Arabian kala (nro 5)

Jo viides kala! Kun tämä ruskea vonkale tuli vastaan tori.fi:ssä 20 eurolla, niin se oli sitten menoa. Tällaista yksiväristä koristeltua kalaa parvestani ei vielä löytynyt. Tasavärisiä on useampi ja siveltimellä koristeltu vaaleapohjainen kalalauta löytyy myös. 

Uusin yksilö päätyy varmasti myös seinälle, mutta olen näitä myös käyttänyt tarjoiluastioina. Leikkaamiseen en uskalla herkästi naarmuuntuvaa keraamista alustaa hyödyntää, vaikka nämä laudat taitavat juuri siihen tarkoitukseen alkujaan olla. 

Arabian keraamiset talouslevyt ovat Kaarina Ahon muotoilemia ja Raija Uosikkisen koristelemia. Molemmat tekijät upeita lahjakkuuksia ehdottomasti! Kalat ovat olleet tuotannossa vuosina 1953–1960.

Olen vuosien varrella arvaillut, kuinka monia erilaisia väri- ja koristemalleja näitä on tehty. Olen törmännyt ainakin vastaavaan kuin tämä harmaana, vihertävänä ja vaaleankeltaisena. Vaikka paatunut keräilijäluonne olenkin, tavoitteeni ei ole löytää mahdollisimman montaa eri väristä kalaa, mutta selvästi minun on hankala näitä vastustaa, jos kohtuulliseen hintaan tällaisen löydän. 

Löytyykö ruudun toiselta puolelta kalajuttuihin hurahtaneita?

Kukkateline!

Yksi koronakevään kirppislöytö on tämä siro metallinen kukkateline. Bongasin kyseisen jalustan muistaakseni huhtikuussa Kirpputori Kisällin Instagramista ja tein ostopäätöksen todella nopeasti. Jalusta sopii mainiosti metallisen kukkapöydän kanssa, mitä etsin aikoinaan ns. kissojen ja koirien kanssa, sen verran samaa tyyliä molemmat telineet ovat. 

En ole ihan varma, mihin kohtaan uuden kukkatelineen laitan, mutta varmasti sopiva paikka löytyy kyllä. Maksoin ostoksen jo keväällä, mutta heinäkuun alkupuolen kirppisreissun yhteydessä nappasin telineen lopulta matkaani Lahdesta. Teline ei ollut aivan ilmainen, 30 euroa, mutta annettakoon ostoksen hinta anteeksi ahdistavan koronakevään takia. Ja tuossa vaiheessa taisi olla jo aikamoinen kirppiskuume päällä. 

Täytyy vielä puhdistaa telinettä Universal Stonella, koska uskon, että siitä saa irtoamaan mukavasti likaa ja ruostetta, kunhan jaksaa vähän jynssätä. 

Kukka- tai kasviaiheeseen sopivasta vielä viimeisin Arabian Rosa-sarjan lautanen. Näitä ruususarjan lautasia tehtiin aikoinaan vain 7 erilaista ja minulla on vähän kuin sattumalta kasassa niistä jo kuusi! Tämä lautanen päätyy mökille muiden Botanica- ja Rosa-sarjan lautasten kanssa.  

Bongasin Rosa Elizabethin Helsingin Kyläsaaren kierrätyskeskuksesta kympillä. Hintalapussa oli päiväys ja osuin samalla päivälle lautasen kanssa, kun se oltiin laitettu myyntiin. Luulenpa, että nopeus oli tällä kertaa valttia.

Kaunista heinäkuun loppua! Palataan kirppisjuttuihin jälleen elokuussa. 

Myytyjä juttuja

Olen jo pitkään miettinyt postausta, missä olisi kerättynä kirppisostoksia, joista olen luopunut ja vähän pohdintaa siitä, mikä hankinnoissa ei sittenkään mennyt lopulta ihan nappiin. Olen kirjoittanut kirppisvuoden päättyessä hitti- ja hutikoosteen, missä tietysti hudit ovat edustaneet niitä  ei niin onnistuneita hankintoja, mutta tällä kertaa tutkailun kohteena on laajempi skaala tavaroita, kuin yhden vuoden aikana hankitut.

Ooo, ihana astia! [eriparit]

Tämän kategorian kanssa olen ryhdistäytynyt! Tai ainakin tuntuu siltä (ei oteta huomioon kuitenkaan edellistä postausta). En kanna ihan niin helposti hetken mielijohteesta kivoja astioita kotiini, mille ei löydy kaveria valmiiksi. Tietysti jostain ns. keräily on myös aloitettava, mutta minulle on tehnyt ihan hyvää rajata astiat niin, että vain Kilta kelpaa, ei suunnilleen muu. Ehkä värillisen lasin kohdalla olen vielä vähemmän ankara ja "jos halvalla saa" -ajatus on vähän liian tiukasti kiinni minussa.

