Pari talvijuttua + koruja

Vielä hetki talviasioita ja sitten voikin ehkä kääntää katseen ihan kunnolla kohti kevättä. Tosin ulkona näyttää aikamoisen talviselta uudelleen jopa Helsingissä.

En ole vielä esimerkiksi vaihtanut kukkamultia tai tehnyt mitään kasvihuoltoa, pitäisi varmasti vähän ryhdistäytyä. No, eihän se ole niin päivän päälle.

Löysin noin kuukausi sitten Töölöntorin Vintage-Uffista erittäin vähän käytetyt tai jopa aivan uudet Baldinini-merkin talvikengät. Merkki ei ollut tuttu minulle, mutta kenkä muistutti todella paljon ranskalaista Palladium-merkkiä. Karvavuori ja mokkanahkainen kokonaisuus hieman paksummalla pohjalla, vaikutti hyvältä myös Suomen talveen ja kenkien kunto ja oikea koko sinetöi ostoksen (27 euroa).

Kotona aloin tutkia näitä kenkiä tarkemmin ja huh, useimmat tuon merkin kengät ovat aivan tähtitieteellisen kalliita. Ihan mukavan hintainen ostos siis näistä nahkaisista talvikengistä! Sen verran lämpimät nuo ovat, että odottelen kylmempiä kelejä ja luulen, että kovillakin pakkasilla nämä ovat todella hyvät.

Ohuempi lampaanvillainen sininen pipo löytyi Kaisaniemen Kierrätyskeskuksen myymälästä 2,70 eurolla. Tämä on Stockmannin omaa brändiä, en tosin tiedä onko tätä samaista merkkiä enää edes olemassa. Pipo on hyvä juuri tällaisiin keleihin, ei liian muhku, mutta ilmankaan ei ihan vielä pärjää.

Rintakoruja on löytynyt jälleen tämänkin vuoden puolella. Aika eläinpainotteinen setti tällä kertaa kyllä. Tuohon pääskykoruun liittyy ihana tarina: bongasin korun kanssa-Instaajan tililtä ja lopulta tämä ystävällinen sielu lähetti puukorun postitse minulle. Korulla oli hintaa parisen euroa. Se saattaa olla jonkun itse tekemä, koska taustapuolelle on merkitty kynällä: M. Konster -95 no 2.

Kultamusta karppi (?) tuli puolestaan vastaan myös kierrätyskeskuksessa ja samalla kerralla bongasin myös hopeisen pienillä kivillä koristellun selvästi hieman vanhemman rintarossin. Koru on hopeaa, löysin hopean leimat jo ostohetkellä, eli aikamoisen hyvä setti 1,80 eurolla! Tämä koru oli todella tummunut ja kiillotin korua useampaan kertaan. Taustapuoli oli helpompi saada kiiltämään, mutta ehkäpä pieni tummuus tuossa pinnassa ei haittaa.

Hauska kissakoru löytyi Espoosta Toivon torilta eurolla. Tuo paikka on harvoin auki ja kyse on siis seurakunnan kirppiksestä, missä hinnat ovat yllättävän halvat ja löytöjä saattaa tulla vastaan, jos vain osuu oikeana päivänä paikalle. Espoosta Suomenojan kierrätyskeskuksen myymälästä löytyi puolestaan alle parilla eurolla hauska riikinkukkokoru.

Vielä en ole käyttänyt kaikkia näitä koruja, mutta olen varma, että niille kaikille löytyy käyttöä. Valinnanvaraa on joka tapauksessa hyvä olla. 

Kevättä kohti, oikein hyviä maaliskuun viimeisiä päiviä!  

Kaj Franck: Scandia, osa 2

Kirjoittelin lokakuussa 2020 ekaa kertaa Kaj Franckin Hackmanille (Sorsakoski) suunnittelemista Scandia-aterimista (1952–1989) tänne blogiin. Ruokailuvälineitä oli alkanut vähän kuin salaa ilmestyä kirppiksillä ostoskoriin.

Tilanne on nyt tietysti eskaloitunut: minulla on nykyään ihan kunnollisen kattauksen verran Scandiaa. Ihanaa! Nyt tosin edelleen harmittaa, miksi en aikoinaan näitä hankkinut kirppiksiltä kotiin, vaan panttasin näin pitkään, koska esimerkiksi 10 vuotta sitten vielä näiden hinnat olivat aikamoisen kohtuullisemmat kuin nykyään. 

Omaan käteeni ja suuhun Scandiat tuntuvat hyviltä ja vähän myös nostalgisilta. Lapsuudessani näitä oli satunnaisesti käytössä. Aterimen muoto miellyttää silmää kovasti, se on niin sanotusti taattua Franckia. En edes tiedä, kuinka montaa kokoa ja mallia näitä on tehty, tuntuu että usein tulee vastaan välikokoja, jotka eivät ole vielä laisinkaan tuttuja.

