lauantai 31. lokakuuta 2015

Klassikko



Minulla on ollut aina vähän mutkikas suhde Alvar Aallon kynästä syntyneeseen suomalaiseen ikoniin, Savoy-maljokkoon, tuttavallisemmin Aalto-maljakkoon. Oikeastaan Savoyn kanssa ongelmallisinta on ollut sen käyttö ruusumaljakkona ja saman muodon liiallinen toistaminen sekä pienentäminen tuikkukuppikokoon. Saman kohtalon on kokenut toinen klassikko, Marimekon Unikko-kuosi. Unikko minikoossa on kuin koiran oksennus. Arvaatte varmaankin, kuinka paljon Unikkoa kotoani löytyy.



Mutta. Kulmat pehmenevät, ääripäät tylsistyvät ja maku muuttuu. Omistanhan nykyään komean kokoelman entisiä inhokkejani, Tsaikka-laseja, esimerkiksi. Pienikokoinen Aalto-tuikkukuppi tai minikokoinen Unikko-printti eivät saa siunaustani, mutta tätä nykyä keittiössäni nököttää Savoy-maljakko. Edelleenkään en ostaisi upouutta yli sadan euron arvoista makuuni liian kirkasta ja jollakin tapaa kliinin tuntuista maljakkoa, mutta nämä hitusen vanhemmat, epätasaisemman viivan omaavat yksilöt, ovat alkaneet kiinnostaa. Ottaisin myös kiljuen kotiini korkean, suurikokoisen maljakon. Sellaista en tosin taida koskaan tuosta vain saada.






Toki uneksin ennen vuotta 1957 valmistetusta 14 cm korkeasta Savoy-maljakkosta, mutta nämä yksilöt taitavat olla todellisen onnen potkun takana. Vielä en ole omaa maljakkoani käyttänyt, mutta minua kiehtoo karkkien, hedelmäsalaatin tai vaikka sipsien tarjoilu tästä astiasta. En oikein osaa ajatella perinteisiä kukkia  tai ainakaan niitä ruusuja tähän vaasiin.

Maljakko ei ollut halpa, mutta yli puolet halvempi kuin vastaava tuliterä tapaus. Löysin Aalto-maljakkoni Kirppis-Center Manhattanilta noin kuukausi sitten.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

12 kommenttia:

  1. Mulla on myös hiukan ristiriitainen suhtautuminen Aalto-maljakoihin. Meiltä löytyy se minikoko ja myös se tuikkukuppi, molemmat lahjaksi saatuja. Molemmat ovat toistaiseksi jääneet käyttämättä.
    Mä lisäisin tuohon listaan unikkokuosin kaveriksi vielä Mariskoolin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääks, totta, minikokoinen Mariskooli sopii hyvin jonon jatkoksi. Lahjat on kyllä välillä vaikea alue, vaikka tärkeintä on tietysti lahjan antamisen ja saamisen ilo.

      Poista
  2. Ja mä taas lisäisin Kastehelmen tämän hetkisen raiskauksen. Mariskoolia on vain kahta kokoa, eikä sitä oli monistettu muuhun muotoon esim. juomalaseiksi, kulhoiksi, purkiksi jne. :)

    Olen saanut oman Savoyni lahjaksi, siitä vain heti lähti pala pois pohjasta, joten eipä sillä ole käyttöä ollut, mutta en tietenkään ole raaskinut laittaa sitä lasinkeräykseenkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Kati! Nuo Kastehelmen uudet olomuodot, viimeisimpänä se jalallinen malja ovat...öhöh...aikamoisia. Harmia, että Savoystasi lohkesi heti alkumetreillä pala.

      Poista
  3. Aalto-mak´ljakko löytyy meiltäkin...lahjaksi saatu. Kaunis se on täynnä tulppaneja. Niin ja pari Aalto-tuikkukippoakin löytyy, jossakin kaapin perukoilla ovat..:)
    Samaa mieltä viellä niistä jalallisista Kastehelmen maljoista....:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet saavat varnasti juuri lahjaksi isompia ja pienempiä Aalto-maljakoita. Tulppaait näyttävät kyllä kivoilta tuossa vaasissa, pitänee testata!

      Poista
  4. Aalto-tuikkukipoista tuli mieleen tarina omasta elämästä: meillekin kotiin alkoi noita tuikkukippoja ilmestyä lahjoina kun olin teini-ikäinen (muistaakseni?), ja kun vanhempani jokunen vuosi sitten myivät meijän lapsuudenkodin ni nuo tuikut olivat kierrätettävän kaman kasassa. Äitini kummeksui niitä, isosiskoni kieltäytyi ottamasta kippoja niiden rumuuden takia, ja lopulta ne päätyi mulle. Olin just muuttamassa omaan kämppään, joten vastaanotin aikalailla kaiken irtokaman. Ja nyt Aalto-tuikkukippojen kirous jatkuu - yritän parhaani mukaan niitä aina välillä käyttää ja joka kerta kun sytytän ne, niin mietin et vihaanko niitä vai siedänkö niitä edes vähäsen. Yksi niiden ärsyttävä piirre on kans et ne vie ihan tolkuttomasti tilaa kaapissa! Noita halvatun kippoja ei saa mitenkään pinottua ja mulla on yksi hylly piukkaan ladotussa astiakaapissa, mikä on ihan hukkakäytössä noilla Aalto-tuikkukipoilla. Silti en oo jotenkin hennonnut antaa/myydä niitä eteenpäin. Kamala paradoksi joistain typeristä tuikuista :--D Kastehelmestä samaa mieltä, nää uudet jalalliset maljat ja juomalasit on musta ihan jäätävän rumia ja halvan näkösiä. Unikkokuosista yritin joskus lapsena edes vähäsen tykätä (koska "klassikko" ja silleen), sittemmin tajusin etten 1) tykkää unikoista kukkina 2) tykkää siitä kuosista missään koossa tai muodossa 3) joten unikot ja Unikot sucks ass :--D t. Paula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, todellinen Aalto-tuikkukippokirous! Paula, mä voin suggeroida sut ja sitten ihan kuin vahingossa myyt ne kirppiksellä eteenpäin halvalla. Olen ihan varma, että kyllä ne sieltä lähtee liikkeelle. Tai sittenhän aina on toi lasinkeräysastia...Hyvä unikko-analyysi!

      Poista
    2. Joo, tähän asti oon antanut niiden olla lähinnä vaan sen takia, että niissä muutamissa kipoissa mitä omistan, on musta kiva sinertävä lasin sävy. Mutta en usko, että nuo Aalto-tuikut tulee loputtomiin mun nurkissa asumaan. Sen sijaan oon aina kyllä tykännyt noista Aalto-maljoista! Täällä mainittiinkin tulppaanit jo, ne on kyllä niin kauniit tuossa maljassa. Aalto-maljakoista on tullut myös omaan makuuni aika freesejä ja kauniita uusia sävyjä markkinoille :--) t. Paula

      Poista
    3. Juu, munkin mielestä nämä isomman kokoiset Aalto-vaasit on hienoja. Odotan jännityksellä, mitä sun tuikkukupeille tapahtuu.

      Poista
  5. Hieno tuo maljakkosi. Kauniita kuvia täällä muutenkin - ja kauniita astioita :)

    VastaaPoista