Nanny Still: Lootus-maljakko, Riihimäen lasi

Käväisin toukokuun alkupuolella työn puolesta Tukholmassa, mutta ehdin vierailla onneksi myös muutamalla kirppiksellä samalla reissulla. Edelliset Tukholman kirppisvisiitit (mm. 2022) ovat olleet varsin kivoja, mutta jo monena vuotena olen hieman haukkonut henkeä Tukholman eri kaupunginosien hyväntekeväisyyskirpputoreilla hintojen nousua. Vähintään viimeiset kolme vuotta suomalainen design on noussut vuosi vuodelta hintavammaksi. Esimerkiksi Kumelan ruskea möhkölasi on ollut Ruotsissa huomattavasti kalliimpaa kuin Suomessa. 

Voitte siis uskoa, että hieraisin silmiäni, kun bongasin Slussenin Artikel2:ssa (entinen Emmaus) Nanny Stillin (1926–2009) lasille suunnitellun Lootus-maljakon 3,50 eurolla (350 SEK). Kaiken lisäksi esineessä oli Riihimäen lasin tarra kiinni, missä lukee Made in Finland. No, en valita. Tuolla hinnalla kannoin repussani maljakon mukisematta laivaterminaaliin. Ja unohdin sujuvasti, että maljakoita on hyllyssä jo aikamoisen monta kotona odottamassa. 

Tämä Lootus-maljakko oli tuotannossa vain vuoden verran, 1975–1976. Maljakkoa tehtiin myös ainakin meripihkan värisenä ja kahta korkeutta, 20 cm ja 24 cm.  

Pitää pestä tuo maljakko uudelleen, sen verran kämäseltä se osassa kuvia näyttää. Itse lasi on täysin virheetön, mutta pesu pitää selvästi suorittaa paremmin. 

Jännittävää, tuleeko vastaan jotain samankaltaista vielä lähiaikoina. Olemme lähdössä autolla reissuun Ruotsin, Norjan ja Tanskan puolelle ihan pian. Luvassa on totta kai myös kirppistelyä muun ohjelman lomassa! Pitäkää peukut pystyssä hyvien kirppislöytöjen suhteen! 

Koruja, laukkuja, kenkiä

Voin ylpeänä kertoa, että olen myynyt rintakoruja eteenpäin lähes 50 kipaletta tämän vuoden aikana. Samalla muutamia uusia koruihanuuksia on toki löytynyt kokoelman jatkoksi. Olen yrittänyt olla varsin tiukka rintakorujen suhteen, mutta kaikkea en sentään pysty vastustamaan.

Yksi vastustamaton tyyppi tuli vastaan Kalliossa Mekkomania-liikkeessä. Tämän hieman valasmaisen kalan ilme on sen verran hassu, että en pystynyt tätä koristeellista rossia vastustamaan. Korulla oli hintaa 14 euroa.

Hyvin toisentyyppinen rintakoru tuli vastaan puolestaan Espoossa Merituulen SPR:n Kontissa. Tämä vanha Iberon puuta ja metallia yhdistävä rossi edustaa toista ääripäätä korumaussani: geometrinen, pelkistetty ja "väritön". En ole aikaisemmin tällaista Iberoa nähnyt, enkä myöskään sitä, että korusta löytyy Ibero-merkintä. 

Tämä on hyvin aarikkamainen, kuten monet puuhelmistä kootut 1970- ja 1980-luvun Iberot, mitä usein juuri Aarikkana myydään. Koru maksoi 3,50 euroa. Tämä solahtaa erittäin monen vaatteeni kanssa, eli uskon, että kyseinen koru ei aivan heti lähde kiertoon.

Kookas kaulakoru löytyi puolestaan Kaisaniemen kierrätyskeskuksesta 3 eurolla. Tämä saattoi olla hutiostos, mutta annan tälle nyt mahdollisuuden. Koru taitaa olla vähän vanhempaa tuotantoa, mutta aivan varma en asiasta ole.

Mustan nahkalaukun tarina jatkuu: hankin tämän vintagelaukun viime keväänä, mutta kun silmäni osuivat  hitusen kookkaampaan mustaan laukkuun alkukeväästä Kaarinan Ykköstien kirpparilla 9 eurolla, tein jälleen laukkuhankinnan. Itse asiassa myin tuon viime keväisen veskan pois pihakirppiksellä, eli jonkinmoinen balanssi näissäkin säilyy. 

