torstai 18. toukokuuta 2017

Klassikko-mekkoja

Sydämessäni on suuri paikka suomalaiselle suunnittelulle ja muotoilulle. Tämä ei varmaankaan tule kenellekään yllätyksenä, sen verran paljon olen hehkuttanut esimerkiksi Kaj Franckin astioita tai Vuokko Nurmesniemen vaatteita. Marimekko ja Vuokko ovat niitä suurimpia suosikkeja. Liian usein pukeudun tummasävyisesti, mutta välillä päälle pääsee myös väriä.


Löysin jokin aika sitten klassikkovaatteen kaappiini. Tätä yksilöä olen metsästänyt jo vuosia ja nyt tärppäsi. Kyseessä on Marimekon Iloinen takki. Mekon kuosina on Vuokko Nurmesniemen ihana Nadja. Marimekon sivuilla kerrotaan näin: Vasta naimisiin mennyt Vuokko Eskolin-Nurmesniemi ajatteli, että sellainen mekko olisi mukava, jonka taskuihin voisi kätkeä talteen omalta rakkaalta saatuja pikku lahjoja ja viestejä. Iloinen takkihan siitä syntyi, vuonna 1960. Pian kaikki halusivat samanlaisen taskullisen takkimekon niin äidit, tyttäret ja tyttärentyttäretkin. 



Oma mekkoni on lastenmallia koossa 160 cm. Melkein samanlainen aikuisten vaate on nimeltään Kihlatasku. Löysin oman Iloisen takkini Kampin kirpputorilta. Aivan halvalla vaate ei irronnut, 35 eurolla. Toisaalta sama vaate maksaa uutena melkein tuplat ja jos oikein katsoin, Marimekko ei enää tee mekkoa koossa 160 cm. Kihlatasku on puolestaan yli satasen. Ero Iloisen mekon ja Kihlataskun välillä ovat ainakin muotolaskokset, kaula-aukon koko ja taskujen määrä. Vanhempia Iloisia mekkoja on valmistettu myös ruskeansävyisenä.


Tämä vaate herättää monissa paljon muistoja. Sekä positiivisia että negatiivisia. Minulle mekko edustaa kuviksen ope -lookia par excellence, mutta eihän se mitään! Pitihän minusta aikoinaan tulla kuviksen ope (vai pitikö?). Hirveän kauas en liikkunut tuosta ammatinvalinnasta, mutta tätä mekkoa en ehkä ihan jokaiseen taidehäppeninkiin päälleni laita, sen verran ikoninen kaapu kyseessä on. Ei varmaan tarvitse silti edes mainita, että rakastan tätä vaatetta!


Toinen ihanuus löytyi Relovesta ainoastaan seitsemällä eurolla! Kyseessä on villainen Vuokon mekko. Mekko näyttää kuvissa jotenkin ihan kamalalta ja roikkuvalta, mutta kyseessä on todella kaunis pussihihainen yksilö. Hihat voi pitää ns. pitkinä tai sitten hieman ylös vedettynä. Mekon malli on a-linjainen, mitä kuvasta on vähän vaikea ehkä hahmottaa.

Vaate ei ole ihan priimassa kunnossa ja vaihdon siihen mm. kuminauhat hihansuihin vanhojen haurastuneiden tilalle. Mekossa on myös pari pientä reikää, mutta en lähtenyt niitä korjailemaan, sen verran huomaamattomia ne mielestäni ovat.


En tiedä tästä pinkistä mekosta mitään. Uskon sen olevan 1970-luvulta tai 1980-luvun alusta. Tunnistaako kukaan Vuokko-lapun perusteella mekon ikää tai muuten?

Tätä mekkoa olen pitänyt pariin otteeseen ja se on osoittautunut käytössä todella hyväksi!

lauantai 13. toukokuuta 2017

Kaikenlaista

Nyt on luvassa rästissä olevat kirppisostokset -postaus. Yksi iloisimmista materiaalisista kohtaamisista tapahtui ensivisiitilläni itsepalvelukirpputori Hietsumarketissa. Löysin sinisen Kilta-kupin ja -lautasen (yhteensä 5,50 euroa). Tämä kuppi on isompaa kokoa, eli teekuppi. Näitä minulla on enemmän ja monessa värissä, toisin kuin kahvikuppeja löytyy vain valkoisena. Kuppi ja lautanen lymyilivät eri pöydissä. Kävi siis tuuri, että pari löytyi samalla kerralla. 

