keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Viherkasvikuulumisia + Arabian ruukkuja

Viherkasvit ovat selvinneet yllättävän kunnialla muutosta ja vuoden pimeimmästä ajasta. Tänä vuonna hankimme kaksi viherkasvivaloa, eli ehkä tälläkin on tekemistä asian kanssa + asuntomme on hieman valoisampi itsessään kuin Turussa oli.

Olen viimeiset vuodet ollut monen muun keräilijän tavoin innoissani Arabian kukkaruukuista, erityisesti Richard Lindhin SN- ja SL-mallin ruukuista. Tällä hetkellä tilanne on, että minulta puuttuu oikean kokoisia ruukkuja ja lautasia, eli kaapissa on odottamassa eriparisia astioita. Löysin pari viikonloppua sitten tori.fi:n kautta kaksi vaaleaa aluslautasta ja yhden tumman kookkaan ruukun 20 eurolla. Ihan mukava löydös ja ainakin pari ruukkua saivat oikean kokoiset lautaset alleen.



Ystäväni löysi minulle myös alkuvuonna kirppikseltä 15 eurolla tumman ruukun ja lautasen (kuvissa ruukku oikealla) ja en voinut moisesta kieltäytyä, vaikka periaatteessa pulaa näistä ruukuista ei todellakaan ole. On muuten hurjaa, miten muutamassa vuodessa näiden hinnat ovat nousseet aivan raketin lailla. Vaasassa kesällä 2015 oli vastaava ruukku 3 euroa (!). Toki viime elokuussa bongasin yhden ruukun myös samaisella summalla, eli kyllä näitä tulee edelleenkin välillä vastaan kohtuuhintaisina. Ja ai, niin, löysinhän viime kesänä Kerä-ruukun ihan todella halvalla myös.


Tänne asuntoon olen hankkinut myös pari uutta viherkasvia ihan uutena. Halusin eteiseen tai sen "jatkeena" olevana tilaan jonkun kasvin ja päätin ottaa riskin ja ostaa viirivehkan Plantagenista. Valintakriteerinä toimi tieto, että tämä kasvi viihtyisi myös varjoisassa paikassa. Katsotaan, kuinka kauan tyyppi pärjää ja toivotaan sille tietysti pitkää ikää.

Minulla on huonoja kokemuksia upouusista kasveista: niissä saattaa tulla ötököitä sekä kasvit tuntuvat olevan pumpattu täyteen ravinteita sun muita, jotta ne pärjäävät melkein missä vain olosuhteissa, mutta puolen vuoden kuluttua hankinnasta, alkaa usein kasvin alamäki. Toki poikkeuksiakin on. Esim. tuo kookkaaksi kasvanut kumipuu/fiikus on alkujaan pienestä kaupan kasvista kasvanut tuollaiseksi jättiläiseksi.


Usein minulla säilyy parhaiten ystävien ja työpaikkojen kautta tulleet pistokkaat sekä kirpparilta bongatut kasvit. Nyt erotin esim. viime kesänä kirppikseltä löytämäni valkotupsukin 'poikasen' omaan ruukkuunsa.


Olen nyt vaihtanut multia, käyttänyt kasveja suihkussa ja muutenkin tarkkaillut niiden kuntoa. Vielä joitakin mullanvaihtoja on edessä, mutta isoin työ on tältä keväältä paketissa. Lannoituksen aloittelen myös piakkoin  en ole vuosiin edes lannoittanut viherkasvejani, mutta nyt ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja huoltaa kasveja pikkuisen paremmin. Jostain syystä peikonlehden kanssa minulla on ollut erityisesti päänvaivaa: tuntuu, että kasvi ei viihdy ja se vain harvenee ja harvenee, mutta olen saamassa ystäväni superpeikonlehdestä pistokkaan (sama kasvi, joka eleli kanssani yksiössä täällä Helsingissä pari vuotta), eli jospa minullakin olisi valoisammat ajat edessä peikonlehtirintamalla.