Tähän yksilöön mahtuu läppäri erittäin hyvin ja laukkuun pystyy tunkemaan vielä muutakin tavaraa. Nahka on oikein hyvässä kunnossa, ainoastaan lyhyempi hihna on enemmän kulunut. Tämä on alkujaan Stockmannin omaa merkkiä, Cristelle & co. 

Toinen laukkulöytö oli ehkä hieman impulsiivinen, mutta en voinut vastustaa hyvin Vuokkomaista/Marimekkomaista puuvillalaukkua, kun tämän näin Vantaalla Tammiston Kontissa. Laukku onkin Decembren käsialaa, eli melko lähelle oma fiilikseni meni. 

Meni vähän fokus pieneen alemmassa kuvassa, mutta tuossa näkyy juurikin Decembren logo. Laukku maksoi 6 euroa ja sopii erityisen hyvin silloin, kun mukana ei tarvitse olla niin sanotusti koko omaisuus. 

Ihan tämän kesän ykköskengät tulivat vastaan minulle uudella kirppiksellä Helsingin Munkkiniemessä Butik33:ssa. Nämä Kiina-tossumaiset Espanjassa valmistetut kengät maksoivat 5 euroa. Monille tämän malliset kengät ovat kovin nostalgiset. Nyt en muista, oliko minulla lopulta tällaiset lapsena vai haaveilinko vain tällaisista. 

Hankin 14 vuotta sitten Pariisista itselleni muutamat ihka-oikeat Kiina-tossut. Ero näihin on, että kenkien pohja on pehmeää kumia ja kengän lesti on hitusen muotoiltu. Ns. alkuperäisissä Kiina-tossuissa kovamuovinen pohja täräyttää jalan aivan toisella tavalla maahan. Noiden kenkien ergonomia on melko kaukana nykystandardeista.

Kamalan ruma kuvatodiste löytyy likaisista city-kumppareista. Nämä nilkkurin malliset kumisaappaat ostin Tammiston Kontista 6 eurolla. Kuten näkyy, nämä ovat jo palvelleet sadesäällä, enkä tällä kertaa jaksanut puunata kenkiä kuvaamista varten.

Myönnän, välillä hamstraan myös silkkihuiveja. Tämä merihenkinen kaunokainen tarttui kuitenkin matkaani Ykköstien kirppiksellä 2,50 euron hintaan. Pesin huivin ja nyt olen valmis merellisiin sekkailuihin tämä kaulassa!

Kaunista kesäkuun puoliväliä! Aika viilettää jälleen ihan hirveää vauhtia. Onneksi pian koittaa kesäloma!

Tämän kevään Kilta-astiat

Olen löytänyt tämän vuoden puolella muutaman huokean hintaisen Kilta-astian kokoelmiini. Kaj Franckin Arabialle suunnitelemia Kiltoja minulle on jo niin sanotusti vaikka muille jakaa, mutta jos eteeni sattuu hyväkuntoinen ja hyvän hintainen Kilta, en malta tuollaista kirpparille jättää. 

Periaatteessa minulta taitaa puuttua kokonaisuudesta enää kulmikkaita ja syliterinmallisia sirottimia, mutta epäilen, että näitä en tule kauhean helposti löytämään. Täältä Jani Käsmän tekemästä Kilta-postauksesta voi katsastaa molemmat sirotinmallit. 

Omaan silmääni rumin Kilta taitaa olla tämä tuplakuppi, eli mukin ja munakupin yhdistelmä. Olen ennenkin kirjoittanut kyseisestä astiasta, että kupin muotoilu on hämmästyttävän lähellä Ikean kamalia kahvikuppeja (toki Kilta oli siis ensin). Killan tuplakupista puuttuu vain korva. Itse olen käyttänyt tätä astiaa juurikin munakuppina. Esimerkiksi pääsiäispöydässä tuo näyttää kivalta.

Sininen tuplakuppi löytyi Vantaalta Porttipuiston kierrätyskeskuksesta 0,90 eurolla. Selvästikään Arabian Kiltaa ei oltu tunnistettu, eli astia irtosi lähes ilmaiseksi.

Molemmat "korvalliset" kulhot tulivat vastaan myös Kierrätyskeskuksissa. Keltainen yksilö löytyi Finnoosta ja tummanruskea (1,80 euroa) puolestaan Vantaan Koivukylän myymälästä. Keltaisessa näkyy pohjassa Arabian leima, eli hinta olisi voinut olla korkeampikin, mutta kantisalen jälkeen tällä täysin ehjälle söpölle kulholle jäi hintaa vain 0,80 euroa. 

