Villavaatteita ja murinaa

Postauksen otsikko saattaa herättää kysymyksiä. Kyse on siitä, että aion yhdistää ihan tyynesti kolmen laadukkaan villavaatteen esittelyn kulutuskäytös- ja ennen kaikkea Black Friday -purnaukseen. Pientä ristiriitaa on tietysti ruikuttaa ostamisesta ja kulutuksesta ja samalla esitellä kirppisostoksia, mutta annetaan tämä anteeksi blogin kirppislöytöihin keskittyvän luonteen vuoksi.

Minun piti postata tämä teksti tietysti viime viikon perjantaiksi, kun käynnissä oli todelliseksi kulutusjuhlan arkkityypiksi paisunut musta perjantai, mutta päivä vilahti ohi, mutta päätin silti avautua vähän asiasta vielä. Minua jurppi päivässä ehkä eniten se, että lopulta kulutukselle omistettuja päiviä vuodessa on yhtä paljon, kun on päiviäkin. Toinen asia, mikä ärsyttää on se, että tällä hetkellä saman aikaisesti puhutaan entistä enemmän ympäristöömme liittyvistä ongelmista ja siitä, että nykyiset kulutustottumuksemme ovat täysin ylimitoitettuja siihen mitä rakas maapallomme kestää, tuntuu entistä falskimmalta viettää edes Black Fridayta.

Kolmas, mutta vähän vähemmän perusteltu ärsytyksen syy on se, että päivä on kaapattu vailla mitään alkuperäistä kontekstia Suomeen kauppojen ns. yleiseksi alennuspäiväksi. Jenkeissähän päivä on kiitospäivän jälkeinen perjantai. En kyllä tiedä, onko päivä yhtään sen "oikeutetumpi" Yhdysvalloissa kuin muuallakaan, mutta sentään päivällä on jo pitkät perinteet Jenkkien ultrakapitalistisessa yhteiskunnassa.

Emme tarvitse yhtä ainutta kulutusjuhlaperjantaita tai aleperjantaita, vaan pikemminkin päiviä, jolloin pitäisi vielä tarkemmin miettiä ja perustella mitä ostaa, miksi ostaa ja miten.Ymmärrän toki, että kaupan ala työllistää valtavasti ja en tietenkään toivo työpaikkojen menetystä. En kuitenkaan usko, että hitunen lisä kulutuskriittisyyttä tekisi pahaa yhtään kenellekään tai millekään.

Perjantaina vietettiin myös Luontoliiton järjestämää Älä osta mitään -päivää. Kyseistä päivää on vietetty jo kauan ennen kuin musta perjantai -sekoilu edes saapui Suomeen. Älä osta mitään -päivän sivuilla asia kiteytetään näin: "Älä osta mitään -päivää vietetään joka vuosi kiitospäivän jälkeisenä perjantaina. Amerikkalainen kiitospäivä ajoittuu vuosittain marraskuun neljännelle torstaille ja sen jälkeen alkavat suuret alennusmyynnit, ”Black Friday”. Suomeenkin mustan perjantain mainoskampanjat ovat viime vuosina rantautuneet. Älä osta mitään -teemapäivä haastaa meidät kulutushysteriaan antautumisen sijaan pohtimaan kulutuspäätöksiämme ja niiden vaikutusta ympäristöön." 

Aika hyvin erilaisia kulutushyödykkeitä löytyy käytettynä juuri kirppareilta. Kirppikseltä ostettu tavara on jo kerran valmistettua ja kierrätettynä esimerkiksi vaatteiden hankkiminen ei kuormita ympäristöä aivan yhtä lailla kuin täysin uudet hankinnat. Toki olen jo aikaisemmin pohtinut täällä blogissakin, että kirppikseltä ostaminen on yhtä lailla kuluttamista ja se ei automaattisesti tietenkään ole eettistä tai ongelmatonta, varsinkaan, jos fast fashion -vaatteita ostaa sillä verukkeella, että ne voi viedä kirppikselle, kun niitä ei enää halua käyttää.

...

