sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Kimara ja Kilta

Törmäsin Porin SPR:n Kontin lasiosastolla pariin kiinnostavaan värilliseen juomalasiin. Mieleeni tuli Kaj Franckin Kimara-lasit ja google vahvisti tiedon.


Minulla on ollut jo vaikka kuinka pitkään käytössä erivärisiä Kartio-laseja  välillä ostan niitä käytettynä ja aikoinaan olen saanut ihan uusia yksilöitä lahjaksi. Jotenkin tämä Kartion edeltäjä vetoaa keräilijän luonteeseeni. Jonkinlaisena ajatuksena on, että olisi hienoa saada koko Kimara-lasin värisuora kokoon, mutta tämä voi olla tällainen viipyilevä tavoite. Yhtään uutta juomalasia, kun en oikeasti tietenkään edes tarvitse. Ja kaiken lisäksi nämä Kimarat ovat todella ohutta lasia, eli ihan arkikäytössä nämä eivät tule olemaan.


Kontissa lasit olivat todella kohtuullisen hintaiset: 4,50 euroa kipale. Kimaroita on tehty ainakin punaisena, turkoosina, vihreänä, vaaleanharmaana/usvana. Designmuseon sivuilta löytyy kompakti tietopaketti näistä Kartio-lasien edeltäjistä: "Vuosina 19531967 Nuutajärvellä tuotannossa olleet Kimara- eli Kartiolasit 2744 olivat Kaj Franckin suunnitelmissa ensin cocktail- eli kimaralaseja. Lasit saattoi hankkia tietyn värisinä tai monessa eri värissä. Kimara-nimi viittaa pakkauksessa olevien eriväristen lasien sekoitukseen." Artikkeli löytyy täältä kokonaisuudessaan.


Kontissa oli hyllyssä pari muutakin hyvin saman oloista lasia, mutta koska en ostohetkellä ollut varma, missä kaikissa väreissä laseja on aikoinaan myyty, jätin mysteerilasit hyllyyn.


Lisää Franckia ja minulle tyypillisintä keräilykohdatta edustavat puolestaan nämä neljä teekupin lautasta, jotka löysin Kirppis-Center Manhattanilta yhteensä kuudella eurolla. Lautaset ovat oikein hyväkuntoiset ja nyt taitaa kaikilla vihreillä teekupeilla olla oma lautasensa.


Nyt yritän kulkea kirppiksillä ja kierrätyskeskuksissa laput silmällä, koska massiivinen muutto on edessä ja oikeastaan yhtään vaatetta, astiaa, kenkää tai kukkaruukkua ei tarvita kasvattamaan muuttokuormaa. Yhtä aikaa uusi asunto vaatii joitakin hankintoja (mm. kapea pöytä keittiöön, pieni vessankaappi kylppäriin, kattovalaisimia, säilytyskoreja), eli altistun houkutuksiin jatkuvasti. Aika hyvin olen pitänyt näppini kurissa muista kuin ostoslistalla olevista jutuista.

Kivaa joulukuun jatkoa!

keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Viherkasvikuulumisia

Talvi on aina rankkaa aika viherkasveille, kun auringonvalon määrä tippuu melkein nollaan ja sisäilma kuivuu. Yhdelle kasville talvi (tai jokin muu) oli liikaa ja jouduin heittämään tämän ihanan tyypin pois. Mahdoinko kastella kasvia liikaa tai liian vähän?

Kesän jälkeen kohtasin kivan yllätyksen perhosorkidean kanssa: komea kukkavarsi oli puskenut lähes salaa itsensä esiin ja nyt kuusi kukintoa komeilee kasvissa edelleen! Olin jo ihan varma, että kasvi ei enää kuki, kun edellistä kerrasta alkoi olla parisen vuotta. Ihan tuurilla edelleen mennään näiden orkideojen kanssa.


Olohuoneen ikkunalaudalla on paljon violettiin ja punertavaan taittuvia kasveja: värinokkosta ja juoruja. Syyskuussa hankkimani kultakäynnös on kasvanut jo jonkin verran ja toivottavasti se tuosta edelleen kasvaa.