Kaikki hyväksi havaitut viherkasvivinkit otetaan myös vastaan! Mukavaa maaliskuun puoliväliä toivotaan, että korona taittuu nopeammin ja elämä saadaan taas raiteilleen. Voimia ja jaksamista siis!

perjantai 13. maaliskuuta 2020

Ihania kattovalaisimia kirpparilta

Olemme hankkineet useamman kattovalaisimen 'uuteen' kotiin  ja tietysti kirpparilta. Turun-asunnon valaisimista ainoastaan keittiön kaksi kattovalaisinta pääsivät nyt valaisemaan tätä kotia, mutta lamput ovat hyvässä tallessa edelleen. Esimerkiksi edellinen olohuoneen kattovalo ei oikein löytänyt paikkaansa täällä, mutta sen verran kiva ja kaunis tuo halpa valaisinlöytö oli, että en ole aivan heti siitä luopumassa, vaikka se ei juuri nyt katossa roikukaan.


Ostimme jo ennen joulua Salon Secondhand marketista jotenkin funkkismaisen olohuoneen valaisimen. Valaisimesta löytyi Livalin leima, mutta nuo lasikuupat ovat hieman erilaiset, mitä yleensä näissä Focus-nimeä kantavissa valaisimissa näkee. Tämän valaisimen lasiosat ovat ruotsalaisia, eikä Kumelan lasia, mitä näissä yleensä on. Pidempi juttu tämän tyyppisistä Livalin valaisimista löytyy Arpa on heitetty -blogin tekstistä.



Tuo valaisin ei ollut aivan ilmainen, 32 euroa maksoimme tuosta, eli hintaa jäi minulle 16 euroa. Taisimme kuitenkin saada tämän priimakuntoisen valaisimen ihan kivaan hintaan, koska näitä näkee aika paljon kovemmillakin hinnoilla.


Toinen valaisin, jonka hankimme jo Turusta, löytyy tällä hetkellä makuuhuoneesta. Valaisimen alkuperästä ei ole mitään tietoa, mutta lampun muotokieli miellyttää kovasti. Materiaali on itse asiassa muovia, mutta ei kerrota kenellekään. Tämähän voisi olla lasia!


Tämä tapaus löytyi Hassisen kirpputorilta 20 eurolla, mutta en tainnut "köyhtyä" tuosta laisinkaan, koska puolisoni maksoi valaisimen.


Kolmas uusi tulokas on kaikista tuorein tapaus: löysin joitakin viikkoja sitten 1950-luvun henkisen kattovalaisimen eteiseen Myllypuron ICare-myymälästä (Pelastusarmeija). Huomasin valaisimen toki melkein heti, kun astelin uudehkoon kivaan myymälään, mutta en oikeastaan noteerannut valaisinta juurikaan.


Vasta pitkällisen kirppiksen koluamisen lopussa, katselin valaisinta uudelleen. Hinlalapussa luki 50 euroa, mutta huomasin, että valaisimen ehkä kummallisen osa, yksi kukkakoristeista, puuttui kokonaan. Päätin kysellä alennusta lamppuun tuon puutteen takia ja samalla kuulin, että yhdessä lasikuupista löytyi särö (tämä särö ei muuten näy ollenkaan, kun valaisin on katossa). Olin positiivisesti yllättynyt, kun yhden kukkakoristeen uupuminen laski hinnan 30 euroon ja uuden kantiskortin lataamisen myötä, sain vielä lisäalen, eli tällä ihanuudelle jäi hinnaksi 25,50 euroa!


Onneksi nuo hitusen kummalliset kukkakepit oli irrotettavissa valaisimesta, koska niitä en missään nimessä halunnut tuohon jo valmiiksi tarpeeksi koristeelliseen valaisimeen. Tämän tyypin alkuperä on täysi arvoitus: voi olla, että valaisin on enemmän slaavi, kuin skandinaavi, mutta pienen tuunauksen myötä, valaisimesta saatiin varsin onnistunut. Vai mitä mieltä olette?