Kirjoittelin tänä syksynä aikaisemmin villavaatteiden ostamisesta kirppikseltä ja olen onnistunut löytämään pari laadukasta villakolttua lisää. Erityisen tyytyväinen olen Tampereen Fidalta löytämääni vanhempaan Stockmanin merinovillaiseen neuletakkiin. Tummansininen takki on karkeampaa villaa ja neulos on ihan priimaa. Villan pinnassa ei ole mitään merkkejä siitä, että takkiin tulisi esim. nukkaa. Villatakki maksoi 4,25 euroa.

Kiva, mutta hieman hintavampi löytö tuli vastaan Helsingin Kalliossa Recci-nimisellä kirpparilla. Pidempi tummansininen villatakki on ensimmäinen ostokseni Recistä, vaikka heidän liikkeissä olen ennenkin vieraillut. Takki on jonkun itse ompelema ja siinä ei ole mitään materiaalilappua. Neule on ihanan lämmin ja pehmeä. Ihmettelen, miksi kukaan on laittanut näin ihanan villatakin kierrätykseen. Takki maksoi 20 euroa.

Kolmas laatuneule on Muji-merkkinen alpakkavillainen poolo-poncho. Tuon ponchon vein töihin vetoisaan työhuoneeseeni. Vaate on helppo pukea muiden vaatteiden päälle ja tuo poolokaulus on todella lämmittävä. Poncho tuli vastaan Töölöntorin Relovessa ja maksoin tuosta 8 euroa.

Tällainen villainen vaatesetti tällä erää. Aiheuttiko viime viikon musta perjantai lukijoissa laisinkaan samanlaista närää kuin minulle vai olenko vain liian herkkähipiäinen?

Hieno astianhakureissu Lahteen

Olen kyttäillyt Facebook-kirppiksiltä, tori.fi:stä ja ihan peruskirppiksiltä Kaj Franckin lokerikkovatia eli Hors d’oeuvre -astiaa, mitä origami-vadiksikin joskus kutsutaan. Ns. vaikeaksi asian tekee se, että astiaa valmistetaan myös uustuotantona ja en tietenkään halua uutta astiaa, vaan vanhan version. Alun perin Kaj Franck suunnitteli astian Arabialle vuonna 1957 ja tuotannossa tuo on ollut valkoisena ja mustana 1958–1962.

Verkkokirppiksillä näkee vaikka millä mitalla uusia vateja myynnissä, mutta kun keran aikaisemmin bongasin tumman version astiasta tori.fi:ssä, niin vati oli tietysti ehditty jo myydä siinä vaiheessa, kun sen perään kyselin.

Kun vihdoin bongasin tori-ilmoituksen valkoisesta vanhasta lokerovadista, en aikaillut. Astia oli tosin Lahdessa. Olin kuitenkin sen verran tosissani ostamisen suhteen, että päätin matkata parisen viikkoa sitten lähijunalla Helsingistä Lahteen astian perässä. Reissusta muodostui ikimuistoinen!

Olin sopinut myyjän kanssa, että haen astian heiltä kotoa ja heti eteisessä minut otettiin lämmöllä vastaan. Pian eteiseen ilmestyi talouden toinen puolisko ja hän avasi keskustelun uteliaana: "Pitää oikein tulla katsomaan, kuka on noin innokasta, että matkaa Helsingistä Lahteen hakemaan tällaista astiaa”. Kerroin etsiväni juuri vanhempaa tuotantoa olevaa vatia ja hehkutin Kaj Franckia. Mainitsin myös Kilta-astiainnostukseni.

Eipä aikaakaan, kun siirryin eteisestä keittiöön tutkimaan pariskunnan keittiön kaappeja, kun he kuulivat minun olevan Kilta-ihminen. Yksi kaappi oli pullollaan Kiltaa! Pariskunta oli saanut 1960-luvulla häälahjaksi juuri Kiltaa.

Minulle myös avoimesti kerrottiin, että he mielellään myisivät Kiltojaan pois. Bongasin melkein heti aivan ylähyllyltä jotain, mitä olen etsinyt jo hyvän tovin! Kaapissa majaili isomman kokoinen kannellinen purkki, mitä yleensä näkee korkeana tai pienemmän kokoisena yksilöinä.