Usein juuri tämän mallisissa kulhoissa on "korvien" kohdalla säröjä tai lohkeamia. Nämä molemmat ovat aivan priimaa. Tätä mallia on valmistettu kahdessa koossa, nämä ovat pienemmät. 

Neliönmallisia astioita minulle on kertynyt paljon, mutta nämä neliönmallliset ovat ihan nerokkaita tarjoiluastioita. Tummanruskeita keskikokoisia neliöitä minulla oli aikaisemmin vain yksi, eli siksi kelpuutin joukkoon toisen. Tämä löytyi Salosta Kirppis-Keitaasta 6,40 eurolla.

Löytyykö ruudun takaa muita Kilta-astioiden ystäviä?

Kesä ja kirppikset

Minulle hyvin rakas ja tärkeä tapahtuma, Siivouspäivä, kuopattiin viime vuona. Tuo kaikille avoin myyntipäivä/tapahtuma oli mielestäni briljantti: kuka tahansa pystyi myymään ja ostamaan kirppisjuttuja vaikkapa lähipuistossa tai kadun kulmassa toukokuussa ja elokuussa ja oman myyntipisteen saattoi ilmoittaa tapahtuman sivuille. No, aikansa kutakin tietysti ja vapaaehtoisvoimin pyörinyt tapahtuma jaksaa toimia, kiitos vapaaehtoisten ja innokkaiden tekijöiden vain tietyn ajan. Tämän jälkeen tapahtuma hieman lässähtää ja into laantuu.

Siivouspäivä ilmoitti, että ajat ovat muuttuneet ja nykyään kaupungissa järjestäydytään oma-aloitteisesti ja erillistä järjestäjätahoa ei tarvita. Ehkä ei, mutta omalla kaupunginalueella ei ainakaan vielä ole putkahtanut uutta pihakirppispäivää. Ehkä pitäisi itse olla aloitteellinen!

Onneksi pääsin tänäkin vuonna ystäväni pihapiiriin myymään viime viikonloppuna, kun Helsingissä järjestettiin monissa kaupunginosissa omia kirppispäiviä. Pihakirppiksiä oli ainakin Kumpulassa, Arabian rannassa, Vallilassa ja Jätkäsaaressa.

Innostuin myös varaamaan myyntipöydän Vallilan Bella-kirppikseltä. Myin ensimmäistä kertaa viime syksynä tuolla ja myyntijakso oli oikein menestys! Nyt tavaraa on vähemmän kaapeissa pyörimässä, mutta kyllä sain kasattua jälleen ihan hyvän setin myyntipöytää varten.

Olen myös myynyt Vintedin kautta vähän vaatteita ja erityisesti koruja. Olen tähän mennessä löytänyt jo 57 rintakorulle uuden kodin! Yli neljännes kokoelmasta on siis lähtenyt, mutta onhan noita koruja silti ihan kunnon setti edelleen. Ja onhan tuossa muutama uusikin rintakoru löytynyt kirppiksiltä.

Kesää kohden on hauska bongailla myös maakunnissa järjestettäviä rompetoreja ja muita kirppistapahtumia. Ehkä tänä vuonna pääsen vihdoin Loimaan rompepäiville, ehkä.

Viherkasvijuttuja

Viime vuonna en tainnut päivittää täällä blogissa laisinkaan viherkasvien kuulumisia. Syy saattoi olla se, että en hankkinut yhtä ainutta kukkaruukkua kirppikseltä tai viherkasvia myöskään. Jokunen vuosi sitten keräsin todella tarmokkaasti Arabian SN- ja SL-ruukkuja ja sitten tajusin, että ruukkuja on kasassa jo aikamoinen armeija.

Viime vuonna myin muutamia ruukkuja eteenpäin ja pidin tiukkaa linjaa kasvihankinnoissa. Tänä keväänä päätin leikata isosta kumipuusta oksia, eli sain kuin vahingossa pistokkaita. Heitin lopulta bioroskiin monen monta vuotta kasvaneenvärinokkosen, koska en enää jaksa uudistaa kasvia. Olisin halunnut värinokkosesta puumaisen, mutta en koskaan löytänyt tarpeeksi yksinkertaista ohjetta, miten kasvista saisi tuollaisen.

Edelleen juorut leikkelen joka vuosi vähintään pari kertaa, mutta muuten kannatan enemmän kasveja, mitä ei tarvitse uudistaa (en tiedä, onko tämä oikea termi), vaan pelkkä leikkaaminen riittää. Talvella kasveille loimottaa muutama kasvivalo ja tänä keväänä muistin lannoittaa kasvit hyvissä ajoin. Nyt lähes kaikki yksilöt ovat yllättävän hyvässä jamassa. 

