Palaset-lokerikko

Ostin ikuisuus sitten jo kuopatulta Kaboom-kirppikseltä Palaset-lokerikon. Pitkään lokerikko vain nojaili epämääräisesti keräämässä pölyä makuuhuoneen nurkassa, kunnes nostin sen seinälle tänä keväänä. Pian kiinnityksen jälkeen keittiöön löytyi uusivanha hylly ja keittiön nurkkaus koki taas muutoksen. Jouduin tunkemaan lokerikon ja ison kehystetyn Tapas-julisteen samalle seinälle. Aika ahdasta on, mutta olkoon. Tässä siis täytetty hylly, olkaa hyvät.

Haaveilin lapsena tällaisesta pikkukrääsähyllyköstä, mutta en sellaista koskaan saanut. En tosin muista, pyysinkö edes tällaista kapistusta, mutta sen tiedän, että nämä ovat aina viehättäneet minua. Koriste-esineet ovat tosin vähän ristiriitoja aiheuttava aihealue minulla, mutta täytyy kai myöntää, että fanitan niitäkin.

Hyllykön jokaisella tavaralla on enemmän tai vähemmän tarina taakkanaan. Iso osa on kirppislöytöjä, kuten lastenastiaston sokerikko, krokotiiliauto, Muumit tai Dresdner-pankin norsulipas. Metalliset vedettävät vieterieläimet ovat yksi keräilykohteistani. Pikkutipu on ostettu uutena, isompi lintu on äitini kotitalosta saatu.

Lokerikossa on toki matkamuistoja, esim. Japanin-reissulta kaksi onnentuojakissaa tai makaava bambi Budapestista. Äitini on tuonut minulla Nukkumatti-hahmon Berliinistä ja valkoiset hioutuneet kivet olen kerännyt jostakin rannoilta. Lapsena keräsin ulkomaanmatkoilla aina kamalan kasan siskoni kanssa kauniita kiviä simpukoita, luulen että osa luonnon omista matkamuistoista on edelleen jossakin tallessa vanhempieni luona.

Myönnettäköön, että lokerikko on siisteysintoilijan painajainen, mutta onneksi sisälläni ei asu kovinkaan iso intoilija ja strutsinsulkahuiska on pelastanut monta pölyntäyteistä hetkeä.

Rentoa sunnuntaita ja iloa alkavaan viikkoon!