Kolme kovaa

Tämä vuosi on lähtenyt liikkeelle harvinaisen hyvin kirppislöytöjen suhteen! Järvenpäässä tuli Kirppu-kirpputorilla vastaan ehkä vuosikymmenen paras löytö: Nanny Stillin Tzarina-purkki 4 eurolla! Huomasin esineen hyllyssä ja tajusin heti, että kyse on Stillistä, mutta en muistanut esineen nimeä tai muutakaan sen tarkempaa. Onneksi on internet, koska varsin nopeasti tajusin, että kyseessä taitaakin olla aikamoinen l ö y t ö. 

Nanny Still suunnitteli Tzarina-sarjan Riihimäen lasille 1960-luvun alkupuolella. Osa esineistä on signeerattuja, mutta tämä minun purnukkani ei ole. Näitä ei ole tehty isoa erää (ainakaan näitä purkkeja ja karahveja), eli siksikin esineen arvo on ehkä korkeampi, vaikka kyseessä ei ole uniikki lasiteos. 

Tämä makeispurkki oli tuotannossa vain vuoden, 1964–1965. Tzarina-sarjaan kuuluu myös kauniita juomalaseja ja kaadin, mitä on tehty Riihimäellä pidempään, 1964–1972. Värejä Tzarinassa on tämä vaaleanpunainen, vihreä, sininen ja keltainen. Löysin muutaman Bukowskin huutokaupan tästä esineestä ja osa myyntihinnoista on aikoinaan noussut aikamoisen korkealle. Toki, signeerattu esine on aina arvokkaampi.

Postasin löytöni Instagramiin kirppisretken päätteeksi ja tuo lyhytvideo lähti todella lentoon! Minulle ei ole käynyt vastaavaa Insta-historiani aikana. Sekin oli aika hurjaa. Tuolle videolle on nyt näyttöjä Instagramin mukaan yli 500 000. Pieniä "suorituspaineita" tuli hetkeksi, mutta nyt ollaan palattu vanhaan pienemmän piirin meininkiin.

Tammikuun alkuun osui pari muutakin mahtavaa lasilöytöä! Porvoon Goodwillista löytyi Kaija Aarikan Kumelan lasille suunnittelema Jäähile-lasiesine. Tuo on signeerattu, vaikka kuvassa tuota on hitusen vaikea havainnoida.

Kaija Aarikka suunnitteli Jäähileen vuonna 1970 ja sen pinnalle voi laittaa tuikkuja tai pieniä pallokynttilöitä. Omaan silmään tämä esine on ihanan pelkistetty, mutta ei laisinkaan tylsä. Tämä maksoi vain 7 euroa, eli ei laisinkaan paha hinta tässäkään!  

Kolmas kova, eli lasilöytö tuli vastaan Lohjan The Kirppiksellä. Olen viisi vuotta etsinyt rikkoutuneen Fauna-maljan tilalle uutta. Tämä malja ei todellakaan ollut 5 euroa, toisin kuin se, minkä rikoin, vaan 25 euroa. Harvemmin näitä kuitenkaan näkee ihan pilkkahintaan, eli olen tyytyväinen tuohon.

Minulla on lähinnä tätä läpinäkyvää Oiva Toikan suunnittelemaa Faunaa (Nuutajärjen lasi, 1973–1984), ja yksi neodyymi pullo. Toivon jossakin kohtaa löytäväni vielä tämän sarjan jälkiruokakulhoja. Näillä ei tosin ole kiire. 

Katsotaan, miten kirppisvuosi etenee, kun heti alkuvuodesta tuli näin monta upeaa löytöä vastaan!

Muuttuva ei

No niin, tämä oli tietysti nähtävillä. Tilanne alkoi jo rakoilla loppusyksystä, kun hankin muutamat posliinihedelmät mökille. Olen vähintään muutaman vuoden ajan hipelöinyt lasisia hedelmiä kirppiksillä, katsellut valtavasti somesisältöä hedelmävillityksestä ja jopa etsinyt ystävälle kirppiksiltä muutamaa lasihedelmää. Lasihedelmiä ei tähän talouteen tosin pitänyt tulla. 