Pitkään etsinnässä ollut kukkapöytä on loistava kasvien säilytykseen. Tänä vuonna tuolla kukkapöydällä majaileva posliinikukka kukki ensimmäistä kertaa. Harmi, että yhtään kunnollista kuvaa kukinnosta ei ole.



Nyt onkin sitten jännät paikat, että miten kasvit pärjäävät jatkossa, kun tämän vuoden lopussa Turun-asunto tyhjenee lopullisesti. Vähän pelottaa, miten saan kaikki rakkaat viherkasvini elossa Helsinkiin.

Kaikki viherkasvien muuttamiseen liittyvät vinkit otetaan vastaan! Nyt Helsinkiin on jo siirtynyt joitakin kasveja, mutta suurin rysäys muutossa on joulukuussa. Huh.

Kohti joulukuuta!

lauantai 9. marraskuuta 2019

Rakkaat Kilta-astiat [2019]


Taas on se aika vuodesta, kun katsotaan tätä vuotta taaksepäin Kilta-astioiden kautta. Tänä vuonna Kiltoja on tullut hankittua melko vähän – viimeisimpinä vuosina astioita ei ole löytynyt enää ihan samalla tavalla kuin joskus, mutta onhan astioita kertynyt jo ihan kunnolla, yhteensä noin 150 kappaletta. Ihan kamalan montaa astiaa en enää taida edes tarvita.



Marraskuuhun mennessä tänä vuonna on löytynyt rakkainta keräilykohdettani 13 "uutta" kipaletta. Kiltoja on tullut kuuden lautasen, uunivuoan, aamiaissetin lautasen, kolmen teekupin, kannellisen purkin ja korvallisen kulhon verran.


Erittäin hyvä löytö hinnan puolesta osui kohdalle parisen viikkoa sitten: tumma hyväkuntoinen kannellinen astia eurolla! Kun pohjassa ei ole leimaa, saattaa näitä Kiltoja saada todella huokeaan hintaan edelleen. Tuo purkki löytyi Hyvinkään kirppis & outletista. Toinen todellinen hintamäihä tapahtui Jyväskylässä, kun aamiaissetin lautanen oli hinnoiteltu 0,10 euron hintaiseksi!



Pitkäaikainen Kilta-haave toteutui myös tänä vuonna, kun löysin kesällä Jyväskylästä matalamman uunivuoan. Olen noita kyseisiä vuokia toki bongannut aikaisemminkin, mutta hinta on usein ollut vähän liian kova, mutta tällä kertaa onnisti.


Etsin edelleen erityisesti valkoista Kiltaa – sitä tuntuu olevan vähemmän liikkeellä kuin muita värejä. Kamalan montaa astiaa ei periaatteessa kokoelmastani enää puutu tai sehän nyt riippuu myös siitä, miten Killat määritellään. Itse seuraan Arabian talousposliini ja -fajanssi luetteloa enemmän ja vähemmän.

Vielä kokoelmasta uupuu ainakin isompi omelettivuoka, mitä en ole koskaan nähnyt livenä ja kuvissakin harvoin. Myöskään yhtään teekuppia valkoisena minulla ei ole, eli sellaisia olisi myös kiva vielä löytää.

Suurin osa näistä Killoista on käytössä ihan arjessa, mutta toki on myös osia, joita käytän tosi harvoin. Kokoelmasta löytyy myös pari astiaa, joita en käytä, esim. maustesirottimet. koska niistä uupuu lähes kaikista pohjasta tulppa.

Jos haluatte lukea menneiden vuosien Kilta-juttuja, niin postaukset löytyvät: 2018, 2017, 2016, 2015, 2014. Löytyykö muita Kilta-astioihin hurahtaneita?

