Hyllyllä nököttävät kaikki rakkaimpani, eli Kaj Franckin Kilta-astiaston tarjoiluastiat, Antti Nurmesniemen pannut (Arabia, Finel) ja Timo Sarpanevan Tsaikka-lasit. Tykkään asetella eri värisiä ja erilaisia astioita rintarinnan. Liian harmonista ei saa olla.
Viimeisin Kilta-löytöni, kenties hammastikkukuppi, oli vaikea todentaa Killaksi. Kelasin nettiä todella pitkään ennen kuin päädyin New Yorkin MoMan design-osuuden kautta Kaj Franckiin ja näin kuvan tästä samasta pikkukiposta. En ole laisinkaan varma, onko se hammastikuille, mutta kyllä se voisi kokonsa puolesta olla sellainen.
Juuri kun puhuin, että en ole Kilta-munakuppeja nähnyt, törmäsin valkoisiin ja vihreisiin munakuppeihin Kirppis-Center Manhattanilla. Sain nuo kolme kuppia todella kohtuulliseen hintaan (vihreä maksoin euron, jes). Ehkä vielä yksi vihreä munakuppi on etsinnässä, mutta sen jälkeen taitaa munakuppikiintiö olla täynnä.
Nämä viisi ohutta virolaista Tarbeklaasin juomalasia löysin Tallinnasta. Myyjän mukaan lasit ovat 1950-luvulta. Laseja kiertää hieno hiontakuvio, mutta juuri lasin ohuudesta johtuen ovat ne todella haavoittuvaisia. Huomasin ensimmäisen käyttökerran jälkeen yhdessä yksilössä särön. Näiden lasien kanssa täytyy varsinkin tiskatessa olla todella varovainen!
Olen jo pidemmän aikaa seuraillut yhden astiarumiluksen ns. kirppishintaindeksiä. Kyseessä on Tauno Wirkkalan Humppilan lasille suunnittelema Revontulet-malja. Eniten näkee ruskeaa yksilöä ja nykyään kirppishinnat pyörivät 10–15 euron tuntumassa – joskus paljon korkeammallakin. Tuo malja on edelleen mielestäni ruma, mutta kun törmäsin kirkkaaseen yksilöön kahdella eurolla Kaarinan Ykköstien kirpputorilta, päätin napata astian mukaani. Ehkä sijoitan siihen vessaharjan tai vaikka maksalaatikkoa.
Loppukevennyksenä vielä bongaus hauskasta Paskat kirppislöydöt -blogista. Aika erikoisia Tsaikkoja Sarpaneva on joskus päästänyt tuotantoon asti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti