sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Vähän joulua

Tänä syksynä aika on lentänyt aivan erityisen nopeasti! En ymmärrä, miten ihan just pian on joulu, vastahan oli lokakuu. Viime viikonloppuna Turussa havahduin asiaan ja kaivoin ekat joulukoristeet esiin. Seuraava satsi, eli loput joulujutut taitavat asettua paikoilleen vasta ihan aattona tai päivää ennen. Vietän arjen pääkaupunkiseudulla, eli Turussa oleminen tapahtuu vain viikonloppuisin. Tämä kahden kaupungin välillä seilaaminen on vaikuttanut tänne blogiinkin: postaustahti on kärsinyt ainaisen reissaamisen takia. Täytyy toivoa, että jossakin kohtaa olen taas vain yhdessä kaupungissa, niin elämäkin asettuu taas enemmän normaaleihin uomiinsa.



Viime viikonloppuna kiertelin myös Turun kirppiksiä pitkästä aikaa parhaassa seurassa. Pari jouluista löytöä esittäytyvät nyt ja loput kierroksen ostoksista myöhemmin.

Olohuoneen pöydälle tein melkoisen kitschin asetelman punaisista ja kultaisista joulukoristeista. Joulupalloja on reservissä vielä aikamoinen keko, eli lisää jouluisia asetelmia on vielä luvassa. Ja lasiset koristeet asettuvat tuttuun tapaan tänäkin vuonna ikkunaan.


Vaikka kotona on vasta tämä asetelma ja ovessa kranssi, niin antavat nämäkin joulujutut hieman joulun tuntua.


Mimmin kirppikseltä löytyi hitusen hassu lasinalussetti 3,50 eurolla. Tämä pienistä litteistä kivistä ja metallista valmistettu setti saattaa olla tuotu ulkomailta tuliaisena. Kirppiksellä epäilin vielä alusten toimivuutta, mutta onneksi hankintoihin yllyttävä kannustava ystäväni näki alusten hienouden ja ne pääsivät heti kotona tositoimiin.


Toinen hankinta oli pussillinen pienikokoisia joulupalloja ja omenoita + olkienkeleitä eurolla myös Mimmiltä. Nämä minikokoiset koristeet pääsevät huonekuusen oksille. Vielä huonekuusta ei ole edellisvuonna sain sellaisen joululahjaksi, mutta tuo pirulainen kuoli. Täytyy toivoa, jospa tänä vuonna saisin huonekuusen vaikka elämään kauemmin kuin yhden joulun ajan.




Onko muilla koti jo aivan jouluisena vai onko joulu vielä rakenteilla? Tai skippaatteko joulun konsanaan?

maanantai 26. marraskuuta 2018

Villavaatteita ja murinaa

Postauksen otsikko saattaa herättää kysymyksiä. Kyse on siitä, että aion yhdistää ihan tyynesti kolmen laadukkaan villavaatteen esittelyn kulutuskäytös- ja ennen kaikkea Black Friday -purnaukseen. Pientä ristiriitaa on tietysti ruikuttaa ostamisesta ja kulutuksesta ja samalla esitellä kirppisostoksia, mutta annetaan tämä anteeksi blogin kirppislöytöihin keskittyvän luonteen vuoksi.

Minun piti postata tämä teksti tietysti viime viikon perjantaiksi, kun käynnissä oli todelliseksi kulutusjuhlan arkkityypiksi paisunut musta perjantai, mutta päivä vilahti ohi, mutta päätin silti avautua vähän asiasta vielä. Minua jurppi päivässä ehkä eniten se, että lopulta kulutukselle omistettuja päiviä vuodessa on yhtä paljon, kun on päiviäkin. Toinen asia, mikä ärsyttää on se, että tällä hetkellä saman aikaisesti puhutaan entistä enemmän ympäristöömme liittyvistä ongelmista ja siitä, että nykyiset kulutustottumuksemme ovat täysin ylimitoitettuja siihen mitä rakas maapallomme kestää, tuntuu entistä falskimmalta viettää edes Black Fridayta.