Hyvää viikonloppua!

sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Sekalaisia löytöjä

Pitkin vuotta on tullut hankittua kaikenlaista, mikä on jäänyt epähuomiossa postaamatta. Nyt siis luvassa sekalaisesti vähän uudempia ja vanhempia löytöjä. Kävimme alkuvuodesta Tampereella ja tuolla kertaa löydöt jäivät yllättävän laihoiksi – yleensä Tampere ei ole pettänyt. Aikaisempien Tampereen reissujen kirppislöytöjä löytyy täältä ja täältä.

Kävin ekaa kertaa ydinkeskustan ulkopuolella sijaitsevassa Kirpputori Silinterissä, mutta matkaani ei tarttunut mitään löytöjä tuolta. Olen kuullut paljon hyvä kyseistä paikasta, mutta tällä erää  kirppiskeiju ei ollut antelias. Lopulta Tampereelta lähtivät matkaani Kirpputori Tarinasta hauskan mallinen pronssinen sormus 7,50 eurolla ja Paul Austerin pokkari kahdella eurolla Kodin kakkosesta.






Olen metsästänyt helppohoitoista kultaköynnös-viherkasvia kesällä bongaamaani kukkaseinätelineeseen, minkä löysin Kaikulan kirppikseltä. Käyn itse asiassa todella harvoin Kirppis-Center Länsikeskuksessa, mutta alkusyksystä natsasi kultaköynnöksen suhteen ja löysin hyväkuntoisen kasvin tuolta vitosella.


Siivoupäivänä elokuussa ystäväni myyntikuormasta löysin itselleni hopeanvärisen ympyränmallisen rintakorun. Maksoin korusta ehkä euron. Koru näyttää vaatteessa tosi kauniilta, harmi, että kuvassa tuo näyttää jotenkin tympeältä.



Toinen kasvitulokas on heinäkuussa Wanhasta Nestorista hankkimani valkotupsukki neljällä eurolla. Tupsukki on klassinen viherkasvi, mitä harvemmin näkee nykyään myytävänä kukkakaupoissa, eli olin innoissani, kun löysin tämän kasvin kirpparilta. Olisi hienoa, jos kasvi tekisi nimensä mukaisen kukinnon, mutta katsotaan, miten kasvi sopeutuu. Ainakin vielä tilanne näyttää hyvältä. Istutin kasvin kuvaamisen jälkeen ihan omaan purkkiinkin.


Laitilan Jus-Si-kirppikseltä bongasin elokuussa Hackmanin voiveitsen mökkikäyttöön. Mökillä on ollut näitä samoja ottimia ja nyt löytyi söpö voiveitsi myös hyötykäyttöön! Veitsi maksoi neljä euroa.

Turussa SPR:n Kontissa en puolestaan voinut jättää kahta ehjää Fauna-lautasta hyllyyn, koska niiden hinta oli mielestäni sen verran halpa, 4,50 euroa kipale. Nyt näitä Fauna-lautasia on kasassa jo kuusi. Kannun sain juuri lahjaksi ja laseja minulla on myös 6 kappaletta, eli kyllä Faunoista jo jonkun kokoisen porukan jälkiruoat saa tarjottua.


Tällaisia hajanaisia löytöjä tällä kertaa. Oikein hyvää marraskuun alkua – toivotaan, että tästä kuusta ei tule aivan loputtoman harmaa. Palataan kirppisjuttuihin pian taas!

tiistai 29. lokakuuta 2019

Kirppisvaatetta

Hankittuja kirppisvaatteita on kerääntynyt jälleen sen verran runsaasti, että nyt seuraa vaatepainotteinen postaus. Olen yrittänyt huonolla menestyksellä pitää vaateostokset kurissa, mutta en ole siinä onnistunut tänä(kään) vuonna.

Täten olenkin päättänyt, että ensi vuonna saan ostaa korkeintaan 24 kirppisvaatetta koko vuonna. Tämä voi tuntua isolta määrältä, mutta itse olen tainnut viimeiset vuodet huidella ainakin 40 vaatteen ja enemmänkin vuosivauhdissa. Yksi syy vähentämiseen on se, että vaatejätettä pursuaa niin sanotusti ovista ja ikkunoista ja vaatteiden omistamiseen ja ostamiseen liittyy nykypäivänä jotakin hieman vinksahtanutta: joka viikko tai edes joka kuukausi, ei tarvitse olla uutta päällepantavaa. Tietysti on asteen verran ok:mpi, jos vaatteet hankkii käytettynä, mutta siinä samalla tulee ruokkineeksi joka tapauksessa turhaa kuluttamista. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että on ihan mahtavaa, mitä useammin hankimme vaatteemme käytettynä, mutta aivan ongelman ytimeen ei edes kirppisvaatteita kuluttamalla pääse.