Ah, onnea! Aloin hieroa kauppoja sinisestä kannellisesta purkista ja neliön mallisesta tummasta kulhosta. Lopulta lähdin kotia kohti siis reppu täynnä uusia ihania astioita!

Olin valmis maksamaan sinisestä purkista vähän enemmänkin, koska tiedän purkin olevan suht harvinainen. Olen sen Arabian tuoteluettelosta aikoinaan bongannut ja tiedän, että esim. Jani Käsmällä näitä kookkaampia purkkeja löytyy, mutta kyseisiä astioita ei mitenkään valtavasti liikkeellä taida olla. Kuvista purkin kokoa on vähän vaikea hahmottaa, mutta kunhan saan purkin Turkuun, kuvaan kaikki kolme purkkia yhtä aikaa. Ihan hauskaa, että minulle on nyt kaikki kannelliset purnukat samassa sinisen värissä.

Maksoin purkista ja neliövadista yhteensä 30 euroa. Vähän harmi, että ostohuumassa en huomannut, että tummassa astiassa on hienoinen hiushalkeama, mutta sille ei nyt enää voi mitään. Myönnän, että asia hitusen harmittaa, koska kaapissa oli ihan mukava pino samoja vateja ja olisin voinut olla hieman tarkkaavaisempi, kun haalin astioita käsiini.

Itse lokerovati oli lopulta synttärilahja äidiltäni, eli en köyhtynyt aivan niin paljon, kuin alun perin kuvittelin näiden kauppojen myötä. Nyt sormet oikein syyhyää, että pääsen käyttämään lokerovatia. Astia suorastaan huutaa neljää erilaista tahnaa tai sitten erilaisia pähkinöitä tai antipasteja. Tuo astia on mielestäni aivan mielettömän kaunis. Kerrassaan nerokasta muotoilua.

Lokerikkovadin hakureissu jää varmasti elävästi mieleeni pitkään. Pariskunta oli aivan ihana ja heillä on aivan mieletön kokoelma vanhempia astioita! He myös suhtautuivat minuun ja omaan innostukseeni todella mukavasti. Hieno, ikimuistoinen kohtaaminen siis Lahdessa!

Keräilijä kiittää ja kuittaa. Millaisia ajatuksia uusimmat astiahankinnat herättävät?

Vainoharhaa

Uusi ja rakas olohuoneen pöytä on saanut aikaan pientä vainoharhaisuutta. Eniten kauhistuttaa pöydän pinnan pitäminen kauniina ja siistinä. Minua hirvittää pöydän kannen lakkauksen tärveltyminen, vaikka elämä tuo väistämättä tullessaan käytön jälkiä myös huonekaluihin.

Viime vuonna löytyneet muoviset kristallialustat ovat varsin passelit juomalaseille, mutta lisää alustoja tarvitaan ehdottomasti! Nappasin matkaani neljä korkista tehtyä alustaa Hyvinkään Kirjokaaresta 0,50 eurolla. Eipä olleet ainakaan hinnalla pilattuja nämä alustat. Itse asiassa nuo korkkiset läpyskät taitavat kuulua jonkinlaisiin glögilaseihin, mutta alustat toimivat pöydän suojina ilman alkuperäisiä lasejakin hyvin.

Laitoin kaikki neljä alustaa teekannun alle ja tuokin sommitelma näyttää ihan hauskalta. Toki pannunalusia minulta löytyy muitakin, mutta uusia käyttömuotoja on aina hauska läytää. Teekupille nuo korkkialustat ovat hitusen pieniä, jos siis ihan yhden alustan kupin alle lykää.

Nyt pitäisi vielä löytää lisää kivoja alustoja, että isompikin määrä laseja voi pöydällä oleilla. Ja sitten pitää myös pikku hiljaa valmistautua ensimmäiseen lasinrinkulaan, mikä pöytäpintaan ilmestyy. Kääks!

Millaisella aineella lakkapinnasta saa parhaiten kosteuden tuomat läikät häivytettyä? Alan selvästi valmistautua jo pöydän huoltamiseen...

Rentouttavaa viikonloppua!