sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Vuoden viimeiset kirppislöydöt

Mainitsin pari postausta sitten, että olin pitkästä aikaa kirppiskierroksella Turussa. Kävin ystäväni kanssa Mimmin kirppiksellä, Manhattanilla ja Hassisella. Ehdimme välissä käväistä myös leipomo Mannassa syömässä ihania herkkuja ja juomassa teetä. Olen instagramissa Mannaa hehkuttanut, mutta täytyy 'mainostaa' myös täällä blogissa tuota leipomoa. Mannan leivät on leivottu juureen ja monet jauhot tulevat pientiloilta. Makeat tartaletit ovat ihan oma lukunsa. Ne ovat ihan oikeasti Suomen parhaita leivoksia!

Mimmin kirppiksen löydöt esittelin jo, mutta loput ostokset tulevat tässä.

Manhattanilta löysin lopulta ihan yllättävän monta kivaa juttua. Tein lopussa jopa ostoskorin karsintaa, eli yritin olla vähemmän holtiton.

Keltaisia Kilta-lautasia, tietysti. Nämä leipälautasen kokoiset astiat olivat 2,60 euroa kipale. Lautaset ovat tosi mukavassa kunnossa: ei naarmuja, ei krakeloitumaa. Kilta-keräilijä kiittää.


Asia tai esine, mitä minun on selvästi edelleen vaikea välttää, on peltipurkit. Tämä matala pienehkö purkki oli vain niin vastustamaton, että kolmella eurolla se lähti matkaani. Peltipurkkiostosten yhteydessä pitää minulla nykyään olla tiedossa, mitä purnukkaan laitan, jos sellaisen hankin. Tämä purnukka saa seuraavaksi toimia hiuspinnien säilytysrasiana.


Järjetön, tarpeeton esine on puolestaan Brion vanha hylje/merileijonapuulelu. Tälle ostokselle ei ole mitään oikeutusta. Mutta. Tuo otus on vain niin söpö! Parhaat päivänsä nähnyt puulelu maksoi neljä euroa. Hinta ei onneksi ollut ihan mahdoton.


Kierrokselta löytyi vain yksi vaate, mutta se olikin pikkuisen tavallista kalliimpi hankinta: Marimekon raidallinen tunika 17 eurolla. Minulla on tätä samaa mallia oleva tunika, mutta eri värityksellä kaapissani jo. Tuonkin yksilön löysin aikoinaan Manhattanilta.




Hassiselta matkaani lähti vielä railakkaan värikäs kalenteripyyhe vuodelta 1972. Näitä pyyhkeitä näkee välillä kovissa hinnoissa, mutta tämä yksilö oli vain 1,50 euroa. Pyyhkeet tulevat ihan käyttöön, eli en osta näitä ns. keräilymielessä.


Käväisin vielä joulun jälkeen Manhattanilla ja matkaani lähti pussillinen vanhoja lasisia joulukoristeita 6 eurolla. Nämä lasiset koristeet ovat aivan ihania – harmi vain, että minulla on niitä jo tosi paljon. Ehkä kuitenkin nämä 5 yksilöä mahtuvat hyvin kokoelmaani mukaan vielä.



. . . .

Tähän samaan syssyyn vielä kasa postaamattomia vaatelöytöjä syksyn varrelta.



Loimusamettinen itse ommeltu tummansininen mekko. Tämän vuoden pikkujoulut heiluttiin tämä päällä. Mekon löysä malli ja hauska kaula-aukko kruunasivat tämän 3,50 euron kokonaisuuden.


Suomalaisen Arola-merkin röyhelöpaita. Paita matkii raakasilkkiä, vaikka onkin polyesteria. Hieno materiaalihuijaus ainakin omasta mielestäni. Paita löytyi Tampereen Fidasta 4 eurolla.



Paksu villaneuletakki tiheästi kudottusta lampaanvillasta. Tämä COS:in takki löytyi Töölöntorin Kaivarin kanuunasta kympillä. Vaikka kyseessä on ketjuliikevaate, olen tyytyväinen tähän hankintaan. Laatumateriaalia ainakin tämä yksilö.



Kesäinen vintagekukkamekko. Aika harvinaista, että vanhemmat lastenvaatteet mahtuvat päälleni. Tämä mekko oli poikkeus ja ehkä siksi se päätyi myös kotiin asti. Mekko on tekokuitua, mutta mekon ihana malli, kuvio ja väri voittivat. Tämä löytyi Kampin kirppikseltä 9 eurolla.