Näitä kattovalaisimia oli itse asiassa tosi kinkkistä kuvata. Iso osa otoksista oli vastavaloon ja monessa kuvassa valaisin ei pääse laisinkaan oikeuksiinsa.

Seuraavaksi lisää kuumaa teetä, kodin siistimistä ja lepäilyä. Koronaviruksen aiheuttamien muutosten vuoksi, moni kiva suunnitelma on peruttu, mutta toivotaan, että paluu arkeen tapahtuu nopeammin, kuin nyt uumoillaan. Voimia kaikille ja pidetään toisistamme huolta!

lauantai 29. helmikuuta 2020

Vaatetta, koruja ja yksi tyynyliina

Olen löytänyt sisustukseen pieniä uusia (vanhoja) juttuja kirppikseltä. Yksi helppo keino saada hitunen vaihtelua, on testata erilaisia kodin tekstiilejä. Kirpparit tuntuvat olevan potentiaalisia tyynyjä ja tyynynpäällisiä pullollaan.


Olisi kiva löytää vielä lisääkin uusia pieniä sohvatyynyjä hieman raikastamaan olohuoneen melko tummaa värimaailmaa. En tiedä, onko mustavalkoinen juuri sitä, mitä etsin, mutta tykästyin kovasti Marimekon Keisarin kruunu -kankaasta tehtyyn tyynyliinaan, kun sellaisen löysin  Hyvinkään ICare-myymälästä 8 eurolla (miinus 10%:n kantisale).


Tajusin vasta jälkeenpäin, että tämä ei olekaan ensimmäinen kerta, kun hankin tätä kuosia: syksyllä 2016 ensimmäistä Helsingin kämppäni pöytää koristi myös Keisarin kruunu -kangas, mutta eri värisenä. Tuon toisen kankaan myin jossain kohtaa Siivouspäivässä, kun pöytäliinalle ei enää ollut tarvetta (peitin siis vuokranantajan ei-niin-kaunista pöytää tuolla liinalla...).


Samaisella Hyvinkään reissulla nappasin mukaani myös muhkean harmaan villapaidan. Paita on alkujaan InWear-merkin ja isoin osa paidan matskusta on villaa. Pakastin paitaa pari viikkoa ja pian ajattelin testata vaatetta ihan käytännössä. Villapaita maksoin kuusi euroa (miinus kantisale).


Koruharakkana en voinut jälleen vastustaa paria rintaneulaa. Nämä yksilöt tulivat vastaan Turussa minulle uudessa secondhand-paikassa, Linnankadulle avatussa Merkitys Second Hand Shopissa. Rintaneuloille jäi hintaa vain euron kipale.


Tuon hauskan porkkanakorun hieman piilossa oleva kiva yksityiskohta on punainen naru, mistä porkkana roikkuu. Korussa on ehdottomasti jotain Aarikkaan viittaavaa, vaikka koru ei varmaankaan ole Aarikan tuotantoa. Tuo metallinen isokokoinen rintaneula on melko näyttävä ja pidän sen lehtimäisestä muodosta.



Vaatepuolella olen yrittänyt rajoittaa vaatteiden hankkimista kovalla kädellä ja olen pysynyt parin vaatteen kuukausitaktiikassa. Tämän Vuokon puuvillaisen A-linjaisen takin löysin Facebook-kirpparilta. Takki näyttää huomattavasti kivammalta päällä, kuin kuvassa. Maksoin takista 27 euroa. Takissa mielestäni hieno yksityiskohta on tuo keltainen vetoketju ja tietysti myös keltaiset tikkaukset.

