Kirppisrakkautta, mökki-edition

Löysin heinäkuun lopussa aivan mahtavan Mäyrä-tuopin Turun torin kirppismyyjäpapalta. Pappa kertoi mukin olevan liikelahja Ruotsista. En voinut jättää mäyrämukia mitenkään ostamatta. Mäyrä. Mukin pohjamerkinnät johdattelivat minut maansiirtofirman jäljille ja hassua kyllä, tuo mäyrä on firman logo. Kahvassa olevat koristeet on käsin maalattu, mutta muuten kuvio on täysin teollinen. Muki on valmistettu 1980-luvulla. Muki pääsi heti mökille, mutta kuvasin vasta nyt sen autenttisessa elinpiirissään.

Hieno löytö oli vuoden 2011 Trivial Pursuit -peli. Peliin on kuulunut paristokäyttöinen ajastin, mutta sen puuttuminen ei kyllä haittaa ollenkaan. Peli löytyi Turun Länsikeskuksesta Prisman parkkipaikkakirpputorilta. Peli oli todella halpa, vain kaksi euroa. Kysymyskortit tuntuvat olevan suunnilleen kaikki tallessa ja kaikki pelinappulat. Peli on nyt mökillä, mutta talveksi se siirtyy kyllä kaupunkiin.

Tammikuussa ostamani pannumyssy päätyi myös mökille. Tarpeeksi kapea teepannu sopii juuri ja juuri tähän pieneen pannumyssyyn.

1 x Mänttä

Elokuun alussa tein jo perinteeksi muodostuneen matkan Mänttään. Ohjelmassa oli Kuvataideviikkojen katsastus ja tällä kertaa myös Serlachius-museo Göstan uudessa museorakennuksessa vierailu (suosittelen!). Matkassa oli kaksi kirppishullua ja yksi kirppismyönteinen, eli jo ennen Tamperetta alkoi kiivas mietintä, mihin kirpparille ehtisimme tiiviin taidepäivän lomassa. Onneksi koko seurue oli yhtä mieltä kirppisvisiitistä ja kurvasimme heti Mänttään päästyämme Amandan aarteisiin.

Olen aikaisemminkin vieraillut Mäntän kirpputoreilla, mutta Amandan aarteet oli uusi, miellyttävä tuttavuus. Tämän hyllykirppiksen ehti kiertää kohtuullisen nopeasti ja jokaiselle löytyi jotain. Paras löytö oli ehdottomasti metallipinnoitteinen kattovalaisin 1960–1970-luvulta. Olen yrittänyt etsiä tietoa tuosta valaisimesta, mutta en ole päässyt alkua pidemmälle. Tuon kaltaisia valaisimia taidettiin valmistaa hurja määrä aikoinaan, eli en ostanut vahingossa varmaankaan klassikkovalaisinta...

1920-luvun hengessä tai amerikkalaiseen tapaan nautittava kuohuviini/samppanja vaatii laakeat lasit. Nyt on sellaisetkin.

Melkein päivittäisen käyttöön päässyt käsipeili tuli todella tarpeeseen. Peilin takana säilyneet tarrat kertovat sen olevan Länsi-Saksasta ja hinta on ollut Sokoksella aikoinaan 25 markkaa.

Keltainen hame lähti matkaani joidenkin epäilysten saattelemana. Katsotaan, millainen suhde minulle muodostuu Tazzia-merkkiseen hameeseen. Alemmassa kuvassa hameen todellinen väri tulee paremmin ilmi.

Harmaat farkkuleggingsit (KappAhl) ovat lastenkokoa, mutta ainakin niiden lahje on tarpeeksi kapea.

Vuoden eka Manhattan

Turun tunnetuin ja suosituin kirpputori taitaa olla Kirppis-Center Manhattan. Olen itse myynyt kyseisessä paikassa useampaan otteeseen, mutta itse ostoksilla käyn Manhattanilla aika harvoin. Heinäkuun lopussa kävin ensimmäistä kertaa tänä vuonna paikanpäällä. Joskus aikaisemmin Manhattan tuntui ylihinnoitellulta ja tukkoiselta, mutta tällä kertaa kokemus oli positiivinen. Huomasin myös, että hyllyjärjestystä oli muutettu ja nykyään kaikki myyntipaikat tuntuvat tasa-arvoisemmilta, toisin kuin ennen.

Olen rampannut sen verran paljon kirppiksillä koko kesän tai oikeastaan koko vuoden, että hieman alkoi hirvittää, kun Manhattaniltakin jäi käteen lopulta useampi juttu. No, täytyy uskoa, että loppuvuosi on vähän vähemmän aktiivista kirppisaikaa.

Käyttötavara, taattua laatua Fiskarsin keittiösakset.

Ikuinen heikkouteni, Marimekko. Päällä hyvännäköinen tunika/mekko, kuvassa huono.

Ja tuttu turhuus, mutta silti ihanuus. Minikokoinen Brion mäyräkoiralelu. Omistan toki myös perinteisen maassa vedettävän kaverin kanssa.