[ei kuvaa, koska takki on Helsingissä ja mä Turussa]

Silkkiä jäljittelevä löysä syystakki. Takissa ei ole nappeja tai vetoketjua, eli se on automaattisesti aina auki. Vaate on Bershkan alunperin ja se löytyi Relovesta 7,50 eurolla.


Stockmann-silkin musta paita. Tämä todellinen perusvaatteen perikuva löytyi Fidasta 4,85 eurolla. Tällaisia löytöjä toivon jatkossa tulevan vastaan yhä edelleen ja uudelleen!

. . . .

Kirppislöytöjen kera toivottelen mahtavaa uuden vuoden aattoa ja samalla tietysti myös onnekasta ja kaunista vuotta 2019! Palataan kirppislöytöjen pariin taas pian. Luvassa mm. perinteiseen tapaan kirppisvuoden hitit ja hudit.

perjantai 28. joulukuuta 2018

Erään mekon tarina

Ystäväni meni loppuvuodesta naimisiin. Vaatehulluna aloin jo alkuvuodesta miettiä, mitä ylleni marraskuisiin juhliin pukisin. En mitenkään aktiivisesti juhlamekkoa etsinyt, mutta jo maaliskuussa bongasin Töölöntorin Kaivarin kanuunasta mielestäni aivan ihanan ohuesta villasta kudotun saksalaisen vintagemekon.


Sovitin mekkoa kauheassa kiireessä (en saanut mm. vetoketjua yksin kiinni) ja arvioin, että mekko on "melkein sopiva". No, hieman myöhemmin kävi ilmi, että mekko on ainakin kolme kokoa liian suuri. Hintaahan tällä ihanuudella oli vain 20 euroa, mutta loppujen lopuksi mekon hintalappu kohosi ihan kunnolla, kun päätin pienennyttää vaatteen itselleni sopivaksi.


Kuvasin mekon myös ennen pienennystä  lopulta vaatteen kaula-aukko suureni, pituus lyheni, koko mekko kapeni, hihat istutettiin uusiksi. Mekon pienennyksen teki ihanan Boutique Minnen Marjo. Voin suositella tuota ompelimoa ja liikettä aivan ehdottomasti erityisesti, jos vintagevaate kaipaa ammattimaista jälkeä.


Mekko olisi täydellinen, jos se olisi alunperin ollut a-linjainen. Harmittelin mekon mallia erityisesti pienennyksen jälkeen. Olen ehdottomasti enemmän 'kaapumaisten' vaatteiden ystävä ja tämä asu tuntuu makuuni vähän liiankin istuvalta. Olin tyytyväinen mekon muokkaukseen, mutta samalla myös opin, että jos vaate ei ole kaapu, ei sellaiseksi mitä tahansa mekkoa pysty taikomaan.

Minulle mekossa parasta on ehdottomasti sen väri ja nuo paljettikirjailut. Mekkoon kuuluu myös vyö, mutta pienennysoperaation jälkeen en enää kaivannut vyötä (vyön helmikoristeet olivat myös tippuneet toisesta päästä, eli minun olisi pitänyt hieman korjata vyötä, jos olisin sen kokonaisuuteen halunnut mukaan).

Häiden jälkeen huomasin, että olin juhlahumussa onnistunut suttaamaan mekkoon suklaakakkua useampaan kohtaan...Seuraavaksi minun pitäisikin selvittää, millä ilveellä saan (jos saan) nuo tahrat mekosta irti. Jälkeen-kuvissa mekko on siis palvellut hienon juhlapäivän ylläni ja näköjään en edes huomannut, että tärvelin villakankaan suklaalla.

Rentouttavia välipäiviä!

maanantai 24. joulukuuta 2018

Tunnelmallista joulua!





Kaunista ja tunnelmallista joulua kaikille Kirppsirakkauden lukijoille! Nyt on lasipallot ikkunassa, samppanja lasissa ja joulukukat pöydässä! Seuraavaksi hetki ihan rauhassa nauttien joulun kaikesta kauneudesta. <3

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Iloinen jälleennäkeminen

Löysin viime uutena vuotena Berliinistä Werner Stoffin suunnittelemia ihania kynttilänjalkamoduuleita kolme ja yllätyksekseni marraskuussa Wienissä ulkoilmakirppiksellä tuli vastaan yksi palanen lisää. Hintaa Nagel-kynttilänjalalla oli 10 euroa. Ei hassumpaa!