Vaikein kasveistani on hienohelma. Tuo tyyppi on tänä keväänä erityisen pörheä. Odotan romahdusta. Se tapahtuu joka ikinen vuosi. Tämä kasvi on nimensä veroinen – hän on ainoa, jonka otin jopa mökille mukaan eräänä kesälomana, koska tyyppi oli ottanut jostakin syystä nokkiinsa niin pahasti, että oli kuolonkorinoissa. Nyt on kukoistuksen aika, katsotaan, miten pitkään putki mahtaa jatkua. Putkesta tuli mieleen, että hienohelma on todellinen juoppo. Kasvi imee vettä aivan valtavasti ja toki etelän puoleisella ikkunalaudalla nesteen kulutus on suurta.

Kuumalta ikkunalaudalta siirsin hieman syrjään jo tuoksupelargonian. Tämäkin on myös tällä hetkellä yllättävän kookas. Kasvin lehdet tuoksuvat todella huumaavalta. Tämä ei taida kukkia, tai ainakaan minulla kyseinen kasvi ei ole koskaan kukkinut.

Keittiön hyllyllä on oleillut jo vuosia anopinhammas ja kultaköynnös. Yksi kumipuun poikasista pääsi samalle hyllylle. Suunnittelen ruukkujen vaihtoa vielä, mutta katsotaan tapahtuuko tuo vielä tänä vuonna tai sitten ensi keväänä.

Olohuoneen toisella kukkapöydällä näkyy syy tähän postaukseen: en voinut vastustaa täysin ehjää matalaa Arabian SL-ruukkua Mankkaan Akseli-kirppiksellä. Ruukku ei ollut ilmainen, 20 euroa, mutta tuota mallia näkee sen verran harvoin, että päätin törsätä. Istutan tuohon vielä tällä hetkellä ylemmällä tasolla  majailevan posliinikukan (nyt en muista, mikä posliinikukka tarkemmin tuo edes on).

Apostolinmiekka on puskenut tänä keväänä jopa kolme kukkavartta! Nyt odottelen, jaksaako kasvi todella kukkia kolmen varren verran. Kasvi on suorastaan kummallinen; kukinta kestää vain muutaman tunnin. Kirjoitin tarkemmin apostolinmiekasta täällä.

Pidetään peukkuja, että hyvä onni jatkuu rakkaiden kasvieni kanssa tänäkin vuonna. 

Trendikäs (?) valaisin

Olohuoneen ikkunan edessä olevan pöydän ääressä tuppaa varsinkin talviaikaan olemaan hämärää. Meillä on toki kattovalaisin, mitä pidetään päällä välillä, mutta useammin olohuonetta valaistaan monien kohdevalaisimien avulla. Tässä taloudessa ei arvosteta liian kirkkaana loimottavaa yleisvaloa, se suorastaan ahdistaa. Parempi monta pientä valonlähdettä kuin yksi iso. Myös valonvärillä ja teholla on väliä.

Havahduin vasta vähän aikaa sitten, että kas, pöytävalaisimia löytyy myös johdottomia – kätevää. Näin varmaankin Instagramissa ensimmäisen kerran Verner Pantonen suunnitteleman uudenaikaisen Flowerpot-pöytävalaisimen. Tämä ladattava malli on versio 1960-luvun valaisimesta. Flowerpotit ovat siis uustuotantoa ja ne myydään tanskalaisen &Tradition-merkin alla.

Valaisimesta sanotaan Finnish Design Shopin sivuilla näin: &Traditionin johdoton Flowerpot VP9 -pöytävalaisin on kannettava versio ikonisesta Verner Pantonin suunnittelemasta Flowerpot-pöytävalaisimesta. Iloisen pyöreä Flowerpot-valaisin syntyi 60-luvun Flower Power -aikakauden inspiroimana (...) Flowerpot-valaisimen siluetti syntyy kahdesta erikokoisesta puolipallosta, joiden välistä valo heijastuu pehmeästi. 

Ihastuin siis ajatukseen kätevästi liikuteltavasta pöytävalaisimesta. Tori.fi:ssä näkyi muutamia yksilöitä, mutta lähes samaan hintaan kuin uusia. Uusia on tällä hetkellä tarjolla vaikka mitä herkullisia värejä! No, kuten kuvasta näkyy, en hankkinut valaisinta herkullisessa värissä, vaan luotin jälleen Vintedin voimaan. Sieltä löytyi hieman tylsän musta, mutta ehdottomasti erittäin käyttökelpoinen Flowerpot 80 eurolla. Valaisimen myi tanskalainen henkilö ja esineessä on muutama pieni kauneusvirhe, mutta se ei menoa haittaa.