Viljandi ja Tallinna – pari second hand -tärppiä

Lomailin heinäkuun puolella Virossa viisi päivää. Tallinnan kirppistarjonnasta minulla on viime vuodelta erittäin positiivisia kokemuksia Telliskivin lauantaikirpputorilta, mutta nyt matka ajoittui arkipäiviin eli Telliskivi jäi tällä kertaa väliin. Tallinnassa ja Tartossa näin useamman Humanan (= Uff) ja parissa kävin sisälläkin, mutta en löytänyt mitään ostamisen arvoista.

Pienessä Viljandin kaupungissa törmäsin hyvin selkeään second hand -kylttiin ja en voinut jättää paikkaa väliin. Liike myi erittäin vähän käytettyjä, osa saattoi olla jopa käyttämättömiä, vaatteita. Löysin viskoosisen hihattoman, hieman merihenkisen paidan ja sadesään ballerinat. Kengät taitavat olla käyttämättömät.

Tallinnassa törmäsin viimeisenä päivänä ihan sattumalta Kalamajan kulmilta pieneen second hand -puotiin. Paikassa oli ennen kaikkea tavaroita ja keräilyesineitä. Mukaani lähti neuvostoaikainen ruusutarjotin. Tarjottimia minulla on jo vaikka millä mitalla, mutta sisäinen (?) keräilijäni päätti sallia vielä yhden metallitarjottimen kotiin. Nyt niitä kyllä on jo aikamoinen kokoelma.

Kirppismatka: Turku–Paimio–Sauvo–Salo–Selki–Porvoo, päivä 2

Kirppismatkan toinen päivä lähti käyntiin Porvoon vanhan keskustan Kellari-kirppiksellä. Melko pieni ja hieman nuhjuinen paikka tarjosi ennen kaikkea ketjuliikkeiden käytettyjä vaatteita. Hinnat olivat vaihtelevia, osa aivan liiallisia, mutta toisaalta löysin villakankaisen koristetyynynpäällisen sopuhintaan. Tyynynpäällinen saattaa olla Lapuan kankureiden.

Ensimmäinen kohde / Porvoo.

Toinen etappi / Porvoo.

Doris & Duke's oli toinen vierailukohteemme. Paikassa sekoittui hienosti vanhemmat vintage-vaatteet, uudemmat kierrätysvaatteet ja uudet vaatteet ja asusteet. Itse en ostanut mitään, vaikka pyörittelin rekkejä hyvän tovin, mutta päätin että jos en löydä mitään todella hienoa, en osta tällä kertaa puolivillaistakaan.

Kolmas pysähdys / Porvoo.

Löytöpiste-kirppis oli Porvoon keskustan ulkopuolella teollisuusalueella. Paikka oli ahdistavan kuuma ja tunkkainen, mutta sinnikäs kiertely palkittiin ja löysin kotiin kauniin siniset emalikulhot ja Roberto Savianin Gomorra-kirjan.

Neljäs paikka / Porvoo.

Tompan kirppis ja antiikki mainosti itseään Se hieman erilainen kirppis -tyyppisellä sloganilla ja paikka todellakin oli hieman erilainen. Se oli todella huono jos ihan suoraan sanotaan. Tavaraa oli vähän ja hinnat olivat korkealla. En löytänyt paikasta mitään ostettavaa tai edes kuvattavaa.

Viides kohde / Porvoo.

Viides ja viimeinen paikka oli iso tehdashallikirpputori, Kevätkirppis. Kasailin ostoskoriin pari mekkoa, housupuvun ja paitoja, kunnes eteeni osui kauan kiikarissa ollut sopuhintainen Antti Nurmesniemen Iso pehtoori -pannu. Heivasin korista kaiken muun ja pohdin hetken, että olenko valmis maksamaan 50 euroa tästä emalipannusta. Muistan, kun vajaa kymmenen vuotta sitten olin sitä mieltä, että 25 euroa on liikaa tuosta kahvipannusta ja kyllä mä löydän vielä halvemmalla jostain tuon pannun. Olen törmännyt tasaisin väliajoin eri värisiin ja eri kuntoisiin Pehtooreihin ja hinta on aina ollut enemmän kuin tämän yksilön. Päätin siis "sijoittaa" ja hankin pitkään haaveissa olleen iki-ihanan pannun itselleni.

Vaaleansininen Pikku pehtoori on ollut minulla pari vuotta. Se on tärkeä ja kallisarvoinen ihan senkin takia, että olen saanut sen täydellisenä yllätyksenä lahjaksi. Pikkupannun kunto on huonompi, mutta tuossa punaisessa voisi ihan hyvin kahvit keittää. Emalisisus on ehjä ja puhdas.

Hieno kirppismatka sai siis arvoisansa päätöksen.

Kirppismatka: Turku–Paimio–Sauvo–Salo–Selki–Porvoo, päivä 1

Massiivisen kirppistourneen purkaminen alkaa nyt. Reissun lopputulos oli täyteen ahdettu kassillinen tavaraa: vaatteita, kenkiä, astioita. Jokakesäiseen tapaan näillä kirppismatkoilla pysähdytään aina, kun tienvarrella näkyy kirppiskyltti – ja niitähän näkyy usein. Ah, mitä ihanuutta!