Kolmas, mutta vähän vähemmän perusteltu ärsytyksen syy on se, että päivä on kaapattu vailla mitään alkuperäistä kontekstia Suomeen kauppojen ns. yleiseksi alennuspäiväksi. Jenkeissähän päivä on kiitospäivän jälkeinen perjantai. En kyllä tiedä, onko päivä yhtään sen "oikeutetumpi" Yhdysvalloissa kuin muuallakaan, mutta sentään päivällä on jo pitkät perinteet Jenkkien ultrakapitalistisessa yhteiskunnassa.

Emme tarvitse yhtä ainutta kulutusjuhlaperjantaita tai aleperjantaita, vaan pikemminkin päiviä, jolloin pitäisi vielä tarkemmin miettiä ja perustella mitä ostaa, miksi ostaa ja miten.Ymmärrän toki, että kaupan ala työllistää valtavasti ja en tietenkään toivo työpaikkojen menetystä. En kuitenkaan usko, että hitunen lisä kulutuskriittisyyttä tekisi pahaa yhtään kenellekään tai millekään.

Perjantaina vietettiin myös Luontoliiton järjestämää Älä osta mitään -päivää. Kyseistä päivää on vietetty jo kauan ennen kuin musta perjantai -sekoilu edes saapui Suomeen. Älä osta mitään -päivän sivuilla asia kiteytetään näin: "Älä osta mitään -päivää vietetään joka vuosi kiitospäivän jälkeisenä perjantaina. Amerikkalainen kiitospäivä ajoittuu vuosittain marraskuun neljännelle torstaille ja sen jälkeen alkavat suuret alennusmyynnit, ”Black Friday”. Suomeenkin mustan perjantain mainoskampanjat ovat viime vuosina rantautuneet. Älä osta mitään -teemapäivä haastaa meidät kulutushysteriaan antautumisen sijaan pohtimaan kulutuspäätöksiämme ja niiden vaikutusta ympäristöön." 

Aika hyvin erilaisia kulutushyödykkeitä löytyy käytettynä juuri kirppareilta. Kirppikseltä ostettu tavara on jo kerran valmistettua ja kierrätettynä esimerkiksi vaatteiden hankkiminen ei kuormita ympäristöä aivan yhtä lailla kuin täysin uudet hankinnat. Toki olen jo aikaisemmin pohtinut täällä blogissakin, että kirppikseltä ostaminen on yhtä lailla kuluttamista ja se ei automaattisesti tietenkään ole eettistä tai ongelmatonta, varsinkaan, jos fast fashion -vaatteita ostaa sillä verukkeella, että ne voi viedä kirppikselle, kun niitä ei enää halua käyttää.

...


Kirjoittelin tänä syksynä aikaisemmin villavaatteiden ostamisesta kirppikseltä ja olen onnistunut löytämään pari laadukasta villakolttua lisää. Erityisen tyytyväinen olen Tampereen Fidalta löytämääni vanhempaan Stockmanin merinovillaiseen neuletakkiin. Tummansininen takki on karkeampaa villaa ja neulos on ihan priimaa. Villan pinnassa ei ole mitään merkkejä siitä, että takkiin tulisi esim. nukkaa. Villatakki maksoi 4,25 euroa.


Kiva, mutta hieman hintavampi löytö tuli vastaan Helsingin Kalliossa Recci-nimisellä kirpparilla. Pidempi tummansininen villatakki on ensimmäinen ostokseni Recistä, vaikka heidän liikkeissä olen ennenkin vieraillut. Takki on jonkun itse ompelema ja siinä ei ole mitään materiaalilappua. Neule on ihanan lämmin ja pehmeä. Ihmettelen, miksi kukaan on laittanut näin ihanan villatakin kierrätykseen. Takki maksoi 20 euroa.