Erityisesti ensi syksynä tämä pääsee tositoimiin. Nyt kevätvalon tulviessa sisään, ei tälle ole vielä ollut juurikaan tarvetta. Todella kätevä tämä on ja valaisimesta tuleva valo on ihanan pehmeää. Tässä on kolme voimakkuusastetta ja valaisinta siis ladataan USB-johdolla.

Katsotaan, miten tämä kestää aikaa. Juuri nyt, tämä on varsin trendikäs, mutta haluan uskoa, että ns. vanha klassikko kestää hyvin tuleviakin vuosikymmeniä. 

Kysymyksiä ja vastauksia

Sain jokunen aika sitten ilahduttavan sähköpostin tämän blogin lukijalta. Hän esitti useamman sen verran kiinnostavan kysymyksen erityisesti kirppisvaatteista, että innostuin asiasta heti siltä istumalta. Kirjoitin melko pitkälliset vastaukset kysymyksiin, joita niitäkin oli useampi. Luvassa on siis pitkä postaus!

Haluan vielä erikseen kiittää lukijaani todella paljon inspiroivista kysymyksistä! Tuli pohdittua kirppisjuttuja pitkästää aikaa enemmänkin, mikä on aina kivaa.

Tästä lähtee siis kysymys ja vastaus -kavalkadi liikkeelle:

Mitä vaatteita on puhki kulutettu? Mitä esineitä on hajonnut?

Monet ihan ns. perusvaatteet, mitä mielelläni hankin kirppiksiltä on sellaisia, mitkä myös kuluvat puhki. Esimerkiksi Aarikan lammasyöpuku (ostin tuon vuonna 2017) meni kanaloista ihan puhki ja tuo päätyi tekstiilikeräykseen tänä keväänä.  

Syksyllä 2016 Relovesta ostamani  Zaran mustat housut paikkasin juuri vaatelaastarilla. Vaatteelle tuli onneksi tällä tavalla vielä hieman lisäaikaa!

Aina en raaski luopua vaatteesta, vaikka sen kunto olisikin vähän kyseenalainen. Esimerkiksi vaatekaapissani on Turusta syksyllä 2011h hankittu silkkinen kaunis rusettipaita, minkä ostin jo monta vuotta sitten kuopatusta Olga-neiti-liikkeestä. Paidan hihat ovat jo hiutuneet, mutta en silti luovuta, sen verran rakas tuo vaate on.

Hajonneista esineistä harmittavat eniten kookas Fauna-kulho sekä Arabian lokerikkovati. Fauna-malja tippui lattialle alkuvuonna 2020. Tuo malja oli yksi huippulöydöistäni, se maksoi vain 5 euroa aikoinaan! En usko, että löydän koskaan vastaavalla hinnalla samanlaista.

Toinen iso harmitus sattui viime vuonna. Etsin pitkään alkuperäisen tuotannon Kaj Franckin suunnittelemaa lokerikkovatia, minkä löysin lopulta ”legendaariselta” Lahden reissulta. Kaiken lisäksi äitini taisi sponsoroida astian minulle lahjaksi. Viime syksynä sitten Kilta-hyllyltäni tippui toinen astia tuon lokerikon päälle ja räks! Kyllä ketutti rankasti! En ole löytänyt tietenkään vastaavaa vanhaa vatia rikkoutuneen tilalle, nyyh.

Pienempiä astiavahinkoja tapahtuu tasaiseen tahtiin. Tänä vuonna olen menettänyt tiskatessa ainakin yhden Kilta-kulhon. Käyttöastioiden kanssa menetykset eivät niinkään haittaa. Harvinaisuuksien pirstaloituminen harmittaa huomattavasti enemmän.

Mitä esineitä tai vaatteita on pitkään joutunut etsimään? Miten pitkään?

Edellä mainittua lokerikkovatia etsin ainakin kymmenisen vuotta. Kilta-sarjan harvinaisempia osia olen pitänyt silmällä vajaa 20 vuotta. Viime keväänä kävi tuuri, kun vihdoin löysin isomman kokoisen uunipannun Salosta! Vaatteiden suhteen etsintä on usein lyhyempää, kun mielihalut saattavat muuttua nopeammin. Muistan toki, että myin ihanan metsänvihreän villapaidan Turussa pihakirppiksellä ehkä vuonna 2013 ja nyt olen ainakin 6 vuotta aktiivisesti etsinyt vastaavaa paitaa kirppiksiltä. Ei ole tullut täydellinen yksilö vieläkään vastaan.

