Kirppisvaatetta

Hankittuja kirppisvaatteita on kerääntynyt jälleen sen verran runsaasti, että nyt seuraa vaatepainotteinen postaus. Olen yrittänyt huonolla menestyksellä pitää vaateostokset kurissa, mutta en ole siinä onnistunut tänä(kään) vuonna.

Täten olenkin päättänyt, että ensi vuonna saan ostaa korkeintaan 24 kirppisvaatetta koko vuonna. Tämä voi tuntua isolta määrältä, mutta itse olen tainnut viimeiset vuodet huidella ainakin 40 vaatteen ja enemmänkin vuosivauhdissa. Yksi syy vähentämiseen on se, että vaatejätettä pursuaa niin sanotusti ovista ja ikkunoista ja vaatteiden omistamiseen ja ostamiseen liittyy nykypäivänä jotakin hieman vinksahtanutta: joka viikko tai edes joka kuukausi, ei tarvitse olla uutta päällepantavaa. Tietysti on asteen verran ok:mpi, jos vaatteet hankkii käytettynä, mutta siinä samalla tulee ruokkineeksi joka tapauksessa turhaa kuluttamista. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että on ihan mahtavaa, mitä useammin hankimme vaatteemme käytettynä, mutta aivan ongelman ytimeen ei edes kirppisvaatteita kuluttamalla pääse.

Itse rakasta erilaisia vaatteita ja pukeutumista ja en todellakaan ole vaatekaapinkaan suhteen minimalisti. Toki minullakin on lempivaatteita, mutta tosi isoa osaa vaatekappaleista käytän aktiivisesti. En siis jumiudu samoihin vaatteisiin, vaan pyrin myös hyödyntämään laajaa vaatevalikoimaa. Toki tiedän, että vähemmälläkin pärjäisi.

Upouusien vaatteiden ostamisen olen lopettanut lähes viisi vuotta sitten. Joka vuosi olen hankkinut yhden tai kaksi upouutta vaatetta – sellaisia, joita ei ole löytynyt millään käytettynä: tänä vuonna ostin yhdet kengät uutena. Kaikki muu on siis kierrätettyä. Useamman vuoden ajan olen yrittänyt ostaa kirpparilta vain vanhempia laatuvaatteita, ei siis ketjuliikkeiden kuteita, mutta esimerkiksi housujen kohdalla on lähes aina pakko tehdä poikkeus. Oikean kokoisia ja tyylisiä hyviä housuja ei tunnu löytyvän ainakaan minulle vanhemmasta tuotannosta. Toki iloisia poikkeuksiakin löytyy.

No niin, siirrytään itse vaatteiden esittelyyn. Oikeastaan vain ihan muutama vaatteista pääsee tällä kertaa yllä lueteltuihin ostokategorioihin. Sen verran monta ketjuliikkeen vaatetta on löydöissä mukana..kröhöm.

Laadukas villaneule

Tämä vaaleanharmaa Carhartt-merkkinen villatakki on osoittautunut aivan loistavaksi. Takki on hyvälaatuista villasekoitetta, siihen ei ole tullut nukkaa ja vaatteen malli on mielestäni tosi kiva. Hihoissa on myös hauska juju: oikean käden hihassa on pieni play-kirjailu ja vasemmalla work. Villatakki löytyi Turun Maanantaimarketista 10 eurolla.

Mustat perusvaatteet

Tämä on  poikkeuskategoria: kahdet mustat housut, löysät ja pillit, ovat juuri niitä sopivia ketjuliikkeiden juttuja, jotka ovat jokapäiväisessä käytössä. Nämä alkujaan Bikbokin (yhyy) kapeat pillifarkut ovat lähes kasvaneet kiinni jalkaani ja loppukesän liihottelin leveämmissä Zaran (yhyy) mustissa housuissa.

Molemmat housut maksoivat 10 euroa kipale. Kapeat yksilöt löysin Maanantaimarketista ja leveät housut Töölöntorin Relovesta. Ainoa hyvä juttu näissä vaateissa on se, että käyttökertoja kertyy todella paljon juuri tämän tyyppisiin vaatteisiin. Suurkulutan mustia housuja ja kun housut muuttuvat liian kuluneiksi työkäyttöön, pääsevät ne usein arki- tai mökkikäyttöön.

Nanson musta trikoopaita hauskalla kauluksella löytyi ystäväni kirppistavaroista toukokuun Siivouspäivässä. Tästä laatutrikoosta maksoin parisen euroa muistaakseni.