Kolmas laatuneule on Muji-merkkinen alpakkavillainen poolo-poncho. Tuon ponchon vein töihin vetoisaan työhuoneeseeni. Vaate on helppo pukea muiden vaatteiden päälle ja tuo poolokaulus on todella lämmittävä. Poncho tuli vastaan Töölöntorin Relovessa ja maksoin tuosta 8 euroa.



Tällainen villainen vaatesetti tällä erää. Aiheuttiko viime viikon musta perjantai lukijoissa laisinkaan samanlaista närää kuin minulle vai olenko vain liian herkkähipiäinen?

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Hieno astianhakureissu Lahteen

Olen kyttäillyt Facebook-kirppiksiltä, tori.fi:stä ja ihan peruskirppiksiltä Kaj Franckin lokerikkovatia eli Hors d’oeuvre -astiaa, mitä origami-vadiksikin joskus kutsutaan. Ns. vaikeaksi asian tekee se, että astiaa valmistetaan myös uustuotantona ja en tietenkään halua uutta astiaa, vaan vanhan version. Alun perin Kaj Franck suunnitteli astian Arabialle vuonna 1957 ja tuotannossa tuo on ollut valkoisena ja mustana 19581962.


Verkkokirppiksillä näkee vaikka millä mitalla uusia vateja myynnissä, mutta kun keran aikaisemmin bongasin tumman version astiasta tori.fi:ssä, niin vati oli tietysti ehditty jo myydä siinä vaiheessa, kun sen perään kyselin.

Kun vihdoin bongasin tori-ilmoituksen valkoisesta vanhasta lokerovadista, en aikaillut. Astia oli tosin Lahdessa. Olin kuitenkin sen verran tosissani ostamisen suhteen, että päätin matkata parisen viikkoa sitten lähijunalla Helsingistä Lahteen astian perässä. Reissusta muodostui ikimuistoinen!

Olin sopinut myyjän kanssa, että haen astian heiltä kotoa ja heti eteisessä minut otettiin lämmöllä vastaan. Pian eteiseen ilmestyi talouden toinen puolisko ja hän avasi keskustelun uteliaana: "Pitää oikein tulla katsomaan, kuka on noin innokasta, että matkaa Helsingistä Lahteen hakemaan tällaista astiaa”. Kerroin etsiväni juuri vanhempaa tuotantoa olevaa vatia ja hehkutin Kaj Franckia. Mainitsin myös Kilta-astiainnostukseni.


Eipä aikaakaan, kun siirryin eteisestä keittiöön tutkimaan pariskunnan keittiön kaappeja, kun he kuulivat minun olevan Kilta-ihminen. Yksi kaappi oli pullollaan Kiltaa! Pariskunta oli saanut 1960-luvulla häälahjaksi juuri Kiltaa.


Minulle myös avoimesti kerrottiin, että he mielellään myisivät Kiltojaan pois. Bongasin melkein heti aivan ylähyllyltä jotain, mitä olen etsinyt jo hyvän tovin! Kaapissa majaili isomman kokoinen kannellinen purkki, mitä yleensä näkee korkeana tai pienemmän kokoisena yksilöinä.

Ah, onnea! Aloin hieroa kauppoja sinisestä kannellisesta purkista ja neliön mallisesta tummasta kulhosta. Lopulta lähdin kotia kohti siis reppu täynnä uusia ihania astioita!


Olin valmis maksamaan sinisestä purkista vähän enemmänkin, koska tiedän purkin olevan suht harvinainen. Olen sen Arabian tuoteluettelosta aikoinaan bongannut ja tiedän, että esim. Jani Käsmällä näitä kookkaampia purkkeja löytyy, mutta kyseisiä astioita ei mitenkään valtavasti liikkeellä taida olla. Kuvista purkin kokoa on vähän vaikea hahmottaa, mutta kunhan saan purkin Turkuun, kuvaan kaikki kolme purkkia yhtä aikaa. Ihan hauskaa, että minulle on nyt kaikki kannelliset purnukat samassa sinisen värissä.