Vintedin myötä vaatteiden löytämisestä käytettynä on tullut helpompaa. Perinteisillä kirppareilla saattaa mennä helposti useampi vuosi, ennen kuin etsitty yksilö löytyy. Usein myös, jos etsii jotakin tiettyä, ei kohde tule heti vastaan, mutta tämä on myös osa kirppistelyn suolaa!

Kirppishintojen kehittyminen? Kirppislaadun muuttuminen?

Sanoisin, että viimeisen kymmenen vuoden aikana kirppishinnat ovat nousseet. Vinted on nyt tuntunut ihan todella aarreaitalta, koska tuolta saattaa löytää laatuvaatteita todella huokeaan hintaan. Myös tavaraa liikkuu tuolla jonkin verran. Katsotaan, mihin tilanne seuraavaksi kehittyy.

Tuntuu, että esimerkiksi Marimekon hinnoittelu meni ihan hulluksi, kun Marimekko lanseerasi preloved Marimekon. Nyt, hinnat ovat tulleet selvästi alas. Hyväntekeväisyyskirppikset, kuten iCaret (entinen Pelastusarmeijan kirppis) tai Fidat ovat nostaneet hintojaan parin viimeisen vuoden aikana roimasti. Ennen kalliilta tuntunut SPR:n Kontti, tuntuu nykyään välillä jopa halvemmalta. Karkeasti ottaen itsepalvelukirppikset ovat huokeampia hinnoiltaan, mutta hyväntekeväisyskirpparit ovat helpommin haltuun otettavia paikkoja. Kierrätyskeskukset vaihtelevat. Välillä ”maakunnissa” törmää ihan mahtaviin kierrätysmyymälöihin (kuten Laukaa, Mikkeli), mutta sitten on myös kummallisen korkeita hintoja viljeleviä paikkoja, kuten Savonlinnan kierrätyskeskus, Salon Ekocenter tai osa Pääkaupunkikseudun paikoista. Tähänkään ei ole siis yhtä reseptiä tarjolla.

Kirppislaatu on muuttunut 20 vuodessa. Aito vintage on selvästi vähentynyt ja pikamuoti lisääntynyt. Viimeisimpänä tulokkaana on ultrapika, mikä todella sekoittaa pakan (huonolla tavalla).

Mitä asioita ennen ei hoksannut katsoakaan kirpparilta tai mitä asioita et enää kirpparilta ostaisi?

Tänä vuonna olen esimerkiksi terästäytynyt sukkahousujen kohdalla. Monella hyväntekeväisyyskirppiksellä on erikseen laatikosto, mistä löytyy lähes poikkeuksetta paketissa olevia sukkiksia. Osa on 90-luvulta, osa on tietysti uudempia. Olen löytänyt monet todelliset helmet kyseisistä laareista. Kuvatodisteena viimeisimmät sukkislöytöni Turun Kontista. Tämä setti maksoi yhteensä 9 euroa. Jo pelkästään italialaiset Tranparenze-merkin sukkahousut maksavat uutena saman verran.

Nahkahansikkaat ovat myös sellainen asia, mitä olen vasta parin viimeisen vuoden aikana aktiivisesti etsinyt kirppareilta. Tässä viimeisimmät tulokkaat hansikkaissa: ruotsalaiset vuorilliset poronnahkaiset pehmeät sormikkaat löytyivät Leppävaaran Kontista 4 eurolla. Vaaleanvihreät vintagehanskat ovat kankaiset, hieman mokkanahkan tuntuiset. Nuo löytyivät Itiksen Kontista 4 eurolla.

Tuppaan hävittämään vähän liiankin helposti hansikkaita, niin ylimääräisiä pareja on hyvä olla. Hansikkailla on myös kätevä kiertokulku: pyöräilen myös sateessa nahkahansikkaat kädessä, eli liian kuluneet yksilöt siirtyvät tämän jälkeen ns. venehommiin. Kuluneista hanskoista ei tarvitse välittää, vaikka lika ja merivesi vähän turmelisivat hansikkaita lisää.

Ehkä ajatus siitä, että lähes kaiken löytää oikeasti käytettynä, on auttanut etsimään lähes kaiken kirppiksiltä. Edelleenkään en silti pysty ostamaan uima-asuja kirppiksiltä. Myös alusvaatteet, jos niissä ei ole lappuja jäljellä, eivät päädy ostoskoriini.

