Lasipurkki, korut ja kukkaruukku

Kävin helatorstaina Manhattanilla ja ostossaldo jäi melko kohtuulliseksi. Löysin kuitenkin eurolla lasisen kristallijäljitelmäpurkin. Olen tässä jonkin aikaa etsiskellyt pientä hienoa kannellista lasirasiaa, mihin voisi tallettaa purkkaa. Kuulostaapa kummalliselta. Tämä juttu juontaa siihen, että yritän estää kaikin keinoin hampaiden reikiintymistä nykyään ja ajattelin, että jos laitan vähän joka paikkaan xylitol-purkkaa esiin, muistan napata purkkapalan vielä useammin.

Tämä purnukka ei varmaankaan ole vanha. Bongasin Manhattanilta myös toisen vastaavan, mutta euron kalliimman. Pohjassa lukee Made in Italy. Ostin tietysti halvemman yksilön.

Viime lauantaina oli Pelastusarmeijoiden kirppiksillä alepäivät. Löysin edellisessä postauksessa esittelemäni mustan haalarimekon ja parit korut. Korujahan ei koskaan voi olla liikaa! Sain nämä helyt alle kahdella eurolla, eli en voinut vastustaa niiden kutsua. Molemmat ovat jo olleet kaulassa ja hyvin nuo toimivat! Ruskea puukoru on varmasti vähän vanhempaa tuotantoa, mutta tuo simpukkapompula voisi olla ihan uusikin.

Viimeinen löydös on isokokoinen Arabian kukkaruukku. Ruukku osui silmään Kårenin kirppiksellä, missä olin itsekin hutikuun lopussa myymässä. Ruukku on ihan priimakunnossa ja sain sen 9 eurolla. Vielä en ole mitään purnukkaan istuttanut, mutta sen aika tulee kyllä. Ehkäpä yksi vehka saa uuden kodin tästä, kun tuntuu että yhden tai pari kokoa pienempi ruukku on liian ahdas kasville.

Tästä purkista tulikin mieleen yksi aika kummallinen sattumus tuolla kirpulla. Olin siis myyntihommissa ja pöydälläni oli kaikenlaista sekalaista kamaa. Osa oli täältä blogistakin tuttua rompetta, osa vanhempaa. Laitoin myyntiin myös viime vuonna Salosta löytämäni Arabian vaaleanpunaisen tai hennon roosan värisen sirottimen. Minullehan tuli yllätyksenä kotona, että sirotin olikin punertava, ei valkoinen. Päätin siis laittaa kapineen myyntiin ja ideana minulla oli, että jos saan euron hintaisesta sirottimesta vähintään euron, olisi homma kunnossa.

No, sirotinta ihasteli useampikin ja hintaakin kyseltiin. Eräs rouva vetäisi jonkinmoiset herneet nenään, kun sanoin hinnaksi kolme tai neljä euroa. Hän oli aivan pöyristynyt! Hinta oli kuulemma aivan liian matala, ihan naurettavan vähän. Yritin kertoa, että minulle tärkeintä on päästä tavarasta eroon ja saada se kiertoon. Hän tivasi minulta, että tiedänkö, että sirotin on Arabiaa! Lopuksi hän vielä tokaisi nyt jo melkeinpä legendaarisen läpän: Älä polje hintoja! Whaaat, eikös minulla ole oikeus antaa vaikka ilmaiseksi kaikki Arabiani, jos niin haluan? Minusta on lievästi ottaen kummallista, jos kirppishommissa syytetään hintojen polkemisesta. Jos minulla olisi vanhantavarankauppa tai vastaava yritys, olisi asia ehkä toinen. En tiedä, kuvitteliko frouva, että kyseessä oli jokin antiikin (ehehe) myyntitapahtuma tai vastaavaa, mutta eipä kyllä tällä kertaa ollut. Näinkin voi käydä. Miltä tämä teistä kuulostaa? Voiko kirppismyyjää syyttää hintojen polkemisesta? Eikös ideana pikemminkin ole saada tavara juuri kiertoon?

Ps. Myin sirottimen lopulta onnelliselle uudelle omistajalle kolmella eurolla