Ensimmäinen pysähdys, Paimio.

Ensimmäinen etappi osui Paimioon. Olen kerran aikaisemmin käynyt Paimion keskustan kirpputorilla Vistantiellä, mutta nyt en löydä verkkosivuja tai edes paikan nimeä. Aikaisempi vierailukerta oli varsin onnistunut, mutta tällä kertaa löysin vain mustan urheilutopin, mistä en ottanut kuvaa.

Toinen pysähdys, Sauvo.

Paimion jälkeen suuntasimme Sauvoon. Alles Gute Vintage oli ainoa paikka, mihin aivan erikseen halusin mennä. Intoa vierailuun lisäsi muun muassa se, että olin lukenut paljon hyvää paikasta ja se, että työkaverini suositteli minulle tätä vintage-navettaa. Paikka sijaitsi jossain Sauvon sydämessä mutkaisten teiden takana, mutta vierailu oli kaiken sen mutkittelun arvoista. Alles Gute Vintage oli viehättävä, asiantunteva ja kaikin puolin herkullinen. Vaatteita oli vaikka millä mitalla, huonekaluja jokunen ja asusteita melkoisesti.

Olin päättänyt että saan törsätä, jos jotain kivaa löytyy ja sitähän paikka oli pullollaan. Ostin muutaman vaatteen – olisin toki löytänyt vaikka kuinka paljon enemmänkin kaikkea ihanaa, oikeaa vintagea.

Kallein ostos oli Marimekon puuvillainen Pikkumyy-mekko. 1960-luvun Marimekoissa on niskalapussa vaatteen suunnittelu tai -tekovuosi. Tämä mekko on peräisin vuodelta 1963. Kuosia en tunne ja paikan pitäjä kertoi, että tästä kuviosta ei ole valmistettu kovinkaan paljon vaatteita.

Toiseksi kallein ostos oli 1970-luvulta peräisin olevat kirkkaanpunaiset sandaalit. Pohjassa lukee Made in Finland. Voisi sanoa, että loput ostokset: ruskeat nahkakengät, raidallinen paita ja kukkaruukku 1960-luvulta, tulivat kaupan päälle.

Ruskeat nahkakengät ovat ihanan pehmeää nahkaa. Ainoastaan nahkapohja hieman mietityttää.

Kaupanpäälliset:

Sauvon jälkeen suuntasimme tuttuun Saloon. Pääkohteena oli Kierrätyskeskus, missä en ollut aikaisemmin vieraillut.

Kolmas vierailukohde, Salo.

Paikka oli iso, siisti ja valoisa. Hinnoittelu tuntui pysyneen aika hyvin hanskassa – toisin kuin esimerkiksi Turun kierrätyskeskuksissa usein erityisesti huonekalut ovat törkeän hintaisia.

Löysin pitkän mustan mokkahameen, minkä aion leikata lyhyemmäksi, frillareunaisen ranskalaisen teepaidan ja kasan kultaisia lusikoita. Enää ei siis tarvitse etsiä sopivia lusikoita kultaisiin Tsaikka-laseihin.

Aivan kierrätyskeskuksen vieressä oli itse tehdyn näköinen kirppis-kyltti ja päätimme seurata kylttiä. Pihalla nökötti tällainen hieman hilpeyttä herättänyt plakaatti.

Neljäs kohde, Salo.

Paikka oli tilapäinen ja ainoastaan yhden viikon (arvio) avoinna. Vanhan kerhotilan tms. pari huonetta oli täytetty huonekaluilla, astioilla, maalauksilla, vaatteilla. Näin aivan ihastuttavan tarjoilukärryn, mutta en pystynyt kertomaan, mihin kärryn kotona sijoittaisin, eli jouduin luopumaan kärryhaaveista – toistaiseksi. Mukaan lähti vain säästöpossu. Nyt minulla on tällainen musta, mintunvihreä ja valkoinen.

Viides etappi, Selki:

Samaria-shop Selkikeskus löytyi aivan sattumalta ajomatkalla Salosta kohti Tuusulaa. Tehdashallin uumenista löytyi hyvin järjestetty ja kohtuuhintainen itsepalvelukirppis. Ehkä paras löytö oli Marimekon trikoomekko pilkkahintaan (3 euroa).

Löysin myös punaisia muovihenkareita, joita päätin kysyä, josko saisin ostaa ne. Ja sainhan minä. Nämä henkarit ovat minulle kovin tuttuja: lapsuuden kodissani on näitä MK-tuotteen muovihenkareita mustina ja tummansinisinä (?). Nämä henkarit näyttävät myös varsin kivoilta melko tuoreiden Sarviksen henkareiden vieressä. Mukaan lähti myös lyhythihainen musta viskoosineuletakki. En onnistunut kuvaamaan tuota ryppyistä mustaa vaatekasaa onnistuneesti.

Ensimmäisen päivän saldo oli massiivinen. Itse Porvoon ostokset luvassa kakkospäivän postauksessa.