Maksoin purkista ja neliövadista yhteensä 30 euroa. Vähän harmi, että ostohuumassa en huomannut, että tummassa astiassa on hienoinen hiushalkeama, mutta sille ei nyt enää voi mitään. Myönnän, että asia hitusen harmittaa, koska kaapissa oli ihan mukava pino samoja vateja ja olisin voinut olla hieman tarkkaavaisempi, kun haalin astioita käsiini.

Itse lokerovati oli lopulta synttärilahja äidiltäni, eli en köyhtynyt aivan niin paljon, kuin alun perin kuvittelin näiden kauppojen myötä. Nyt sormet oikein syyhyää, että pääsen käyttämään lokerovatia. Astia suorastaan huutaa neljää erilaista tahnaa tai sitten erilaisia pähkinöitä tai antipasteja. Tuo astia on mielestäni aivan mielettömän kaunis. Kerrassaan nerokasta muotoilua.


Lokerikkovadin hakureissu jää varmasti elävästi mieleeni pitkään. Pariskunta oli aivan ihana ja heillä on aivan mieletön kokoelma vanhempia astioita! He myös suhtautuivat minuun ja omaan innostukseeni todella mukavasti. Hieno, ikimuistoinen kohtaaminen siis Lahdessa!

Keräilijä kiittää ja kuittaa. Millaisia ajatuksia uusimmat astiahankinnat herättävät?

lauantai 3. marraskuuta 2018

Vainoharhaa

Uusi ja rakas olohuoneen pöytä on saanut aikaan pientä vainoharhaisuutta. Eniten kauhistuttaa pöydän pinnan pitäminen kauniina ja siistinä. Minua hirvittää pöydän kannen lakkauksen tärveltyminen, vaikka elämä tuo väistämättä tullessaan käytön jälkiä myös huonekaluihin.


Viime vuonna löytyneet muoviset kristallialustat ovat varsin passelit juomalaseille, mutta lisää alustoja tarvitaan ehdottomasti! Nappasin matkaani neljä korkista tehtyä alustaa Hyvinkään Kirjokaaresta 0,50 eurolla. Eipä olleet ainakaan hinnalla pilattuja nämä alustat. Itse asiassa nuo korkkiset läpyskät taitavat kuulua jonkinlaisiin glögilaseihin, mutta alustat toimivat pöydän suojina ilman alkuperäisiä lasejakin hyvin.



Laitoin kaikki neljä alustaa teekannun alle ja tuokin sommitelma näyttää ihan hauskalta. Toki pannunalusia minulta löytyy muitakin, mutta uusia käyttömuotoja on aina hauska läytää. Teekupille nuo korkkialustat ovat hitusen pieniä, jos siis ihan yhden alustan kupin alle lykää.


Nyt pitäisi vielä löytää lisää kivoja alustoja, että isompikin määrä laseja voi pöydällä oleilla. Ja sitten pitää myös pikku hiljaa valmistautua ensimmäiseen lasinrinkulaan, mikä pöytäpintaan ilmestyy. Kääks!

Millaisella aineella lakkapinnasta saa parhaiten kosteuden tuomat läikät häivytettyä? Alan selvästi valmistautua jo pöydän huoltamiseen...

Rentouttavaa viikonloppua!

lauantai 27. lokakuuta 2018

Kilta-astiakatsaus 2018

Kilta-astiakatsaus 2018 on täällä! Lokakuun loppuun mennessä tänä vuonna kokoelma on kasvanut 16 astian verran. Tuntuu, että astioita on löytynyt vähemmän kuin muina vuosina, mutta ehkä tahdin hiipuminen on vain ns. normaalia, kun näitä alkaa jo olla aikamoinen kasa (noin 150).



