis: paljon ketjuliikkeiden vaatteita, lastentarvikkeita, tyhjiä hyllyjä ja vähän sellaista kasvottomuutta, mutta tein pari ihan hauskaa löydöstäkin.


Ensin silmäni osuivat muovisiin kristallijäljitelmä-lasinalusiin. Yhdelle aluselle jäi hintaa vain 0,10 euroa, eli kamalasti en päässyt köyhtymään tästä hankinnasta. Myin parisen vuotta sitten peltiset Aarikan lasinaluseni pois ja nyt totesin löydettyäni tiikkiseltä puupinnalta lasinrinkulan, että uudet aluset täytyy ehkä hankkia. Nämä kristallijäljitelmät kiehtovat edelleen minua, onhan esim. kylpyhuoneessa useampi purkki ja purnukka samaa tyyliä.


Toinen hankinta olikin lajitelma koruja. Kangaspäällysteisestä kehyksestä löytyi setti koruja hintapyynnöllä 5 euroa. Katselin koruja aikani ja totesin, että minun ei ole mitään järkeä ostaa esim. korviksia, koska en sellaisia käytä. Myös osa rintaneuloista ei miellyttänyt silmääni. Päätin siis kysyä kirppiksen kassalta, josko voisin ostaa vain neljä korua vitosella ja jättää loput korut ja settiin kuuluneen kiinnitysalustan/kehyksen edelleen myyntiin. Tämä onnistui ja en joutunut raahaamaan mukanani kuin haluamani koruyksilöt! Parempi niin, vaikka joku teistä voi ajatella, että miksi maksaa murto-osasta yhtä paljon kuin koko satsista, mutta tämä ratkaisu tuntui minulle parhaimmalta.


Olen käyttänyt jo kolmea näistä rintarosseista ja tykkään kovasti uutukaisistani. Puinen koru taitaa olla vanhempaa Iberoa, mutta muista koruista minulla ei ole mitään tarkempaa tietoa. Iso ovaalinmallinen koru on muovia, mutta materiaali hämää ainakin minua ja en ajattele korun muovisuutta.


Kultainen metallinen suikero on todella kasaria. Tai ysäriä. Toinen mustakivinen koru on raskaampi ja "pitsimäinen" osuus on metallia. En ole ihan varma, onko tämä koru ihan ominta minua, mutta katsotaan nyt, annetaan mahdollisuus.



Aarreaitan vitriiniin jäi muun muassa todella söpö pieni posliininen Miska-karhu. Ehjä figuuri ei ollut mielestäni hinnalla pilattu (8 euroa), mutta pysyin lujana tällä kertaa. Seuraavaa keräilijää jäi myös odottamaan ruusulautaset. Mielestäni lautasten 18 euron hinta ei ollut aivan mahdoton, mutta ei aivan halpakaan.

Mitä mieltä olette tämän kertaisista löydöistä?

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Lauantaina Earth Hour -iltakirppis Konepajan Brunossa

Kerään kirppiskamani kasaan lauantaina ja suuntaan nokkani kohti Helsingin Konepajan Brunoa. Tulevana lauantaina 25.3. järjestetään siis iltakirppis Brunossa klo 1824! Luvassa monenlaista ohjelmaa ja tietysti kirppistelyä. Toivottavasti moni löytää paikalle ja pääsen tavarasta eroon! Tapahtumaa kuvaillaan Brunon Facebookissa näin: Konepajan Brunolla vietetään Earth Houria lauantaina 25.3. klo 1824. Tämän kunniaksi Iltakirppu saa ripauksen festaritunnelmaa: luvassa on sirkustaidetta, livemusiikkia sekä vuoden 2017 Earth Hour -teeman mukaisesti kasvisruokaa kynttilänvalossa. 

Mm. tällaisia juttuja löytyy myyntipöydästäni + tietysti paljon muuta.


Tapahtuman FB-sivuille pääsee tästä: https://www.facebook.com/events/1879267399025249/
Pitäkää peukkuja kirppismyyntionnelle!