Viimeisin Scandia-löytö tuli vähän kuin tarjottimella: sain blogini meiliin postia ja minulle tarjottiin ylimääräisiä Scandioita kiertoon. Näin vaihtoi 7 aterinta omistajaa, 3 ruokalusikkaa ja 4 haarukkaa. Yhdelle aterimelle tuli hintaa noin 3,50 euroa. Tällä kertaa tutkin omat olemassa olevat aterimet läpi ennen kauppojen hieromista, koska yritän täydentää puuttuvia pareja. Mukavasti näistä kaupoista sain juuri täydennystä kokonaisuuteen.

En aktiivisesti etsimällä etsi näitä lisää, mutta esimerkiksi pikkuhaarukat kiinnostavat, jos niitä ilmestyy sopuhintaan. Pienemmät ruokahaarukat voisivat myös toimia leivoshaarukkana, eli mikä ettei sellaisia myös muutama lisää.   

Millaisia tunteita Scandiat herättävät?

Uusi kukkapöytä

Muistatteko vielä, kun etsin kuumeisesti kukkapöytää Turun-vuosina? Tämä ihanuus löytyikin aikoinaan melkoisen pitkän etsinnän jälkeen tori.fi:sta ja hyvä pöytä kyseessä onkin. Tähän asti olen ollut tyytyväinen yhdellä kukkapöydällä, mutta olohuoneen ikkunalaudalle entistä massiivisempi viherkasvien joukko alkoi kuulemma häiritä ikkunasta uloskatsomista, eli oli aika toimia (ja ei siis niin, että kasvien määrä vähenisi, ehei). 

Silmäni osuivat Instagramissa Four Seasons -liikkeen postaukseen, missä komeili rottingilla päällystetty kukkapöytä pinnijaloilla ja päätin klikata pöydän ostoskoriin. Hinta oli 100 euroa ja halvemmallakin toinen kukkapöytä olisi voinut tähän huusholliin löytyä, mutta pöydän 1950-lukua henkivä ulkomuoto oli niin vastustamaton, että en jäänyt odottamaan jotakin vastaavaa tapausta halvemmalla hinnalla. Edellisestä pöydän etsinnästä opin ainakin sen, että tällaiset yksilöt liikkuvat nopeasti.

Olin lähes varma, että kukkapöytä saadaan istumaan olohuoneeseemme ja tältä kokonaisuus näyttää nyt. Pieniä komplikaatioita tuo uusi pöytä toi tullessaan, mutta uskon, että kokonaisuus tästä vielä hioutuu. Ainakin ikkunalaudalla on enää muutama kasvi: isoposliinikukkaa en tuosta aio muuttaa, mutta kunhan apostolinkukka on avannut kaksi (!) nuppuaan, siirrän kasvin pois tuosta paikaltaan. Viimeinen kukinta meinasi oikeasti tappaa koko kasvin, tällä kerralla aion toimia nopeasti ja leikata kaiken energian vievän kukkavarren nopeasti pois. Lueskelin tuosta perinnekasvista lisätietoa ja jossakin todella luotettavassa lähteessä (tyyliin suomi24, lol) kerrottiin, että kun kasvi on kukkinut, kuolee emokasvi. En uskonut moista höpöhöpöä, mutta taisi jokin totuuden siemen tuossa kuitenkin itää.

Viime kesän kiistakapula, pahkajakkara, on palannut alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa, eli kukkajalaksi. Nyt tuo kohta on ilmavamman oloinen, mutta voi olla, että pahka päätyy vielä pikkupöydäksi/sivupöydäksi. 

Vanhaa kukkapöytää on todella hankala kuvata tällä hetkellä muualta kuin läheltä, koska vastavalo luo kinkkisen kuvausolosuhteen. Ehkä tuosta saa jotakin tolkkua kuitenkin. Tätä ennen pöytä siis majaili vastaavassa kohdassa ikkunan edessä kuin uusi tulokas. Uusi pöytä on pienemmän kokoinen ja ruokapöytää pystyi nyt siirtämään enemmän keskelle ikkunaa. 

Tässä uudessa kukkapöydässä on myös todella kaunis sisälevy: mintunvihreä valkoisilla raidoilla. Suorastaan harmi, että ruukut ja kasvit peittävät tuon yksityiskohdan lähes kokonaan, mutta eipä tuossa ulkokuoressa ole myöskään valittamista. 

Selvästi keväiset auringonsäteet ovat tehneet tehtävänsä, koska kasvihommat ovat alkaneet jälleen kutkuttaa. Tällä kertaa asia manifestoitui huonekalun muodossa, seuraavalla kerralla toivottavasti multienvaihtona.

Kaunista maaliskuun alkua!