Kimalletta Saksasta, Suomesta ja Virosta

Vanhat kuusenkoristeet ovat jouluasioissa heikkouteni. Olkipukit, tontut tai enkelit eivät niinkään kiinnosta, mutta lasiset ja kuluneet pallot, kävyt tai pisarat ovat niin kauniita, etten voi niitä vastustaa. Vasta viime jouluna hankin ensimmäiset lasiset koristeeni, mutta tänä syksynä kokoelmani (yllättävää) on taas karttunut. Nyt pitäisi vain keksiä turvallinen tapa laittaa lasikoristeet esille. Joulukuusi vielä hieman hirvittää entistä joulunvihaajaa, eli jonkinlainen korvike kuuselle täytyy keksiä.

Laatikollinen huurrepintaisia lasipalloja löytyi Saksasta Lyypekistä. Olin lokakuussa parin päivän matkalla Pohjois-Saksassa ja pääsin tällöin nauttimaan saksalaisista antiikkiliikkeistä, romukirppiksistä ja ulkoilmakirpputorista.

Pallot löytyivät sattumalta jokirannassa sijaitsevasta makasiinista. Samaisessa paikassa järjestetään isompiakin kirppistapahtumia, mutta keskellä viikkoa yksi ovista oli auki ja päädyin penkomaan melko sotkussa olevaa hallia. Hyvä, että sekasorto ei pelästyttänyt, koska saalis oli mitä miellyttävin. 

Kun tällaisia ikkunoita tuijottelee tarpeeksi kauan, alkaa pohjoismainen pelkistetty design tuntua vähän jopa tylsältä... Innostuin reissussa lyypekkiläisistä 1800-luvun lopun viinilaseista, mutta en pystynyt tekemään ratkaisua lasien ostosta tarpeeksi nopeasti ja lasit jäivät odottamaan kenties ensi kertaa.

Nuo yksiväriset joulupallot ovat puolestaan Turun Yliopistonkadun Pelastusarmeijalta. En ole palloasiantuntija, mutta iso osa näistä peruspalloista on suomalaisen Weisten tuotantoa 1960–1970-luvuilta. Osa palloista rikkoutuu helposti, osa taas on muovia.

Tämä superkreisi plyysipaita on myöskin Pelastusarmeijalta. Korumainen kirjailu tekee perusvaatteesta kaikkea muuta kuin tylsän. Ei hassumpi päivänpiristäjä eurolla.

Lyypekissä kävin myös parissa vaatteiden second hand -liikkeessä, mutta en löytynyt mitään tarpeeksi sykähdyttävää kotiin asti. First & Second ARLEOL -niminen liike oli erityisen hieno. Heillä valikoimissa on käytettyjä merkkivaatteita, mutta hinnatkin ovat totta kai sen mukaiset. Samaisella Wahmstraßella vanhassa keskustassa sijaitsee myös Las Vegas 2nd hand -kauppa, mutta liike on vähän kuin huono versio jo valmiiksi huonosta Uffista... 

Hampurissa oli puolestaan kutkuttavan iso lauantaikirppis Sternschanzen kaupunginosassa. Ihme kyllä, en löytänyt tuolta mitään. Aikaa tosin sain kulumaan kirppispöytiä koluten yli pari tuntia. Porukkaa oli paljon ja välillä tuntui, että en saanut edes kontaktia oikeaan myyjään, eli ehkä senkin takia osa houkuttelevista asioista jäi hankkimatta. 

Samaiselta alueelta  löytyy useampi second hand -putiikki. Suurin osa liikkeistä on erikoistunut vahvasti johonkin tuoteryhmään ja tuolta olisi voinut ostaa esimerkiksi käyttämättömiä, todella makeita urheilukenkiä. Putiikit ovat myös aikakausi- ja merkkitietoisia. Miellyttävää, mutta käy tietysti kukkarolle. Ostin lopulta vain edellisessä postauksessa esiintyneet painokirjaimet.  

Turun Manhattanin Kirppis-Centeristä löysin kuusi erittäin kohtuuhintaista venäläistä (?) lasista koristetta. Erityisen hieno on tuo vihertävä lehdenmallinen yksilö, joka on puoliksi läpinäkyvä. Ah!

Hopeanvärinen käpy löytyi puolestaan Tallinnan Telliskivin lauantaikirppikseltä. Samaisella kirppiksellä olisi ollut muitakin lasisia koristeita, mutta yritin olla järkevä ja en raahannut mukanani muita koristeita (koska löysin myös viisi viinilasia...hmmm...ei niin looginen ratkaisu).

Pentti Sarpanevan Turun Hopealle suunnittelema kynttilänjalka taitaa olla edelleen tuotannossa. Tässä pronssisessa kynttilänjalassa on 60-vuotissyntymäpäiväkaiverrus, mutta en itse asiassa sitä edes kirpparilla huomannut. Kynttilänjalan koristeellinen ja hitusen rustiikkinenkin muotokieli meni minulla ennen samaan kategoriaan kuin Tsaikka-lasit, mutta tätä nykyä tämä koristeellisuus miellyttää silmää kyllä.