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Kodin nippelit ja nappelit kirppikseltä

Uuden asunnon myötä olen laittanut vanhoja tavaroita Helsingissä uusille paikoilleen. En ole koskaan asunut näin pienessä asunnossa, mutta tykkään silti tästä miniyksiöstäni paljon. Yritän pitää pientä avaruutta asunnossa yllä pienestä koosta huolimatta. Ystäviltäni hoidossa oleva jättimäinen peikonlehti vie aika ison lohkon tilasta, mutta kyllä sitä ihmisellä viherkasveja olla pitää! Hoito-orkideakin voi tällä hetkellä hyvin: ihailen edelleen joulukuussa puskenutta kukkavartta.


Tässä asunnossa on onneksi leveät ikkunalaudat (kiitos 1930-luku) ja niille on hyvä sijoittaa tilanpuutteessa kaikkea järkevääkin (nyt tosin järkevä on alakynnessä). Koruille olen keksinyt erinäisiä säilytyspaikkoja. Fidasta löytyi muovinen jalallinen astia jo alkuvuodesta ja kuvasin esineen vasta nyt. Kitschiin kallellaan oleva astia maksoi neljä euroa. Kaulakoruille löytyi puolestaan Mäkelänkadun Emmauksesta kiva muovinen naulakko/koukut (0,50 euroa) ja päätin sijoittaa korut tuohon. Kuvaa katsellessani tajusin, että suurin osa koruistakin on kirppislöytöjä, osa monien vuosien takaa ja osa tuttuja tästäkin blogista.





Keittiönurkan kiinteä kalustus on ihanan neutraali: valkoinen iso laatta seinässä, puinen taso ja valkoiset kaapit eivät vie liikaa huomiota. Peltipurkit ja tarjotin tuovat mukavasti väriä ja kodintuntua.


Vaaterekin päätin sijoittaa tännekin, koska säilytystilaa on ihan tosi vähän. Kirppismyyntitapahtumiin hankkimani rekki toimii ainakin tällaisessa ympäristössä hyvin ja saan sen helposti tyhjennettyä myyntihommiakin varten. Yöpöytänä toimii puolestaan vuosia sitten hankittu armeijan arkku ja sen päällä nököttää aikoinaan Vaasasta bongattu valaisin ja tämän vuoden puolella löytynyt peltirasia.





Seinille olen sijoittanut kevyttä ja ilmaista: Zurichin dada-kartan ja pahvisia kutsukortteja. Pari käsilaukkua roikkuvat koukuista ja paljettitakin ripustin myös seinälle.

Muuton myötä päätin, että tällä kertaa en hanki oikeasti mitään uutta uuteen asuntoon. Viimeksi jouduin luonnollisesti hankkimaan esimerkiksi siivousvälineitä ja suihkuverhon, kun syyskuussa muutin ekaa kertaa Helsinkiin, mutta tällä kertaa päätin, että kaiken vanhan on riitettävä. Melkein näin kävikin.



Harmillista vain, että uuden asunnon suihkuverhotanko on aivan todella korkealla ja tangon siirtäminen ei oikein ole mahdollista. Päätin siis kikkailla ja kasvatin suihkuverhon pituutta ylimääräisillä lenkeillä. Ei kaunista, mutta ainakaan ei tarvinnut a) metsästää erikoispitkää verhoa b) hankkia täysin uutta suihkuverhotankoa. Löysin tuollaisia lenkkejä kahdelta kirppikseltä: Mäkelänkadun Emmaukselta 0,50 eurolla ja Töölöstä Samaria-kirppkseltä 2 eurolla. Tuo lenkkiviritys ei ole erityisen kaunis, varsinkin kun jouduin lisäämään vielä lisäpituuden saamiseksi tuollaiset puiset koukut (mökiltä), mutta ei voi mitään. Harvemmin kuitenkaan katse kiinnittyy noihin lenkkeihin, eli ehkä kestän tuon epäesteettisen virityksen. Lisää koukkuja (euron) löytyi myös Samariasta, alkuperäisessä pakkauksessa olleet tarrakiinnitteiset yksilöt. Näistä toinen meni kylppäriin ja toiselle mietin vielä paikkaa.

Tällä kertaa arkipäiväiset kirppisostokset olivat pääosassa, ensi kerralla ehkä taas sitten jotain vähemmän kätevää. Aurinkoista viikkoa!

torstai 9. maaliskuuta 2017

Täydellinen Vuokon talvitakki!

Olen ihastunut! Nyt on paljon tunteita pelissä  tiedän, mutta katsokaa tätä takki-ihanuutta! Pitkä, raidallinen vanuvuorella varustettu Vuokon takki on ollut päälläni joka päivä ostohetkestä lähtien.



