tiistai 10. maaliskuuta 2015

Kippoja, kuppoja, leluja...

Helmikuu oli varsin aktiivinen kirppistelykuukausi. Ehdin koluta paikkoja niin sanotusti ihan huolella ainakin Turussa. Olen joskus miettinyt, että kirpputoreilla ravaaminen on minulle osa jonkinlaista stressinhallintaa. Kun pääsen kirpparille, mieleni lepää ja en keskity mihinkään muuhun. Voin vain kelata tyynenä rekkejä, hyllyjä ja kasoja. Toki löytämiseen liittyy myös mielihyvää ja sellaista arvaamattomuutta, mitä ei voi ennakoida. Koukuttavaa puuhaa siis. No, jostain ne dopamiinit on kunkin saatava.

No, tämän pidemmittä puheitta, helmikuun tavaralöytöjen pariin. Löytöjen määrästä päätellen taisin todellakin olla hitusen stressaantunut viime kuussa (ja niin...tässä ei siis ole vielä kaikkia haalittuja juttuja).


Luulin tämän Mimmin kirppikseltä löytyneen graafisen ja voimakkaan värisen peltipurkin olevan ensimmäinen GWS-purkkini. Tuo kirjainyhdistelmä on aivan miniatyyrisenä purkin saumakohdassa ja ilman etukäteistietoa purkin valmistajasta, en olisi varmaan edes hoksannut tuota kirjainyhdistelmää. Kun tämän tajusin, vilkaisin hieman paremmin myös kookkaampaa sydänlootaa viime syksyltä. Kyllä, GWS:ää sekin.


Ja sitten, sarjassamme turhakkeet. Kukaan aikuinen ei tarvitse niin paljon leluja, mitä minä omistan (tarvita-verbi ei nyt oikein muutenkaan sovi tähän kontekstiin, kun kyseessä on melkein poikkeuksetta keräileminen ja harrastaminen).

Nämä krokoautot bongasin Facebookissa Lumppulan sisarryhmän villiksestä varmaan jo tammikuussa. Ajattelin ostaa vain yhden, mutta sitten sain kaikki kolme suunnilleen samaan hintaan, eli olin melkein kuin pakotettu ostamaan ne kaikki. Näiden pikkuautojen rullausmekanismi ei ole aivan priima, mutta koristeeksi ja maltilliseen rullailuun, soveltuvat ne varsin hyvin.



Tämä söpöläinen löytyi puolestaan Puutarhakadun Pelastusarmeijalta. Vieterin varassa huojuva itämainen kalastajapoika voisi olla 1950-luvulta, mutta en ole kyllä asiasta ollenkaan varma. Voi tämä koriste-esine olla hyvinkin uudempaakin tuotantoa. Osaako kukaan kertoa näiden alkuperästä tai historiasta enemmän? Pohjassa ei ole mitään merkintöjä







Ainakin minun silmääni kovasti miellyttävä Arabian teepannu on Ulla Procopén käsialaa. Tätä kannua on valmistettu käsittääkseni ainakin kolmessa koossa. Mielestäni tämä pienin on erityisen onnistunut, vaikka kaikissa koissa mittasuhteet noudattavat samaa linjaa. En ole vielä valmistanut pannussa teetä, sen aika tulee kyllä. Rottinkinen kahva on mietityttänyt ennen, mutta uskon, että saan pestyä kannua ilman, että kahva lilluu tiskivedessä. Kannun alkuperäisen kahvan kiinnikkeet on korvattu metallisilla rinkuloilla, mutta tämä ei ainakaan minua haittaa. Myös osa rottinkipunoksesta puuttuu. Pannu löytyi sopuhintaan Facebookin retroryhmästä (Lumppula).


Erittäin hyväkuntoinen Kwatta-suklaarasia löytyi Helsingistä Kampin kirpputorilta. En ollut aikaisemmin käynyt tuolla ja seuralaisillenikin paikka oli uusi (vaikka he Helsingissä asuvatkin). Suklaarasia saattaa olla uutta tuotantoa tai sitten käsiini osui poikkeuksellisen hyvä yksilö. Googlettamalla löysin samoja purkkeja ajoitettuna 1970-lukuun.

Ulkopuolelta tämä paikka on varsin vakuuttava. Plussa tyylikkäästä typografiasta.

Kampin kirpputori oli vierailuni aikana siisti ja miellyttävä kellarissa sijaitseva hyllykirppis.



Loppuun vielä...hmm...asiallinen ostos. Leikkiastiasto. En voinut jättää tätä supersöpöä settiä Omakirppis Kaboomille. En vain voinut. Astioiden koristekuvio on myös tuttu tästäkin blogista, koska löysin viime vuonna suunnilleen samaan aikaan Lauttasaaresta samalla kuvalla varustetun lautasen. Lautanen on toiminut hoitokissan vesikuppina. Todennäköisesti pidän itselläni vain kermakon ja sokerikon - niille on varsin sopiva paikka uudessa Palaset-lokerikossa. Lokerikko pääsee paremmin esille, kunhan se on ensin löytänyt paikkansa ja saan aseteltua tavaroita sen sisuksiin. Loput astiat menevät lahjaksi tai kiertoon.

Myös Kaboom oli uusi tuttavuus. Minun matkaani tuolta tarttui juurikin nämä leluastiat ja lokerikko. Mukavan kompakti paikka ja pari loosia oli aivan loistavia vaatteiden suhteen: villaa, silkkiä, Ivana Helsinkiä, Filippa K:ta jne.

Aikamoinen mallinukke Kaboomilla (en muuten tiedä, oliko rekvisiittaa vai myynnissä).