Saavuimme Wienin Naschmarkt-kirppikselle vähän liian myöhään, koska iso osa myyjistä oli jo pakannut kimpsunsa ja kampsunsa. Bongasin kuitenkin salamana erään myyjän pöydästä tämän ihanuuden ja en aikaillut ostoksen kanssa. Tuo Naschmarkt on kokemisen arvoinen, olisi pitänyt vain saapua aikaisemmin paikalle. Wien.info:ssa kuvaillaan paikkaa näin: The flea market at Vienna's Naschmarkt is already an institution. About 400 sellers present their goods here every Saturday from 6:30 a.m. to 2:00 p.m.


Tammikuussa postasin hieman harhaanjohtavasti, että kynttilänjalka olisi tanskalaista alkuperää, mutta ei. Nykyään uustuotannosta vastaa tanskalainen firma, mutta vanhempi tuotanto on ollut käsittääkseni saksalaista ja Stoff itse on saksalainen. 


Pientä päänvaivaa aiheuttaa oikean kokoiset kynttilät näihin ihanuuksiin. Kyseisiin jalkoihin on olemassa aivan oma kynttilänsä, mutta olen ymmärtänyt, että kynttilät ovat tosi tyyriitä. Itse vuolin vähän kuusenkynttilöiksi tarkoitettuja kynttilöitä, mutta kieltämättä vähän pidemmät kynttilät näyttäisivät paremmalta tuossa jalassa. Täytyy varmaan taipua ja tilata oikeita kynttilöitä ensi jouluksi.


Pidetään sormet ristissä, että vastaan tulee vielä lisää näitä moduuleita, koska tätä settiä pystyy kasvattamaan vaikka kuinka. Uutena en ole ajatellut näitä hankkia ja en itse asiassa ole ihan varma, että tehdäänkö jalkaa myös messinginvärisenä vai vain metallinvärisenä.

Kaunista aatonaattoa!

Ps. loppuun vielä pari tunnelmakuvaa ihanasta Wienistä





keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Sekalaisia kirppislöytöjä menneeltä syksyltä

Olen blogihistorian ajan pyrkinyt joka vuosi postaamaan saman vuoden aikana hankitut kirppisroippeet ennen vuoden loppua blogiin. Ihan joka kerta kaikki löydöt eivät ole ehtineet samaan vuoteen, mutta lähes.

Katsotaan, jos tänä vuonna pääsen ns. tavoitteeseen. Jännä, miten itselle asettaa erilaisia sääntöjä ja tavoitteita, vaikka kukaan muu kuin minä ei näistä ajatuksista edes tiedä. Joulukuun loppuun mennessä tulee siis selvästi tiheämmällä postaustahdilla tavaraa  tiedätte nyt, mistä moinen johtuu!


Löysin vähän aikaa sitten lopettaneesta Hyvinkään Säästö-Karit-kirppikseltä pari kaunista rintakorua. Toinen suurikokoisempi koru muistuttaa hieman meripihkaa, mutta se on ihan ehtaa muovia. Kuvittelen korun olevan hieman vanhempaa tuotantoa, mutta täysiä takeita asiasta ei ole.


Toinen samasta paikasta löydetty vintage-henkinen rintakoru taitaa olla melko uusi. Mikäli koru olisi oikeasti vähän vanhempi, olisivat esimerkiksi korun metalliosat erilaiset. Nämä kaksi helyä maksoivat yhteensä 7 euroa.



Olin syyskuun alussa työmatkalla Lontoossa ja ehdin viimeisenä päivänä ennen kentälle lähtöä piipahtamaan paikallisella hyväntekeväisyyskirppiksellä. Sieltä matkaani lähti puuvillainen trikoopaita ihastuttavine hihoineen. Matkoilla minulle on vähän erilainen keräilymentaliteetti: löydöt saavat maksaa enemmän, jos ne miellyttävät. Yleensä matkoilta hankitut asiat ovat myös kestosuosikkeja, eli välillä vähän enemmän törsättyihin juttuihin on myös selvästi tyytyväisempi. Tästä paidasta maksoin noin 25 puntaa.


Mieluinen astia osui silmiini Helsinki Fleamarketissa. Arabian kukkaruukun lautasen kanssa oli tosin yhdistetty jokin aivan toinen kukkaruukku. Ostin mukisematta (ruman) ruukun lautasen kera, koska sain eurolla Richard Lindhin suunnitteleman lautasen samalla. Ihan kiva löytö siis! Näitä SN-mallin ruukkuja näkee mielestäni useammin kirppiksillä kuin settiin kuuluvia aluslautasia.


Kotoa löytyi lautaseen sopiva ruukku. Nyt ruukussa aloittaa eloaan rahapuun pistokkaat. Vanha, ihana rahapuuni alkoi näyttää kuolemanmerkkejä ja sain säästettyä yksilöstä joitakin oksia. Toivotaan, että saan uuden rahapuun näistä pistokkaista. Onkohan rahapuun kuolema jonkinlainen viesti rahankäytöstäni...?



