Upea Japani

Shibya, Tokio.

 Magnoliapuu, Tokio.

Keisarillisen puiston liepeillä, Tokio.

Olen lumoissani, Japanin-matka oli todella onnistunut. Tokio ja Kioto tekivät minuun suuren vaikutuksen. Vaikka en pidä itseäni Japani-entusiastina, on Japani kiinnostanut minua pitkään ja olen haaveillut matkasta monta vuotta. Moni asia jännitti etukäteen ja mietinkin mm. osaanko käyttäytyä, tajuanko ilman kielitaitoa mistään mitään, mitä aikaero tekee huonosti nukkuvalle jne. Voin sanoa, että etukäteen murehtimani asiat olivat melkeinpä turhia. Jollakin tapaa japanilaisten tahdikkuus ja kohteliaisuus tekivät suunnilleen kaikista asioista mukavaa ja ymmärrettävää. Yhteinen kieli – olisi se sitten ele- tai puhuttu, löytyivät joka kerta (ja luulenpa, että pahimmilta mokiltakin vältyttiin suomalaisen pidättyväisyyden turvin).

Luumupuu, Kioto.

Kinkaku-ji, Kioto.

Secondhand- ja kirppispaikkoja tuli koluttua hieman erityisesti Tokiossa, missä vietimme suurimman osan ajasta. Enemmänkin olisin mielelläni tutkaillut, mutta matkan pääpointti ei nyt tällä kertaa ollut kirppismeiningit. Kiotossa järjestetään käsittääkseni ainakin joka kuun 21. ja 25.  päivä isot antiikkimarkkinat, mutta meidän matkapäivät eivät valitettavasti osuneet näihin hetkiin. Tyydyin siis ikkunashoppailemaan ja ihailemaan parin antiikkiliikkeen esineitä lähietäisyydeltä.

Antiikki-ihanuuksia, Kioto.

Hmmm...metrossa, Tokio.

Tokiossa pakkaa sekoitti hieman kevätpäiväntasauksen liittyvä juhlapyhä ja samaisena viikonlopuna oli vähemmän tarjontaa ulkoilmakirppiksistä. Tuntui, että Shinjukun Hanazono-temppelin kirppiksellä oli todella vähän myyjiä paikalla. Mahtoiko juhlapyhä vaikuttaa asiaan?

Korppivaroitus?

Hanazono-temppelialueen sisäänkäynti, Tokio.

Olimme itse myös ehkä hieman myöhään liikkeellä, mutta tehokirppishirmuna löysin mieleiset tuomiset tuoltakin: kiinalaiset peltilelut (à 4,5 euroa) ja lyhyen kimonotyyppisen silkkivaatteen, haorin (viisaammat, korjatkaa, jos vaatteen nimi on jokin muu).

Minullahan on pienoinen peltilelukokoelma – osa leluista on vanhoja, osa uusia, osa lahjoja, osa itse ostettuja. Nyt oli hauska törmätä tähän lintuun, koska omistan melkein samanlaisen yksilön, mutta vanhalla linnulla ei ole tätä makeaa pyrstöä. Aikaisemman linnun nyysin äitini kotitalon vintiltä. Lintu taitaa olla 1960-luvulta, sammakko on varmaankin uudempi. Nämä molemmat vetolelut toimivat ja erityisesti tuo sammakko on mitä hurmaavin kaveri, kun sen laittaa vipeltämään lattialle.

En ole laisinkaan varma, onko tämä vaate uusi vai vanha. Myyjä kertoi sen olevan iäkäs, mutta itse en osaa arvioida vaatteen ikää. Tärkeintä minulle on se, että vaate on kaunis, voin laittaa sen päälleni vaikka juhliin takkimaisesti ja vaate kantaa ennen kaikkea muistoja matkasta. Haori maksoi noin 18 euroa.

Opaskirjasuosikkini, eli Mondo, ei pettänyt tälläkään kertaa. Tokion second hand -tarjontaan pääsi kärryille myös kirjan avulla ja päädyimme tutkailemaan Harajukun laadukkaita käytettyjen vaatteiden liikkeitä. Saatavilla olisi ollut tavaraa luksusmerkeiltä suunnilleen haute coutureen asti. Ihanat Chanelin vintage-laukut jäivät taas (yllätys, yllätys) hyllyyn, mutta päätin panostaa kahden mekon verran vaatekaappiini.

Harajuku, Tokio.

Harajukun luksusliikkeitä, Tokio.

Fanitusta, Harajuku, Tokio.

Harmaa puuvillasekoitemekko on todella monikäyttöinen, asusteista riippuen juhlava tai ihan arkinen. Mekko maksoi noin 35 euroa ja löytyi Ragtag-nimisestä second hand -liikkeestä. Liikkeen idea on myydä pestyjä, huollettuja ja hyväkuntoisia uudehkoja vaatteita tutuilta ja vähän tuntemattomiltakin merkeiltä. Vaatteet olivat ihanan kauniisti esillä, olo oli kuin missä tahansa vähän fiinimmässä kaupassa, mutta kaikki tarjonta oli kierrätettyä. Nerokasta, sanon minä!

Toinen Ragtag-ostos on petroolinsinipohjainen pallokuvioinen mekko. Luulen materiaalin olevan viskoosia. Kysyin myyjältä materiaalilapun merkinnästä, mutta ystävällisen tiedonhauntuloksena sain selville vain sen, että mekko ei ole ainakaan polyesteriä. Tämä kesämekko kustansi noin 40 euroa.

Nämä Ragtagin mekko-ostokset eivät ollet kirppishinnoissa, mutta itselleni vanhan tai käytetyn ostaminen on juurikin se juttu ja mielummin kannatan tällaista bisnestä kuin upouusien vaatteiden ostamista. Yhden uuden vaatteen ostin, Uniqlon mustat leveät housut. Täytyy toivoa, että tuokin ostos miellyttää minua pitkään (samanlaista löytämisen riemua en kuitenkaan osaa enää kokea ketjuliikkeissä, veri vetää kirppiksille liikaa).

Tsukiji-kalatorin liepeillä, Tokio.

Loputon Tokio.

Loistava Museum of Contemporary Art Tokyo.

Japani on niin sanotusti kaikkea ja paljon, hyvällä. Itse näin matkalla tietysti vain pintaraapaisun turistiperspektiivistä ja tähän blogiin valikoitui kuvia ja juttuja vielä vähemmän. Matka jätti kuitenkin vahvan kipinän, että tuonne on päästävä uudelleen! Ensi kerralla junapassi otetaan tehokäyttöön, matkan pituutta lisätään ja kierretään vähän laajemmalti. Kirsikankukatkin olisi upea nähdä ja huumaantua niiden hetkellisestä kauneudesta – meitä ilahduttivat tällä kertaa kauniit luumu- ja magnoliapuut.

Paljon huippuhyvää ruokaa, mm. Izakaya EN.

Kioto.

Sinjuku, Tokio.