En useinkaan osta vain kuppia tai lautasta, koska pelkään, että kuppi tai tassi jää parittomaksi. Ehkä ei pitäisi sentään pelätä, varsinkaan, kun Kilta ei ole mikään harvinainen astiasto. Tuntuu vain siltä, että esimerkiksi tällaista sinistä kuppiparia olen etsinyt jo vaikka kuinka kauan. Nyt minulla on niitä kaksi kasassa. Uusimmassa Kilta-hankinnassa on myös hauska esimerkki näiden astioiden leimoista. Kupin pohjassa komeilee selvä Arabian vuosien 19641972 tehtaanmerkki ja lautasessa on jäljellä pieni muistuma leimasta. Näistä leima-asioista olen kirjoittanut aikaisemminkin, mutta leiman puuttuminen johtuu useimmiten siitä, että se on laitettu lasitteen päälle ja käytössä leima on vain kulunut. 

Toinen astiauutuus on seikkailusarjaan kuuluva Muutto-muumimuki. Iittalan sivuilla mukista sanotaan näin:  Astioiden takaa löytyy Muumipeikko ja pyrstötähti -tarina, jossa Muumipeikko ja Niiskuneiti päättävät lähteä selvittämään miksi kaikki pakenevat Muumilaaksosta. Selviää, että taivaalla leijuu päivä päivältä kasvava pyrstötähti, joka iskee maahan aivan pian. Jopa muumiperhe päättää paeta ja ottaa tietysti tärkeimmät tavarat, eli kakun ja vähän muuta, mukaansa. Luonnonvoimat yhdessä kuitenkin korjaavat tilanteen ja pyrstötähden isku maahan väistyy.


Sellaista mietin, että miksi tämä muki maksaa uutena huomattavasti enemmän kuin ns. tavalliset mukit? No, itse bongasin yksilöni kohtuulliseen yhdeksän euron hintaan Kampin kirpputorilta. Suosikkikohtani mukissa on alareunassa vipeltävät pikkuotukset. Niiskuneidin ja varsinkaan Pikku Myyn olomuodosta en niinkään perusta, mutta muuten mukissa on mukavia yksityiskohtia.


Pari ihanaa korua on eksynyt korukokoelmaani myös. Nämä nappasin ystäväni ehtymättömästä koruvarastosta, kun olimme yhdessä myymässä Earth hour -kirppiksellä. Sain korut kahdella eurolla. Varsinkin tuo lintu on suurikokoinen ja näyttävä ja puolestaan söpö kimalainen on sopivan pieni.


Astioiden, korujen ja kenkien lisäksi laukut ovat yksi heikkouteni. En siis voinut vastustaa ruskean nahkalaukun kutsua Iso-Roban Fidalla. En ole katunut ostosta hetkeäkään. Laukku on juuri oikean kokoinen (mahtuu muistiinpanovälineet, vesipullo jne.) ja tätä 80-lukulaista (?) kaunokaista ei oltu hinnalla pilattu, 5,90 euroa. Minulla on ennenkin ollut yksi italialainen Polo Bag Ravasi -merkkinen laukku. Mietin, että onkohan tämän merkin tyyli perustunut ranskalaisen Longchampin "ihailuun". Ainakin merkin logossa on paljon samaa.



Loppuun vielä kaksi talvista vaatehankintaa. Tänä vuonnahan talvi on kestänyt ennätyspitkään, eli on ollut ihan villapaidoille käyttöä viime päiviin asti. Todella hyvä ja laadukas Arolan musta villaneule löytyi Riimi-kirppikseltä kolmella eurolla. Paidan juju on mielestäni kauluksessa. Vaatteen malli on hieman lepakkomainen, eli paita kapenee vyötäröä kohti. Neule oli hieman likaisen oloinen, mutta villapesu auttoi ja nyt paita tuntuu kuin uudelta.



