keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Kirppissaalis



Tein vähän aikaa sitten oikein onnistuneen kirppisvisiitin Kirppis-Center Manhattanille. Myyntipöytien määrä oli tainnut lisääntyä sitten viime kerran ja en edes ehtinyt kiertää kaikkia pöytiä ennen sulkemista. Täytyy varata seuraavalla kerralla entistä enemmän aikaa koko rundin tekemiseen!


Ehkä paras löytö tällä kertaa oli Ril's-merkin nahkanilkkurit vitosella. Aluksi olin hieman epäileväinen, onko kengät aivan mahtavat vai vain kornit. Onneksi päädyin positiivisiin fiiliksiin, koska onhan nuo metallisomisteet vain sikahienot! Nämä jalassa tulee hullu leopardi nainen -olo, mutta ei haittaa!


Kenkiä ei ole oman arvioni mukaan käytetty juuri ollenkaan, eli tein mielestäni oikein onnistuneen ostoksen.


Kaksi leipälautasen kokoista Kilta-lautasta oli myös mieluinen bongaus. Toistan varmasti itseäni, mutta näitä valkoisia Kiltoja näkee harvoin ja tämän kokoisia lautasia minulla taisi olla vain yksi ennestään. Lautaset eivät olleet aivan halvat, 5 euroa kipale.


Kazuo Ishiguron Ole luonani aina -kirja lähti matkaani siksi, että ystäväni oli sitä suositellut ja muistin kerrankin kirjan nimen oikealla hetkellä. Pokkarin hinta (3 euroa), ei ollut aivan kohdillaan, mutta lukuhalu kiilasi hintatietoisuuden edelle. Kirja on vielä lukematta, mutta seuraavana lukulistalla.

Todellinen vaatemuistuma 90-luvulta on puolestaan löytämäni kukallinen viskoosimekko. Ihastuin mekon kuosiin,  malli ei ole ehkä kaikkein paras mahdollinen. Olen pitänyt mekkoa kerran ja se näyttää paremmalta, jos suht pitkät hihat kääräisee ylös. Mekko ei ollut hinnalla pilattu, köyhdyin ostoksesta euron.



Tällaisen setti tällä kertaa. Siivouspäiväkin vilahti  olin itse myymässä, mutta yhden pienen ostoksenkin tein. Joitakin kirppishankintoja on rästissä, eli kirppispostauksia on taas hitaaseen tahtiin tulossa. Hyvää alkavaa kesäkuuta!

torstai 18. toukokuuta 2017

Klassikko-mekkoja

Sydämessäni on suuri paikka suomalaiselle suunnittelulle ja muotoilulle. Tämä ei varmaankaan tule kenellekään yllätyksenä, sen verran paljon olen hehkuttanut esimerkiksi Kaj Franckin astioita tai Vuokko Nurmesniemen vaatteita. Marimekko ja Vuokko ovat niitä suurimpia suosikkeja. Liian usein pukeudun tummasävyisesti, mutta välillä päälle pääsee myös väriä.


Löysin jokin aika sitten klassikkovaatteen kaappiini. Tätä yksilöä olen metsästänyt jo vuosia ja nyt tärppäsi. Kyseessä on Marimekon Iloinen takki. Mekon kuosina on Vuokko Nurmesniemen ihana Nadja. Marimekon sivuilla kerrotaan näin: Vasta naimisiin mennyt Vuokko Eskolin-Nurmesniemi ajatteli, että sellainen mekko olisi mukava, jonka taskuihin voisi kätkeä talteen omalta rakkaalta saatuja pikku lahjoja ja viestejä. Iloinen takkihan siitä syntyi, vuonna 1960. Pian kaikki halusivat samanlaisen taskullisen takkimekon niin äidit, tyttäret ja tyttärentyttäretkin. 



Oma mekkoni on lastenmallia koossa 160 cm. Melkein samanlainen aikuisten vaate on nimeltään Kihlatasku. Löysin oman Iloisen takkini Kampin kirpputorilta. Aivan halvalla vaate ei irronnut, 35 eurolla. Toisaalta sama vaate maksaa uutena melkein tuplat ja jos oikein katsoin, Marimekko ei enää tee mekkoa koossa 160 cm. Kihlatasku on puolestaan yli satasen. Ero Iloisen mekon ja Kihlataskun välillä ovat ainakin muotolaskokset, kaula-aukon koko ja taskujen määrä. Vanhempia Iloisia mekkoja on valmistettu myös ruskeansävyisenä.