Marimekkoa! [merkkiharha]

Joskus vaatteen merkki sokaisee. Välillä haluaa uskoa, että jokin juttu on ihan sopiva (vaikka ei ole), kun hinta on kohdillaan ja tuntee, että oikea löytöjen löytö on käsillä. Olen ostanut vuosien varrella aivan liian monta liian isoa tai liian pientä vaatetta.  Marimekon tilalla voisi myös lukea vaikka Vuokko, Arola, Kaunotar. Toki esimerkiksi vasemman yläkulman paita oli aivan tismalleen oikean kokoinen minulle, mutta viime syksynä tuntui siltä, että on aika luopua tuosta vaatteesta, eli aina vaatteen laittaminen kiertoon ei tarkoita sitä, että se olisi suoralta kädeltä huti.

Emalia, sydämiä, kirsikoita! [keräilymania]

Kun näkee tarpeeksi monta postausta, instausta tai lehtijuttua jostakin keräilykamasta, alkaa pian itsekin uskoa, että ihan oikeasti tykkää jostakin, mistä ennen ei ole edes tiennyt mitään. Välillä tämä on ihan totista totta, kuten tattikulhot minulle, mutta väitän, että olen innostunut aika monesta asiasta ihan vain siksi, että olen inspiroitunut muiden keräilystä. Ihmettelen oman mieleni koukeroita, miten jokin (muoti)asia alkaa innostaa ja sitten seuraavaksi jonkin asian haaliminen onkin jo melkein pakkomielle. Toki mielihalut voivat muuttua. Olisi kamalaa, jos mieltä ei saisi muuttaa tai keräilykohteita vaihtaa. Mutta. Ehkä en sittenkään ole kirsikka- tai sydäntyttö (vaan edelleen se Kilta-tyttö). 

Tämä on nyt muotia! [esim. midimittaiset helmat]

Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että jokainen saa pukea ylleen mitä haluaa ja liikaa ei kannata miettiä, "onko tämä minulle sopiva väri, pituus, leikkaus", kunhan itsestä tuntuu hyvältä. Olisin ihan kamalan paljon halunnut käyttää ja näyttää hyvältä puoleen sääreen ulottuvissa hameissa tai polven ylittävissä hameissa, mutta niin ei ole. Siispä. Välillä täytyy ihan konkreettisesti katsoa peiliin ja todeta, että lyhyempi hame on se oma juttu, vaikka muotikuvissa tai kadulla jokin näyttäisi älyttömän hyvältä. Heihei, pitkät hameet!

Näitä kategorioita voisi jatkaa enemmänkin, mutta tällä kertaa tämä setti. Mitkä ovat teidän yleisimmät hutiostokset? Mukavaa viikonloppua!

Mahtava yllätys

odotti minua Helsingissä, kun raahauduin flunssaisena kotiin Venetsiasta. Paluumatkamme viivästyi monella tunnilla, kun missasimme jatkolennon Venetsian sumun takia. Ystäväni olivat majoittuneet luonani poissa ollessani ja keittokomeron ikkunasyvennyksessä odotti minua tällainen kello-ihanuus!

Olin aivan ällikällä lyöty! Ihailin samaista kelloa huhtikuussa Saksassa kirpparilla ja nyt tuo nakuttaja oli lennähtänyt lahjaksi minulle <3 Postasin keväällä hypnoottisen kellovideon Instagramiin. Muistan, että kirpparilla sen alkuperäksi kerrottiin Tsekit (tai siis tuolloin Tsekkoslovakia) ja myyjä oli hyvin tietoinen kellon keräilyarvosta ja hienoudesta.

Kellossa on merkitä Prim ja en ainakaan vielä ole löytänyt kovinkaan paljon tietoa tästä tsekkiläisestä kellovalmistajasta, mutta ainakin herätys- ja pöytäkelloja tämä merkki on aikoinaan valmistanut.

Kellon ehkä hienoin ominaisuus on sen liikkuvat silmät! En kestä! Kello on vedettävä ja se nakuttaa edelleen tasaisen varmasti, vaikka ikää sille onkin jo kertynyt. Kieltämättä pöllö pitää melko kovaa ääntä, mutta ehkä hieman isokokoisemmassa asunnossa kelloa voisi pitää koko ajan myös päällä.

Kiitos, kiitos, kiitos L & U!

Peltipurkkini mun

Inspiroiduin Hattaralandia-blogin Jaanan postauksesta niin, että päätin itsekin kuvata yhtä keräilykohdettani eli peltipurkkeja. Jaanan kuvat ovat aivan syötävän ihania, itse hieman petyin näiden kuvien kanssa, mutta olkaapa hyvä, peltipurkkeja.