Toinen villapaita on pikemminkin mekko tai tunika minulle. Tämä petroolinsininen suurikokoinen villis on jonkun itse neuloma. Tätä en ole vielä käyttänyt, mutta toivotaan, että ensi talvena olisi tarvetta tällaiselle isolle ja pehmeälle paidalla. Villapaita irtosi 2,50 eurolla ja löytyi myös Riimi-kirppikseltä.




Tällainen sekalainen seurakunta tavaraa on siis löytänyt tiensä kotiini. Löytyykö löydöistä suosikkeja? Mukavaa viikonloppua!

perjantai 5. toukokuuta 2017

Tuliaiset

Vietin huhtikuun alkupuolella riemukkaan pidennetyn viikonlopun ystävieni luona Saksassa. Visiittiin sisältyi myös pari kirppistä Wilhelmshavenissa. Olipa hauska kierrellä kirpputoreja pitkästä aikaa kunnolla myös ulkomailla.


Ekasta paikasta (ehkä Schlicktown & me(e)hr UG) löytyikin useampi kiva juttu: kaksi riipusta ja maljakko. Näistä pulitin yhteensä 20 euroa. Ulkomailla oma (kirppis)hintakattoni on korkeammalla kuin Suomessa. Pidän myös siitä, että ulkomailta hankitut kirppiskamat muistuttavat vuosienkin jälkeen reissusta.


Hopeanväriset riipukset ovat mielestäni upeat. Kirppiksen myyjäkin huomasi, että olen kallellaan selvästi 70-lukulaisiin koruihin. Nämä helyt eivät ole hopeaa, onneksi, sittenhän minulla ei olisi ollut edes varaa näihin.

En näköjään kuivannut maljakkoa kunnolla ennen kuvausta...
Ruskea kivi muistuttaa tiikerinsilmää ja pyöreän korun helmi vaihtaa väriä valon mukaan. Ovaalinmallista korua olen jo käyttänyt, mutta tuo toinen on vielä testaamatta. Maljakko on ollut myös käytössä. Mielestäni se sopii passelisti Saara Hopean maljakoiden joukkoon. Pääsiäisenä otetuista kuvista tapauksen näkee kukkamaljakkokäytössä.

Jos joku tunnistaa maljakon suunnittelijan, vinkatkaa. Todennäköisesti tuo ei ole mitenkään arvokas tai sen kummempaa muotoilua, olisi vain kiva tietää, jos näin on.

Toinen kirppis ei tuottanut löytöjä, mutta paikassa oli paljon ihania juttuja. Muun muassa jo Instagramiinkin postaamaani pöllökelloa kuolasin kovasti. Kello olisi vaihtanut kotia 45 eurolla ja jotenkin summa tuntui vähän liialliselta, vaikka mielelläni tuota pöllöä enemmänkin katselisin. Toivottavasti lintu päätyy arvostavaan kotiin.






Kevät oli huomattavasti pidemmällä Pohjois-Saksassa ja suosikkipuuni magnolia kukki komeasti. Reissun toiseksi viimeisenä päivänä saimme nauttia auringon paisteesta kirkkaalta taivaalta ja grillikauden avauksesta. Aivan loistavaa!



perjantai 28. huhtikuuta 2017

Kirppisonnea



 Minusta tuntuu kovin usein, että en todellakaan törmää älyttömän hyviin emalilöydöksiin, mutta viime sunnuntaina kävi tuuri! Törmäsin Heikki Orvolan Wärtsilän Finelille suunnittelemaan emalipannuun 9 eurolla Kirppiskeskus Hassisella. Tämä valkoinen teekannu on minulle tuolla hinnalla oikea löytö!

Selailin nettiä kannun innoittamana ja huomasin, että vastaava on joskus tullut vastaan kierrätyskeskuksessa parilla eurolla tai vitosella. Toki, aika paljon korkeampiakin hintoja bongasin.


