torstai 31. heinäkuuta 2014

Kirppismatka: Turku–Paimio–Sauvo–Salo–Selki–Porvoo, päivä 2

Kirppismatkan toinen päivä lähti käyntiin Porvoon vanhan keskustan Kellari-kirppiksellä. Melko pieni ja hieman nuhjuinen paikka tarjosi ennen kaikkea ketjuliikkeiden käytettyjä vaatteita. Hinnat olivat vaihtelevia, osa aivan liiallisia, mutta toisaalta löysin villakankaisen koristetyynynpäällisen sopuhintaan. Tyynynpäällinen saattaa olla Lapuan kankureiden.

Ensimmäinen kohde / Porvoo.






Toinen etappi / Porvoo.



Doris & Duke's oli toinen vierailukohteemme. Paikassa sekoittui hienosti vanhemmat vintage-vaatteet, uudemmat kierrätysvaatteet ja uudet vaatteet ja asusteet. Itse en ostanut mitään, vaikka pyörittelin rekkejä hyvän tovin, mutta päätin että jos en löydä mitään todella hienoa, en osta tällä kertaa puolivillaistakaan.

Kolmas pysähdys / Porvoo.



Löytöpiste-kirppis oli Porvoon keskustan ulkopuolella teollisuusalueella. Paikka oli ahdistavan kuuma ja tunkkainen, mutta sinnikäs kiertely palkittiin ja löysin kotiin kauniin siniset emalikulhot ja Roberto Savianin Gomorra-kirjan.



Neljäs paikka / Porvoo.



Tompan kirppis ja antiikki mainosti itseään Se hieman erilainen kirppis -tyyppisellä sloganilla ja paikka todellakin oli hieman erilainen. Se oli todella huono jos ihan suoraan sanotaan. Tavaraa oli vähän ja hinnat olivat korkealla. En löytänyt paikasta mitään ostettavaa tai edes kuvattavaa.

Viides kohde / Porvoo.


Viides ja viimeinen paikka oli iso tehdashallikirpputori, Kevätkirppis. Kasailin ostoskoriin pari mekkoa, housupuvun ja paitoja, kunnes eteeni osui kauan kiikarissa ollut sopuhintainen Antti Nurmesniemen Iso pehtoori -pannu. Heivasin korista kaiken muun ja pohdin hetken, että olenko valmis maksamaan 50 euroa tästä emalipannusta. Muistan, kun vajaa kymmenen vuotta sitten olin sitä mieltä, että 25 euroa on liikaa tuosta kahvipannusta ja kyllä mä löydän vielä halvemmalla jostain tuon pannun. Olen törmännyt tasaisin väliajoin eri värisiin ja eri kuntoisiin Pehtooreihin ja hinta on aina ollut enemmän kuin tämän yksilön. Päätin siis "sijoittaa" ja hankin pitkään haaveissa olleen iki-ihanan pannun itselleni.

Vaaleansininen Pikku pehtoori on ollut minulla pari vuotta. Se on tärkeä ja kallisarvoinen ihan senkin takia, että olen saanut sen täydellisenä yllätyksenä lahjaksi. Pikkupannun kunto on huonompi, mutta tuossa punaisessa voisi ihan hyvin kahvit keittää. Emalisisus on ehjä ja puhdas.



Hieno kirppismatka sai siis arvoisansa päätöksen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti