Aikamoinen roskislöytö

Olen aina ihmetellyt ja ihastellut ihmisten roskislöytöjä. Mitä hienoimpia designjuttuja tuntuu löytävän alvariinsa roskalavoilta sun muualta. Vappuna kävi minullekin tuuri! Ongin ystävieni vinkistä lasinkeräysastiasta ehjiä, ajattomia Tapio Wirkkalan vuonna 1968 suunnittelemia Ultima Thule -laseja. Nämä lasit ovat mielestäni vanhempaa tuotantoa, näitähän laseja saa nykyään myös uustuotantona.

Ystäväni olivat käyneet heittämässä rikkoutuneiden skumppalasien jämiä lasinkeräykseen ja kun saavuin paikalle, minulle esitettiin kuvasta, että "ovatko nämä jotain laseja, mitä pitäisi pelastaa?" Tunnistin klassikkolasit heti ja olin sitä mieltä, että lasit pitää todellakin hakea viipymättä roskiksesta.

Pian tiskasin jo ystävieni luona roskislaseja tyyyväisenä. Roskislasit olivat olleet todennäköisesti pidempään käyttämättä, koska niissä oli kellertävä pinta ja mietin, että mahtavatko lasit tulla puhtaaksi laisinkaan (myöhemmin kävi ilmi, että astianpesukoneessa kaikki lasit tulivat ihan kirkkaiksi).

Maittavan vappu-brunssin jälkeen, kun oli kotiinlähdön aika, minun oli vielä pakko vilkaista lasinkeräysastiaan, koska minulle vihjattiin, että astiaan saattoi jäädä muutama rikkinäinen lasi viiden (vai kuuden?) pelastetun lasin lisäksi. Tunsin itseni oikeaksi dyykkaajaksi, kun kaivelin astiaa ja kas, roskiksessa oli vielä neljää ehjää lasia!

Vasta kotona huomasin, että yhdessä lasissa oli pieni pore, eli lopulta ehjiä yksilöitä jäi minulle kolme. Roskishuumassa en siis edes huomannut lasin säröä ja samassa hötäkässä sain sormeeni vielä haavan. Dyykkaus oli kuitenkin kaiken astiassa keikkumisen arvoista! Ah ja oh!

Nämä roskis-UT:t ovat minun ensimmäiset Wirkkalani. Skål!

Ps. Tästä pääsee lukemaan Finnish Design Shopin sivuilta Ultima Thulesta lyhyesti.