Näin pienen vilauksen tästä kaunokaisesta iltamyöhään Instagramissa Ansa Second Hand -liikkeen kuvassa. Kun kirjoitin kysymyksen takin koosta ja hinnasta, luulin vielä että kyseessä olisi mustavalkoinen takki. Sain heti vastauksen, että voisin tulla seuraavana päivänä sovittamaan takkia ja että takki olisi varattuna minulle. Loistavaa palvelua!


Matkasin Kallion Torkkelinmäelle heti seuraavana päivänä Ansan liikkeeseen ja ah, se oli rakkautta ensi silmäyksellä, vaikka takin väri olikin tummansininen. Liittomme sinetöi takin täydellinen istuvuus. Takki ei ole aivan priimassa kunnossa, kun sitä tarkastelee lähemmin, mutta edellinen omistaja on pitänyt sitä kuin kukkaa kämmenellä. Pienet kulumat on parsittu taidokkaasti ja monet eivät ole edes uskoneet, että takki on käytetty, kun ovat nähneet sen päälläni.


Kukkaroa takki köyhdytti ihan kunnolla (55 euroa), mutta minua ei kaduta laisinkaan, että laitoin vähän tavallista enemmän rahaa second hand -ostokseen. Vuokko Nurmesniemen luomukset ovat usein jopa käytettyinä ihan tosi kalliita, eli ns. Vuokko-piireissä hinta ei ole edes kallis. Tämä takki on myyjän mukaan 1970-luvulta ja siitäkin johtuen takki on yllättävän niukka mitoitukseltaan.

Pienenä taustatietona: olen haaveillut tällaisesta Vuokon takista pitkään. Minulla on yksi noin kymmenen vuotta sitten hankittu Vuokon talvitakki (tosi hyvästä alesta uutena), mitä käytän edelleen. Takki on super lämmin, eli tämä hieman ohuempi tapaus soveltuu vielä paremmin käyttöön. Vanha Vuokon takkini herättää myös välillä vähän ristiriitaisia fiiliksiä, ehkäpä juuri värityksen ja kuosin takia (mustaa ja ruskeaa/beigeä). Välillä tunnen itseni vähän liikaa kulttuuritädiksi tuon vanhemman Vuokon kanssa. Tämä uusi raidallinen Vuokko ei puolestaan ole ainakaan minulle liian kultturikaapu.


Toivon takille ja minulle pitkää, intohimoista suhdetta. Kamalasti ei auta myöskään lihota, jos tätä takkia haluan käyttää, koska istuvuus tarkoittaa myös sitä, että ylimääräisiä senttejä ei takissa ihan kamalasti ole.

Ah, Vuokko, ah!

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Kirppisostoksia ja ajatuksia säästämisestä

Helmikuussa tuli kierreltyä kirppiksiä aika ahkerasti. Nyt on niin sanotusti muutoksen aika. Muutin Helsingissä uuteen, kalliimpaan asuntoon ja taas täytyisi säästää pikkuisen enemmän. Minulle koti on tärkeä asia ja painin pitkään eri asumismuotojen välillä. Oma asumisbudjettini oli aluksi melko matala ja etsin epätoivoisesti asumusta laihoin tuloksin. Sitten päätin törsätä asumiseen, eli tätä kautta myös omaan hyvinvointiini, mikä on tietysti tärkeää. Luvassa on siis ehkä vähemmän kirppisostospostauksia, koska yritän todellakin rajoittaa kaikenlaisia ostoksia.

Olen taulukoinut menojani nelisen vuotta ja suurimmat summat taitavat kuitenkin mennä ulkona syömiseen ja nautiskeluun (+matkusteluun). Toki kirppiksiinkin, mutta ei mitään aivan tähtitieteellistä. Hullua on, että pienistä tuloista pitäisi nipistää vieläkin enemmän. Ehkä jollakin tapaa niukka elämäntapa on helppo soveltaa näin aikuisopiskelijanakin, koska tähän asti olen tuntunut pärjäävän ihan mukavasti.

No, ei sen enempää valitusta. Pientä ennakkovaroitusta vain, jos kirppisannit tuntuvat kutistuvan blogini sisällössä. Jospa saisin kerrankin kuvattua jo olemassa olevaa tai muuten teemoiteltua hieman uusiksi blogin sisältöä. Ehdotuksia? Toiveita?