Tänä vuonna on ilahduttavasti löytynyt mm. kaksi uutta aamiaislautasta. Näitä lautasia tuntuu olevan vähemmän liikkeellä ja yleensä näiden hinnat ovat aika korkeita. Hyvä puoli on se, että yksittäisiä kuppeja löytyy kyllä, vaikka kokonaista settiä ei kerralla löytyisi.


Isompi muutos kokoelmaan on se, että päätin elokuun Siivouspäivässä myydä ruskeat yksilöt pois. Kaikki eivät menneet kaupaksi ja joitakin lautasia ja yksi teekuppisetti löytyy edelleen. Ruskeita astioita minulla oli huomattavasti vähemmän kuin muita värejä. Viime vuonna laskin kaikki astiat kesällä ja sain jonkinlaisen käsityksen eri värien määristä. Tummmaa/mustaa on eniten ja valkoista sitten vähiten.


Tämän vuoden aikana sinisiä astioita on löytynyt eniten: aamiaislautanen, 5 lautasta, murokulho, kannellinen purkki ja teekuppi. Muita uutuuksia ovat pieni kolmiokulho, kermakko, kaksi keltaista lautasta ja tumma kulho.


Edelleen on Kilta-jutuja, mitä astiastostani puuttuu. Olisi suorastaan kamalaa, jos ei olisi enää mitään kerättävää. Aikaisempien vuosien Kilta-postaukset löytyvät muuten näiden linkkien takaa, jos kokoelman kasvatus tai muutos innostaa tarkastaa: 2017, 2016, 2015, 2014.

Löytyykö lukijoista Kilta-keräilijöitä? Millaisia tunteita nämä pelkistetyt Kaj Franckin ja Ulla Procopén suunnittelemat astiat herättävät?

Rentoa viikonloppua! Talvea kohti selvästi mennään. Villasukat ja kynttilät on hyvä nyt viimeistään kaivaa esiin.

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Talven varalle

Lämmin kesä ja syksy eivät ole vähentäneet villavaatteiden ostoa. Itse asiassa melkein aina, kun näen potentiaalisen vaatteen ns. sesongin ulkopuolella, tartun mahdollisuuteen. Tuntuu, että kirppiksillä on entistä vähemmän tarjolla laadukkaita materiaaleja ja huonolaatuiset ketjuliikkeiden vetimet ovat täyttäneet kaikki kirppiksetkin.

Ilmiö ei ihmetä laisinkaan, onhan pikamuoti valtavirtaa ja ajatus siitä, että upouusia vaatteita pitää saada jatkuvasti lisää. Elokuussa Ylen julkaisema juttu halpamuodista ja sen vaikutuksista on kompakti tietopaketti. Kannattaa lukea tuo, jos se ei vielä ole tuttu juttu. 


Kymmenen vuotta vanha paita on suunnilleen nolo ja joka viikko pitäisi olla uutta päällä. Tiedän, että toisella tavalla ajattelevia on ja eettisesti ja ekologisesti tuotetut vaatteet nostavat päätään. Olen tämän vuoden ajan pyrkinyt ostamaan kirppikseltä vain vanhempaa ja laadukasta vaatetta. Välillä olen "periaatteistani" lipsunut, mutta iso osa vaatteistani on menneiltä vuosikymmeniltä. Esimerkiksi juuri villaisia vaatteita tuntuu olevan vaikea bongata uudemman tuotannon kuteista. Toki poikkeuksiakin on.