Ostin koronan alussa murtomaasukset kirppikseltä. Tahkosin pari vuotta kirpparisuksilla latuja ja voin sanoa, että kun hankin upouudet karvapohjat (suomalaiset toki), niin hiihtäminen alkoi sujua huomattavasti paremmin (monot ovat kirppikseltä edelleen…). Ehkä esimerkiksi juoksulenkkarit tai muut urheiluvälineet ovat sellaisia, mitä en suosittele ostettavan käytettynä.

Luonnonmateriaaliopas: nahkan, villan ja silkin huolto.

Villan ja silkin pesen kyseisille materiaaleille soveltuvalla nestemäisellä pesuaineella pesukoneen silkkiohjelmalla. Silkistä poistan tahrat sappisaippuan avulla. Villaa ja silkkiä suositellaan pestävän käsin, mutta itse olen sen verran laiska, että pesen nuokin matskut koneessa. Pesukoneestani löytyy hyvin hellävaraiset ohjelmat kyseisille materiaaleille, siksi olen tietoisen riskin ottanut.

Nahan suhteen olen laiska: nahka on tosin siitä kiitollinen, että kunhan materiaalia ruokkii (eli kosteuttaa, esimerkiksi mehiläisvahalla tai nahkarasvalla) ja pyyhkii pehmeällä ylimääräiset pois, saa materiaalille uutta ilmettä ja ikää helposti. Juuri nyt tosin haaveilen, että laitan muutamat nahkalaukkuni Arkiv atelierille huoltoon (palvelu maksaa toki, mutta jälki on todella hyvää).

Materiaalien tunnistaminen, kun laput on leikattu pois tai niitä ei ole?

Tämä on välillä todella vaikeaa. Usein, jos en ole 100%:n varma, jätän tekstiilin hyllyyn, jos materiaalilappu on leikattu pois. Karkeasti sanoen, silkin erottaa polyesteristä siitä, että polyesteri ei rypisty laisinkaan, vaikka sitä pitäisi mytyssä kädessä minuutin, pari. Silkki ei myös lähes koskaan ole aivan yhtä liukasta kuin tekokuitu. Nahkaimitaatioita on myös hyviä, mutta usein nahan haistaa (vaikka kyseessä olisi käytetty tuote). Kaikki ei-nahka on muovia ja muovia ei pysty juurikaan korjaamaan, tämän takia hankin harvemmin tekonahkaisia tuotteita.

Lampaanvillan kanssa on välillä myös kinkkistä – ilman lappuja materiaalia ei välttämättä tunnista. Oma näppituntumani on, että ns. pesty villa tuntuu karhealta ja sen pinnassa ei esiinny nukkaa. Löysin vähän aikaa sitten Itäkeskuksen Kontista vanhemman Cap Hornin merihenkisen kaulaliinan 3 eurolla. Huivissa ei ole lappuja jäljellä, mutta tiedän, että tuo on villaa.

Luonnonmateriaaliopas kirppistelyyn; mitä vikoja katsoa läpi sormien? Mitä kannattaa jättää hyllyyn? Miten huoltaa tuotteet ennen käyttöönottoa?

En juuri katso enää vikoja läpi sormien. No, ostin viime vuonna ihanan ruskeasävyisen Vuokon talvitakin (päällikangas puuvillaa), missä oli jo valmiiksi hieman kulumaa. Sain vihdoin vietyä vanhemman Vuokkoni ompelijalle, missä kulumat paikattiin. Operaation hintalappu oli sen verran suuri, että päätin, että koitan myydä tämän toisen Vuokon eteenpäin. Sininen Vuokko on minulle se rakkain ja tuon takin kohdalla ei korjaaminen kaduta, mutta jatkossa tutkin myös esimerkiksi Vuokon takkien kohdalla kunnon vielä paremmin, jos vastaan tulee houkutteleva yksilö.

Jos en pysty heti pesemään vaatteita mahdollisimman korkeassa lämpötilassa, pakastan ne useamman viikon ajan ennen käyttöä. Laitan myös asusteet pakkaseen. Kengät suihkutan sisäpuolelta desinfiointiaineella. Astiat puhdistan ja tiskaan. Huonekaluja hankin harvemmin, mutta tutkin kaikki puuosat huolella. Pidetään sormet ristissä, että hyvä tuurini jatkuu ja mitään ei-toivottuja öttiäisiä ei kotiini ilmaannu!

