tiistai 29. huhtikuuta 2014

Löytöjen löytö

Kevätflunssasta huolimatta kävin viime sunnuntaina visiitillä Paikallisella kirpputorilla Vähäheikkilässä. Ja onneksi kävin. Edellinen kerta ei ollut laisinkaan antoisa, mutta tällä kertaa minulle kävi ihan mieletön munkki! Löysin käyttämättömät Swedish Hasbeensin sandaalit 25 eurolla. Aikamoista. Ostin itselleni viime jouluna lahjaksi (olen muuten yllättävän hyvä lahjomaan itseäni) SH:n aleista nilkkurit ja maksoin alekengistä aikamoisen hinnan. Voin tosin vakuuttaa, että nilkkurit ovat olleet aivan loistavat käytössä ja uskon, että myös nämä löytö-Hasbeensit ovat mitä parhaimmat.




























Samaisesta hyllystä löytyi myös Selected Femmen viskoosinen kauluspaita ja lasitettu kukkaruukku.





Kodin käyttötavaroihin lukeutuvat kaksi mustaa kukkaruukun alustaa ja Marimekon käsipyyhkeet. Lukulistalleni kuuluva Siri Hustvedtin Amerikkalainen elegia -kirja kruunasi mitä parhaimman kirppisretken. Valitettavasti flunssaa tuo retki ei kuitenkaan onnistunut poistamaan!




torstai 24. huhtikuuta 2014

#insideout

Tänään vietetään kansainvälistä Vaatevallankumous-päivää! Lyhyesti kerrottuna Vaatevallankumous kampanjoi läpinäkyvämmän ja oikeudenmukaisemman vaatetuotannon puolesta. Tänään on kulunut tasan vuosi tuhoisasta, yli 1000 ihmishenkeä vaatineesta onnettomuudesta bangladeshilaisessa Rana Plaza -tehtaassa.

Osallistuin Twitterin puolella #Insideout-haasteeseen ja kuvasin neuletakkini väärinpäin ja liitin mukaan kysymyksen siitä, kuka vaatteeni on tehnyt. En odota suoraa vastausta kysymykseeni, mutta toivon että tempaus laittaa ajatukset liikkeelle.



Tämän kampanjan myötä on korostunut ainakin se, että kuluttajana minun pitäisi hanakammin pyytää tietoa ostamistani tuotteista. Tällä hetkellä vietän Kierrätyskeiju-vuotta ja uusien vaatteiden ostaminen ei ole ajankohtaista, mutta jatkossa keskityn vielä enemmän tuotteiden alkuperään. On toden totta perin kummallista, jos (uusi) T-paita maksaa 4,99 euroa. Kaikki vaatteen tuotantoprosessissa ei vain voi olla kunnossa tuolla hinnalla.  

Loppuun linkkaan vielä mitä napakamman tekstin tästä aiheesta Laura de Lille -nimisestä blogista.

Vive la revolution!



lauantai 19. huhtikuuta 2014

Ainutkertainen kirppis

Bongasin edellisviikolla Turun Hämeenkadulta yleensä tyhjillään olevasta liiketilasta kyltin, "Kirppis  Loppis 12.13.4.". Muistin asian sunnuntaina ja päätin käydä katsomassa, josko tuo pop up -kirppis olisi auki. Ja olihan se.



Pieni liikehuoneisto ei ollut mitenkään tupaten täynnä. Myynnissä oli oikeastaan kaikenlaista. Kirpparia pitäneet naiset olivat selvästi tehneet kaappien kevätsiivouksen niin kotona kuin mökilläkin. Ostin tuolta ainutkertaiselta kirppikseltä turkkilaisen käsilaukun ja kaksi mustapäistä veistä. Tuo hieman etnohenkinen laukku on itse asiaa tämän vuoden ensimmäinen laukkuostokseni. Se mätsää myös erittäin hyvin kotona oleviin turkkilaisiin mattoihimme, onhan tuo kudelmaosa samaa Kilim-tyyliä kuin isompi mattommekin.  Laukun sisällä oleva lappu kertoo myös samaa.