Tapahtui siis klassinen Vinted-sekoaminen. Bongasin ison setin lasihedelmiä 30 eurolla ja kuin itsestään sormeni liikkui osta-painikkeeseen. Muutaman päivän kuluttua sain paketin täynnä hedelmiä. Koska esineitä oli 9 kipaletta ja osa hedelmistä tai vihanneksista ei ollut aivan priimakuntoisia tai omaan silmään yhtä kivoja, karsin heti alkuun settiä ja pistin eteenpäin muutamat hedelmät (ja sain yli 20 euroa takaisin).

Niin sanotusti porsaanreikänä toimi tietysti mökki. Vein lasihedelmät jo mökille, mutta kuvasin ne kotona. Luulen, että juuri mökkiympäristössä nämä toimivat tosi kivasti. Omaan settiin jäivät banaani, paprika, tomaatit ja kurpitsa (?). 

Onhan tämä vähän huvittavaa, että retkahdan jo hiipuvaan trendiin, mutta niin tuppaa käymään aika usein. Tai sitten yritän olla tiukkana uusien keräilyjuttujen kanssa, kunnes en pysty vastustamaan asiaa ja samalla hinnat ovat jo nousseet pilviin. Tuttua? Kohtalotovereita? 

Kuudes kala!

Kaisaniemen Kierrätyskeskuksen myymälässä tuli aikamoinen onnenpotku vastaan! Astiahyllyssä makoili lautasten ja tarjottimien lomassa Kaarina Ahon Arabialle suunnittelema kalanmallinen talouslevy. Ihmeellistä oli esineen hinta, vain 5 euroa! Kantisalen jälkeen siis 4,50 euroa. Näin halvalla en ole koskaan näitä kaloja nähnyt, vaikka useampi vonkale on vuosien varrella löytynyt.

Minulla on jo 2 tismalleen samanlaista kalaa. Toinen puoli esineestä on siis valkoinen ja toinen musta. Alustaa voi käyttää molemmin puolin, koska Arabian leima tai Made in Finland -teksti löytyy kalan pyrstöstä. Ehkä kierrätyskeskuksessa ei oltu huomattu tuota pientä merkintää. En valita. 

Asettelin uusimman kalan vanhan porukan jatkoksi. Näissä samanvärisissä levyissä on pieniä lasitevirheitä ja kulumaa, mutta uusimman levyn musta puoli on yllättävän hyvässä kunnossa. Hauskaa on, että kalat voi asetella monella tavalla värien puolesta.

Vaikka kaloja on kertynyt jo useita, en pane vastaan, jos löydän lisää sopuhintaisia yksilöitä. Seinällä on vielä selvästi tilaa. Kuudes, kuvista uupuva Raija Uosikkisen koristemaalaama kala, toimittaa pannunalusen virkaa pöydällä. 

Tämän kevään Kilta-astiat

Olen löytänyt tämän vuoden puolella muutaman huokean hintaisen Kilta-astian kokoelmiini. Kaj Franckin Arabialle suunnitelemia Kiltoja minulle on jo niin sanotusti vaikka muille jakaa, mutta jos eteeni sattuu hyväkuntoinen ja hyvän hintainen Kilta, en malta tuollaista kirpparille jättää. 

Periaatteessa minulta taitaa puuttua kokonaisuudesta enää kulmikkaita ja syliterinmallisia sirottimia, mutta epäilen, että näitä en tule kauhean helposti löytämään. Täältä Jani Käsmän tekemästä Kilta-postauksesta voi katsastaa molemmat sirotinmallit. 

