lauantai 17. helmikuuta 2018

Myytyjä juttuja

Olen jo pitkään miettinyt postausta, missä olisi kerättynä kirppisostoksia, joista olen luopunut ja vähän pohdintaa siitä, mikä hankinnoissa ei sittenkään mennyt lopulta ihan nappiin. Olen kirjoittanut kirppisvuoden päättyessä hitti- ja hutikoosteen, missä tietysti hudit ovat edustaneet niitä  ei niin onnistuneita hankintoja, mutta tällä kertaa tutkailun kohteena on laajempi skaala tavaroita, kuin yhden vuoden aikana hankitut.

Ooo, ihana astia! [eriparit]


Tämän kategorian kanssa olen ryhdistäytynyt! Tai ainakin tuntuu siltä (ei oteta huomioon kuitenkaan edellistä postausta). En kanna ihan niin helposti hetken mielijohteesta kivoja astioita kotiini, mille ei löydy kaveria valmiiksi. Tietysti jostain ns. keräily on myös aloitettava, mutta minulle on tehnyt ihan hyvää rajata astiat niin, että vain Kilta kelpaa, ei suunnilleen muu. Ehkä värillisen lasin kohdalla olen vielä vähemmän ankara ja "jos halvalla saa" -ajatus on vähän liian tiukasti kiinni minussa.


Marimekkoa! [merkkiharha]

Joskus vaatteen merkki sokaisee. Välillä haluaa uskoa, että jokin juttu on ihan sopiva (vaikka ei ole), kun hinta on kohdillaan ja tuntee, että oikea löytöjen löytö on käsillä. Olen ostanut vuosien varrella aivan liian monta liian isoa tai liian pientä vaatetta.  Marimekon tilalla voisi myös lukea vaikka Vuokko, Arola, Kaunotar. Toki esimerkiksi vasemman yläkulman paita oli aivan tismalleen oikean kokoinen minulle, mutta viime syksynä tuntui siltä, että on aika luopua tuosta vaatteesta, eli aina vaatteen laittaminen kiertoon ei tarkoita sitä, että se olisi suoralta kädeltä huti.


Emalia, sydämiä, kirsikoita! [keräilymania]


Kun näkee tarpeeksi monta postausta, instausta tai lehtijuttua jostakin keräilykamasta, alkaa pian itsekin uskoa, että ihan oikeasti tykkää jostakin, mistä ennen ei ole edes tiennyt mitään. Välillä tämä on ihan totista totta, kuten tattikulhot minulle, mutta väitän, että olen innostunut aika monesta asiasta ihan vain siksi, että olen inspiroitunut muiden keräilystä. Ihmettelen oman mieleni koukeroita, miten jokin (muoti)asia alkaa innostaa ja sitten seuraavaksi jonkin asian haaliminen onkin jo melkein pakkomielle. Toki mielihalut voivat muuttua. Olisi kamalaa, jos mieltä ei saisi muuttaa tai keräilykohteita vaihtaa. Mutta. Ehkä en sittenkään ole kirsikka- tai sydäntyttö (vaan edelleen se Kilta-tyttö). 


Tämä on nyt muotia! [esim. midimittaiset helmat]

Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että jokainen saa pukea ylleen mitä haluaa ja liikaa ei kannata miettiä, "onko tämä minulle sopiva väri, pituus, leikkaus", kunhan itsestä tuntuu hyvältä. Olisin ihan kamalan paljon halunnut käyttää ja näyttää hyvältä puoleen sääreen ulottuvissa hameissa tai polven ylittävissä hameissa, mutta niin ei ole. Siispä. Välillä täytyy ihan konkreettisesti katsoa peiliin ja todeta, että lyhyempi hame on se oma juttu, vaikka muotikuvissa tai kadulla jokin näyttäisi älyttömän hyvältä. Heihei, pitkät hameet!


Näitä kategorioita voisi jatkaa enemmänkin, mutta tällä kertaa tämä setti. Mitkä ovat teidän yleisimmät hutiostokset? Mukavaa viikonloppua!

6 kommenttia:

  1. Hyvä, vaikkakin kovin realistinen postaus. Raaka suorastaan ;)
    Sillä niinhän se on, että harvaa tavaraa tai vaatetta tarvitsemme. Uutena tai käytettynäkään.
    Vaikka olisi kivempi voida uskoa että keräämme ympärillämme kaikkea tosi tarpeellista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Veera! Ja juu, on kamalaa myöntää, että harvemmin mitään tavaraa niin kamalasti tarvitsee, mutta sitä useammin vain tekee mieli kaikkia ihanuuksia.

      Poista
  2. Hei, olen yrittänyt etsiä netistä Arabian Sointu -sarjan kynttilänjalkaa. Päädyin haun tuloksena blogisi sivulle vuodelta 2015. Silloin olit hankkinut vihreän Sointu -jalan. Vieläkö on hallussasi ja jos, niin oletko ajatellut siitä luopua? Olisin kiinnostunut. Lapsuuskodissani oli vaaleanpunainen yksilö ja muistan, miten sen muoto ja malli miellytti jo lapsen silmää. Nyt haluaisin vihreän version, vaaleansininen minulla jo on mökillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, omistan edelleen tuon vihreän Sointu-kynttilänjalan ja se on ihan käytössäkin, mutta voisin ehkä harkita luopumisesta. Laitatko s-postia osoitteeseen kirppis.rakkautta(a)gmail.com?

      Poista
  3. Minäkin tykkäsin tästä postauksesta. Nykyään teen niin (ellei ihan super super juttu löydy, se heti mukaan) että kiertäessäni kirpparia en ota tuotetta heti mukaan. Mikäli vielä kierroksen lopussa muistan tai tuntuu siltä että sen yhä haluan käyn hakemassa mukaan (mikäli on vielä paikalla). Usein sitä huomaa etten tuotetta tarvitsekkaan ja toisinaan ihan unohdankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! Hyvä vinkki tuo, että jättää ottamatta tavaran heti. Välillä teen samaa, mutta silti tuppaa kirppisostoksia kertyvän..

      Poista