Keltaisen isokokoisen ja paksun englantilaisen villiksen ostin Siivouspäivänä. Itse asiassa päivä oli elokuun lopussa vähän viileä ja kaipasin lisävaatetta ylleni. Olin laittanut jo myyntivaatteista päälleni parikin lisäkerrosta, mutta kun näin tämän hyvin lämpimän oloisen paidan, päätin ostaa sen itselleni 4 eurolla. Pesin paidan villaohjelmassa ja vielä pitäisi poistaa paidan pinnasta vähän nukkapalleroita. Villa on siitä kiitollinen materiaali, että jos ja kun pehmeäkuituiseen villaan tulee nukkaa, saa sen myös irrotettua. Tekokuidun pinnasta vastaavaa nukkaa ei samalla tavalla saa poistettua.


Kuvassa villapaita on vähän surkeana, kun se on maannut kaapissa odottamassa viileämpiä ilmoja ja rypistynyt siinä samalla. Mustan hauskahelmaisen merinovillaisen paidan löysin Turun Kontista. Turussa on muuten tapahtumassa iso muutos kirppis-skenessä. Suurin osa luottokirppiksistäni, eli Pelastusarmeijan liikkeistä lopettaa. Yhyy. Puutarhakadulle kirppis jää, mutta esimerkiksi Yliopistonkadun piste lopettaa. Ehkä taloudessa menee niin hyvin, että kirppiksillä menee puolestaan huonosti?


En ole SPR:n Konttien fani, koska paikkojen hinnoittelu on usein ihan mahdotonta. Senpä takia olin positiivisesti yllättynyt, kun laadukas ja hyväkuntoinen paksu musta villapaita irtosi Kontista vitosella. Rekissä tuon laatuvillapaidan vieressä oli H&M:n akryylivillapaitoja samaan tai kalliimpaan hintaan..


Musta villapaita kutistui juuri toivotut sentit villapesussa ja hihatkin ovat nyt sopivat. Paita on 1990-luvulta todennäköisesti ja tai ainakin villiksestä irrotetut komeat olkatoppaukset kielivät tuosta ajasta. Paidan kiva yksityiskohta helman epätasaisuuden lisäksi on takaa löytyvä nappikiinnitys.


Loppuun vielä ei-niin-talvinen asia, eli Arabian Kalevala-vuosilautanen. Nappasin tämän matkaani jo heinäkuun alussa Wanhasta Nestorista. Lupaan, että en ala näitä lautasia tämän enempää keräämään...Seinälautasen halpa hinta, 9 euroa, innoitti minut ostamaan mökin yksinäiselle yksilölle kaverin. Mielestäni osa näistä Raija Uosikkisen Kalevala-lautasista on myös kiehtovia. Varsinkin hyvässä valossa, lautasen kauniit värit tulevat paremmin esiin. 


Mökkiseinälle se pääsi toverinsa viereen. Mukana on sulassa sovussa myös viime vuonna Marttilan Kirppisrallista löytämäni Taistelevat metsot ja vanhempi kirppisbongaus, metallinen lintutaulu, ennen blogiaikaa. Seinästä on muodostunut kuin salaa vähän "kansallisromanttinen".   

Kaunista lokakuista sunnuntaita! Jatketaan kirppisjuttujen parissa pian taas.

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Rakkautta ensisilmäyksellä

Joskus totaalinen sekoaminen tapahtuu ihan hetkessä ja se on sitten menoa. Näin minulle kävi, kun heinäkuussa näin Fiskarsin Summer House -näyttelyssä tämän Artekin Ameeba-pöydän. Pöytä viekotteli minut täysin kauneudellaan. Muistan huokaillaani pöydän perään heti, kun sen näin. Päädyin myös kysymään pöydän ostamista ehkä kolme minuuttia siitä, kun olin tuon ihanuuden bongannut.

Minulle kerrottiin, että pöytä on kyllä myytävänä, mutta yksi muu henkilö on osoittanut kiinnostusta pöydästä ennen minua ja olen listalla toisena. Itse olin epärealistisesti kuvitellut, että voin vain napata pöydän suunnilleen heti mukaani, vaikka loogisesti ajateltuna tämä ei tietenkään toimisi oikein missään näyttelykontekstissa.