Olen luopunut monesta emalipannusta, mutta tämä on sellainen yksilö, joka istuu mielestäni todella hyvin Kilta-hyllyyn parin muun emaliastian joukkoon. Pannu on ulkopinnaltaan tosi hyvässä kuosissa, mutta sisällä on hieman emalirikkoa. Myönnän, että hankin tämän enemmänkin koristeeksi, mutta kauniisti se tuohon hyllylle istuu ilman selvää käyttötarkoitustakin.


Heikki Orvola tunnetaan varmaankin parhaiten Kivi-tuikusta, mutta Orvola on suunnitellut muitakin tuttuja astiasarjoja (mm. Miranda, 24h). Lisää tietoa Orvolasta voi lukea vaikka täältä.

Kannu oli tosi likaisessa kunnossa ja puinen kahva oli ihan tumma ja tahmea. Kunnon puunaus ja puuosien öljyäminen tekivät ihmeitä.

Oikein mukavaa ja rentoa viikonloppua ja vappua!

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Peltipurkkini mun

Inspiroiduin Hattaralandia-blogin Jaanan postauksesta niin, että päätin itsekin kuvata yhtä keräilykohdettani eli peltipurkkeja. Jaanan kuvat ovat aivan syötävän ihania, itse hieman petyin näiden kuvien kanssa, mutta olkaapa hyvä, peltipurkkeja.



Täytyy kuitenkin sanoa, että kuviin eivät lopulta päätyneet kaikki käytössä tai omistuksessani olevat purnukat. Helsingissä on ainakin seitsemän purkkia ja sitten onnistuin unohtamaan kylpyhuoneen purkit ja useampi yksilö lymyilee edelleen kaapissa. Päätin myös karsia purkit vain vanhoihin purnukoihin ja kirppislöytöihin, esimerkiksi Muumipurkit ja Harrodsin teepurkit jäivät lopulta kuvaamatta. Epämääräisesti laskien minulla on tällä hetkellä 40 kirppikseltä löytynyttä purkkia. Katsotaan, jospa joskus saan kaikki purnukat kuvattua. Ja luulenpa, että lisääkin purkkeja vielä eksyy kotiini/koteihini.



Jaottelin karkeasti purkit kolmeen osastoon: entiset kahvi- tai kaakaopurkit, värikkäät tai geometrisesti koristellut purnukat ja kolmantena on niin sanotusti romanttinen ja hempeä osasto.

Purkkeja on tullut keräiltyä jo jonkin aikaa. Oikeastaan en osaa edes sanoa, koska ekan kirppispurkin olen mahtanut ostaa ja mikä se näistä olisi. Nykyään yritän hieman rajoittaa purkkien haalimista, vaikka melkein kaikille purkeille olen keksinyt käyttötarkoituksen. Monessa on sisällä teetä (olen teen suurkuluttaja!), kuiva-aineita tai sitten koruja tai muuta pikkusälää. Turussa peltipurkkeja löytyy kaikista muista huoneista paitsi eteisestä. Voisin hyvin eteiseenkin purkin sijoittaa, jos oikeanlainen tulisi vastaan.

Hauska yksityiskohta purkkikatsauksessa on talonmallinen yksilö, minkä kyljessä on kissa. Tuon purkin olen saanut joskus 90-luvulla. Nykyään purnukassa on rooibos-teetä. Toinen eläinkuvallinen purkki löytyi puolestaan kolme vuotta sitten Berliinistä. Purkki on yksi kestosuosikeistani!



Välillä vastaan tulee edelleenkin kirppiksillä ihania purkkeja, joiden kohdalla koen suurta purkkihimoa. Tänä vuonna olen haksahtanut muun muassa Lady coffee -purkkiin. Mielelläni haalisin vielä Aarikan purnukoita lisää, mutta tuntuu siltä, että Aarikoiden hinnat tunnetaan vähän liiankin hyvin ja halpoja yksilöitä harvemmin löytyy. Omat Aarikkani olen löytänyt ainakin omasta mielestäni kohtuulliseen hintaan.

Huomasin myös, että blogihistoriani aikana olen ehtinyt myös myydä eteenpäin suht monta purkkia. Näitä yksilöitä pääsee kurkistelemaan ainakin tästä, täältä ja tästä.

