Syksyisiä otoksia Älä osta mitään -päivänä

Vielä voi postata syksyisiä kuvia, eikö vain! Ainakaan Helsingin kantakaupungissa ei ole päästy kokemaan ensilunta, eli katseet voi fokusoida hetkeksi vielä syksyisiin hetkiin kotona ennen joulujuttuja.

Kuvissa ei ole yhtään uutta kirppislöytöä esiteltynä, koska tänään vietetään Älä osta mitään -päivää. Tämä Luonto-liiton turhaa kuluttamista kritisoiva päivä on aivan tietoisesti Black Fridayn kanssa yhtä aikaa.

Olen edellisinä vuosina purnannut mustasta perjantaista ja tuntuu, että kulutushulinat jatkuvat tänäkin vuonna vähintään samalla volyymillä kuin ennenkin. Tai jopa enemmän. Nyt toki kulutushypeä puffataan jo black week:inä, pian varmasti black month on jo arkea. Tiedän, että mikään ei ole mustavalkoista, mutta vähintään selvää pitäisi aika monelle olla, että tällaista kuluttamista ja luonnonvarojen ylikulutusta ympäristömme ei kestä. Moni aletuote tai uusi tuote ei myöskään kestä tarkempaa tarkastelua vastuullisuuden valossa. Hesarissa oli hyvä teksti tällä viikolla juuri vastuullisuudesta ja kuluttamisesta. Minulle myös hyvänä muistutuksena toimii Eetti-järjestön vastuullisuusasiantuntija Maija Lumpeen lausahdus: ”Kaikkein ekologisin paita on lempivaatteesi eli se, joka on vaatekaapissasi jo valmiina.” Tämän, kun vielä muistaisi seuraavalla kerralla kirppiksellä!

Koska blogini keskittyy ennen kaikkea kiertotalouden ja kierrättämisen ilosanomaan, nautitaan hetki olohuoneemme kierrätyssisustuksesta. Sohva on uusi, mutta toivottavasti hyvin pitkäikäinen. Lähes kaikki kuvissa näkyvä, on hankittu kierrätettynä. Sama meininki jatkuu edelleen. 

Kaunista marraskuun viimeistä viikonloppua!

Lämmikettä ja koristetta

Välillä kirpparilla tulee vastaan juttuja, joiden hintalappujen kohdalla pitää hieraista silmiä pari kertaa. Tämän villaviltin kohdalla tapahtui juuri näin. Kolme euroa täysvillaisesta viltistä! Jos sama asia olisi löytynyt huivikorista, olisi hinta ollut varmasti paljon massiivisempi.

En tiedä, olenko koskaan hankkinut mitään kreikkalaista (paitsi syötävää). Tämä villaviltti on tyylikkäästi made in Greece. Alkujaan ajattelin, että tämä lähtisi mökille, mutta tuo vihreäsävyinen tekstiili näyttää niin kivalta sängyn päällä makuuhuoneessa, että peitto jää ainakin toistaiseksi kotikäyttöön.

Viltti on ns. peruskokoista vähän pienempi, mutta toimii ainakin tällaiselle anti-hongankolistajalle myös torkkupeittona. Ihana löytää laadukkaasta materiaalista valmistettu käytännöllinen asia käytettynä. Tämä löytyi Kaisaniemen kierrätyskeskuksen myymälästä.

Toinen postaamatta jäänyt hieman random juttu on ei nii perinteisen värinen kirsikkakoru. Eikö olekin herkullinen tapaus? Koru tuli vastaan jo alkusyksystä Taivassalon Armidasta. Tämän liikkeen ohi on ajettu monta kertaa, enkä ole edes tajunnut tämän olevan second hand- ja vintage-liike. Ihana tuttavuus! Kannattaa poiketa tuolla, jos satutte olemaan kulmilla.

Kirsikkakoru maksoi 7 euroa ja on koristanut jo useamman kerran eri vaatteiden pieliä. Tämä herättää usein myös ihastusta ja kysymyksiä korun alkuperästä. En osaa korun ikää arvioida, enkä oikein muutakaan. Näyttääkö koru tutulta? 

Apua, marraskuu on jo yli puolivälin! Pitäisikö jotenkin orientoitua jo jouluun..?

Kilta-astiat vuonna 2021

Kilta-astioita on tullut vastaan kirppareilla tänäkin vuonna! Valkoista Kiltaa on löytynyt ehkä tavallista enemmän. Paljon neliövateja ja vähän muutakin – 17 uutta astiaa kokoelmaan. 

Oikeastaan erikseen oikein etsimällä etsin valkoista Kiltaa ja muu on bonusta. Kokonaisuudesta minulta puuttuu edelleen isompi omelettipannu ja valkoiset teekupit. Astiat ovat minulla yhä ihan arkikäytössä, toki muitakin astioita tulee käytettyä, mutta Kilta on se ykköskeräilykohde. Ja löytyy kokonaisuudesta myös sellaisia yksilöitä, mitä en joko raaski käyttää tai sitten käytettävyys on hieman hankalaa, kuten sirottimet, joiden pohjatulpat uupuvat edelleen.

Tällä hetkellä en osaa sanoa, kuinka monta Kiltaa tästä taloudesta löytyy, täytyy ehkä tehdä jonkinlainen laskusuoritus jossakin kohtaa taas. Hyllyn lisäksi keittiön kaapeista löytyy Kiltaa: tee- ja kahvikupit sekä kulhot ovat tilan puutteen takia keittiössä.

Killan määrittely ei ole aivan yksinkertaista ja itse seuraan Arabian talousposliini ja fajanssi -luetteloa vuosien 1959–1960 vaihteesta. Alkuaan Kaj Franck suunnitteli Killan, eli BA-astiasarjan vuosina 1948 ja 1951–1952. Sarjaan kuuluivat alkuun kahdeksan esinettä: 0,2 dl:n kuppi, sokeriastia ja kermakko (näihin kolmeen sopii sama kansi), lautaset (halkaisijaltaan 15 ja 23,5 cm), paistivati (22 x 32 cm) ja vati ("neliövati", 14 x 14 cm). Tämän jälkeen astiastoon on lisätty yksittäisiä osia, osa on ollut osa kokonaisuutta pidempään, osa lyhyemmän aikaa. Myös Ulla Procopén suunnittelemia astioita lasketaan usein myös osaksi Kiltaa (mm. samat lasitteet). Killan tuotanto lopetettiin vuonna 1974. 

Millaisia ajatuksia Kilta herättää? Jostakin luin muistaakseni, että Kilta on ollut Arabian eniten ostettu astiasto aikoinaan. Ei siis laisinkaan ihme, että näitä astioita löytyy edelleen suht usein kirppiksiltä.