Olin siis aivan pistoksissani pöydän kanssa ja katselin (ja tietysti myös esittelin) pöydän kuvia tasaisesti koko kesäloman ajan. Pöytä ei hiipunut mielestäni, vaan aina välillä mietin, että mitenköhän syyskuun puolessa välissä mahtaa käydä.


Voitte siis kuvitella riemuni, kun puhelin soi Summer House -näyttelyn päätyttyä! Pöytä päätyisi minulle! Ihanaa, mahtavaa, täydellistä!

Kyseessä on siis 1950-luvun alun Artekin pöytä. Ihan tarkkaa tietoa vuodesta tai muustakaan minulla ei valitettavasti ole. Pöytä on entisöity Artek 2nd Cyclen toimesta ja näitä pöytiä ei käsittääkseni ole aikoinaan montaa kappaletta tehty.


Pidän kovasti Artek 2nd Cyclen toimintaperiaatteesta: Vuoden 1935 jälkeen on myyty yli puolitoista miljoonaa Aalto-jakkaraa. Vuonna 2006 Artek alkoi kerätä käytettyjä jakkaroita kirpputoreilta, vanhoista tehtaista, kouluista ja telakoilta. Niiden pohjalta perustettiin Artek 2nd Cycle eli uuden elämän saavien löytöjen myymäläkonsepti.

Artek 2nd Cycle esittelee pitkäikäisiä Artek-huonekaluja ja edistää samalla kestävää kuluttamista – jotta valitsisimme ostoksemme huolella vaalittaviksi eikä pois heitettäviksi ja kunnioittaisimme niissä käytettyjä luonnonmateriaaleja.


On varmasti tullut jo selväksi, että rakastan tätä pöytää. Rakastan sen materiaaleja: rottinkia, tiikkiä. Rakastan sen muotoilua: vapaata muotoa, kepeyttä ja linjakkuutta. Toki tällä hetkellä selvästi muodissa oleva rottinki näyttää juuri nyt myös aivan ihanalta. Vaikka rottinki hiipuisi hetkeksi taka-alalle, tiedän, että tämä pöytä näyttää vielä seuraavatkin 60 vuotta täydelliseltä.


Uusi pöytä istuu mielestäni hyvin olohuoneeseemme. Ainakaan lisää ruskean eri sävyjä tila ei  kuitenkaan kaipaa. Ehkä vähän vaaleita sävyjä lisää pieninä määrinä pitäisi huoneeseen lisäillä. Kattolampun paikkaa pitää vielä vähän muuttaa, mutta muuten pöytä on kotiutunut mitä parhaiten.

Pöydän kanssa on jo yhdet pullakahvit juotu ja oikein mainiosti pöytä palveli käytössäkin! <3 

perjantai 28. syyskuuta 2018

Kirppislöytöjä

Keräsin olohuoneen pöydälle kirppisostoksia, mitä olen haalinut viimeisien kuukausien aikana. Itse asiassa mukana on löytöjä, mihin ole törmännyt jo ennen kesää, eli aivan tuoreita ostoksia kaikki eivät ole.


Suurinta käsien tärinää (oikeasti!) ja huumaa tuotti Kirppis-Center Manhattanilta bongattu iso Arabian kukkaruukku. En ole edes tiennyt, että tätä Richard Lindhin suunnittelemaa SL-mallista  (1959–1972) ruukkua on valmistettu näin isossa koossa. Kuvissa on mittatikkuna blogin alkuaikoina hankittu saman mallinen vaalea, mutta huomattavasti pienempi purnukka.


Ruukku ei ollut missään nimessä halpa, maksoinhan tuosta 40 euroa. Joskus kuitenkin tietää, että jos esineen jättää kirpparille, alkaa kaduttaa. En ole hetkeäkään haikaillut rahojen perään, vaan olen edelleen kovin innoissani ruukkuperheen uudesta tulokkaasta. Ja kaikkihan on suhteellista, 40 euroa on 4 pulloa viiniä Alkosta tai 2,5 bussilippua Turusta Helsinkiin jne.