Löytyykö lukijoista peltipurkkien keräilijöitä?

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Pääsiäislauantain kirppissatoa


Pääsiäinen  ihana (tekosyy) hankkia tulppaaneita ja tehdä pieniä pääsiäisasetelmia pitkin ja poikin kotia. Olin jo hieman kärsimätön, kun pääsin pääsiäispuuhiin vasta eilen illalla, mutta tänään olen nauttinut vain kotona oleilusta ja asetelmien tuijottelusta + brunssista.



Pääsiäisen alku sujui Porissa ja pääsin käväisemään myös parilla kirpparilla! Minulle aivan uusi kohde oli Retrolinna. Hauska tuttavuus, ei valittamista. Paikassa oli mukavasti vanhempia astioita ja lasitavaraa, mutta myös vaatteita ja kodin käyttötavaraa. Toinen kohde piti olla Hyllymeri, mutta paikka ei ollut ilmoittanut verkko- tai Facebook-sivuillaan pääsiäisen aukioloaikoja, eli ajoimme turhaan Hyllymerelle todetaksemme, että ovelta löytyi kiinni pääsiäisenä -lappu.

Suuntasimme siis ex tempore Patakirppikselle, mikä oli kasvattanut hyllypaikkojaan sitten viime näkemän. Patakirppiksellä oli ennen kaikkea valtavasti vaatteita, mutta myös paljon muuta tavaraa. Lopulta löysin aika montakin juttua kotiinviemiseksi.



Kallein yksittäinen ostos oli tällä kertaa 9 euron Muumitalo-muki Patakirppikseltä. Tämä muki herättää minussa ristiriitaisia tunteita: mukin idea on mielestäni tosi hauska, mutta toteutus ei niinkään. Miksi mukin piirtojälki on niin raskas? Miksi Muumihahmot ovat kuin huonosti piirrettyjä? Uutena en ole tätä havitellut laisinkaan ja jos hintalapussa olisi ollut paljon isompi hinta, olisi muki jäänyt edelleen hyllyyn. Tämä yksilö on edelleen tuotannossa, ehkä siksikin hinta oli näin alhainen. Muki on tullut kaksi vuotta sitten kauppoihin ja kyseessä on Muumien 70-vuotisjuhlamuki.


Patakirppiksellä törmäsin myös neljän euron valkoiseen Kilta-kulhoon. Minulla on näitä muutamia (en muuten muistanut ostohetkellä, että minulla on jo näitä valkoisia kulhoja jo...alkaakohan kokoelma olla jo liian suuri...?) ja valkoista Kiltaa tuntuu tulevan melko harvoin vastaan, eli melkein aina liikenevät yksilöt tarttuvat matkaani.


Keltainen muovinen kuivausastia on kovin nostalginen: tällainen on lapsuudenkodissani ja kovin monessa muussakin suomalaisessa keittiössä käsittääkseni. Vastaava yksilö löytyy myös mökiltä. Helsingin yksiössä ovat ruokailuvälineet kuivuneet vähän siellä sun täällä, eli nyt saan aterimet mukavasti kuivumaan. Mielestäni astia ei ollut hinnalla pilattu, 0,50 euroa. Astian pohjassa on merkintä LM Pori. Näitä samanmallisia telineitä taidetaan valmistaa edelleen, mutta tämä tuntuu olevan vanhempaa tuotantoa.


Sininen Kilta-kulho löytyi puolestaan Retrolinnasta vitosella. Tämän astian kohdalla sentään muistin, että kotoa löytyy jo musta ja ruskea. Tätä kulhoa/kulppia on tehty kolmea kokoa ja tämä on näistä pienin. Samaisesta paikasta ostin myös eurolla mustan trikoopaidan. Toinen vaatelöytö tai pikemminkin asuste, turbaani, osui käteeni Patakirppiksellä, 0,50 eurolla.


Mukavaa kiireetöntä sunnuntaita. Ihanaa, että huomenna on vielä vapaapäivä. Rentoa pääsiäisen jatkoa kaikille!