Itse rakasta erilaisia vaatteita ja pukeutumista ja en todellakaan ole vaatekaapinkaan suhteen minimalisti. Toki minullakin on lempivaatteita, mutta tosi isoa osaa vaatekappaleista käytän aktiivisesti. En siis jumiudu samoihin vaatteisiin, vaan pyrin myös hyödyntämään laajaa vaatevalikoimaa. Toki tiedän, että vähemmälläkin pärjäisi.

Upouusien vaatteiden ostamisen olen lopettanut lähes viisi vuotta sitten. Joka vuosi olen hankkinut yhden tai kaksi upouutta vaatetta – sellaisia, joita ei ole löytynyt millään käytettynä: tänä vuonna ostin yhdet kengät uutena. Kaikki muu on siis kierrätettyä. Useamman vuoden ajan olen yrittänyt ostaa kirpparilta vain vanhempia laatuvaatteita, ei siis ketjuliikkeiden kuteita, mutta esimerkiksi housujen kohdalla on lähes aina pakko tehdä poikkeus. Oikean kokoisia ja tyylisiä hyviä housuja ei tunnu löytyvän ainakaan minulle vanhemmasta tuotannosta. Toki iloisia poikkeuksiakin löytyy.

No niin, siirrytään itse vaatteiden esittelyyn. Oikeastaan vain ihan muutama vaatteista pääsee tällä kertaa yllä lueteltuihin ostokategorioihin. Sen verran monta ketjuliikkeen vaatetta on löydöissä mukana..kröhöm.

Laadukas villaneule



Tämä vaaleanharmaa Carhartt-merkkinen villatakki on osoittautunut aivan loistavaksi. Takki on hyvälaatuista villasekoitetta, siihen ei ole tullut nukkaa ja vaatteen malli on mielestäni tosi kiva. Hihoissa on myös hauska juju: oikean käden hihassa on pieni play-kirjailu ja vasemmalla work. Villatakki löytyi Turun Maanantaimarketista 10 eurolla.




Mustat perusvaatteet


Tämä on  poikkeuskategoria: kahdet mustat housut, löysät ja pillit, ovat juuri niitä sopivia ketjuliikkeiden juttuja, jotka ovat jokapäiväisessä käytössä. Nämä alkujaan Bikbokin (yhyy) kapeat pillifarkut ovat lähes kasvaneet kiinni jalkaani ja loppukesän liihottelin leveämmissä Zaran (yhyy) mustissa housuissa.



Molemmat housut maksoivat 10 euroa kipale. Kapeat yksilöt löysin Maanantaimarketista ja leveät housut Töölöntorin Relovesta. Ainoa hyvä juttu näissä vaateissa on se, että käyttökertoja kertyy todella paljon juuri tämän tyyppisiin vaatteisiin. Suurkulutan mustia housuja ja kun housut muuttuvat liian kuluneiksi työkäyttöön, pääsevät ne usein arki- tai mökkikäyttöön.


Nanson musta trikoopaita hauskalla kauluksella löytyi ystäväni kirppistavaroista toukokuun Siivouspäivässä. Tästä laatutrikoosta maksoin parisen euroa muistaakseni.


Puman urheilutoppi löytyi puolestaan Relovesta 3,20 eurolla. Paita on osoittautunut varsin hyväksi urheiluvaatteeksi.