Sininen viskoosipaita löytyi Kirjokaari-kirppikseltä Hyvinkäältä. Tämä paita ei ihan mennyt tämän vuoden vaateostolupauskategoriaan, koska luulen, että paita on Anttilan tms. tuotantoa lähivuosilta. Paidan lyhyempi malli, takana oleva vetoketju ja materiaali toimivat kuitenkin oston puoltajina. Olen tyytyväinen, että päätin tuon paidan ostaa. Se näyttää erityisen kivalta esim. vekkihameen kanssa. Paita maksoi 1,50 euroa.

Tällainen sekalainen setti tällä erää. Seuraavaksi luvassa varmaankin lisää vaatepostauksia, pysykää langoilla!

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Vähän joulua

Tänä syksynä aika on lentänyt aivan erityisen nopeasti! En ymmärrä, miten ihan just pian on joulu, vastahan oli lokakuu. Viime viikonloppuna Turussa havahduin asiaan ja kaivoin ekat joulukoristeet esiin. Seuraava satsi, eli loput joulujutut taitavat asettua paikoilleen vasta ihan aattona tai päivää ennen. Vietän arjen pääkaupunkiseudulla, eli Turussa oleminen tapahtuu vain viikonloppuisin. Tämä kahden kaupungin välillä seilaaminen on vaikuttanut tänne blogiinkin: postaustahti on kärsinyt ainaisen reissaamisen takia. Täytyy toivoa, että jossakin kohtaa olen taas vain yhdessä kaupungissa, niin elämäkin asettuu taas enemmän normaaleihin uomiinsa.



Viime viikonloppuna kiertelin myös Turun kirppiksiä pitkästä aikaa parhaassa seurassa. Pari jouluista löytöä esittäytyvät nyt ja loput kierroksen ostoksista myöhemmin.

Olohuoneen pöydälle tein melkoisen kitschin asetelman punaisista ja kultaisista joulukoristeista. Joulupalloja on reservissä vielä aikamoinen keko, eli lisää jouluisia asetelmia on vielä luvassa. Ja lasiset koristeet asettuvat tuttuun tapaan tänäkin vuonna ikkunaan.


Vaikka kotona on vasta tämä asetelma ja ovessa kranssi, niin antavat nämäkin joulujutut hieman joulun tuntua.


Mimmin kirppikseltä löytyi hitusen hassu lasinalussetti 3,50 eurolla. Tämä pienistä litteistä kivistä ja metallista valmistettu setti saattaa olla tuotu ulkomailta tuliaisena. Kirppiksellä epäilin vielä alusten toimivuutta, mutta onneksi hankintoihin yllyttävä kannustava ystäväni näki alusten hienouden ja ne pääsivät heti kotona tositoimiin.


Toinen hankinta oli pussillinen pienikokoisia joulupalloja ja omenoita + olkienkeleitä eurolla myös Mimmiltä. Nämä minikokoiset koristeet pääsevät huonekuusen oksille. Vielä huonekuusta ei ole edellisvuonna sain sellaisen joululahjaksi, mutta tuo pirulainen kuoli. Täytyy toivoa, jospa tänä vuonna saisin huonekuusen vaikka elämään kauemmin kuin yhden joulun ajan.




Onko muilla koti jo aivan jouluisena vai onko joulu vielä rakenteilla? Tai skippaatteko joulun konsanaan?

maanantai 26. marraskuuta 2018

Villavaatteita ja murinaa

Postauksen otsikko saattaa herättää kysymyksiä. Kyse on siitä, että aion yhdistää ihan tyynesti kolmen laadukkaan villavaatteen esittelyn kulutuskäytös- ja ennen kaikkea Black Friday -purnaukseen. Pientä ristiriitaa on tietysti ruikuttaa ostamisesta ja kulutuksesta ja samalla esitellä kirppisostoksia, mutta annetaan tämä anteeksi blogin kirppislöytöihin keskittyvän luonteen vuoksi.

Minun piti postata tämä teksti tietysti viime viikon perjantaiksi, kun käynnissä oli todelliseksi kulutusjuhlan arkkityypiksi paisunut musta perjantai, mutta päivä vilahti ohi, mutta päätin silti avautua vähän asiasta vielä. Minua jurppi päivässä ehkä eniten se, että lopulta kulutukselle omistettuja päiviä vuodessa on yhtä paljon, kun on päiviäkin. Toinen asia, mikä ärsyttää on se, että tällä hetkellä saman aikaisesti puhutaan entistä enemmän ympäristöömme liittyvistä ongelmista ja siitä, että nykyiset kulutustottumuksemme ovat täysin ylimitoitettuja siihen mitä rakas maapallomme kestää, tuntuu entistä falskimmalta viettää edes Black Fridayta.