Nyt kohti maaliskuuta! Hurjaa, miten pian kevät on jo täällä.

maanantai 17. helmikuuta 2020

Koruja, kynttilänjalka – ja muuta pientä kirppikseltä

Olen jo vuosien ajan hankkinut kirpparilta käytettynä lähes kaiken. Tämän kautta on tullut selväksi, että lähes kaiken voi ostaa second handina, jos niin vain haluaa. Toki se vaatii hyviä hermoja, aikaa, välillä kekseliäisyyttä ja sitä, että jaksaa metsästää pitkänkin aikaa mieleisiä juttuja. Harvemmin kirppikseltä löytää suoraviivaisesti juuri sitä, mitä on tullut etsimään, mutta toki poikkeuksiakin on.


Kylpyhuoneemme on nykyään aikamoisen kompakti ja seinässä ei ole valmiina peilikaappia (nyt etsinnässä on pieni sellainen), mutta likinäköisenä, minun täytyy saada peili lähelle kasvoja, eli ns. lisäpeili on tarpeen. Nappasin jo loppuvuonna pikaisella Salon kirppiskierroksella Secondhand marketista pienen vintage peilin 3,20 eurolla. Peili on hieman kulunut, mutta sopii kooltaan ja tyyliltään mielestäni hyvin kylppärin hyllylle.


Olen onnistunut hävittämään nahkahanskojen toisia kappaleita useamman, eli oikein kokoiset nahkahansikkaat ovat ikään kuin jatkuvasti etsinnässä. Edelliset yksilöt kulutin niin puhki, että yksi sormi tuli kirjaimellisesti sormikkaasta läpi. Ruskeat mokkahansikkaat lähtivät matkaani vitosella Turun SPR:n Kontista ja hyvin ovat nämä vähän paksummat hansikkaat toimineet tänä "talvena".


Turun Kontista löysin myös art deco -henkisen rintaneulan 7 eurolla. Koru oli ehkä vähän tyyris, mutta kauneus meni tällä(kin) kertaa kukkaron edelle.


Olen viime aikoina myynyt useampia kynttilänjalkoja pois, koska niitä tuntui olevan nurkissa ihan valtavasti. Enpä kuitenkaan pystynyt menneenä viikonloppuna vastustamaan Helsingin Itäkeskuksen Kontissa ruotsalaisen Spiral-kynttilänjalan kutsua.


Itse asiassa kiitos Instagramin ja siellä ihan mahtavia kirppislöytöjään päivittävän Kirsin (@taaoistankoti) ansiosta tunnistin Kontissa tuon kynttilänjalan samaiseksi, minkä Kirsi oli vähän aikaa sitten bongannut ja tunnistanut. Hauskaa sinänsä, että Kirsi oli päässyt kynttilänjalan alkuperän jäljille myös Keltainen kahvipannu -blogiakin pitävän Pauliinan samaisen kynttilänjalkalöydön avulla.


Tämä Bo Svenskin 1960-luvulla suunnittelema Spiral-kynttilänjalka maksoi 7,50 euroa ja kokeilin siihen pieniä Pentikin kynttilöitä, mutta vähän liian heiveröisiä nuo kyseiset kynttilät ovat tuohon kapineeseen. Harmillisen nopeasti nuo kapeat ja pienet kynttilät palavat, mutta kokonaisuus on joka tapauksessa kaunis ja siro.


Kolme kivaa rintakorua tuli vastaan Hyvinkään uudehkossa Pelastusarmeijan ICare secondhand -liikkeessä. Pelastusarmeijan kirpparit ovat vähentyneet ihan silmissä viimeisen parin vuoden aikana, mutta nyt näitä ns. konseptiliikkeitä löytyy muutamia. Muutos perinteisestä Pelastusarmeijan kirpparista ICare secondhan -myymälöiksi, on aiheuttanut ainakin sen, että osa tuotteista on melko suolaisen hintaisia. Esim. kaikki Marimekon mekot ovat helposti lähempänä 60 euroa, mikä on mielestäni aikamoisen kova hinta monesta ei niin priimakuntoisesta vaatteesta.