Tämä vaate herättää monissa paljon muistoja. Sekä positiivisia että negatiivisia. Minulle mekko edustaa kuviksen ope -lookia par excellence, mutta eihän se mitään! Pitihän minusta aikoinaan tulla kuviksen ope (vai pitikö?). Hirveän kauas en liikkunut tuosta ammatinvalinnasta, mutta tätä mekkoa en ehkä ihan jokaiseen taidehäppeninkiin päälleni laita, sen verran ikoninen kaapu kyseessä on. Ei varmaan tarvitse silti edes mainita, että rakastan tätä vaatetta!


Toinen ihanuus löytyi Relovesta ainoastaan seitsemällä eurolla! Kyseessä on villainen Vuokon mekko. Mekko näyttää kuvissa jotenkin ihan kamalalta ja roikkuvalta, mutta kyseessä on todella kaunis pussihihainen yksilö. Hihat voi pitää ns. pitkinä tai sitten hieman ylös vedettynä. Mekon malli on a-linjainen, mitä kuvasta on vähän vaikea ehkä hahmottaa.

Vaate ei ole ihan priimassa kunnossa ja vaihdon siihen mm. kuminauhat hihansuihin vanhojen haurastuneiden tilalle. Mekossa on myös pari pientä reikää, mutta en lähtenyt niitä korjailemaan, sen verran huomaamattomia ne mielestäni ovat.


En tiedä tästä pinkistä mekosta mitään. Uskon sen olevan 1970-luvulta tai 1980-luvun alusta. Tunnistaako kukaan Vuokko-lapun perusteella mekon ikää tai muuten?

Tätä mekkoa olen pitänyt pariin otteeseen ja se on osoittautunut käytössä todella hyväksi!

lauantai 13. toukokuuta 2017

Kaikenlaista

Nyt on luvassa rästissä olevat kirppisostokset -postaus. Yksi iloisimmista materiaalisista kohtaamisista tapahtui ensivisiitilläni itsepalvelukirpputori Hietsumarketissa. Löysin sinisen Kilta-kupin ja -lautasen (yhteensä 5,50 euroa). Tämä kuppi on isompaa kokoa, eli teekuppi. Näitä minulla on enemmän ja monessa värissä, toisin kuin kahvikuppeja löytyy vain valkoisena. Kuppi ja lautanen lymyilivät eri pöydissä. Kävi siis tuuri, että pari löytyi samalla kerralla. 

En useinkaan osta vain kuppia tai lautasta, koska pelkään, että kuppi tai tassi jää parittomaksi. Ehkä ei pitäisi sentään pelätä, varsinkaan, kun Kilta ei ole mikään harvinainen astiasto. Tuntuu vain siltä, että esimerkiksi tällaista sinistä kuppiparia olen etsinyt jo vaikka kuinka kauan. Nyt minulla on niitä kaksi kasassa. Uusimmassa Kilta-hankinnassa on myös hauska esimerkki näiden astioiden leimoista. Kupin pohjassa komeilee selvä Arabian vuosien 19641972 tehtaanmerkki ja lautasessa on jäljellä pieni muistuma leimasta. Näistä leima-asioista olen kirjoittanut aikaisemminkin, mutta leiman puuttuminen johtuu useimmiten siitä, että se on laitettu lasitteen päälle ja käytössä leima on vain kulunut. 

Toinen astiauutuus on seikkailusarjaan kuuluva Muutto-muumimuki. Iittalan sivuilla mukista sanotaan näin:  Astioiden takaa löytyy Muumipeikko ja pyrstötähti -tarina, jossa Muumipeikko ja Niiskuneiti päättävät lähteä selvittämään miksi kaikki pakenevat Muumilaaksosta. Selviää, että taivaalla leijuu päivä päivältä kasvava pyrstötähti, joka iskee maahan aivan pian. Jopa muumiperhe päättää paeta ja ottaa tietysti tärkeimmät tavarat, eli kakun ja vähän muuta, mukaansa. Luonnonvoimat yhdessä kuitenkin korjaavat tilanteen ja pyrstötähden isku maahan väistyy.


Sellaista mietin, että miksi tämä muki maksaa uutena huomattavasti enemmän kuin ns. tavalliset mukit? No, itse bongasin yksilöni kohtuulliseen yhdeksän euron hintaan Kampin kirpputorilta. Suosikkikohtani mukissa on alareunassa vipeltävät pikkuotukset. Niiskuneidin ja varsinkaan Pikku Myyn olomuodosta en niinkään perusta, mutta muuten mukissa on mukavia yksityiskohtia.


Pari ihanaa korua on eksynyt korukokoelmaani myös. Nämä nappasin ystäväni ehtymättömästä koruvarastosta, kun olimme yhdessä myymässä Earth hour -kirppiksellä. Sain korut kahdella eurolla. Varsinkin tuo lintu on suurikokoinen ja näyttävä ja puolestaan söpö kimalainen on sopivan pieni.