COS-merkin vaatteisiin en osaa suhtautua niin kitsaasti kuin muihin perusketjuliikkeiden releisiin. Jotenkin COS:in vaatteiden muotoilu, yksinkertaisuus ja usein myös laatu hämäävät. Kyseessä on kuitenkin sama "paholainen", kuin H&M:n, Monkin, Weekdayn (jne.) takana. No, COS on selvästi edelleen se vaikea kohta minulle, sen verran monta COS:in vaatetta on tullut hankittua kaikenlaisista rajoitteista huolimatta.


Tämä pitkähihainen trikoopaita silkkisellä yksityiskohdalla selässä löytyi Turun SPR:n Kontista 7,50 eurolla.


Todellinen perusvaate on Maanantaimarketista löytynyt musta t-paita. Paita on alkujaan tietysti ketjuliikkeeen (Weekday). Paita maksoi 6 euroa.

Silkkiä



Silkkivaatteiden kohdalla olen usein aivan heikkona. Tällä kertaa, kun bongasin Maanantaimarketista Weekdayn silkkitopin 7 eurolla, oli se menoa. Tästä paidasta en osaa tuntea edes "huonoa omaatuntoa", vaikka kyseessä on ketjuliikkeen vaate, koska silkki on minulle materiaalina poikkeus. Paita on juuri sopivan kokoinen ja oikeasti tosi kaunis. Toki enemmän kesäkeleihin sopiva, mutta kyllä se kesäkin taas tulee!

Bonus 



Vanhempi Pola-merkin suomalainen viskoositoppi löytyi Wanhasta Nestorista jo kesällä ja ei ehkä niin viehättävän värinen toppi on mitä parhain kesäkuumalla. Maksoin vaatteesta 1,50 euroa.



Toinen COS-haksahdus tapahtui Maanantaimarketissa. Tummansininen puhvihihainen puuvillaneule on toimiva syysvaate. Tästä yksilöstä maksoin 7 euroa.

Tällainen vaateryöpsähdys tällä kertaa. Olisi hauska tietää, ostatteko vaatteita kirpparilta? Entä, minkälainen suhde teillä on ketjuliikkeiden vaatteisiin?

keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Ihana Fauna

Pieni Fauna-kokoelmani sai pitkään toivotun lisäyksen, kun sain lahjaksi kauniin Fauna-kannun. Faunoista eniten käytössä ovat juuri juomalasit, eli siksikin kannu on myös hyödyllinen kapistus olla. Jotenkin tykkään, että juomalasit ja kaadin ovat samaa sarjaa – pientä neuroottisuutta siis havaittavissa.


Fauna on Oiva Toikan (1931–2019) käsialaa ja Toikka suunnitteli Fauna-sarjan 1970-luvun alussa Nuutajärven lasille. Tuotannossa tuo sarja oli vuoteen 1984 asti. Faunan inspiraatio tulee nimensä mukaan luonnosta. Lasin kuvioinnissa hauskaa on juuri se, että aivan heti ei edes hahmota, mitä kaikkia hahmoja ja aihioita lasi sisältää.


Fauna on muottiin puhallettua lasia ja muotin sauman rajat näkyvät hyvin laseissa ja myös tuossa kannussa. Faunojen lasi ei käteen tunnu kauhean ohuelta, mutta kovin herkkää tavaraa nämä ovat. Ainakin pari juomalasia on mennyt ihan tavallisessa käytössä rikki. Toivottavasti loput osat pysyvät ehjänä vielä pitkään!

Kuvissa on näkyvissä kaikki muut Faunani,  paitsi lautaset, joita kaapissa taitaa tätä nykyä olla jo kuusi kappaletta. Lautasia löytää mielestäni huomattavasti halvemmalla kuin sarjan muita osia. Fauna on ollut tosi monipuolinen ja moniosainen sarja: sitä on valmistettu useassa värissä (ainakin sininen, vihreä, ruskea, vaaleanpunainen, neodyymi) ja erilaisia osia on useita (laseja, kulhoja, maljoja, pullo, lautasia).


Oiva Toikalla on muitakin kauniita ja houkuttelevia lasiesineitä, mutta yritän pitää nämä Faunat ns. ainoana kohteena, mitä pikkuhiljaa kartutan.