Omaan silmääni rumin Kilta taitaa olla tämä tuplakuppi, eli mukin ja munakupin yhdistelmä. Olen ennenkin kirjoittanut kyseisestä astiasta, että kupin muotoilu on hämmästyttävän lähellä Ikean kamalia kahvikuppeja (toki Kilta oli siis ensin). Killan tuplakupista puuttuu vain korva. Itse olen käyttänyt tätä astiaa juurikin munakuppina. Esimerkiksi pääsiäispöydässä tuo näyttää kivalta.

Sininen tuplakuppi löytyi Vantaalta Porttipuiston kierrätyskeskuksesta 0,90 eurolla. Selvästikään Arabian Kiltaa ei oltu tunnistettu, eli astia irtosi lähes ilmaiseksi.

Molemmat "korvalliset" kulhot tulivat vastaan myös Kierrätyskeskuksissa. Keltainen yksilö löytyi Finnoosta ja tummanruskea (1,80 euroa) puolestaan Vantaan Koivukylän myymälästä. Keltaisessa näkyy pohjassa Arabian leima, eli hinta olisi voinut olla korkeampikin, mutta kantisalen jälkeen tällä täysin ehjälle söpölle kulholle jäi hintaa vain 0,80 euroa. 

Usein juuri tämän mallisissa kulhoissa on "korvien" kohdalla säröjä tai lohkeamia. Nämä molemmat ovat aivan priimaa. Tätä mallia on valmistettu kahdessa koossa, nämä ovat pienemmät. 

Neliönmallisia astioita minulle on kertynyt paljon, mutta nämä neliönmallliset ovat ihan nerokkaita tarjoiluastioita. Tummanruskeita keskikokoisia neliöitä minulla oli aikaisemmin vain yksi, eli siksi kelpuutin joukkoon toisen. Tämä löytyi Salosta Kirppis-Keitaasta 6,40 eurolla.

Löytyykö ruudun takaa muita Kilta-astioiden ystäviä?

Villatehtaan kellarin löydöt

Matkasin Hyvinkäälle vähän aikaa sitten ja kävin tietysti piipahtamassa myös Villatehtaan kellari -kirppiksellä. Paikka avasi ovensa noin vuosi sitten, tuolloin olin paikalla avajaispäivänä, nyt kirppiksellä oli huomattavasti väljempää, mutta tavaraa ja porukkaa riitti joka tapauksessa. 

Löysin monenmoista ja ehdottomasti söpöin löydös on tämä tiikkinen ankka. Hintalappuun oli merkitty, että esine olisi tanskalaista Skjode Skejerniä, mutta epäilen, että kyseessä ei ole tuo, koska ankan muotoilu poikkeaa Skjode Skjernin lähes vastaavista. Eipä tuolla väliä, tämä söpöläinen sopii erittäin hyvin Kilta-astoiden joukkoon somistamaan hyllyä. Samaisella hyllyllä nököttää myös toinen tiikkinen lintu. Tuo puikulan mallinen tyyppi löytyi 3 vuotta sitten Haniasta secondhand-liikkeestä.

Ankka maksoi 12 euroa. Putsasin sekä öljysin esineen ja tiikki alkoi suorastaan hehkua. Harmi, että en koskaan muista ottaa ennen ja jälkeen -kuvia.

Rintakorukokoelmani kasvoi myös yhdellä yksilöllä. Tämä metallinen leppäkerttu on omaan silmääni ihan täydellinen: graafinen, hauska ja söpö. Täytyypä muuten kertoa, että olen myynyt eteenpäin suht onnistuneesti parissa eri kanavassa rintakorujani tämän vuoden puolella. Koruja kun oli vuoden alussa vielä lähes 200 kipaletta, nyt niitä on "enää" 170. En kuitenkaan pystynyt vastustamaan leppäkerttua, vaikka kokoelman piti pikemminkin supistua kuin kasvaa. Koru maksoi 3,90 euroa ja on koristanut rintapieltäni jo pariin otteeseen.