Voimakkaasti haisevat tekstiilit kannattaa jättää hyllyyn (esim. pinttynyt homeen haju tai lievempi ”mummolan tuoksu” saattavat jäädä haisemaan, vaikka tekisit mitä). Kuvassa näkyvän oranssin mekon pesin kolme kertaa etikassa, pidin mekkoa useamman kuukauden ruokasoodassa muovipussissa ja vielä pakastin kyseistä vaatetta pidemmän aikaa. Näidenkään operaatioiden jälkeen, haju ei lähtenyt, vaikka kyseessä ei ollut tekokuituinen vaate. Tämän hässäkän päätteeksi opin ns. kantapään kautta, että jos vaatteessa on haju, se harvemmin lähtee pois (välillä  myös voimakkaasti hajustetut pesuaineet herättävät päänvaivaa, mutta näiden kohdalla, etikka yleensä auttaa). 

Hyllyyn kannattaa jättää myös väärän kokoiset vaatteet tai pikkuvikaiset – jos ei ole ahkera tuunaaja ja kätevä käsistä. Olen hankkinut varsinkin aikaisemmin lyhennettäviä vaatteita, mutta nyt olen tiukka näidenkin suhteen. Myönnettäköön, että tämä punainen Vuokko on edelleen kaapissani odottamassa lyhentämistä.

Onko tekokuiduissa eroja? Miten tunnistaa laatuvaate?

On kyllä. Viskoosi on muuntokuitu, mutta itse ajattelen materiaalin olevan lähempänä luonnonmatskuja kuin tekokuitua. Viskoosi hengittää, mutta myös ryppyyntyy. Polyesteriä tai polyamidia en suosi yläosissa, koska materiaali on lähes aina tukala. Hameet tai housut vielä menevät, mutta tekokuitu myös sähköistyy, eli tekokuidun kanssa saattaa tulla joka tapauksessa yllätyksiä. Urheiluvaatteet ovat asia erikseen. Niissä tekokuidut puolustavat paikkaansa.

Laatuvaate on omasta mielestäni ommeltu hyvin: saumat ovat moitteettomat ja vaatteen muoto on säilynyt, vaikka se olisi vanhempaa tuotantoa. Minulle laatuvaate on usein vanhempaa tuotantoa ja luonnonmateriaalia: villaa, silkkiä tai paksua jämäkkää puuvillaa.

Kenkien ostaminen käytettynä? Mitä ottaa huomioon? Miten huoltaa ennen käyttöönottoa?

Minulla on hyviä kokemuksia käytetyistä kengistä. Oma kengänkokoni on sen verran pieni, että tuntuu että jos kenkiä tulee vastaan, ovat ne usein vähän käytettyjä. Varsinkin vintagekengistä kannattaa tarkistaa pohjien kunto. Joskus vanhat pohjat haurastuvat, vaikka pohja tuntuu ensialkuun hyvältä. Olen kerran nilkuttanut Budapestista ostamillani vintagekengillä pidemmänkin matkaa, koska korkolappu irtosi kengästä aivan yllättäen. Kengän kunnossa ei ollut laisinkaan vikaa ostohetkellä!

Joskus myös pohja saattaa murtua aivan yllättäen vanhoissa kengissä. Korkolapun, saumojen ja pohjan kunto kannattaa siis ainakin tsekata käytetyissä kengissä. Itse tykkään desinfioida kengät ennen käyttöä. Putsaaminen ja materiaalin huoltaminen ja suojaaminen auttavat aina (luistan tästä todella usein tosin).

Mitä olisit valmis ostamaan uutena, jos käytettynä niitä ei tulisi kohtuullisen ajan puitteissa vastaan?

Olen ostanut mustat pellavasortsit ja -housut uutena parin viime vuoden aikana. En etsinnästä huolimatta löytänyt kirppiksiltä oikean kokoisia vaatteita ja vielä pellavaisina. Nyt katsoisin vastaavat vaatteet ensin ehdottomasti Vintedistä (minulle ei muuten todellakaan makseta, vaikka olen hehkuttanut Vintediä monta kertaa tämän kirjoituksen yhteydessä, eli ihan ilmaista hehkutusta kyseiselle alustalle) ja odottaisin jonkin aikaa. Olen valmis ostamaan vastuullisesti tuotettuja vaatteita, jos muuta vaihtoehtoa ole. Usein muita vaihtoehtoja onneksi löytyy. 

Tässäpä kaikki tällä erää! Toivottavasti tykkäsitte myös tämän tyylisestä postauksesta. Oikein mahtavaa tulevaa vappua!