Täytyy kuitenkin sanoa, että kuviin eivät lopulta päätyneet kaikki käytössä tai omistuksessani olevat purnukat. Helsingissä on ainakin seitsemän purkkia ja sitten onnistuin unohtamaan kylpyhuoneen purkit ja useampi yksilö lymyilee edelleen kaapissa. Päätin myös karsia purkit vain vanhoihin purnukoihin ja kirppislöytöihin, esimerkiksi Muumipurkit ja Harrodsin teepurkit jäivät lopulta kuvaamatta. Epämääräisesti laskien minulla on tällä hetkellä 40 kirppikseltä löytynyttä purkkia. Katsotaan, jospa joskus saan kaikki purnukat kuvattua. Ja luulenpa, että lisääkin purkkeja vielä eksyy kotiini/koteihini.

Jaottelin karkeasti purkit kolmeen osastoon: entiset kahvi- tai kaakaopurkit, värikkäät tai geometrisesti koristellut purnukat ja kolmantena on niin sanotusti romanttinen ja hempeä osasto.

Purkkeja on tullut keräiltyä jo jonkin aikaa. Oikeastaan en osaa edes sanoa, koska ekan kirppispurkin olen mahtanut ostaa ja mikä se näistä olisi. Nykyään yritän hieman rajoittaa purkkien haalimista, vaikka melkein kaikille purkeille olen keksinyt käyttötarkoituksen. Monessa on sisällä teetä (olen teen suurkuluttaja!), kuiva-aineita tai sitten koruja tai muuta pikkusälää. Turussa peltipurkkeja löytyy kaikista muista huoneista paitsi eteisestä. Voisin hyvin eteiseenkin purkin sijoittaa, jos oikeanlainen tulisi vastaan.

Hauska yksityiskohta purkkikatsauksessa on talonmallinen yksilö, minkä kyljessä on kissa. Tuon purkin olen saanut joskus 90-luvulla. Nykyään purnukassa on rooibos-teetä. Toinen eläinkuvallinen purkki löytyi puolestaan kolme vuotta sitten Berliinistä. Purkki on yksi kestosuosikeistani!

Välillä vastaan tulee edelleenkin kirppiksillä ihania purkkeja, joiden kohdalla koen suurta purkkihimoa. Tänä vuonna olen haksahtanut muun muassa Lady coffee -purkkiin. Mielelläni haalisin vielä Aarikan purnukoita lisää, mutta tuntuu siltä, että Aarikoiden hinnat tunnetaan vähän liiankin hyvin ja halpoja yksilöitä harvemmin löytyy. Omat Aarikkani olen löytänyt ainakin omasta mielestäni kohtuulliseen hintaan.

Huomasin myös, että blogihistoriani aikana olen ehtinyt myös myydä eteenpäin suht monta purkkia. Näitä yksilöitä pääsee kurkistelemaan ainakin tästä, täältä ja tästä.

Löytyykö lukijoista peltipurkkien keräilijöitä?

Lumilyhty-muumimuki, 2007

Kirjoitin viime vuonna pohtivan postauksen Muumimukeista ja Arabian tuotannosta. Postaus on itse asiassa blogihistoriani suosituin. Tein tuolloin vaikealtakin tuntuvan ratkaisun ja päätin lopettaa Muumimukien keräilyn, tai ainakin uusien mukien haalimisen. Huumailemani Esi-isä löytyi heti alkukesästä helposti kirpparilta – tuosta ostoksesta tunsin niin sanotusti hieman huonoa omaatuntoa, mutta olihan muki sentään kirpparilta hommattu (ehkä käyttämätön ja trokaroinnin tulos tosin).

Kausimukeista minulle talvimukit ovat aina olleet se heikko kohta. Kesämukit harvemmin ovat miellyttäneet silmää. Vuosien 2006–2009 tummasävyisten mukien sarja on pitkään ollut suosikkini. Olen myös haaveillut jo jonkin tovin vuoden 2007 Lumilyhty-mukista. Viimeisin kimmoke tuli kirppiksellä, kun törmäsin mukiin 50 eurolla. Onneksi en hairahtanut ylihinnoiteltuun kupposeen, vaan aloin etsiä tarkkaavaisemmin mukia netin myyntipalstoilta.

Eipä mennyt kauaakaan, kun bongasin tämän muki-ihanuuden tori.fi:stä 30 eurolla. Sovin treffit myyjän kanssa ja tadaa! Muki on nyt mun <3

Mukin tunnelma on hieno, maaginen ja hieman surumielinen. En ollut aikaisemmin tajunnut, että Hemuli on karvahattu päässä avannossa mukin toisella sivulla. Muumipeikko tuijottelee Tuutikin ja Pikku Myyn kanssa lumilyhtyä. Pidän piirtojäljestä, väreistä ja koko kompositiosta aivan valtavasti. Ei siis kirpaissut laisinkaan maksaa kolmeakymppiä tästä mukista!