Kasan pikkuliinoja (2,50 euroa) ostin hyvin impulsiivisesti. Ajatuksissani oli, että kankaiset liinat toimivat servetteinä, mutta kotona mieleeni hiipi ajatus, onkohan liinat sittenkin vanhoja kankaisia nenäliinoja? Liinat odottavat nyt pesua ja silittämistä ja päätän sitten, voiko näitä käyttää servetteinä. Mitä mieltä olette, onko kyseessä servetti vai nenäliina?

Neljäs ostos oli kaksi 2000-luvun alkupuolen Glorian antiikki -lehteä (0,75 euroa kipale). Erityisesti Dora Jung ja Marjatta Metsovaara kiinnostavat, toki muutkin sisällöt.

Mitä pidätte löydöistä, olisiko jokin näistä lähtenyt matkaan myös?

Todellinen tarve-esine

Tadaa! Tämä oli salamarakkautta. Näin tämän söpöläisen Salon osto- ja myyntiliikkeessä ja en juurikaan harkinnut ostosta. Kissakannu oli niin sanotusti pakko saada. Kannussa on jotain hitusen kummallista, mutta yhtä aikaa se on söpö ja kiehtova, eli ostopäätös tapahtui todella nopeasti.

Kannu ei ollut edes halpa. Pulitin tuosta 35 euroa, mutta en ole katunut törsäämistä. Onhan tuo nyt super hieno! Ajattelin heti ostovaiheessa, että pannusta tulee kastelukannu. Siinä hän nyt nököttää valmiudessa. Itse asiassa kannun kaato-ominaisuudet on hyvät, eli kasvien kastelu tämän kanssa on oikein toimivaa. Olin varautunut myös siihen, että kannu ei toimisi kaatimena...

Kannun pohjassa on leima, mutta en tuota merkintää tunnistanut. Myöhemmin kävi ilmi, että kannu on saksalaista alkuperää, Goebel-merkkinen. Näitä löytyy myös punaisella ja vihreällä rusetilla, sekä sokerikko ja kermakko (en kestä!). 

Kissakoriste-esineitä olen tähän asti pystynyt vastustamaan kirppiksillä, mutta tämän kannun kohdalla vastustus loppui lyhyeen, ehkä senkin takia, että esineellä on funktio.

Tällainen erittäin hyödyllinen ja tarpeellinen tarve-esine tällä erää. Läpättääkö sydän kannulle vai karmiiko esine? 

Puuttuva palanen

Muistatteko, kun löysin edellisenä keväänä Kilta-sarjaan kuuluvan isomman varrellisen uunipannun? Se oli suorastaan ihme, sen verran harvinaiselta tuo löytö tuntui. Aluksi luulin, että tuohon astiaan sopii jokin erilainen tai erikoiskokoinen kansi, mutta homma niin sanotusti helpottui, kun opin, että uunipannuun ja esimerkiksi isoon kulppiin, käy sama kansi.

Kannen löytyminen ei tuntunut täysin mahdottomalta tehtävältä. En laittanut esimerkiksi Facebookin keräilyyn keskittyviin ryhmiin hakuilmoitusta oikeanlaiselle kannelle (tai vaikka tori.fi:n), vaan ajattelin luottaa tuuriin, että oikeanlainen kansi tulisi vielä vastaan. Ja niinhän se tuli.

Katselen tori.fi:stä tasaisin väliajoin Kilta-astioita ja eräs ilta silmiini osui yksittäinen valkoinen kansi! Mittasin pikavauhdilla hyllystä oikeanlaisen kannen koon ja kun sain varmuuden, että kyseessä on juuri tismalleen oikea yksilö, laitoin sydän pamppaillen viestiä myyjälle. 

Ehjä, todella hyväkuntoinen ja oikean kokoinen kansi saapui perille turvallisesti ja tadaa, nyt on uunivuoka täydellinen. Kansi maksoi 10 euroa. 

