Eka visiitti uudella Ekotorilla

Viime perjantaina pakkasen hieman lauhduttua, päätin katsastaa työpäivän päätteeksi Turun Ekotorin uuden toimipisteen Itäharjulla. Pitkäikäinen Kirkkotien kierrätyskeskus sulki ovensa ennen joulua ja siirtyi uusiin ja isompiin tiloihin Rautakadulle. Saavuin paikalle aivan jäässä, talvi siis yllätti kävelijän, vaikka matkaa ei ollut kuin parisen kilometriä turkulaisessa talvituulessa...

Turun Ekotorin Rautakadun toimipiste.

Rautakadun Ekotorilla tilaa taitaa olla huomattavasti enemmän kuin Kirkkotiellä. Katselin esillepanoa rauhassa, ensin ns. Arabia-osaston ja vitriinit. En tosin ymmärrä, miksi vitriinissä seisoo samat, ehkä hieman liian kalliisti hinnoitellut design-tuotteet, vaikka paikka muutti uusiin tiloihin. Jos samat kamat lymyävät vuosia hyllyssä, eikö sekin kerro hinnoittelusta jo jotain?

Purkit ja purnukat keittiön kaapissa. Paperiset "etiketit" ovat testissä.

Meinasin avautua liiallisista hinnoista kassalla, mutta päätin jatkaa katselua. Ensimmäinen (sisäinen) ilonkiljaisu pääsi peltipurkkihyllyllä. Ylimmällä hyllyä majaili sinivalkoraitainen Marimint-purkki 2,50 eurolla. Purnukka on erittäin hyväkuntoinen. Olen halunnut Marianne-purkin rinnalle tuota sisarpurkkia jo pitkään, mutta en ole viitsinyt maksaa sentään kymppiä tai enempää tuosta kapineesta.

Strutsinsulkainen pölyhuiska, kätevää.

Seuraava ilostus syntyi epämääräisen "romukorin" äärellä. Käyttämätön strutsinsulkapölyhuiska (1,50 euroa) on mitä parhain siivousväline esim. keittiön astiahyllylle. Pölyhuiskassa oli suojapussi ja tuotelappu vielä paikallaan. Pölyhuiska on muuten osoittautunut ihan parhaaksi välineeksi siivoiluun!

Joulun jälkeen alelaarista löytyivät 4 Weisten saumapalloa.

Kaikki joulukoristeet olivat tietysti alennuksessa. En voinut taaskaan vastustaa parin Weisten pehmeän saumapallon kutsua. Pallot maksoivat 0,10 euroa kappale.

Ekotorilla jaotellaan ainakin osa astioista nykyään värisävyjen mukaan. Välillä minulle tuottaa vaikeuksia tällainen värikoodaus kirppisympäristössä ja värimassat meinasivat koitua tälläkin kertaa kohtalokseni. Palasin kuitenkin katselemaan vihertävän lasin hyllyä ja silmäni terästäytyivät. Sitruunankeltaista lasia! Mitä nämä pikkukulhot ovat? Kääntelin kuppeja aikani ja päätin hyödyntää tietäjiä Instagramissa. Sain aivan älyttömän nopeasti vastauksen: Kyseessä on Nanny Stillin Riihimäen lasille suunnittelema Sulttaani (tuotannossa 1967–1968). Yhden kulhon hinta oli vain 5 euroa.

Pyörittelin astioita käsissäni. Mietin: Minunhan piti kerätä lasiastioista vain Faunaa. Mutta. Olen haaveillut sitruunankeltaisesta lasista. Ja. Kulhot ovat ihanat. Sitä paitsi. Pääsiäinen tulee. Ja hei. Kulhot ovat pinottavat. Eikä! Miten voin olla näin heikko luonne?

Kanssa-asuja saapui tässä vaiheessa Ekotorille pelastamaan minut tavarapaljouden houkutuksista (ja purevan pakkasen kourista). Eipä tullut häneltä(kään) tiukkaa kieltoa Sulttaaneiden ostolle – pikemminkin astiat miellyttivät T:n silmää myös.

Loppu onkin sitten ilmiselvä. Odottelen pääsiäistä Sulttaanien kanssa. Ja hei, onhan ne vain tosi ihanat!  

Ekotorin löydöt.

Ps. Lisäsin blogin vihdoin myös Bloglovin'iin. Seuraaminen onnistuu siis myös tuota kautta!