Uuden asunnon myötä olen laittanut vanhoja tavaroita Helsingissä uusille paikoilleen. En ole koskaan asunut näin pienessä asunnossa, mutta tykkään silti tästä miniyksiöstäni paljon. Yritän pitää pientä avaruutta asunnossa yllä pienestä koosta huolimatta. Ystäviltäni hoidossa oleva jättimäinen peikonlehti vie aika ison lohkon tilasta, mutta kyllä sitä ihmisellä viherkasveja olla pitää! Hoito-orkideakin voi tällä hetkellä hyvin: ihailen edelleen joulukuussa puskenutta kukkavartta.
Tässä asunnossa on onneksi leveät ikkunalaudat (kiitos 1930-luku) ja niille on hyvä sijoittaa tilanpuutteessa kaikkea järkevääkin (nyt tosin järkevä on alakynnessä). Koruille olen keksinyt erinäisiä säilytyspaikkoja. Fidasta löytyi muovinen jalallinen astia jo alkuvuodesta ja kuvasin esineen vasta nyt. Kitschiin kallellaan oleva astia maksoi neljä euroa. Kaulakoruille löytyi puolestaan Mäkelänkadun Emmauksesta kiva muovinen naulakko/koukut (0,50 euroa) ja päätin sijoittaa korut tuohon. Kuvaa katsellessani tajusin, että suurin osa koruistakin on kirppislöytöjä, osa monien vuosien takaa ja osa tuttuja tästäkin blogista.
Keittiönurkan kiinteä kalustus on ihanan neutraali: valkoinen iso laatta seinässä, puinen taso ja valkoiset kaapit eivät vie liikaa huomiota. Peltipurkit ja tarjotin tuovat mukavasti väriä ja kodintuntua.
Vaaterekin päätin sijoittaa tännekin, koska säilytystilaa on ihan tosi vähän. Kirppismyyntitapahtumiin hankkimani rekki toimii ainakin tällaisessa ympäristössä hyvin ja saan sen helposti tyhjennettyä myyntihommiakin varten. Yöpöytänä toimii puolestaan vuosia sitten hankittu armeijan arkku ja sen päällä nököttää aikoinaan Vaasasta bongattu valaisin ja tämän vuoden puolella löytynyt peltirasia.
Seinille olen sijoittanut kevyttä ja ilmaista: Zurichin dada-kartan ja pahvisia kutsukortteja. Pari käsilaukkua roikkuvat koukuista ja paljettitakin ripustin myös seinälle.
Muuton myötä päätin, että tällä kertaa en hanki oikeasti mitään uutta uuteen asuntoon. Viimeksi jouduin luonnollisesti hankkimaan esimerkiksi siivousvälineitä ja suihkuverhon, kun syyskuussa muutin ekaa kertaa Helsinkiin, mutta tällä kertaa päätin, että kaiken vanhan on riitettävä. Melkein näin kävikin.
Harmillista vain, että uuden asunnon suihkuverhotanko on aivan todella korkealla ja tangon siirtäminen ei oikein ole mahdollista. Päätin siis kikkailla ja kasvatin suihkuverhon pituutta ylimääräisillä lenkeillä. Ei kaunista, mutta ainakaan ei tarvinnut a) metsästää erikoispitkää verhoa b) hankkia täysin uutta suihkuverhotankoa. Löysin tuollaisia lenkkejä kahdelta kirppikseltä: Mäkelänkadun Emmaukselta 0,50 eurolla ja Töölöstä Samaria-kirppkseltä 2 eurolla. Tuo lenkkiviritys ei ole erityisen kaunis, varsinkin kun jouduin lisäämään vielä lisäpituuden saamiseksi tuollaiset puiset koukut (mökiltä), mutta ei voi mitään. Harvemmin kuitenkaan katse kiinnittyy noihin lenkkeihin, eli ehkä kestän tuon epäesteettisen virityksen. Lisää koukkuja (euron) löytyi myös Samariasta, alkuperäisessä pakkauksessa olleet tarrakiinnitteiset yksilöt. Näistä toinen meni kylppäriin ja toiselle mietin vielä paikkaa.
Tällä kertaa arkipäiväiset kirppisostokset olivat pääosassa, ensi kerralla ehkä taas sitten jotain vähemmän kätevää. Aurinkoista viikkoa!
OLen asunut yksiössä ja voi miten tykkäsinkään! Kaunis koti tulee tuostakin..:)
VastaaPoistaKiitos Hannele! Mulle yksiöasuminen ei ole vierasta, aika monta vuotta tosin olen viimeksi asustanut yhdessä huoneessa, mutta tykkään kyllä.
PoistaOlen asunut useasti yksiössä ja rakastin niitä, niitä on ihana sisustaa ja kaikki on käden ulottuvilla. Täällä isossa talossa välillä tuntee itsensä pieneksi :D
VastaaPoistaYksiöissä on kyllä puolensa! Toisaalta saan hyvää vastapainoa Turun melkein 80 neliön asunnossa, jos ahtaat neliöt alkaa ahdistaa.
PoistaSinulla on aivan ihastuttava blogi!
VastaaPoistaOi, kiitos paljon ihanasta kommentista SatuSanna ja tervetuloa lukijaksi!
Poista