tiistai 7. marraskuuta 2017

Kannattaako myydä?

Olen varannut tämän kuun loppupuolella viikoksi myyntipöydän Kirppis-Center Manhattanilta. Myyn suunnilleen kerran vuodessa hyllykirppiksellä ja muuta roinaa tulee laitettua eteenpäin Siivouspäivinä ja satunnaisesti Facebook-kirppiksillä.


Olen jo vähintään parin vuoden ajan miettinyt 1990-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alkuvuosina saamiani tai hankkimiani astioita, jotka eivät innosta minua oikein ollenkaan enää. Olen näistä jokaista halunnut tuolloin, mutta nyt nämä aikansa lapset näyttävät auttamattomasti vain aika huonoilta.


ABC-vadit olen jo varastoinut kaapin perälle, mutta Ego-kupit ja Origo-kulhot ovat olleet enemmän tai vähemmän käytössä. Verna-lasitkaan eivät taida olla ihan niin vanhat, mutta jotenkin nämä lasit eivät ole koskaan iskeneet kamalan kovaa. Kaapin perukoilta löytyy oikeat ysärihelmet, Iittalan viinilasit, missä viinin saa kaadettua jalkaan asti (kamalaa, olen unohtanut lasien nimen!), mutta nämä lasit olen päättänyt säilyttää ja ne ovat olleet tauolla ainakin viimeiset 5 vuotta.

Itse asiassa nuo Ego-kahvikupit eivät ole edes kovinkaan monta vuotta vanhat, mutta juuri kun päätin jatkaa näiden käyttöä, lopetti Arabia niiden tuotannon.


Ego-teekuppeja minulla on ollut lähemmäs 12 kappaletta, mutta vuosien varrella olen rikkonut kuppeja ihan huolella. Toisaalta nuo leipä- tai pullalautaset ovat ihan käteviä edelleen.


Mitä mieltä olette, laitanko myyntiin vai säilönkö? Käykö niin, että 10 vuoden kuluttua tai myöhemmin nämä näyttävät ihanan ysäriltä ja jälleen muodikkaalta? - - - vai olenko vain onnellinen, että kaapit ovat edes hetken hitusen avarampia, jos päätän näistä luopua?

8 kommenttia:

  1. jos et näistä nytkään pidä niin tuskinpa aika tulee sitä muuttamaan, laita kiertoon vaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan hyvä pointti! En vain aina luota siihen, miten aika kohtelee omia mieltymyksiä. 1990-luvin lopussa Tsaikka-lasit ja Ultima Thulet oli mun mielestä kamalia ja jostain syystä nykyään ne taas miellyttävät..

      Poista
  2. Samaa mieltä: pois nurkkia täyttämästä ja myyntiin vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, lisätila kyllä innostaa. Luulen, että myyn ainakin osan.

      Poista
  3. Mä oon ottanut tavaksi tavarapaljouden karsimisessa vähän niinkun Kon mari sanoo, eli eteenpäin, jos ei sykähdytä, ja jos myöhemmin tuntuu, että teki virhearvion, niin eikun metsästämään takaisin. �� Ja siinä saa samalla sit sitä etsimisen jännitystä elämään! �� Plus, nehän on "vaan" astioita! Mut ihanaa fiilistellä sun löytöjä, kun ei oo viikkoon ehtinyt ite kirpparille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Ehkäpä otan tämän haasteena ja ihmiskokeena ja katson, millainen fiilis tulee. Aina välillä tosin huomaan haikailevani jonkin myydyn perään, mutta tosi harvoin!

      Poista
  4. Mutta ei kai sellaista, joka rakastaa kirppareita haittaa se, että jonkun valmistus on lopetettu? Jos vain kaapeissa on tilaa ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, eihän se haittaa! Egojen kohdalla niitä ei tosin ole näkynyt melkein laisinkaan kirppareilla ja lahjaksi pyytäminen/saaminen hankaloituu, kun kuppeja ei saa enää tavallisesta kaupasta.

      Poista