Puman urheilutoppi löytyi puolestaan Relovesta 3,20 eurolla. Paita on osoittautunut varsin hyväksi urheiluvaatteeksi.

COS-merkin vaatteisiin en osaa suhtautua niin kitsaasti kuin muihin perusketjuliikkeiden releisiin. Jotenkin COS:in vaatteiden muotoilu, yksinkertaisuus ja usein myös laatu hämäävät. Kyseessä on kuitenkin sama "paholainen", kuin H&M:n, Monkin, Weekdayn (jne.) takana. No, COS on selvästi edelleen se vaikea kohta minulle, sen verran monta COS:in vaatetta on tullut hankittua kaikenlaisista rajoitteista huolimatta.

Tämä pitkähihainen trikoopaita silkkisellä yksityiskohdalla selässä löytyi Turun SPR:n Kontista 7,50 eurolla.

Todellinen perusvaate on Maanantaimarketista löytynyt musta t-paita. Paita on alkujaan tietysti ketjuliikkeeen (Weekday). Paita maksoi 6 euroa.

Silkkiä

Silkkivaatteiden kohdalla olen usein aivan heikkona. Tällä kertaa, kun bongasin Maanantaimarketista Weekdayn silkkitopin 7 eurolla, oli se menoa. Tästä paidasta en osaa tuntea edes "huonoa omaatuntoa", vaikka kyseessä on ketjuliikkeen vaate, koska silkki on minulle materiaalina poikkeus. Paita on juuri sopivan kokoinen ja oikeasti tosi kaunis. Toki enemmän kesäkeleihin sopiva, mutta kyllä se kesäkin taas tulee!

Bonus 

Vanhempi Pola-merkin suomalainen viskoositoppi löytyi Wanhasta Nestorista jo kesällä ja ei ehkä niin viehättävän värinen toppi on mitä parhain kesäkuumalla. Maksoin vaatteesta 1,50 euroa.

Toinen COS-haksahdus tapahtui Maanantaimarketissa. Tummansininen puhvihihainen puuvillaneule on toimiva syysvaate. Tästä yksilöstä maksoin 7 euroa.

Tällainen vaateryöpsähdys tällä kertaa. Olisi hauska tietää, ostatteko vaatteita kirpparilta? Entä, minkälainen suhde teillä on ketjuliikkeiden vaatteisiin?

Ihana Fauna

Pieni Fauna-kokoelmani sai pitkään toivotun lisäyksen, kun sain lahjaksi kauniin Fauna-kannun. Faunoista eniten käytössä ovat juuri juomalasit, eli siksikin kannu on myös hyödyllinen kapistus olla. Jotenkin tykkään, että juomalasit ja kaadin ovat samaa sarjaa – pientä neuroottisuutta siis havaittavissa.

Fauna on Oiva Toikan (1931–2019) käsialaa ja Toikka suunnitteli Fauna-sarjan 1970-luvun alussa Nuutajärven lasille. Tuotannossa tuo sarja oli vuoteen 1984 asti. Faunan inspiraatio tulee nimensä mukaan luonnosta. Lasin kuvioinnissa hauskaa on juuri se, että aivan heti ei edes hahmota, mitä kaikkia hahmoja ja aihioita lasi sisältää.

Fauna on muottiin puhallettua lasia ja muotin sauman rajat näkyvät hyvin laseissa ja myös tuossa kannussa. Faunojen lasi ei käteen tunnu kauhean ohuelta, mutta kovin herkkää tavaraa nämä ovat. Ainakin pari juomalasia on mennyt ihan tavallisessa käytössä rikki. Toivottavasti loput osat pysyvät ehjänä vielä pitkään!

Kuvissa on näkyvissä kaikki muut Faunani,  paitsi lautaset, joita kaapissa taitaa tätä nykyä olla jo kuusi kappaletta. Lautasia löytää mielestäni huomattavasti halvemmalla kuin sarjan muita osia. Fauna on ollut tosi monipuolinen ja moniosainen sarja: sitä on valmistettu useassa värissä (ainakin sininen, vihreä, ruskea, vaaleanpunainen, neodyymi) ja erilaisia osia on useita (laseja, kulhoja, maljoja, pullo, lautasia).

Oiva Toikalla on muitakin kauniita ja houkuttelevia lasiesineitä, mutta yritän pitää nämä Faunat ns. ainoana kohteena, mitä pikkuhiljaa kartutan.

Syksyistä lokakuun loppupuolta! Kirppis- ja löytöonnea kaikille kanssakirppistelijöille. Onko tullut vastaan hyviä löytöjä viime aikoina?