Kolmas, mutta vähän vähemmän perusteltu ärsytyksen syy on se, että päivä on kaapattu vailla mitään alkuperäistä kontekstia Suomeen kauppojen ns. yleiseksi alennuspäiväksi. Jenkeissähän päivä on kiitospäivän jälkeinen perjantai. En kyllä tiedä, onko päivä yhtään sen "oikeutetumpi" Yhdysvalloissa kuin muuallakaan, mutta sentään päivällä on jo pitkät perinteet Jenkkien ultrakapitalistisessa yhteiskunnassa.

Emme tarvitse yhtä ainutta kulutusjuhlaperjantaita tai aleperjantaita, vaan pikemminkin päiviä, jolloin pitäisi vielä tarkemmin miettiä ja perustella mitä ostaa, miksi ostaa ja miten.Ymmärrän toki, että kaupan ala työllistää valtavasti ja en tietenkään toivo työpaikkojen menetystä. En kuitenkaan usko, että hitunen lisä kulutuskriittisyyttä tekisi pahaa yhtään kenellekään tai millekään.

Perjantaina vietettiin myös Luontoliiton järjestämää Älä osta mitään -päivää. Kyseistä päivää on vietetty jo kauan ennen kuin musta perjantai -sekoilu edes saapui Suomeen. Älä osta mitään -päivän sivuilla asia kiteytetään näin: "Älä osta mitään -päivää vietetään joka vuosi kiitospäivän jälkeisenä perjantaina. Amerikkalainen kiitospäivä ajoittuu vuosittain marraskuun neljännelle torstaille ja sen jälkeen alkavat suuret alennusmyynnit, ”Black Friday”. Suomeenkin mustan perjantain mainoskampanjat ovat viime vuosina rantautuneet. Älä osta mitään -teemapäivä haastaa meidät kulutushysteriaan antautumisen sijaan pohtimaan kulutuspäätöksiämme ja niiden vaikutusta ympäristöön." 

Aika hyvin erilaisia kulutushyödykkeitä löytyy käytettynä juuri kirppareilta. Kirppikseltä ostettu tavara on jo kerran valmistettua ja kierrätettynä esimerkiksi vaatteiden hankkiminen ei kuormita ympäristöä aivan yhtä lailla kuin täysin uudet hankinnat. Toki olen jo aikaisemmin pohtinut täällä blogissakin, että kirppikseltä ostaminen on yhtä lailla kuluttamista ja se ei automaattisesti tietenkään ole eettistä tai ongelmatonta, varsinkaan, jos fast fashion -vaatteita ostaa sillä verukkeella, että ne voi viedä kirppikselle, kun niitä ei enää halua käyttää.

...


Kirjoittelin tänä syksynä aikaisemmin villavaatteiden ostamisesta kirppikseltä ja olen onnistunut löytämään pari laadukasta villakolttua lisää. Erityisen tyytyväinen olen Tampereen Fidalta löytämääni vanhempaan Stockmanin merinovillaiseen neuletakkiin. Tummansininen takki on karkeampaa villaa ja neulos on ihan priimaa. Villan pinnassa ei ole mitään merkkejä siitä, että takkiin tulisi esim. nukkaa. Villatakki maksoi 4,25 euroa.


Kiva, mutta hieman hintavampi löytö tuli vastaan Helsingin Kalliossa Recci-nimisellä kirpparilla. Pidempi tummansininen villatakki on ensimmäinen ostokseni Recistä, vaikka heidän liikkeissä olen ennenkin vieraillut. Takki on jonkun itse ompelema ja siinä ei ole mitään materiaalilappua. Neule on ihanan lämmin ja pehmeä. Ihmettelen, miksi kukaan on laittanut näin ihanan villatakin kierrätykseen. Takki maksoi 20 euroa.



Kolmas laatuneule on Muji-merkkinen alpakkavillainen poolo-poncho. Tuon ponchon vein töihin vetoisaan työhuoneeseeni. Vaate on helppo pukea muiden vaatteiden päälle ja tuo poolokaulus on todella lämmittävä. Poncho tuli vastaan Töölöntorin Relovessa ja maksoin tuosta 8 euroa.



Tällainen villainen vaatesetti tällä erää. Aiheuttiko viime viikon musta perjantai lukijoissa laisinkaan samanlaista närää kuin minulle vai olenko vain liian herkkähipiäinen?