lauantai 27. joulukuuta 2014

Silkkitäkkejä ja pajunkissoja

Oli aika ennen Facebook-kirpputoreja. Tai siis tarkemmin ottaen FB:n aktiivista ja mukavaa retroryhmää Rättei, Lumpui & Retroi eli Lumppulaa. Entisessä kirpputorielämässäni en esimerkiksi osannut arvostaa raskaita silkkitäkkejä. Tai ymmärtänyt Finelin emalin hinnoittelua. Tai himoinnut Aarikan Riemuraita-purkkeja. Nyt on kelkka kääntynyt. Yhtenä esimerkkinä ennen joulua vakkari-Pelastusarmeijalta (Yliopistonkatu, Turku) löytämäni viininpunaiset silkkitäkit aivan naurettavaan hintaan (à 5 euroa).




Pidin tällaisia peittoja ennen suorastaan ällöttävinä. Täytyy myöntää, että aikamoisen pesuoperaation suoritin peitoille, kun sain ne kannettua kotiin asti. Peitot vaikuttivat puhtailta, mutta pakko ne oli rikkoontumisriskinkin uhalla pestä ihan kunnolla. Pyöritin täkit 60 asteessa isoimmassa linkouksessa ja lorotin mukaan suuren määrän huuhteluainetta. Onneksi käytössäni oli taloyhtiön kuivausrumpu, muuten en olisi saanut peittoja kunnolla kuivaksi varmaan viikossakaan.

Nanson pajunkissakuvioisen mekon/tunikan löysin Mimmin kirppikseltä. Plyysisamettipinta on yllättävän juhlava. Kauluksen ja hihansuiden valkoinen kanttaus ei ole aivan mieleeni, mutta hihoista sen saa käännettyä pois näkyvistä. 

Vaalennetussa kuvassa näkyy hieman paremmin tuota kuviota. Pajunkissan varsi ei kyllä livenä ole aivan tuon värinen.

  

2 kommenttia:

  1. Mä en kans yhtään ymmärtänyt sitä, että miksi ihmiset vouhkaa noista täkeistä. Ennen kuin sitten meille tuli ensimmäinen. Ja sit pari lisää. Ja nyt tarviis taas vielä muutaman, koska onhan ne vaan niin monikäyttöisiä kaikkeen. Silkkitäkeistä en ole tosin vielä innostunut vaan puuvillatäkit on enemmän mun makuun, kauniin värinen tuo sinun täkkisi kuitenkin on!

    VastaaPoista
  2. Juu, edelleen ihmettelen välillä täkkien hinnoittelua, mutta käytössä ne ovat kyllä osoittautuneet hyviksi. Varsinkin näin talvella. Vielä en ole haksahtanut muihin peittoihin, mutta katsotaan, miten tulevaisuudessa käy...

    VastaaPoista