Pohdin pitkään, kumman lokerikon otan (ja lähettelin kuvia kotiin). 

Lopputulos lokerikkovalinnasta ja ystäväni jalat.
Olipa hauska käydä Helsingissä itselle ihan uusilla apajilla. Niin helposti sitä jumittuu tuttuihin paikkoihin. 

13 kommenttia:

  1. "No, jostain ne dopamiinit on kunkin saatava." Aivan! :`))
    Paheiden määrä on vakio, muistan jonkun mullekin joskus sanoneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, paheiden määrä taitaa todellakin olla vakio. Kohteet ja aineet vain vaihtuvat!

      Poista
  2. Itse perustelen kirppisvaeltelun rentouttavuutta sillä että olen keräilijä - en metsästäjä :) sama fiilishän tulee sienimetsällä. En olen suinkaan mikään ekohippi mutta kirppistely vaan on aivan huumaavan rentouttavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihan totta! Mieluummin keräilijä kuin metsästäjä ja sienimetsävertaus on todella hyvä.

      Poista
  3. Minä aina niin ootan sun postauksia, ja kun uusi postaus ilmestyy, se pitää lukea tietysti moneen kertaan - niin kuin tämäkin postaus! :) Oon ehdottomasti pitkien postauksien fani, ja näissä sun postauksissa tuntuu olevan sitä kaipaamaani pituutta mutta ennen kaikkea sisältöä. Kirjotat tosi kiinnostavasti ja taitavasti - kuvista nyt puhumattakaan! Eli täällä taas ollaan. :D

    Tosi kivoja löytöjä olet jälleen tehnyt! Erityisen ihana on tuo ruskea lokerikko - minusta teit kyllä oikean valinnan värin suhteen! Ja voi tuota teepannuakin.. Huoh! Minäki oon kerran vieraillut sekä Kaboomissa että Kampin kirpparilla. Etenkin Kampin kirpparista jäi tosi positiivinen kuva, siisti paikka ja aika tasokasta tavaraa myynnissä.

    Oletko muuten koskaan käynyt muistaakseni ööö ehkä Kalliossa päin sijaitsevassa valtavan kokoisessa osto- ja myyntiliikkeessä? En millään muista paikan nimeä, mutta voi pojat se oli mahtava paikka, tavarataivas! Se oli sellainen kellaritasossa oleva liike/varastotila, jonka hyllyt notkuivat emalia, peltiä, posliinia, minkä lisäksi huonekalutarjonta oli mieletön - monta huoneellista tavaraa. Suosittelen ehdottomasti siellä käymistä, vaikka vain kävisit pällistelemässä ihania tavaroita. Kaivan sen nimen jostakin vielä esiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi, kiitos tuhannesti Ripakinttu! Tunne on molemminpuolinen, koska mäkin aina odotan sun uusia tekstejä ja olen ihan innoissani, kun uusi postaus ilmestyy.

      Olen Kalliossa käynyt parissa pienessä ostomyyntiliikkeessä, tuo iso ei kuulosta tutulta. Paitsi, että Punavuoressa (?) on kuvailemasi kaltainen paikka - siellä käyn välillä kuolaamassa erityisesti asioita. Laita paikan nimi, jos saat kaivettua sen jostain, täytyy kyllä mennä kuvailemaasi paikkaan, jos ei ole sama, mikä mulle tuli jo mieleen. Mulla tuppaa tosin aika usein Helsingissä tulla hintakatto vastaan, hinnat taitavat olla pääkaupunkiseudun hintatasolla myös kirppishommissa.

      Poista
  4. Itämainen kalastajapoikasi on hyvin luultavasti japanilaista alkuperää ja mahdollisesti jostakin 60-70 -luvulta kotoisin. Näitä puuhahmoja kutsutaan mm. nimellä kokeshi. Suurin osa kokeshi-nukeista on sellaisia hieman babushkan muotoisia puunukkeja, mutta myös tuollaisia puuminiatyyrejä on nähty. Jokaisella paikkakunnalla oli omanlaisensa. Tuollaisia tehtiin matkamuistoiksi. Vastaavissa kylteissä kuin pojalla lukee yleensä paikkakunnan nimi tai jokin muu pieni mietelause tms.

    Samanhenkisiä kavereita löytyy vaikkapa täältä:
    https://www.etsy.com/search?q=kokeshi%20vintage

    Ihana löytö, joka tapauksessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavaa, kiitos Anonyymi kommentista! Täytyy tutustua näihin kokeshi-nukkeihin tarkemmin. Aina oppii uutta!

      Poista
  5. Anonyymi tässä taas hei. Ohessa vielä lyhyesti Kokeshi-nukkien historiasta:
    http://www.collectorsweekly.com/dolls/kokeshi

    Näitä keräillään maailmalla, joskin arvostetuimpia ovat nuo perinteisen malliset puunuket.

    VastaaPoista
  6. Allekirjoitan täysin tuon kirppistelyn rentoutumiskeinona. Alkuvuoteni on ollut harvinaisen paska ja olen lohduttanut itseäni luvattoman useilla kirppiskäynneillä ja se on näkynyt aikamoisena onnena aarrejahdissa. :)

    Kivoja löytöjä olet taas tehnyt! Tuo Kampin Kirpputori on itselleni ihan uusi tuttavuus, pitääkin mennä tutustumaan. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati ja kiva, että sain vinkattua uuden kirppiksen. Huomaan minäkin muuten harrastavani myös ns. lohtukirppistelyä. Ihmeen kaupalla mieli paranee, kun tekee hyviä löytöjä. Välillä tuo kyllä kostautuu sillä, että tavaraa tulee vähän liikaakin pyörimään nurkkiin.

      Poista