Tässä joka tapauksessa parit löydöt Turusta ja Helsingistä, olkaa hyvät!

Iso-Roobertinkadun Fida

Kävin tämän vuoden puolella ekaa kertaa uudistuneessa Iso-Roobertinkadun Fidassa. Liike on hauskasti retro-henkinen ja valikoima on kallellaan menneeseen maailmaan. Aikaa minulla oli vain pari minuuttia ja tuossa ajassa nappasin mukaani tämän pehmoisen villatakin (6,80 euroa). Takki on kieltämättä aika 1980-1990-lukulainen, mutta ei haittaa!


Töölöntorin Kaivarin Kanuuna

Töölöntorille on muuttanut parisen kuukautta sitten Kaivarin kanuuna. Liiketila on kellarissa, kuten vanhassa Kaivopuiston Kanuunassakin oli. Olen käynyt pari kertaa kiertelemässä Töölön Kanuunassa, mutta en ole ainakaan vielä tehnyt mitään hurjan hyviä löytöjä. Tämä Zaran toppi irtosi 5 eurolla. Etukangas vaikuttaa silkiltä, mutta en ole varma, onko materiaali hyvä jäljitelmä.



Töölöntorin Relove
Yksi lempikirppiksistäni Helsingissä on Töölöntorin Relove. En ole pieneen aikaan mitään paikasta ostanut, vaikka pyörähdän paikassa melko usein. Midi-mittainen collegehame löytyi vitosella. Hame on 100%:sta puuvillaa ja kapeaa mallia. Olen käyttänyt tätä Monkin hametta yllättävän paljon. Samaisesta paikasta löytyi käyttämättömät juoksutrikoot 4 eurolla (ei kuvaa). 


Holvikellarin kirppis, Teurastamo

Helmikuun puolessa välissä käväisin yhtenä sunnuntaina katsastamassa uudehkon Holvikellarin kirppiksen. Paikalla oli ihan mukavasti myyjiä, mutta enemmänkin olisi kai voinut olla. Nyt huomasin, että kirppis ei jatka toimintaansa, harmi: Valitettavasti toiminta ei ole työmäärään nähden kannattavaa eikä myyjille riitä tarpeeksi ostavia asiakkaita. Tila on kirpputoritoimintaan liian pieni, mikäli myyjiä mahtuisi tilaan 100 olisi se ostajienkin kannalta kiinnostava.

Löysin kaksi keskikokoista hyväkuntoista Kilta-lautasta yhteensä 7 eurolla. Hauskan kukkarintakorun nappasin mukaani eurolla. 


Turun Katulähetys ry:n kirppis

Käyn äärettömän harvoin Kauppiaskadulla puutalossa majaansa pitävällä kirpparilla. Paikassa nyppii eniten hinnoittelu (ja karmean huono sisäilma). Hinnat on katsottu varmaankin Astiataivaasta...Tapoin aikaa ja päätin vilkaista samalla kirpparin tarjonnan. Olin yllättynyt, kun kaiken ylihinnoitellun keskellä nökotti pieni kaunis tiikkinen kynttilänjalka. Hintalapussa luki 1,50 euroa. Ei hassumpaa.


Nyt toivottelen kaikille aurinkoista viikonloppua ja hyvää kirppisonnea!

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Lumilyhty-muumimuki, 2007

Kirjoitin viime vuonna pohtivan postauksen Muumimukeista ja Arabian tuotannosta. Postaus on itse asiassa blogihistoriani suosituin. Tein tuolloin vaikealtakin tuntuvan ratkaisun ja päätin lopettaa Muumimukien keräilyn, tai ainakin uusien mukien haalimisen. Huumailemani Esi-isä löytyi heti alkukesästä helposti kirpparilta  tuosta ostoksesta tunsin niin sanotusti hieman huonoa omaatuntoa, mutta olihan muki sentään kirpparilta hommattu (ehkä käyttämätön ja trokaroinnin tulos tosin).


Kausimukeista minulle talvimukit ovat aina olleet se heikko kohta. Kesämukit harvemmin ovat miellyttäneet silmää. Vuosien 2006–2009 tummasävyisten mukien sarja on pitkään ollut suosikkini. Olen myös haaveillut jo jonkin tovin vuoden 2007 Lumilyhty-mukista. Viimeisin kimmoke tuli kirppiksellä, kun törmäsin mukiin 50 eurolla. Onneksi en hairahtanut ylihinnoiteltuun kupposeen, vaan aloin etsiä tarkkaavaisemmin mukia netin myyntipalstoilta.