Kuvasin samalla muutkin omistamani talvimukit. Uusin talvisarja miellyttää minua paljon myös. Vuoden 2015 mukin sai vielä made in Finland -tarralla, mutta tänä vuonna olikin karut paikat, kun tajusin, että mukissa seikkailee Surku-koira ja olin aivan vakuuttunut, että en voi elää ilman Surkua! Tietysti kaikki mukit on duunattu Thaimaassa ja juuri tätä kehityskulkua en itse halua edistää. Nooo, aina ei voi seistä täysin omien sanojensa takana: puhuin niin moneen otteeseen uusimman mukin ihanuudesta äidilleni, että tietysti jouluna paketista kuoriutui i h a n a uusi talvimuki. En siis itse mukia ostanut, mutta melkein.

Toivon, että löydän vielä vuoden 2009 Jouluyllätys-mukin kohtuullisen hintaisena. Tuon tummasävyisen talvimukisarjan ensimmäinen yksilö vuodelta 2006 (Talviyö) on puolestaan niin tyyris, että en kuvittele edes saavani sitä, mutta nyt kun omistan tämän Lumilyhdyn, olen tyytyväinen!

Olen tykännyt kovasti viimeisimmistä talvimukeista. Niiden kuvitus on ihanan pikkutarkkaa ja kaunista, toisin kuin vuosien 2010–2013 sarjassa. Tiedän, olen nirso.

Lumilyhdyn kuvitus on hieman muunneltuna peräisin Tove Janssonin Taikatalvi-kirjasta vuodelta 1957. Muissakin talvimukeissa on viitteitä samaan tarinaan ja esimerkiksi juuri Esi-isä seikkailee tuossa tarinassa.

Kevättä kohti laitan talvimukit kaapin perällä ja kaivan esiin muutamat kesämukit, jotka omistan. Jotenkin tuntuu hassulta juoda kesällä teetä talvimukista, mutta eipä kai se niin ihmeellistä olisi.

Herkkukulho!

Huomaatteko jotain uutta kuvassa? Tai siis vanhaa, mutta uutta. Kyllä, repsahdin ja hankin itselleni marraskuun alussa synttärilahjaksi emalisen kirsikkakulhon! On se ihana, eikö vain?

Tämä kulho on sellainen, että olen kuolannut sitä erityisesti Instagramissa ja Pinterestissä. Olin ajatellut, että kirsikkakulho on vain kaukaisten haaveiden kulho, mutta joskus haaveet taitavat toteutua! Kulho löytyi Facebook-kirppikseltä ja voin sanoa, että aivan ilmaiseksi kulho ei vaihtanut omistajaa.

Vastapainoksi myin tässä jokin aika sitten pois pienen sydänkulhon. Joskus aion vielä omistaa ison sydänkulhon, mutta katsotaan koska tämä päivä tulee. Ehkä sitten alkaisi olla minulle sopiva kulhokokoelma koossa. Nytkin aiheutti jo päänvaivaa, että minne saan nätisti nämä kulhot aseteltua. Kilta-hyllyyn jäi Kehäkukka ja tämä kirsikka. Kaappien päälle joutuivat tatit ja Domino.

Tämän kuvion suunnittelija taitaa olla tuntematon, mutta jos joku lukijoista tietää kulhosta enemmän, otan vastaan erittäin mielelläni lisäinfoa!

Leppoisaa viikkoa ja mukavaa huomista itsenäisyyspäivää kaikille!

Tatti!

Katsokaa, mikä ihanuus koristaa keittiön hyllyä! Posliininen tattivati on mun! Hieman rupusessa kunnossa astia on, mutta eipä se ainakaan minua haittaa. Hyllyllä kauneusvirheitä ei edes huomaa ja astiaa voi hyvin käyttää tarjoilukäyttöön.

Olen tietysti kuolannut näitä posliinisia tattiastioita mm. Instagramissa. Tuntuu, että tattimania vain pahenee, vaikka omistankin jo pienen ja ison emalisen tattikulhon. Virheettömät posliinivuoat, kahvikupit ja talouslevyt ovat ihan hullun hintavia, mutta tämän kolhuisen yksilön sain 31 eurolla posteineen Facebook-kirpparilta. Varmaan jollekin tuo hinta on sulaa hulluutta, mutta minulle nämä tattiasiat tuottavat niin suunnatonta iloa, että en osaa kriittisesti miettiä edes käytettyjä euroja.

Tämä Esteri Tomulan suunnittelema tattikuvitus on vain niin superhieno! Voitte varmaankin arvata, millaisen kohtauksen sain, kun tajusin, että hyvin Kilta-kuppien tyyppisiä (en ole varma, onko tuo Kiltaa) löytyy tattikuosilla?

Löytyykö lukijoista tattikuosifaneja?