Mökkitavaraa

Kaikenlaista isompaa ja pienempää, hyödyllistä ja ehkä myös hyödytöntä on löytynyt käytettynä mökille. Olen edelleen ylpeä, että tällä hetkellä olemme hankkineet täysin uutena vain: 2 vesikanisteria, 2 vesiämpäriä, 3 kynnysmattoa ja 1 puutarhalapio. Toki tämä on vaatinut ahkeraa tori.fi:n ja Vintedin selailua sekä kirppisten ja kierrätyskeskusten kiertelyä, mutta onneksi todella paljon on löytynyt käytettynä!

Yksi uusi lasivihannes lisää on löytänyt tiensä luokseni. Punainen chili tuli vastaan Perniön SPR:llä 4 eurolla. Tuo solahti hyvin muiden lasihedelmien ja -vihannesten joukkoon. Yksi lisä Riihimäen lasipurkkeihin löytyi samaiselta kirpparilta eurolla. Kaunis punottu kori on ottanut vähän osumaa, mutta toimittaa nyt hyvin hansikkaiden säilytyspaikan virkaa. Tuo kori maksoi myös euron Perniön SPR:llä.

Neljä vanhempaa saksalaista maustepurkkia löytyi Nihtisillan kierrätyskeskuksesta. Purkeissa on kauniit tiikkiset kannet ja pyrin laittamaan näihin sisään mausteita, mitä kyljessä kerrotaan: fenkoli, valkosipuli, curry, pippuri. Nämä maksoivat 8,40 euroa yhteensä. Lasisten maustepurkkien kylkiin on tarkoitus kirjoittaa dymolla teksti, mitä purkista löytyy (dymo Vintedistä totta kai).

Valkoinen kevyt muovi-istuin sopii todella hyvin pyöreän ruokapöydän äärelle. Tämä tuli vastaan Maskun Wanhassa Nestorissa 8 euroa. Ei paha hinta!

Espoon Merituulen Kontissa en pystynyt vastustamaan tanskalaisen Steltonin sinistä kermakkoa ja sokerikkoa. Nuo maksoivat yhteensä 8 euroa. En ole ihan varma, onko näille käyttöä, mutta annetaan astioille mahdollisuus. Hyvin käytännöllinen Fiskarsin pikkuveitsi tarttui Vantaan Tammiston Kontissa 4,50 eurolla matkaani.

Erilaisia tyynynpäällisiä olen etsinyt ihan urakalla. Pesin vanhat ulkona käytetyt tyynyt, joita oli runsain mitoin, mutta tyynyt ovat sen verran kulahtaneita ja eivät ehkä aivan omaan makuuni, niin olen nyt peittänyt tyynyjä uusilla päällisillä: 3 vaaleanvihreää tyynynpäällistä löytyi Vintedistä 3,30 eurolla. Tummanvihreä ja kuvassa uskomattoman ryppyinen pellavatyynynpäällinen tuli vastaan Raision kirppiksellä 3 eurolla.

Itse asiassa ostin jo viime vuoden puolella 2 Finelin emalilautasta Keravan Oliverin kirppikseltä yhteensä 15 eurolla. Mökillä astiat ovat seikkailleet vähän siellä sun täällä. Kirkas emali istuu 70-luvun mökkifiilikseen todella hyvin.

Kuvatodiste myös isommasta jääkaapista, mikä löytyi tori.fi:stä. Eihän tuollainen möhkäle mikään kaunistus ole, mutta nyt mahtuu edes hitusen enemmän tavaraa jääkaappiin. Tämän kuljettaminen jyrkkää rinnettä alas, on tarina erikseen. Onneksi jääkaappi ja kantajat säilyivät ehjinä. 

Loppuun vielä muistutus, että mökillä tai kotona eivät paikat ole todellakaan aina ihan tiptop!

Ihanaa kesäkuuta ja juhannusta!

Melko retroa

Kävimme pyörimässä syyskuun puolella Porvoon kirppareilla ja saaliista muodostui hyvin retro. Paljon oranssia, sinistä ja vihreää – Aarikkaa, Fineliä ja Arabiaa. Ei hassumpaa, mutta itsekin yllätyin, että sellaiset asiat, mitkä innostivat viimeksi 10 vuotta sitten, kiinnostavat jälleen. Ihan hyvä, että olen säästänyt myös parhaimmiston, niin nyt voin jälleen kaivaa esiin sitä retrompaa juttua kaapin perukoilta.