Eipä mennyt kauaakaan, kun bongasin tämän muki-ihanuuden tori.fi:stä 30 eurolla. Sovin treffit myyjän kanssa ja tadaa! Muki on nyt mun <3




Mukin tunnelma on hieno, maaginen ja hieman surumielinen. En ollut aikaisemmin tajunnut, että Hemuli on karvahattu päässä avannossa mukin toisella sivulla. Muumipeikko tuijottelee Tuutikin ja Pikku Myyn kanssa lumilyhtyä. Pidän piirtojäljestä, väreistä ja koko kompositiosta aivan valtavasti. Ei siis kirpaissut laisinkaan maksaa kolmeakymppiä tästä mukista!

Kuvasin samalla muutkin omistamani talvimukit. Uusin talvisarja miellyttää minua paljon myös. Vuoden 2015 mukin sai vielä made in Finland -tarralla, mutta tänä vuonna olikin karut paikat, kun tajusin, että mukissa seikkailee Surku-koira ja olin aivan vakuuttunut, että en voi elää ilman Surkua! Tietysti kaikki mukit on duunattu Thaimaassa ja juuri tätä kehityskulkua en itse halua edistää. Nooo, aina ei voi seistä täysin omien sanojensa takana: puhuin niin moneen otteeseen uusimman mukin ihanuudesta äidilleni, että tietysti jouluna paketista kuoriutui i h a n a uusi talvimuki. En siis itse mukia ostanut, mutta melkein.

Toivon, että löydän vielä vuoden 2009 Jouluyllätys-mukin kohtuullisen hintaisena. Tuon tummasävyisen talvimukisarjan ensimmäinen yksilö vuodelta 2006 (Talviyö) on puolestaan niin tyyris, että en kuvittele edes saavani sitä, mutta nyt kun omistan tämän Lumilyhdyn, olen tyytyväinen!


Olen tykännyt kovasti viimeisimmistä talvimukeista. Niiden kuvitus on ihanan pikkutarkkaa ja kaunista, toisin kuin vuosien 20102013 sarjassa. Tiedän, olen nirso.

Lumilyhdyn kuvitus on hieman muunneltuna peräisin Tove Janssonin Taikatalvi-kirjasta vuodelta 1957. Muissakin talvimukeissa on viitteitä samaan tarinaan ja esimerkiksi juuri Esi-isä seikkailee tuossa tarinassa.

Kevättä kohti laitan talvimukit kaapin perällä ja kaivan esiin muutamat kesämukit, jotka omistan. Jotenkin tuntuu hassulta juoda kesällä teetä talvimukista, mutta eipä kai se niin ihmeellistä olisi.

lauantai 18. helmikuuta 2017

Hyvät (kirppis)vaatevalinnat

Minulle rakas aihe, vaatteet, näyttäytyy täällä blogissa usein epämääräisinä vaatevalokuvina sun muina ryppyisinä tekstiilikasoina. En ole kuitenkaan halunnut karsia kirppislöytöesittelyistä edes niitä tavallisia vaatteita pois, koska kirppisharrastuksessani vaatteilla on iso osa. Vaatevarastoni myös perustuu melkein pelkästään second hand -hankintoihin. Ja siis, myönnän, että suorastaan myös rakastan vaatteita.

Pukeutumiseni ei seuraa mitään tiettyä linjaa tai aikakautta. Välillä tyylini taitaa olla hieman enemmän vintagea ja useimmiten tässä ajassa kiinni olevaa. Materiaalit ja värit taitavat olla tärkeimpiä juttuja vaatteissani. Ihailen mekkoihmisiä ja vintage-tyyliä, mutta minulle vintage-vaatteet osoittautuvat usein liian feminiinisiksi omaan makuuni. Tykkään lopulta kuitenkin eniten (mustista) melko pelkistetyistä vaatteista pienellä tvistillä. Loppujen lopuksi vaatevarastoistani löytyy paljon muitakin värejä kuin ikisuosikkini musta ja tummanharmaa, vaikka vähän liikaakin mustaa taitaa olla yllä.