Vielä ruukussa ei ole kasvia. Siihen muuttaa viimeistään ensi keväänä kovaa vauhtia kasvava peikonlehti tai vanha, kookas kliivia.


Aivan erilainen ja kutkuttava kirppistapaus sattui syyskuun alkupuolella matkalla mökiltä kotiin. Bongasin pihakirppiskyltin ihan sattumalta ja pitihän kirppikselle päästä kohnottamaan. Eikä turhaan! Voisin sanoa, että harvemmin edes pihakirppiksillä ihmiset tuntuvat haluavan tavarasta todella halvalla eroon, mutta tällä kertaa näin todellakin oli.


Sain 9 eurolla kaiken kaikkiaan Arabian kaksi kesäkukkalautasta ja viisi hopealusikkaa (nämä menivät äidilleni), mustapäisen kakkulapion, Scandia-lusikan ja -veitsen + mökille savikolpakon, muki voisi olla Arabiaa, sellainen olo minulla on. Varmasti olisin voinut tinkiäkin, mutta olin sen verran tyytyväinen kykyyni bongata aarteita esiin, että maksoin mukisematta pyydetyn summan.


Peltipurkkeja pyrin välttämään, mutta Hangon keksin pitsikuvioinen laakea rasia kuudella eurolla jotenkin vain tarttui käteeni, enkä saanut sitä ennen kotia irti itsestäni. Olen päättänyt, että uusia purkkeja ei saa kotiin tulla, ellei purkille ole mielessä käyttötarkoitusta. Onneksi muistin postikorttiröykkiön laatikossa  ja näin saivat postikortit siistin ja kauniin säilytysrasian. Purkki löytyi Manhattanilta.



Rottinkinaulakko löytyi puolestaan kesäloman, lopussa Kustavin Parattulasta eteiskirppikseltä. Tuolla kotiirpparilla olen käynyt ennenkin (klik, klik). Naulakolle ei ole paikkaa  vielä, mutta uskon vakaasti, että kahden euron naulakko löytää vielä paikkansa ennemmin tai myöhemmin.


Sohvan tyynyröykkiöön liittyi värikkään raikas tyynynpäällinen Manhattanilta kahdella eurolla. Minulle ei ole käsitystä kankaan alkuperästä, onko kangas uutta vai vanhaa tuotantoa, mutta tykkään kovasti kankaan väriyhdistelmästä ja kuviosta.



Hopeanharmaat Sorel-merkkiset nahkakengät löysin jo keväällä Töölön Kaivarin kanuunasta neljällä eurolla. Kengät ovat todella hyvälestiset ja laadukkaat. Luulen, että kenkiä ei oltu montaa kertaa pidetty, sen verran hyvässä jamassa ne olivat ostohetkellä.



Kesän päätteeksi nappasin matkaani Kampin kirppikseltä vitosella Vagabondin nahkasandaalit, vaikka ilmat eivät enää ole ihan sandaalikelejä Minulla on kaapissa samanlaiset ruskeat. Tutut kengät oli hauska löytää hyväkuntoisina, halvalla ja käytettynä. Katsotaan, ovatko tulevat kesät yhtä helteisiä kuin mennyt, mutta varmasti sandaaleille on käyttöä jatkossakin.

Koruharakkana olen haalinut parit kivat helyt myös kokoelmaani: Hyvinkään Säästö-Kareisa löytyi messinginvärinen kaunis riipus 1,30 eurolla ja Riihimäen kierrätyskeskuksesta kookas sormus ja kullanvärinen rintakoru yhteensä 0,75 eurolla.


Tällainen ryöppy kaikkea kivaa tällä erää. Löytyikö uusista tulokkaista suosikkeja? Mikä olisi tarttunut myös sinun matkaasi?