Nuo kaksi ehkä 1970-lukulaista kattovalaisinta tai plafondia on tosin maalattu edellisen omistajan toimesta oranssiksi ja turkoosiksi, mutta nuo valaisimet palautuvat varmaankin alkuperäiseen asuun, eli mustaksi. Maalausjälki on myös sen verran raffi, että pinta on ihan hyvä palauttaa vähän eri näköiseksi. Nuo löytyivät Jussin jättikirppikseltä 15 euron kappalehintaan.

Yritin löytää tietoa valaisimista, mutta ainakaan vielä en ole osunut vastaan mitään. Täytyy jatkaa tutkimuksia. 

Porvoon Goodwill tarjoili useamman kivan löydön myös. En yleensä ole kauhean innoissani Goodwillien tarjonnasta, mutta tällä kertaa Porvoossa oli tarjolla monta kiinnostavaa juttua. Kilta-sarjan etikkapullo löytyi eurolla. Mukana ei ole alkuperäistä korkkia, mutta tuo ei haittaa. Korkkikorkilla saa esimerkiksi salaatinkastikkeen pysymään tiiviimmin pullossa, kuin tiikkisellä yksilöllä. 

Mustapäiset aterimet ovat molemmat vanhempaa Fiskarsia. Terävämpi yksilö tulee varmaankin juustoveitseksi ja toinen muuhun käyttöön. Nuo veitset maksoivat yhteensä euron. Hieman kalliimmat Scandia-aterimet löytyivät puolestaan Porvoon Löytöpisteestä.

En ole aikaisemmin ehkä edes nähnyt livenä Scandian hillolusikkaa ja päätin, että maksan siitä hitusen enemmän, kuin yleensä näistä. Lusikka oli 6,90 euroa. Pikkuhaarukka maksoi puolestaan 3,90 euroa.

Samaiselta kirpparilta löysin vielä Aarikan vihreän Riemuraita-tölkin 4 eurolla. Otin käyttöön purkin kannen, koska olemassa oleva omani oli jotenkin todella löysä. Nyt purkki pysyy jämäkästi kiinni ja ehdin jo myydä vanhan kannen ja purkin eteenpäin.

Todella hyväkuntoinen Finelin sininen emalikattila tuli vastaan Söderkullassa. En ollut aikaisemmin käynyt tuolla kirppiksillä ja oli kiva päästä koluamaan ihan uusia paikkoja. Kattila löytyi Fyndasta ja maksoi vain 5 euroa. Kotona putsasin astian savisaippualla ja pohja kiiltää lähes valkoisena käsittelyn jälkeen!

Kattilan on suunnitellut Seppo Mallat ja kyseellä on Finalla-niminen sarja. Sarja on ollut tuotannossa 1980-luvulla.

Oranssi kookas tarjotin pisti silmään lähinnä värinsä ansiosta, mutta myös rottinkiset yksityiskohdat tekivät vaikutuksen. Rottingit liimattiin puhdistuksen jälkeen hitusen paremmin paikalleen ja nyt tarjotin on lähes priimaa. Tämä löytyi Kirpputori Sipoon holvista 7 eurolla.

Syksyn sävyisten löytöjen myötä mennään kohti lokakuun puoliväliä!

Kirppisonnea

 Minusta tuntuu kovin usein, että en todellakaan törmää älyttömän hyviin emalilöydöksiin, mutta viime sunnuntaina kävi tuuri! Törmäsin Heikki Orvolan Wärtsilän Finelille suunnittelemaan emalipannuun 9 eurolla Kirppiskeskus Hassisella. Tämä valkoinen teekannu on minulle tuolla hinnalla oikea löytö!

Selailin nettiä kannun innoittamana ja huomasin, että vastaava on joskus tullut vastaan kierrätyskeskuksessa parilla eurolla tai vitosella. Toki, aika paljon korkeampiakin hintoja bongasin.

Olen luopunut monesta emalipannusta, mutta tämä on sellainen yksilö, joka istuu mielestäni todella hyvin Kilta-hyllyyn parin muun emaliastian joukkoon. Pannu on ulkopinnaltaan tosi hyvässä kuosissa, mutta sisällä on hieman emalirikkoa. Myönnän, että hankin tämän enemmänkin koristeeksi, mutta kauniisti se tuohon hyllylle istuu ilman selvää käyttötarkoitustakin.

Heikki Orvola tunnetaan varmaankin parhaiten Kivi-tuikusta, mutta Orvola on suunnitellut muitakin tuttuja astiasarjoja (mm. Miranda, 24h). Lisää tietoa Orvolasta voi lukea vaikka täältä.