Nämä korut olivat ihan kohtuullisissa hinnoissa ja kolmen rintaneulan hinnaksi tuli kanta-asiakasalen jälkeen 6 euroa. Vaikea jopa valita omaa suosikkia näistä  aika erilaisia toki nämä rintaneulat keskenään ovat. Kellokoru on suorastaan huvittava, emalinen mielestäni tyylikkään pelkistetty ja lintu todella söpö. Tuota emalista korua käytin jo, eli seuraavaksi testiin muut yksilöt.

Miten kirppisvuosi on lähtenyt käyntiin? Onko hyviä löytöjä tullut vastaan?

Kivaa talvilomaviikkoa! (itse vain haaveilen lomasta – seuraavan kerran lomalla vasta kesällä)

sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Minikeittiö


Puolittain hätäpäissä ostettu vanha pulpetti Turun SPR:n Kontista ennen muuttoa, osoittautui sittenkin ihan hyväksi hankinnaksi. Uuden kodin keittiö on käytävämäinen pitkulainen tila, minne ei oikeastaan kamalan paljon isompi pöytä edes mahtuisi.


Pulpettia ei ollut edes ajatus käyttää minipöytänä, vaan lisätasona ja sellainena se nyt toimii. Kahvinkeitin istuu pulsalle hyvin ja mukana menossa on myös keittiön "paras" hyödyke, eli Tikkutikka. No, tuo hammastikkuja tarjoileva tikka on edelleen mielestäni aivan ihana turhake tyyppi on niin sympaattinen!


Pulpetin (20 euroa) alle sijoitettiin lehtikori ja pulpetin ylle löysin tori.fi:stä varmaankin 50- tai 60-luvulta peräisin olevan puisen hyllyn. Aika vastaavan kaltainen hyllykkö löytyy myös olohuoneesta.

Keittiön hyllyssä on tätä nykyä mausteita ja pieni radio. Tuo muovivaaka (alkujaan peräisin myös kirpparilta) ei ole koskaan ollut vaakakäytössä, sen verran pieleen se näyttää. Vaakakuppi suorastaan huutaa jotain roikkuvaa viherkasvia sisälleen, mutta katsotaan, mitä sinne vielä keksin.


Hylly ei ollut aivan ilmainen, 50 euroa yhteensä, mutta mielestäni silti kohtuullinen kukkarolle, koska hyllykkö on täyspuuta ja miellyttää ehdottomasti enemmän silmää, kuin monet uudet, kalliimmat hyllyt.


Nykyinen keittiömme on hitusen ongelmallinen senkin takia, että siellä täytyy pitää myös pyykinpesukonetta, koska kone ei mahdu kylpyhuoneeseen. Onneksi aikoinaan jo edelliseen Turun-asuntoon piti hankkia erikoiskapea kone, koska tuohon käytävämäiseen tilaan ei kyllä mitenkään menisi tavallisen kokoinen pyykkäri.


Hyllyn viereen seinälle pääsivät mukanani jo 20 vuotta kulkenut oranssi metallinen seinäkello ja viime kesän huippulöytö, muumilaatta 90-luvulta. Ehkäpä seinälle eksyy vielä muutakin, mutta tällä hetkellä kokonaisuus on tällainen.

Tuo radion musta johto ottaa ikävästi silmään joka ikisessä kuvassa. Argh, pitäisi suunnilleen koteloida tuo ruma johto tai keksiä joku muu naamiointikeino.


Tämä viimeinen kuva ei ole laisinkaan tuunattu tai stailattu. Hyllyä vastapäätä on siis tietenkin pesualtaat, taso ja hella. Tuolta taso suurimman osan aikaa näyttää: likaisia astioita, leivänmuruja, sekasortoa. Toki se joskus on vähän siistimpikin, mutta helposti ilman tiskikonetta, keittiöni näyttää juuri tuolta.

Millaisia ajatuksia keittiön hylly ja pulpetti herättävät?