Helsingissä kävin puolestani Lauttasaaren Emmauksella. Olin helsinkiläisen ystäväni seurassa ja hän on vähintään yhtä kova kirppishullu kuin minä. Hänen kanssaan on aina ilo olla samassa paikassa, koska voimme toteuttaa kirppismaniaamme erittäin hyvin yhdessä. Lauttasaaressa olin aikasemmin käynyt yhdellä kirpparilla, mutta tuo Emmaus oli aivan uusi tuttavuus. Kirppis ei tuottanut pettymystä, vaan löysin sieltä henkäyksen kevyen silkkipuuvillamekon ja söpön lautasen.



lauantai 12. huhtikuuta 2014

Mekko, hame, mekko jne.

Luin aikoinaan jostakin blogista suosituksen helsinkiläisestä Kaivarin kanuuna -kirpputorista. Tarpeeksi monta kehua luettuani ja kuultuani päätin käydä itse testaamassa tuon paikan. Ekasta vierailukerrasta taitaa nyt olla parisen vuotta. Kaivarin kanuunassa on kohtuullinen määrä myyntipöytiä, ehdottomasti kalliimmat hinnat kuin ns. peruskirpputoreilla, mutta melkein poikkeuksetta Kanuunasta löytyy myös tavallista parempaa kamaa. Viimeisin Kanuuna-löytöni ei ole mikään design-helmi tai vintage-harvinaisuus, vaan tavallinen perusmekko, joka on alunperin Monkista.


Toinen ketjuliikehame löytyi tutulta Ihana-kirppikseltä. Tämä hieman minnihiirimäinen hame on alkujaan H&M:ltä. Suurin osa päällikankaasta on villaa, mikä on tietysti materiaalinatsille aina plussaa. Ihana-kirpparilla oli tällä kertaa todella paljon kivaa tavaraa, eräässä rekissä oli myös esim. Escadan ja Chistian Croix'n vaatteita sekä yksi todella hieno, mutta valitettavasti liian suuri punainen paljettikirjailtu vintage-jakku. Myös oranssihtava River Islandin viskoosipaita tarttui Ihana-kirppikseltä mukaani.







Kolmas mekko löytyi Ideakirppikseltä, missä käyn nykyään todella harvoin. Olen edellisen kerran käynyt tuolla viime vuoden puolella ja tuntuu, että paikassa pyöri edelleen samoja kamoja. Itse asiassa etsin vaaleaa kukkaruukkua, mutta käteen jäi musta takkimekko (Soilituote*,  Lahti). Kyseessä on melko tyypillinen kirpputoritarina: jos kipputorille menee etsimään jotain erityistä, harvemmin sieltä löytyy juuri sitä mitä haluaa. Tämä on mielestäni myös kirppistelyn suola, koska koskaan ei voi tietää, löytyykö jotain todellista helmeä vai ei. Jännitysmomentti sisältyy jokaiseen kirppiskäyntiin ja ehkä juuri ennalta-arvaamattomuus on se, mikä kirpputoreilla ramppaamisessa on niin kivaa. Nykyään ketjuliikkeet myös tuntuvat tajuttoman tylsiltä paikoilta. Niistä kun uuden tavaran tai vaatteen saa melkein liian helpolla (toki uusien ketjuvaatteiden välttämiseen on minulla muitakin syitä, ei pelkästään ostamisen helppous).



Niin, se mekko. Lyhennän todennäköisesti tuon helmaa hieman.

*Soilituote toimii edelleen Lahdessa. Aivan loistavaa! Hieman erilainen kohtalo tällä vaatetusalan yrityksellä kuin monilla muilla jo kuopatuilla suomimerkeillä.



PS. Onnea on myös äiti, jonka varastosta löytyi Arabian klassikko-kukkaruukku. Aina helmiä ei siis tarvitse metsästää kirpputoreilta.