Kannu oli tosi likaisessa kunnossa ja puinen kahva oli ihan tumma ja tahmea. Kunnon puunaus ja puuosien öljyäminen tekivät ihmeitä.

Oikein mukavaa ja rentoa viikonloppua ja vappua!

Kehäkukka-emalikulho, hups

On emalikulhoja ja on emalikulhoja. Minun kolme kuosisuosikkia Kaj Franckin suunnittelemien isojen kulhojen kyljessä Finelin emalissa ovat tatti (Esteri Tomula), sydän (tuntematon suunnittelija tai Gunvor Olin-Grönqvist) ja kehäkukka (Esteri Tomula, kuvio tunnetaan myös Incana). Itse koen olevani aivan aloittelija näissä emalikulhohommissa ja ihan hyvä niin. Minähän en edelleenkään edes kerää emalia, kuten huomaatte.

Törsäsin nyt kuitenkin ihan sievoisen summan rahaa tähän kauneuteen huutokaupassa Facebookin retroryhmässä. Kulho on ulkopuolelta erittäin hyvässä kunnossa ja yhtä pikkuriikkistä reunassa olevaa emalirikkoa lukuun ottamatta kulho on kovin siistissä jamassa. Sisäpuolella on vispilän (?) jälkiä, mutta minua nuo jäljet eivät haittaa.

Kulho saapui luokseni Helsinkiin, mutta ehkä kiikutan sen muiden lajitoverien luo Turkuun. Luulen, että jatkan hidasta keräilytahtia näiden kulhojen kanssa. Haluaisin löytää vielä ison sydänkulhon ja Kehrä-kuvioisen kulhon keittiööni. Myönnettäköön, että kuola kyllä valuu, kun katselen esim. Keltainen kahvipannu -blogin kulhokokoelmaa tai Pilviraitin ihanaa olohuoneen astiavitriiniä. Myös bloginsa kuopanneella Ripakintulla taitaa edelleen olla aika mahtava kokoelma emalia. Instagramissa voi ihastella myös upeita emaliesineitä mm. Emalisydän-tilillä.

Millaisia emalihaaveita lukijoilla on vai vai alkaako buumi pikkuhiljaa hiipua?

Ps. Pahoittelut kännykkäkuvista, alkaa olla vähän jo ikävä järkkärikameraa

Savonlinna

Kerimäki. 

Melko 80-lukulainen vene.

Osa viimeisestä lomaviikosta hurahti Itä-Suomessa mökkeilyn, sienestyksen, uimisen ja saunomisen, syömisen ja juomisen merkeissä hyvää seurassa. Täydelliset mökkeilyilmat hellivät ja päätimme katsastaa Savonlinnan kirppistarjonnan viimeisenä mökkipäivänä, kun helteet olivat jo väistyneet.

Menomatkalla poikkesimme Lahdessa katsastamassa Kirpputori-Kisällin tarjonnan – paikka oli minulle uusi tuttavuus, vaikka joitakin vuosia sitten teimme kirppismatkan juurikin Lahden seudulle (ennen blogiaikaa).

Kirpputori-Kisälli oli miellyttävä kokemus, mutta en lopulta löytänyt juurikaan mitään, vain kuusi mustapäistä kahvilusikkaa. Onneksi nappasin ne matkaani, vaikka aluksi epäilin lusikkaostostakin. Nämä maksoivat yhteensä kuusi euroa.

Lahden jälkeen matkasimme kohti Savonlinnaa. Juvassa kurvasimme vielä paikalliselle hyväntekeväisyyskirppikselle, Juvan työllistettävät ry:n kirpparille. Paikassa oli suoraan sanoen aikamoiset hinnat. Kaikkien Arabian leimallisten astioiden kylkeen oli lätkäisty todella korkeat hinnat. Esimerkiksi viime kesänä mökille löytämiäni keltareunaisia lautasia olisi voinut ostaa kympin kappalehintaan. Huoh. Välillä ihmettelen, miksi tällaiset paikat pitävät moisia hintoja ja meneekö tavara oikeasti edes kaupaksi.