Iloista helmikuuta! Toivotaan, että talvi saataisiin etelään edes tässä kuussa.

tiistai 28. tammikuuta 2020

Kurkistus eteiseen + Kilta-hyllyyn


Uudessa kodissa melkein ensimmäisenä kasattiin pystyyn tuttu Kilta-hylly. Nykyinen keittiö on niin pieni, että ruokapöytä ja astiahyllyt sijoitettiin ns. ruokailutilaan, joka on yhteydessä olohuoneeseen. Kuvia on tulossa jahka sisustusta saadaan vielä pidemmälle!


Muuttotohinoissa bongasin vielä ennen joulua Turun Länsikeskuksen Pelastusarmeijan kirpparilta todella huokeaan hintaan pienen valkoisen Kilta-vuoan (3 euroa). Vuoan tai omelettform, kuten Arabian kuvastossa mainitaan, sisäosa on hieman kärsinyt, mutta ulkopinnassa ei ole yhtään krakeloitumaa tai muuta sanomista.


En voinut jättää astiaa ostamatta, vaikka olin juuri raijannut kirppiskamaa keräykseen ja myyntiin, koska tätä osaa Kiltaa näkee niin todella harvoin. Minulla on vastaava tummana  tuon yksilön löysin aikoinaan Tori.fi:stä.



Aivan joulukuun lopussa katseeni osui vielä paikallisella Facebook-kirppiksellä Helsingissä Kilta-astioihin. Vihreä pullalautanen ja korvallinen kulho maksoivat yhteensä 6 euroa.


Asettelin Killat hyllyyn kaikki värit sekoittaen, koska tällä taktiikalla hyllyyn mahtuu enemmän astioita esiin, mutta jouduin silti jättämään tee- ja kahvikupit suosiolla pois. Myös korvattomat pikkukulhot sijoitin keittiön kaappeihin.

Kiltoja on sen verran runsaasti, että oikeastaan kokoelmasta puuttuu enää muutama osa: isomman kokoinen vastaava uunivuoka/pannu kuin tuo valkoinen ja tumma sekä sirottimia. En ole koskaan nähnyt isompaa pannua livenä.

Seuraavaksi aion katsella Kiltoja tarkalla silmällä ja laittaa myyntiin kuluneimpia osia. Yhtään rikkinäistä astiaa hyllyssä ei enää ole, mutta naarmuisia kylläkin.



Sitten kurkistus eteiseen. Syksyllä hankkimani pieni punoskori ei oikein löytänyt paikkaansa pikkuyksiössäni, mutta nyt se toimii erinomaisena avainkorina eteisessä. Kori löytyi Hyvinkään Kirppis & outletista 1,90 eurolla. Tuo armeijan vanha arkku on seilannut monen kodin ja vintin kautta jälleen esille.



Tiikkikehyksinen peili pääsi paraatipaikalle, kuten myös aikaisemmin ns. kitsch-alttarin yhtenä valona toiminut "lampetti". Yllättävän hyvältä näyttävät nämä vanhat esineet yhdessä uudella tavalla yhdistettynä. Setissä mukana myös haahkanpoikanen ja lähes 15 vuotta sitten ostettu viskoosinen "itämainen" matto.


Toisen peilin kautta pystyy myös bongaamaan rottinkisen naulakon, jolle ei löytynyt paikkaa edellisessä kodissa. Tuo naulakko osui vastaani edelliskesänä. Nyt pikkunaulakko toimittaa sateenvarjo- ja hattutelineen virkaa.

Vielä etsinnässä on vaatekaappi makuuhuoneeseen ja uusi sänkykin pitäisi hankkia. Vaikka vain joitakin juttuja on pitänyt uuteen kotiin hankkia, tuntuu, että muutto todella verottaa myös kukkaroa. Toisaalta ihanaa, että saa ns. luvalla kierrellä kirppiksiä ja selata verkkokirppisten tarjontaa.

Mukavaa tammikuun loppua!