Astioiden, korujen ja kenkien lisäksi laukut ovat yksi heikkouteni. En siis voinut vastustaa ruskean nahkalaukun kutsua Iso-Roban Fidalla. En ole katunut ostosta hetkeäkään. Laukku on juuri oikean kokoinen (mahtuu muistiinpanovälineet, vesipullo jne.) ja tätä 80-lukulaista (?) kaunokaista ei oltu hinnalla pilattu, 5,90 euroa. Minulla on ennenkin ollut yksi italialainen Polo Bag Ravasi -merkkinen laukku. Mietin, että onkohan tämän merkin tyyli perustunut ranskalaisen Longchampin "ihailuun". Ainakin merkin logossa on paljon samaa.



Loppuun vielä kaksi talvista vaatehankintaa. Tänä vuonnahan talvi on kestänyt ennätyspitkään, eli on ollut ihan villapaidoille käyttöä viime päiviin asti. Todella hyvä ja laadukas Arolan musta villaneule löytyi Riimi-kirppikseltä kolmella eurolla. Paidan juju on mielestäni kauluksessa. Vaatteen malli on hieman lepakkomainen, eli paita kapenee vyötäröä kohti. Neule oli hieman likaisen oloinen, mutta villapesu auttoi ja nyt paita tuntuu kuin uudelta.



Toinen villapaita on pikemminkin mekko tai tunika minulle. Tämä petroolinsininen suurikokoinen villis on jonkun itse neuloma. Tätä en ole vielä käyttänyt, mutta toivotaan, että ensi talvena olisi tarvetta tällaiselle isolle ja pehmeälle paidalla. Villapaita irtosi 2,50 eurolla ja löytyi myös Riimi-kirppikseltä.




Tällainen sekalainen seurakunta tavaraa on siis löytänyt tiensä kotiini. Löytyykö löydöistä suosikkeja? Mukavaa viikonloppua!

perjantai 5. toukokuuta 2017

Tuliaiset

Vietin huhtikuun alkupuolella riemukkaan pidennetyn viikonlopun ystävieni luona Saksassa. Visiittiin sisältyi myös pari kirppistä Wilhelmshavenissa. Olipa hauska kierrellä kirpputoreja pitkästä aikaa kunnolla myös ulkomailla.


Ekasta paikasta (ehkä Schlicktown & me(e)hr UG) löytyikin useampi kiva juttu: kaksi riipusta ja maljakko. Näistä pulitin yhteensä 20 euroa. Ulkomailla oma (kirppis)hintakattoni on korkeammalla kuin Suomessa. Pidän myös siitä, että ulkomailta hankitut kirppiskamat muistuttavat vuosienkin jälkeen reissusta.


Hopeanväriset riipukset ovat mielestäni upeat. Kirppiksen myyjäkin huomasi, että olen kallellaan selvästi 70-lukulaisiin koruihin. Nämä helyt eivät ole hopeaa, onneksi, sittenhän minulla ei olisi ollut edes varaa näihin.

En näköjään kuivannut maljakkoa kunnolla ennen kuvausta...
Ruskea kivi muistuttaa tiikerinsilmää ja pyöreän korun helmi vaihtaa väriä valon mukaan. Ovaalinmallista korua olen jo käyttänyt, mutta tuo toinen on vielä testaamatta. Maljakko on ollut myös käytössä. Mielestäni se sopii passelisti Saara Hopean maljakoiden joukkoon. Pääsiäisenä otetuista kuvista tapauksen näkee kukkamaljakkokäytössä.

Jos joku tunnistaa maljakon suunnittelijan, vinkatkaa. Todennäköisesti tuo ei ole mitenkään arvokas tai sen kummempaa muotoilua, olisi vain kiva tietää, jos näin on.

Toinen kirppis ei tuottanut löytöjä, mutta paikassa oli paljon ihania juttuja. Muun muassa jo Instagramiinkin postaamaani pöllökelloa kuolasin kovasti. Kello olisi vaihtanut kotia 45 eurolla ja jotenkin summa tuntui vähän liialliselta, vaikka mielelläni tuota pöllöä enemmänkin katselisin. Toivottavasti lintu päätyy arvostavaan kotiin.






Kevät oli huomattavasti pidemmällä Pohjois-Saksassa ja suosikkipuuni magnolia kukki komeasti. Reissun toiseksi viimeisenä päivänä saimme nauttia auringon paisteesta kirkkaalta taivaalta ja grillikauden avauksesta. Aivan loistavaa!