Tein kuitenkin mieluisia löytöjä myös Juvalta: menneiden vuosikymmenten muotoilua edustaa valkosipulinpuserrin (euron). Vihdon löysin hyväkuntoisen pusertimen kirpparilta! Onneksi katselin astiahyllyjä vielä uudelleen, koska syvemmällä hyllyssä majaili kuusi Kilta-kananmunarengasta kahdella eurolla! Leimattomat yksilöt olivat suorastaan halvat. Olin sen verran ärtynyt astiahinnoittelusta, että meinasin kassalla huikata renkaiden olevan A r a b i a a, mutta en sitten viitsinyt niin sanotusti pissiä omiin muroihini.

Savonlinnassa kierrettiin viime vuodesta tuttuja paikkoja. Kattavamman paikkaesittelyn pääsee siis kurkistamaan täältä. Sain pidettyä kirppisostosten määrän ihan kohtuullisena. Eka paikka oli tällä erää Toimintakeskuksen kierrätysmyymälä. Haaviini jäi kolme vaatetta, kaikki maksoivat kaksi euroa kipale.

Hauskalla pyöräkuviolla koristeltu viskoosipaita istuu kivasti ja tuntuu muutenkin mukavalta. Ainoa pettymys, minkä tässä viskoosipaidassa huomasin vasta kotona, on kainaloalueella esiintyvä nukka. Argh! Inhoan nukkaa ja nyt pelkään, että nukkaleikkuri ei tehoa viskoosiin. En ole tähän asti törmännyt nukkaantuneeseen viskoosiin, mutta täytyykin olla tarkkana jatkossa H&M-vaatteiden sun muiden kanssa, että vanha kunnon viskoosi voikin tuottaa pettymyksen.

Niin sanottua vanhaa kunnon viskoosia edustaa tämä ranskalainen todennäköisesti 80-luvulta peräisin oleva leopardipaita. Vaate on huomattavasti kivempi päällä, paita on lyhyt ja leveä, mutta kapean alaosan kanssa varmasti toimiva. 

Kolmas vaate tuotti myös pienoisen pettymyksen materiaalirintamalla. Yleensä tarkistan aina materiaalin ennen kuin edes harkitsen jotakin vaatetta kirppiksellä. Tällä kertaa minuun iski H&M:n viherpesu kuin häkä, enkä edes tajunnut tarkistaa "Organic Cotton" -tekstin todellista luonnetta. Ostin hyvässä uskossa puuvillapaidan, mutta oho, puuvillan joukossa onkin polyesteriä! Kraaahhhh.

 

Toisena paikkana oli A-kirppis. Kuten viime vuonna, löysin tälläkin kertaa valkoisen aluslakanan kotiin tuomiseksi. Lakana kustansi 1,50 euroa.

Pelastakaa lapset ry:n kirpputorilta nappasin mukaani vain emalikorun. Minuun vetoaa kaikenlaiset emaliset korut ja olin tosi tyytyväinen, kun rintakoru löytyi vain 0,50 eurolla.

Savon syke vaikutti viime vuotiseen tapaan, melko mitäänsanomattomalta, mutta onneksi ystäväni vinkkasi minulle yhden pöydän, missä oli useampi kiva koru. Päätin olla hamstraamatta ja valikoin matkaani aika kasarihenkisen marmorijäljitelmäkorun 1,50 eurolla. Savon sykkeestä löysin lopulta myös muovirasian eurolla. Huomasin myös vitriinissä juuri edellisessä postauksessa esittelemäni Kalevala-vuosilautasen 40 eurolla. Huh. Ei tullut kauppoja. 

Viimeinen ja itse asiassa tällä kertaa melkein ns. paras kohde oli Kympintori. Paikassa oli useampi kiva astia ja löysin parikin Kilta-astiaa ja emalikulhon kohtuhintaan, ei hassumpaa.

 En olisi uskonut, että törmään jo nyt toiseen Kilta-tuplakuppiin, mistä paasasin maaliskuussa. En voinut vastustaa tämän hieman kummallisen astian kutsua, varsinkin kun hintalapussa luki neljä euroa. Nyt on taloudessa kaksi tuplakuppia. Kilta-teekuppi maksoi kolme euroa ja ostin kupin tuolla hinnalla, koska olin keväällä hankkinut pelkkiä aluslautaisia, eli kotoa löytyi kupille jo pari. Punainen emalikulho oli yllättävän halpa, neljä euroa, sillä kulho on hyväkuntoinen.

 

Tällainen setti + vaatteet löysivät uuden kodin kesäloman viimeisellä kirppisreissulla (tarkkasilmäisimmät huomaavat, että emalikoru unohtui tästä kuvasta). Kylläpä kirppismatkat varsinkin kesäaikaan ovat mahtavia!