(Kirppis)reissu Itä-Suomeen

Lomani viimeisellä viikolla autonnokka suunnattiin kohti itää. Aivan ensimmäinen määränpää ajatuksissamme oli Hämeenlinna, eli ei niinkään itä, vaan kaakko. Kuitenkin jo Marttilassa bongasin ensimmäisen kirpputorin tienvarsikyltin ja kurvasimme 10-tieltä sivuun. Marttila oli ihan uusi kirppispitäjä minulle. Ensimmäinen pysähdys tapahtui nimettömäksi jääneelle kirpparille lähellä kirjastoa. Ekasta paikasta olisi irronnut esim. 15 eurolla Finelin Sinihilkka-pannu. Alkumatkasta yritin olla kurinalaisempi ja viime kirppis-tourneelta tuttu "kannatusostos", ei ollut tällä matkalla käytössä.

Ensimmäinen pysähdys, Marttila.

Toinen Marttilan kirppis löytyi ihan keskustasta. Voi jopa olla, että näin juuri Kirppis-kahvila Helmin kyltin 10-tiellä. Paikka jakaantui kahteen osaan: perinteiseen hyllykirppariin ja takaosan hinnoittelemattomiin tuotteisiin.

Toinen kohde: Kirppis-kahvila Helmi, Marttila.

Kirppis-kahvila Helmin takaosa.

Silmiini osui riikinkukkopurkki ja päätin kysyä purnukan hintaa. Myyjä kertoi hinnaksi euron ja innostuin hinnoittelusta siinä määrin, että kysäisin myös Wärtsilän/Finelin kannetonta Primavera-kattilaa. Kuulin aluksi euron ja hykertelin jo mielessäni, mutta ei oikeakaan hinta, neljä euroa, tuntunut laisinkaan pahalta.

Forssaan poikettiin lounaan toivossa. Melkoisen retrovivahteinen Lounas-Leena sopi kirppismatkailijalle. Harmi, että ruokapuoli ei ollut aivan yhtä kunnossa kuin miljöö. Ruokapaikan vierestä löytyi Kirppis-Kellari, mikä on muuttamassa. Paikassa oli suht paljon tyhjiä looseja ja tällä kertaa en löytänyt tuolta mitään (viime kesän kirppismatka Forssaan löytyy täältä).

Kolmas pysähdys: Kirppis-Kellari, Forssa. 

Matka jatkui kohti Hämeenlinnaa. Olen viimeksi käynyt viitisen vuotta sitten parilla Hämeenlinnan keskustan kirppiksellä, eli paikat eivät olleet entuudestaan juurikaan tuttuja. Apua kirppisbongaukseen sain mm. Anniskelualue-blogin mainiosta postauksesta.

Neljäs vierailukohde: Hämeenlinnan Suurkirpputori.

Ensimmäinen kohde oli Hämeenlinnan Suurkirpputori. Kiertelin hallikirppistä suht pitkään ilman osumia. Loppuosassa kuitenkin tärppäsi: löysin ihanan Kaunottaren pilkullisen juhlamekon todella kohtuulliseen kolmen euron hintaan. Suuntasin sovituskoppiin sormet ristissä ja onneksi mekko oli myös sopivan kokoinen.

Viidentenä Herman's Second Hand, Hämeenlinna.

Suurkirpputorilta matka jatkui monien kehumaan Herman's Second Handiin. Olin tietysti odottanut hieman liikoja, mutta paikka ei tehnyt mitään ultimaalista vaikutusta. Tarpeeksi kompaktin kokoinen paikka oli mukava kiertää ja takaosan erillinen vaateosaosto tuntui ihan laadukkaalta. Tosin kolmen euron vintage-mekon löytymisen jälkeen, en pystynyt oikein keskittymään yli kympin hintaisiin mekkoihin.

Löysin hienoja vanhempia postikortteja (à 0,50 euroa). Hauskaa tässä blogihommassa on se, että esimerkiksi tämä peikkokortti tuo mieleeni Ripakinttu retrohuuruissa Riikan. Muutenkin kirppiksillä kierrellessä tulee helposti mieleen muut bloggaajat ja heidän keräilymieltymykset.

Peltipurkit ja vielä halvat sellaiset, ovat heikkouteni. Tämä itämaisesti koristeltu yksilö kustansi 1,50 euroa. En tiedä, onko purkki vanha tai nuori ja kenen valmistajan se on. Kanssa-asuja nappasi matkaan vielä Alias-pelin kolmella eurolla.

Kuudes kohde: Kulma-kirppis, Hämeenlinna.

Hämeenlinnan viimeiseksi kohteeksi osui Kulma-kirppis. Paikka vaikutti vähän tympeältä aluksi: liian uusia ja tylsiä ketjuliikkeiden vaatteita, kalliita astioita, lastenvaatteita, leluja. Viimeisessä rivissä oli kuitenkin pöytä mitä kirppismyyjä oli juuri tullut täydentämään.

Kulma-kirppis sisältä.

Ensin silmiini osui Arabian Kokki-pata. Olin puhunut juuri äitini kanssa, että hän kaipasi rikkoutuneen Liekki-padan tilalle uutta. Olin melko ihmeissäni, kun tajusin että myyjä pyysi padasta puolitoista euroa. Kyllä! Kun kääntelin pataa kädessäni, alkoi myyjä kertoa: Voi kamalaa, sekin pata on ihan kamalan likainen. Olen tässä just tyhjentämässä ulkovarastoa ja huomasin vasta, että kaikki on vähän roskassa. Noloa, kun nyt vasta näitä tässä puhdistan. Tyynnyttelin myyjää ja samalla huomasin myyntipöydässä nököttävän vihreän Kilta-kannun. Otin kannun käteeni ja meinasin kiljua riemusta: 1,5 euroa! Puolitoista euroa! Otin padan ja kannun kainalooni, kiitin myyjää kauniisti ja ryntäsin kohti kassaa.

Aikamoinen mäihä! Erityisesti tuo kannu. Astia on särötön ja ehjä. Taisi käydä niin, että myyjä ei tiennyt mitä myy tai sitten ulkovarasto todellakin piti vain tyhjentää ns. hinnalla millä hyvänsä.

Hämeenlinnasta matka jatkui kohti Asikkalaa ja seuraavana päivänä matkasimme Mikkeliin. Mikkelin ja Savonlinnan kirppiskokemukset tulevat seuraavassa postauksessa. Tarina siis jatkuu!