Syksyyn sopivia löytöjä

Syksyn tullen kumisaappaat, sadetakit ja lämpimät villapaidat alkavat kiinnostaa aivan uudella tavalla. Minulla on hieman ambivalentti suhde syksyyn: yhtä aikaa rakastan ruskan värejä, kuulaita syysilmoja ja sienestämistä, mutta toinen puoli minusta inhoaa hirvikärpäsiä, vesisadetta ja pimeneviä iltoja (ja iltapäiviä!).

Onneksi tänä syksynä olen ehtinyt vähän metsästää sieniäkin − tuossa lajissa on jotain hyvin samaa kuin kirppistelyssä: koskaan ei voi etukäteen tietää, mitä ihanuuksia tulee vastaan ollaan sitten metsässä tai kirpparilla.

Tätä vuotta uutisoitiin alkusyksystä todella huonona sienivuotena, mutta Turun saaristossa ainakin tuntuu löytyvän jopa tavallista enemmän sienisaalista. En valita. Intouduin siinä määrin sienien määrästä, että hankin selvästi isomman sienikorin (kuvassa vasemmalla) messävän saaliin toivossa. Eipä tarvinnut turhaan Wanhasta Nestorista koria hankkia, koska sieniä löytyi mukavasti vieläkin.

Kori maksoi 7,50 euroa ja pääsi heti tosi toimiin.

Sitten seuraa sarjasssa never say never -ostokset: alkujaan Maija Isolan (1927−2001) Marimekolle suunnittelema Unikko-kuosi on minulle kovin ristiriitainen asia. En olisi vaikkapa kymmenen vuotta sitten uskonut, että haksahdan Unikko-sadetakkiin. Niin kuitenkin kävi.

Tämä Mika Piiraisen suunnittelema sadetakki tuli vastaan Hyvinkään Tingi ja tongi -kirpparilla 10 eurolla ja nappasin sen kirppishyllystä todellisen materialistihaukan elkein. Takki on minulle aivan sopiva: saan sen syystakin päälle hyvin ja sen pitkä malli suojaa isommaltakin sateelta ihan kunnolla.

Unikko on minusta aina toiminut isossa koossa: alkujaan kuosia oli käsittääkseni juuri isoina kuvioina tekstiileissä. Ihanimpia ovat 1960-luvun muotikuvat, missä unikko koristaa hulmuavia isoja helmoja ja massiivisia lierihattuja. Ehkä se ällötys kuosia kohtaan muodostui 1990-luvun lopussa, 2000-luvun alussa, kun Unikko taisi tehdä niin sanottua toista tulemistaan ja Marimekko alkoi punkea unikkoa vähän joka paikkaan. Ja vielä todella pienessä koossa: tuli television raamit, sauvakävelysauvat, pikkukukkarot...apuaa.

Tässä sadetakissa kuvio on mielestäni tarpeeksi runsaan kokoisena. Iso kukinto ei meinaa kunnolla mahtua takin selkään − ja hyvä niin! Pidän itse myös tästä tummasävyisestä unikosta enemmän kuin aivan ikonisemmasta värivaihtoehdosta, eli punaisesta versiosta.

Saattaa myös olla, että olen pehmentynyt Unikon suhteen pikku hiljaa. Olen nähnyt tarpeeksi monta coolia Unikko-farkkutakkia, uusia kultaisia unikoita college-paidoissa, todella graafisen oloista jättiunikkoa isossa neulepaidassa ja niin edelleen.

Toivottavasti en kuitenkaan ihan niin pahasti pehmene, että alan haaveilla pikkuruisesta unikkopiiperryksestä − ehkä sellaista ei enää ole edes tarjolla, toivotaan niin.

Millaisia ajatuksia klassikkokuosi herättää?

Kaunista ja värikästä syksyn jatkoa, palataan kirppisjuttujen pariin pian taas!

Väriä

Syksy taisi iskeä ihan kunnolla päälle! Mittari on näyttänyt pelottavan alhaisia lukemia ja aamulla on vielä pilkkopimeää, kun pitää nousta. Apua, olin ihan tuudittautunut pitkään kesään tai vähintään syksyyn. Keräsin tähän postaukseen pimeän ja märän vuodenajan vastapainoksi vähän värikkäitä löytöjä viime kuukausilta. Toivottavasti väriterapia tepsii.

Ensimmäisenä on esittelyssä mielestäni hurmaava Ivana Helsinki -merkin jättihihainen mekko. En edes tiedä, kuinka monen vuoden takaa kyseinen vaate on peräisin, mutta mekon erittäin retro fiilis tekee siitä jopa ajattoman.