Minulla on myös valkoinen (sekä keltainen) isompi kulppi, mihin sama kansi kuuluu ja sopii. Miten kätevää! Olen nyt tarjoillut kulpista lämmintä ruokaa ja astian käyttöaste sen kuin paranee, kun tuohon saa myös kannen päälle. 

Uunipannua en uskalla laittaa uuniin, koska kyseessä on sen verran harvinainen astia. Olen päätynyt käyttämään kyseistä yksilöä vain tarjoiluastiana. Helpommin korvattavia Kiltoja laitan myös uuniin.  

Nyt pidän silmiä auki erilaisten Kilta-sirottimien varalta. Tehtävä ei ole helpoin, mutta onneksi keräily jatkuu – en suorastaan tiedä, mitä tekisin, jos kokonaisuus olisi "täydellinen". 

Todella hyvä kirppislöytö

Aina välillä kirppiksillä lykästää! Huomasin Turun Lähetyskirpputorilla posliinimukien seassa tutun näköisen kookkaan kupin. Aivan heti en tajunnut osuneeni kultasuoneen, mutta viimeistään sen jälkeen, kun googletin kahden euron kuppia, alkoi asia valjeta.

Kyseessä on Raija Uosikkisen Arabialle suunnittelema Harraste-sarjan kuppi. Kyseinen sarja oli aikoinaan tuotannossa vain vuoden, 1952–1953. Tämän kupin koriste on omistettu puutarhahommille. Kupin mukana ei ollut sarjaan kuuluvaa lautasta, mutta ehkäpä tuo oli juuri onneni syy; lautasessa olisi varmasti ollut Arabian leima. Kun kirppiksiä on kiertänyt aktiivisesti näinkin kauan, alkaa silmä harjaantua. Tämän astian kohdalla en aivan heti tunnistanut yksilöä, mutta kupin muoto ja koristeen tyyli kertoivat, että kyseessä ei ole mikä tahansa kupponen.

Kuppi oli aikamoisen likainen ostohetkellä, mutta yhtään palaa siitä ei puutu, myöskään säröjä tai muuta ei pinnassa onneksi ole. Hankasin kuppia Universal stonella (savisaippua, suositus!) ja koko astia kiiltää. Kaikki tummentumat ja lika lähtivät todella tehokkaasti kupin pinnasta irti. 

Vintageunelmia-blogissa kuvaillaan Harraste-sarjaa näin: 1950-luvulla valmistettuun Harraste-sarjaan kuluu kymmenkunta koristetta XB5-mallin jättikupissa sekä B-mallin minilautasissa/vadeissa. Piirrosten jäljessä on Emilia-sarjaa muistuttavia piirteitä, mutta kyseessä on oma sarjansa.

Emilia on keräilijöiden keskuudessa yksi Uosukkisen rakastetuimmista sarjoista. Myös Arabia haistoi muutama vuosi sitten sarjan potentiaalin, koska siitä tehtiin uustuotantoversio. Itse en ole bongannut alkuperäistuotannon Emiliaa koskaan halvalla, mutta olen usein ihaillut kyseisiä astioita kirppiksillä.

Emilian mustavalkoinen yksityiskohtainen koristelu on hyvin viehättävä. Harraste-sarjassa kuvitus on pelkistetympää ja täytyy myöntää, että oma sydän sykkii ehkä enemmän vielä tämän sarjan suuntaan. Muita koristeaiheita sarjassa ovat ainakin kalastaja, golffaaja (!), postimerkkeilijä, tenniksenpelaaja, merikapteeni ja metsästäjä. Postimerkkeilijä on hyvin hurmaava, kyseinen kuppi olisi upea löytää!

Tämän astian vetoisuus on 5 desiä. Kuppi todella on kookas. Pidän juuri tästäkin syystä kupista niin paljon. Teetä mahtuu kerralla juuri oivallinen määrä ja voin kertoa, että tee maistuu todella hyvältä juuri tästä kupista juotuna!

Olisiko kuppi lähtenyt matkaasi?