Kävin läpi blogipostauksia koko Kirppisrakkauden historialta ja mielenkiintoni keskittyi niihin vaatteisiin, mitä aktiivisesti edelleen käytän. Nämä vaatteet ovat siis säilyneet kaapissa vuodesta 2014 lähtien. Kuvista uupuu tietysti paljonkin vaatteita, mutta näillä päästään alkuun. Ja toki kaapissa ja käytössä on vaatteita, mitkä ovat paljon vanhempia kuin blogihistoria, mutta ne eivät ole nyt esillä. Tässä siis kattaus matkassani säilyneistä vaatteista:

Laadukkaat materiaalit

Olen jauhanut jo aikaisemmin materiaalien merkityksestä. Kyllä se vain niin on, että hyvälaatuinen villa kestää nukkaantumatta ja lämmittää. Sataprosenttinen puuvilla toimii "aina" ja muuntokuitu viskoosi on kestävämpää ja helppohoitoisempaa kuin suuresti rakastamani silkki. Villavaatteita metsästän jatkuvasti ja silkkiä kohtaan tunnen suurta himoa. Kollaasissa oikean yläkulman paksua villapaitaa en ole käyttänyt koko talvena, mutta tämä ei tarkoita, että se joutaisi kiertoon (villapaita on vuodelta 2014). Ehei, Konmarista viis, tiedän mitkä vaatteet pysyvät kaapissa, vaikka juuri tänä talvena paita ei ole päässyt käyttöön.

Marimekko

Melkein kaikki hankkimani Marimekon vaatteet ovat säilyneet jo vuosia. Toki, jos olen hairahtanut ostamaan liian suuren tai pienen vaatteen, on vaate mennyt kiertoon. Varsinkin vanhempi Marimekko tuntuu olevan todella vahvaa ja kestävää. Pidän paljon Marimekon erilaisista kuoseista ja väreistä, nykyään tosin harvemmin tuntuu löytävän kirppishinnoin Marimekkoa kirppareilta. Vasemman yläkulman vaate on muuten silkkiä (löytö vuodelta 2015). Marimekon lisäksi himoitsen mm. Vuokkoa, Arolaa.

Perusvaatteet


Koska hankin melkein kaikki vaatteet käytettynä, ovat perusvaatteet iso osa vaatekaappiani. Loppujen lopuksi huomaan käyttäväni huomattavasti enemmän ihan perusjuttuja kuin kaikkia ihania mekkoja. Pitäisi varmaan myös muuttaa asennetta ja ajatella mekotkin ihan perusjuttuina. Metsästän jatkuvasti mustia hyväkuntoisia neuleita ja villavaatteita kirpparilta, kuten myös mustia vähän käytettyjä trikoovaatteita.

Mustavalkoisuus

Mustan ja valkoisen yhdistelmä iskee edelleen. Tai siis, ainakin nämä vaatteet säilyvät usein kauemmin kaapissa kuin värikokeilut. Toki täysin mustan vaatekaapin jätin jonkinlaisen angstikauden (?) jälkeen parikymppisenä. Tässä kollaasissa on mukana myös pari yllättäjää: esimerkiksi vasemman alakulman haalari vuodelta 2015 on omaan makuuni melko lyhytlahkeinen ja hyvin polyesterinen, mutta silti vaate on ollut käytössä aktiivisesti menneinä kesinä.

Yllättäjät

Tähän loppuun vielä lajiltelma vaatteita, mistä luulin, että nämä ovat vain hetkellisen päähänpiston vuoksi kaapissani. Nyt näyttää siltä, että nämä ovat jääneet pysyväksi osaksi vaatekaappiani. Osa edustaa sellaisia värejä, jotka eivät ole ensivilkaisulta suosikkejani, esimerkiksi vasemman yläkulman vintage-mekkoa epäilin aivan liian hempeäksi, mutta ehei (löytö vuodelta 2015). Myös kellertävä hame (oikea alakulma, löytö vuodelta 2014) epäilytti kovasti, mutta nyt en haluaisi luopua hameesta laisinkaan. Usein en tuota pue ylleni, mutta välillä se on oikea päivän piristäjä.

Millaisia ajatuksia kirppisvaatteet herättävät? Jos second hand -vaatteiden hankinta aiheuttaa päänvaivaa, kannattaa lukea vinkkipostaukseni vuodelta 2015.

Aurinkoista viikonvaihdetta!