Mekko vaatii vyön ja onneksi omasta vaatekaapistani löytyy monta sopivaa yksilöä. En tiedä, onko tässä puuvillamekossa ollut mahdollisesti vyötä alunperin. Löysin vaatteen Hyvinkään Tingi & Tongi -kirppikseltä 15 eurolla. Mekko on testattu käytössä varsin onnistuneeksi hankinnaksi.

Sininen suurikokoinen Kilta-lautanen ja kaksi teekuppia löytyivät myös Tingi & Tongista. Lautasessa on pientä naarmua pinnassa, mutta kunto oli hyvitetty hinnassa. Kupit maksoivat 1,90 euroa kipale ja lautanen 2,90 euroa.

Ihanan herkullisen värisen hameen bongasin Siivouspäivänä Ruttopuistossa, kun olin itse myymässä. Yritin pitää silmät visusti omissa myytävissä tavaroissa, mutta pariin ostoon lipsuin (ja tietysti ystäväni tavaroista rohmusin pari juttua tuttuun tapaan).

Hame on suomalainen Tazzia-merkin ja todennäköisesti 1990-luvulta. Hauska alareuna ja tuo mintunvihreä väri tekevät minusta hameesta varsin kivan. Vaate maksoi kolme euroa.

Turun SPR:n Kontissa minua tuli vastaan Aarikan valkokeltainen Tuliaispurkki. Purkki on saanut vähän kolhuja kylkeensä ja kanteensa, mutta sisältä se on ihan elintarvikekelpoinen. Alkaakohan pian olla ns. värisuora täynnä näissä purkeissa?

Purkki päätyi kuiva-ainekaappiin säilömään itseensä riisiä. Maksoin purnukasta 5,50 euroa.

Rottinkinen kääntyvä peili ei varsinaisesti ole mikään värien ilotulitus, mutta ei tuo ainakaan musta ole. Tämä peili sulatti sydämeni täysin. Eihän peilille ole edes mitään paikkaa Turussa tai Helsingissä, mutta en voinut jättää tätä ihanuttaa Hyvinkään kirppis ja outletiin.

Mielestäni peiliä ei oltu hinnalla pilattu: hyväkuntoinen kaunokainen maksoi 9 euroa. Peilin täytyy olla vähän vanhempaa tekoa - metalliset saranat mm. paljastavat, että peili ei ole aivan uusi.

Viimeisenä värikkäänä löytönä toimii pinkka vanhoja onnittelukortteja, jotka löysin Wanhasta Nestorista. Jokainen kortti on erilainen ja vielä en ole päässyt onnitteluvärssyjä kortteihin rustaamaan. Kortit maksoivat yhteensä 1,90 euroa.

Mukavaa viikonloppua ja hyvää kirppisonnea, jos suuntaatte kirppiksille!

Suuri kirppismatka 2019, päivä 5 [Varkaus, Mikkeli]

Suuren kirppismatkan viimeinen päivä valkeni Varkaudessa. Olin ihan ekaa kertaa Varkaudessa koskaan. Helteinen viikko Savossa ja Kainuussa oli kääntynyt aivan uuteen ilmanalaan, lämpötila laski kolmenkympin tienoilta alle 20 asteeseen. Oli aikamoisen viileää.

Varkaudessa moni kirppis on kerääntynyt pääkadun, Kauppakadun varrelle.

1. Kimppa-kirppis, Varkaus

Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui urheiluseurojen ylläpitämä Kimppa-kirppis Kauppakadun 'päässä'. Paikka on hyllykirppis, mutta osassa rekeistä oli myös kirppiksen ns. omaa tavaraa. Paljon pöydillä oli vaatteita ja lasten tavaroita, mutta toki myös astioita, kirjoja, kenkiä.

En voinut vastustaa aidosti tosi retroa Lassie sport -merkkistä verkkatakkia. Tästä hauskasta takista maksoin euron.

2. Oranssi-kirppis, Varkaus
Toinen paikka oli kompaktin kokoinen Oranssi-kirppis Kauppakadun varrella. Tuolta löysinkin Varkauden-kirppisten parhaat löydöt: vitosella vanhan Fazerin vanerilaatikon ja Scandia-sarjan salaattiottimet.

Fazerin laatikon sain mielestäni edullisesti, mutta salaattiottimet olivat ihan kipurajalla, 12 euroa.