Syksyistä lokakuun loppupuolta! Kirppis- ja löytöonnea kaikille kanssakirppistelijöille. Onko tullut vastaan hyviä löytöjä viime aikoina?

tiistai 15. lokakuuta 2019

Syksyyn sopivia löytöjä

Syksyn tullen kumisaappaat, sadetakit ja lämpimät villapaidat alkavat kiinnostaa aivan uudella tavalla. Minulla on hieman ambivalentti suhde syksyyn: yhtä aikaa rakastan ruskan värejä, kuulaita syysilmoja ja sienestämistä, mutta toinen puoli minusta inhoaa hirvikärpäsiä, vesisadetta ja pimeneviä iltoja (ja iltapäiviä!).

Onneksi tänä syksynä olen ehtinyt vähän metsästää sieniäkin − tuossa lajissa on jotain hyvin samaa kuin kirppistelyssä: koskaan ei voi etukäteen tietää, mitä ihanuuksia tulee vastaan ollaan sitten metsässä tai kirpparilla.

Tätä vuotta uutisoitiin alkusyksystä todella huonona sienivuotena, mutta Turun saaristossa ainakin tuntuu löytyvän jopa tavallista enemmän sienisaalista. En valita. Intouduin siinä määrin sienien määrästä, että hankin selvästi isomman sienikorin (kuvassa vasemmalla) messävän saaliin toivossa. Eipä tarvinnut turhaan Wanhasta Nestorista koria hankkia, koska sieniä löytyi mukavasti vieläkin.

Kori maksoi 7,50 euroa ja pääsi heti tosi toimiin.

Sitten seuraa sarjasssa never say never -ostokset: alkujaan Maija Isolan (1927−2001) Marimekolle suunnittelema Unikko-kuosi on minulle kovin ristiriitainen asia. En olisi vaikkapa kymmenen vuotta sitten uskonut, että haksahdan Unikko-sadetakkiin. Niin kuitenkin kävi.


Tämä Mika Piiraisen suunnittelema sadetakki tuli vastaan Hyvinkään Tingi ja tongi -kirpparilla 10 eurolla ja nappasin sen kirppishyllystä todellisen materialistihaukan elkein. Takki on minulle aivan sopiva: saan sen syystakin päälle hyvin ja sen pitkä malli suojaa isommaltakin sateelta ihan kunnolla.



Unikko on minusta aina toiminut isossa koossa: alkujaan kuosia oli käsittääkseni juuri isoina kuvioina tekstiileissä. Ihanimpia ovat 1960-luvun muotikuvat, missä unikko koristaa hulmuavia isoja helmoja ja massiivisia lierihattuja. Ehkä se ällötys kuosia kohtaan muodostui 1990-luvun lopussa, 2000-luvun alussa, kun Unikko taisi tehdä niin sanottua toista tulemistaan ja Marimekko alkoi punkea unikkoa vähän joka paikkaan. Ja vielä todella pienessä koossa: tuli television raamit, sauvakävelysauvat, pikkukukkarot...apuaa.


Tässä sadetakissa kuvio on mielestäni tarpeeksi runsaan kokoisena. Iso kukinto ei meinaa kunnolla mahtua takin selkään − ja hyvä niin! Pidän itse myös tästä tummasävyisestä unikosta enemmän kuin aivan ikonisemmasta värivaihtoehdosta, eli punaisesta versiosta.

Saattaa myös olla, että olen pehmentynyt Unikon suhteen pikku hiljaa. Olen nähnyt tarpeeksi monta coolia Unikko-farkkutakkia, uusia kultaisia unikoita college-paidoissa, todella graafisen oloista jättiunikkoa isossa neulepaidassa ja niin edelleen.


Toivottavasti en kuitenkaan ihan niin pahasti pehmene, että alan haaveilla pikkuruisesta unikkopiiperryksestä − ehkä sellaista ei enää ole edes tarjolla, toivotaan niin.

Millaisia ajatuksia klassikkokuosi herättää?

Kaunista ja värikästä syksyn jatkoa, palataan kirppisjuttujen pariin pian taas!