perjantai 14. marraskuuta 2014

Mustavalkoista

Marraskuun harmaudessa on hyvä huomata, että suurin osa kirppislöydöistäni on melkein yhtä värittömiä kuin tuo ulkona vallitseva synkkyys. No, musta on yksi lempiväreistäni, eli on aika luonnollista, että osa ostoksista liikkuu tällä skaalalla.

Varsinkin mustia, löysiä vaatteita on melkeinpä mahdoton saada  kuvattua minä hyvänsä vuodenaikana, mutta tämän hetkinen valotilanne tekee asian melkein mahdottomaksi.


Tämä putousmainen trikootakki löytyi loistoreissulta Mynämäelle. Vaate on oikeasti sysimusta, mutta kuvassa olen vaalentanut sitä, jotta vaatteen muoto tulisi jotenkin esiin. Takin niskalapussa lukee Express, ihan tuntematon vaatemerkki minulle (googlettelun tuloksella sanoisin, että kyseessä on yhdysvaltalainen ketjuliike). 

Kilta-munakuppi oli iloinen yllätys viime viikkoiselta Pelastusarmeijan käynniltä. Näitä munakuppeja minulle on vasta kaksi, eli olin erittäin tyytyväinen törmätessäni tähän yksilöön. Ja se on vielä valkoinen! Muumipussukan ostin puolestani uudelta harrastuskentältäni, eli Facebook-kirppisten ihmeellisestä maailmasta. Pussi on itse asiassa käyttämätön. Vielä en ole päättänyt annanko sen lahjaksi. Todennäköisesti lahjon itseäni tällä kertaa...

Perusvaatteita, perusvaatteita. Tällaisia tuntuu turhalta edes esitellä täällä, mutta ehkä tässä on ideana se, että haluan kertoa käytettyjen vaatteiden ilosanomaa. Tämä Kierrätyskeijuvuosi on opettanut vähintään sen, että oikeastaan kaiken tarvittavan löytää kyllä kirpputoreilta, jos vain niin haluaa. Vasemmalla Dr Denim Jeansmakersin paksut farkut Kaivarin kanuunasta ja oikealla Nanson trikoopaita Kauppapaikka eilisestä. 

Nämä suomalaiset Solena-korkokengät löysin myös Pelastusarmeijalta. Solena oli Aaltosen kenkätehtaan naisten kenkämerkki. Tämä Eemil Aaltosen perustama perinteinen kenkätehdas toimi aina 1980-luvun puoliväliin. 

Toisen kengän kärjessä on pieni nirhauma, mutta lankkaamalla kengät, saa pienen vekin varmasti piiloon. Kysyin totta kai kirppiksen kassalla, josko saisin kengistä alennusta virheen takia. Ja sainkin. Hinnaksi nahkaisille laatukorkkareille jäi kaksi euroa. Ei hassumpaa. 


Viimeisenä puhdas koriste-esine. Jonkinlaisessa painokäytössä olleet kirjaimet löytyivät Hampurista. Harmi, että en ostanut myös h-kirjainta, koska sitten olisin saanut muodostettua kirjaimista lempijuomani ranskaksi. No, kyllä nämäkin käyvät.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Laitila, Mynämäki

Iloinen kirppisretkue lähti eräänä lokakuisena lauantaina kohti Laitilaa. Ideana oli, että ajomatkalla Turusta Laitilaan pysähtyisimme fiiliksen mukaan muillakin kirpputoreilla ennen määränpäätä, mutta toisin kuitenkin kävi. Nousiaisissa kävimme kääntymässä kirkolla asti, mutta emme bonganneet yhtään kirpputoria.

Laitilassa kävimme ensin tutuksi tulleella Laitilan kirppiksellä. Paikka on kovin symppis ja yläkerran vaatepuoli vaikutti uudistuneelta. Aika kovia hintoja erityisesti astioissa tuntui kuitenkin olevan. Matkaan jäi tällä kertaa kaksi korua ja kiiltokuvaa sekä englantilainen peltitarjotin. Minulla on samaa sarjaa peltipurkki, eli olin innoissani kun löysin tarjottimen harvinaisen huokeaan hintaan.

Emalikorussa on ruma nahkanauha. Täytyy toivoa, että löydän sopivan kokoisen ketjun, niin voin vaihtaa narun pois ja laittaa tilalle jotain muuta materiaalia olevan ketjun. Toinen, hopeanvärinen riipus, vaikuttaisi olevan ehtaa ysäriä. Siniset "kivet" ja korun muotokieli tuovat vahvasti 90-luku-muistoja.

 Tarjottimen pohja on hyvin naarmuuntunut, mutta kuvapuolella naarmut eivät onneksi näy.




Pian pitäisi askarrella jotain kiiltokuvakokoelmastani. Se alkaa olla jo aika komea.

Seuraava kohteemme oli elokuussa avattu Kirppis Wendi ja Wiljami. Paikka oli uusi meille kaikille. Wendi ja Wiljami oli siisti ja helposti kierrettävä, mutta en löytänyt mitään sykähdyttävää. Hyllyissä oli paljon lasten vaatteita ja suht uutta kamaa. Ainoa mieleen jäänyt tavara oli Sarpanevan Saturnus-pata, minkä olisi saanut ihan todella naurettavan halpaan hintaan (15 euroa), mutta päätin että en ota huonokuntoista ja käyttökelvotonta pataa vain koristeeksi kotiini.  

Laitilan jälkeen käänsimme auton nokan kohti Mynämäkeä. Emme tienneet etukäteen yhtään paikkaa Mynämäellä, eli olimme iloisesti yllättyneitä, kun löysimme Kauppapaikka Eilisen aivan Mynämäen keskustasta hienosta vanhemmasta pihapiiristä. 

Ilo oli ylinnä, kun yksi meistä hoksasi erään myyntiloosin olevan todellinen aarre! Saimme myös kuulla että henkilö, joka loosin oli täyttänyt laatutavaroillaan, oli tuonut kamansa myyntiin samana aamuna. Pääsimme todellakin kuorimaan kermat päältä! 

Tuosta loosista jäi matkaani Nanson trikoopaita, laskeutuva trikootakki (ei kuvia) ja Arabian priimakuntoinen maitokannu. Maitokannua epäilin hetken, mutta tulin siihen tulokseen että 20 euroa virheettömästä Raija Uosikkisen suunnittelemasta kannusta (1964–1971), ei ollut laisinkaan paha hinta. Kannu on päässyt myös hyötykäyttöön. Se on vesikannuna olohuoneessa. 

Tuntui, että suurin osa vaatteista oli todella vähän käytettyjä ja iso osa merkkivaatteita, kuten Filippa K, Marco Polo, Polarn o Pyret jne. Tyhjensimme loosia kiitettävästi ja ihmettelimme jälkeenkin päin hyvää tuuriamme.





Samaiselta kirppikseltä löysin myös keltaisen Kilta-kulhon. Minulla on tätä mallia vain valkoisena, vihreänä ja ruskean mustana. 

Aivan ihana yksityiskohta Eilisen kauppapaikassa oli kirppiskissa Vappu, joka nukkui tyynen rauhallisesti yhden hyllyn päällä. Harmi, että en ottanut todella komeasta maatiaiskissasta kuvaa! Mainitsemisen arvoista paikassa oli myös erittäin mukava ja ystävällinen omistaja. Myös hyväkuntoiset vanhemmat viherkasvit ja kukat sekä vanhan puutalon lumo, oli poikkeuksellista! Harmi, että en siinä tohinassa tajunnut ottaa kuvia paikasta. Ensi keralla sitten.