3. Löytötori Helmi, Varkaus

Kolmas kohde löytyi melkein Oranssi-kirppistä vastapäätä. Löytötori Helmi on tyypillinen hyväntekeväisyyskirppis: paljon astioita ja vaatteita, mutta myös muuta tavaraa laidasta laitaan.

Löytötori Helmestä en löytänyt mitään kotiin tuomista, vaikka paikka oli mukavan kompaktin kokoinen ja siistissä kunnossa.

4. Säästö-center, Varkaus

Säästö-centerissä oli vitriineissä ja hyllyillä vaikka mitä houkutuksia, eli paljon vanhempaa lasitavaraa ja astioita, mutta vähän korkea hintataso ja varmasti myös edelliset kirppispäivät painoivat päälle: en lopulta napannut matkaani mitään myöskään Varkauden neljännestä paikasta.

5. Viadia-tori, Varkaus

Viides kohde oli myös Kauppakadun varrelta löytyvä Viadia-tori. Olen käynyt samaisen 'ketjun' paikassa Järvenpäässä ja minulla oli hyviä odotuksia, mutta lopulta en löytänyt tältäkään hyväntekeväisyyskirpparilta mitään.

Hinnat tuntuivat olevan Viadia-torilla aika korkeat, mutta ehkä tuolta voi välillä löytää hyviäkin löytöjä.

6. Ekotori, Varkaus

Varkauden viimeisenä kohteena oli kierrätyskeskus Ekotori. En tiedä, oliko kyseessä kirppisväsymys, mutta mitään kiinnostavaa ei matkaani lähtenyt myöskään tuolta. Tällaistahan kirppistely on, välillä löytyy ja välillä ei.

Ekotorilla on myynnissä vaatteita, huonekaluja, astioita, kirjoja, urheiluvälineitä. Hyvin tyypillinen kierrätyskeskus siis, mutta tällä erää ei löytöjä osunut kohdalle.

Varkauden jälkeen auton nokka osoitti kohti Mikkeliä. Itse asiassa en jaksanut instata enää Mikkelistä, vaikka matka vielä hetken jatkuikin. Mikkelissä käväisimme lounaalla ja samalla pikaisesti kahdella kirppiksellä.

7. Toimintakeskus, kierrätyskeskus Uutta elämää, Mikkeli

Kirjoitin vuonna 2015 Mikkelin parista kirppiksestä ja en ollut nytkään kovin vakuuttunut näistä paikoista. Eka nopea pyrähdys oli Wilmassa ja Wihtorissa ja sitten ajoimme vielä Mikkelin kierrätyskeskukseen, eli Uutta elämää -myymälään. Tuolla kiertsissä emme olleet aikaisemmin käyneetkään.

Uutta elämää -kiertsi oli suht kompaktin kokoinen ekotori ja aluksi vaikutti siltä, että mitään kotiin viemistä ei löytyisi. Lopulta kuitenkin innostuin punaisesta metallikärrystä, mikä toimisi kätevänä kenkätelineenä Helsingin asunnon eteisessä.

Ei ihan priimassa kunnossa oleva kärry maksoi kolme euroa ja palvelee hyvin kenkähyllynä tällä hetkellä. Hyllyssä muuten suurin osa kengistä on kirppislöytöjä!

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Nyt on kesän massiivinen kirppismatkatarinointi saatu päätökseen. Tältä näyttää viiden päivän ja 30 kirppiksen löydöt yhdessä kasassa (kenkähylly uupuu kuvista).

Olipa aikamoinen rundi. Myönnettäköön, että viimeisinä päivinä oli jo aikamoisen paljon tullut kierrettyä eri kirppiksiä ja ehkä tämä määrä koluttavia paikkoja oli jopa hieman liikaa suurelle kirppisten ystävälle. No, yhtä aikaa oli aivan mahtavaa nähdä monta paikkaa ja paikkakuntaa, vaikka pientä kirppisväsymystä oli myös ilmoilla. Ehkä myös se, että ekana päivänä teki niin paljon löytöjä, vaikutti siihen, millaisella innolla haalin muina päivinä uutta tavaraa itselleni.

Tässä vielä realistinen tilannekuva keittiöstä, kun kuvailin reissun jälkeen löytöjä. Kaikki oli hetken hujan ja hajan, mutta melkein kaikki löydökset muistin sentään kuvata.

 
Millaisia ajatuksia Suuri kirppismatka 2019 herättää? Muut matkapäivät löytyvät täältä: päivä 1, päivä 2, päivät 3–4. 

Rentoa viikkoa! Ja palataan taas pian kirppisjuttuihin.