keskiviikko 14. lokakuuta 2015

HRVDE ja hups!

Lauantaina matkasin Helsinkiin ja suuntasin reippain mielin Kampista kohti Kaapelia. Edessä oli elämäni ensimmäiset retro- ja vintagemessut. En ole laisinkaan messuihmisiä (koska tungos, kolhot messuosastot, mainoskrääsä, kallis sisäänpääsy, ylipirteät esittelijät) ja ihmettelinkin, mitä ihmettä olin tekemässä.

Hyytävä merituuli jäädytti varpaat jo muutamassa minuutissa, kun odottelin ystävääni ja mietin, että onkohan aivan järjetöntä maksaa sisäänpääsy, jotta pääsee hypistelemään retrotavaraa. Olimme kuitenkin yhtä mieltä seuralaiseni kanssa, että tapahtumaa pitää kokeilla, vaikka se vähän maksaisikin. Luulin viime metreille asti, että sisäänpääsy olisi 20 euroa, eli kympin sisäänpääsy oli mukava yllätys.




Päästyäni sisään Helsinki Retro & Vintage + Design Expoon, negatiiviset ajatukset kaikkosivat pian. Huokailimme kilpaa ystäväni kanssa, koska ympärillä oli niin paljon inspiroivaa katseltavaa. Ihana-sana taisi kärsiä jo alkumetreillä inflaation.




Aluksi Kaapelitehtaan halli tuntui pieneltä (vertailukohtana Turun ja Helsingin messukeskukset), mutta lopulta koluttavia pöytiä oli aivan tarpeeksi. Ensimmäisen kierroksen jälkeen seuraamme liittyi kolmas vintagen ystävä ja pidimme pienen neuvoa-antavan kahvitteluhetken ennen uusintakierrosta.



Kaffepaussin jälkeen, olin kehittänyt itselleni jonkinlaisen pakkomielteen ostamisesta. Tuo tunnetila on vaarallinen ja kärsin siitä aika ajoin. Olin miettinyt etukäteen, että jos kohdalle osuu ok:n hintainen tattikulho (luulin vielä noin tunti sitten, että tattikulhoa on kolmea kokoa, mutta pöh, niitä on vain kaksi ja omistan jo molemmat... mutta viikonloppuna siis mietin vielä keskikokoista tattikulhoa), niin voisin sellaisen hankkia.



Päädyin hieromaan kauppaa kahdesta peltipurkista. Samassa myyntipöydässä oli Kiltaa ja yhden keltaisen teekupin olisin voinut ostaa, mutta en ilman tassia. Kävi ilmi, että seurailemme samoja Facebookin retroryhmiä myyjättären kanssa. Varmaankin rupattelutaktiikalla sain hilattua hintaa alas vajaan kympin.

Kyseessä taitaa olla Julia-karkkipurkki. Olen näitä purnukoita ihaillut esim. Ripakintun tontilla, mutta en ollut ennen lauantaita nähnyt livenä näitä laisinkaan. Köyhdyin näistä 11 euroa/kpl. Ei mikään kirppishinta, mutta en kuvitellutkaan, että löytäisin tapahtumasta mitään parilla eurolla.


Keltainen yksilö on sisältä aivan priima, mutta purkin ulkopinnassa on yksi naarmu. Ruskea on puolestaan ulkoa melkein virheetön, mutta sisällä on vähän tummentumaa.


Eipä siis tarvinnut tyhjin käsin poistua tapahtumasta! Olisi tuolla kyllä ollut paaaljon kaikkea ihanaa, mitä olisin ottanut kiljuen vastaan. Vaatepuolta en kuvannut yhtään, mutta paikalla oli myös mitä hienoimpia vintage- ja retrovaatteita. Yksi porukastamme osti juurikin aivan ihastuttavan villakankaisen mekon.

En huomannut ottaa tapahtumasta yhtään yleiskuvaa, mutta esim. Lasinkeräilijän blogista löytyy vähän laajempaakin kuvakulmaa.

Mitä mieltä olette messuostoksesta?

12 kommenttia:

  1. Oi, mitä kuvia! Siis niin ihania juttuja kuvat täynnä. Jestas, en tiennyt, että nuo söpöt Chymoksen Julia peltipurkit ovat noin hinnoissaan! Mä jätin just viikonloppuna pitkän harkinnan jälkeen moisen ostamatta, kun en raaskinut maksaa siitä viittä euroa :D No tiedänpähän jatkossa, että viitonen on varsin kohtuullinen hinta noista..

    VastaaPoista
  2. Kyllä! Tuolla oli kyllä vaikka mitä katseltavaa ja ihasteltavaa. Julia-purkit löytäisi varmasti kirppikseltä huomattavasti halvempaan hintaan, mutta ostopakkomielteessä olin tyytyväinen, että en alkanut hieroa kauppaa jostakin satasen pehtoorista...

    VastaaPoista
  3. Kiva ostos, nätit purkit! :) Mä en oo päässyt vielä käymään noilla messuilla, mutta täytyy vaikka ensi kerralla yrittää mennä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tykkään itsekin noista purkeista. Kannattaa mennä joskus noilla messuille, jos osuu kohdalle, sen verran paljon kivaa katseltavaa tuolla oli.

      Poista
  4. Jo kuvien perusteella löysin paljon ostettavaa..:)

    VastaaPoista
  5. Mua ehkä vähän ihmetyttää se, että erilaisiin myyntitapahtumiin on pääsymaksu messujen nimissä. Sama homma on jouluisten Naistenmessujen yms. kanssa. Siksipä ei sellaisilla olekaan tullut käytyä. Hyvä juttu sinänsä, en varmasti lähtisi tyhjin käsin pois, niissä on niin paljon houkutuksia. :) Ja tiedän niin sen pakkomielteisen ostoshimon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin mielestä tämän kalatiset myyntitapahtumat voisivat olla maksuttomia. Onneksi sisäänpääsy oli kuitenkin vain kympin. Pakkomielteinen ostoshimo on aika vaarallinen tunne, varsinkin tällaisen retrotavaran ympärillä sellainen saattaa hyökätä helposti kimppuun.

      Poista
  6. Mukava kuulla messuista =) Mua niin harmittaa kun ne jäi väliin. Tiedä vaikka oltais törmätty =) Toi pakko ostaa -tunne on muuten ihan kamala ja todella vaarallinen! Mä saan itsekin sen välillä, eikä se ole koskaan tiennyt hyvää. Aivan ihania purkkeja löysit ♡ kelpaisivat mullekin =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ensi kerralla pääset taas osallistumaan tapahtumaan! Nuo purkit on kyllä kivat. Olen siis tyytyväinen löytöön, vaikka kukkaro kevenikin jonkin verran.

      Poista
  7. Mää kävin ensimmäistä kertaa antiikkimessuilla vähän aikaa sitten Seinäjoella - sielläkin oli melkoisasti retrotavaraa tarjolla! Vaikka messuilla oli ihan hupasaa piipahtaa, juuri tuo kova hintataso ja pääsymaksusysteemi saivat karvat pystyyn. Mukava, että löysit kuitenkin jotain ostettavaa, nuo purkit ovat ihanat :) Ja kuule, sulle olisi taas haastetta tarjolla blogissani. Toivottavasti innostut vastaamaan kirppisaiheisiin - yllätys yllätys - kysymyksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä viikonloppuna olisi Turussa antiikkimessut, mutta ehkä ei kuitenkaan kaksia messuja peräkkäin. Menenpä vilkaisemaan haastetta hetimiten!

      Poista