Viime aikoina

Viime aikoina olen myynyt hyvällä menestyksellä kamojani Siivouspäivässä, mutta myös ostanut joitakin uusia tavaratulokkaita vanhojen tilalle. Siivouspäivästä tarttui mukaan vaatteita ja yhdet kengät. Yritän kuvata vaatehankinnat lähiaikoina tänne blogiinkin.

Viime aikoina olen puristanut itsestäni kasan työsuorituksia, kuin viimeistä päivää. Ja jonkinlainen viimeinen päivä eilen olikin, koska aloitin tänään pitkän opintovapaan. Hurjaa. Olen kahdeksan vuoden työputken jälkeen jälleen opiskelija.

Viime aikoina olen yrittänyt epätoivoisesti löytää osa-aikaista asumusta Helsingistä. Elokuun puolivälissä laitoin tosin hetkellisesti asuntoetsinnät jäihin, mutta nyt pitäisi laittaa asuntopyörät todellakin pyörimään. Turun-koti kanssa-asujan kanssa on siis ja pysyy, mutta nyt minä tarvitsisin katon pääni päälle myös Helsingistä. Onneksi Helsingissä on paljon ystäviä ja sohvia, mutta ennen pitkään kaipaan myös omaa huonetta. Jos siis sattumalta tiedät kivan kimppakämpän tai kaipaat itse kämppistä, laita ihmeessä meiliä! En ole itseäni kamalasti täällä blogin puolella esitellyt, mutta lyhyesti ilmaistuna olen sosiaalinen, siisti ja mahtava tyyppi (ja kirppishullu tietty myös).

No, mutta palataanpa kirppislöytöihin. Siniset Kilta-mukit löytyivät Kaarinan Ykköstien kirpparilta yhteensä kolmella eurolla. Kun pohjassa ei ole Arabian leimaa, pääsee helpommin nauttimaan halvoista hinnoista.

Kustavintien varrelta Taivassalon paikkeilta löytyy kesäisin Annen kirppis -niminen paikka. Olen käynyt samaisella hallikirppiksellä useampana vuotena. Tällä kertaa matkaani lähti ihana Baret Waren peltitarjotin kolmella eurolla. Minulla oli samanlainen, mutta huonokuntoisempi yksilö aikaisemmin. Sain myytyä vanhan tarjottimen lauantaina pois ja nyt voin hyvillä mielin nauttia tästä kaunokaisesta.

En voinut vastustaa myöskään Antti Nurmesniemen Amigo-teräspannua, vaikka minulla on jo yksi tällainen ennestään. Miten olisin voinut jättää tämän ihanuuden kirppikselle, kun hintalapussakin luki vain 4,50 euroa!

Älyttömän hyvää tuuria samaisella kirpparilla, mutta huomasin maksaessani, että Ota tästä ilmaiseksi -laatikossa näkyi jotain rottinkista ja ilman sen suurempia tuumailuja, nappasin matkaani rottinkikehikon. Mielessäni oli, että kehikko voisi sopia Killan uuniastiaan. Ja kyllä! Rottinkikehikko istuu täydellisesti. En ole koskaan löytänyt esimerkiksi roskiksesta tai muualtakaan ilmaseksi mitään aarretta. Nyt onni siis potkaisi! Jee.

Wanhasta Nestorista löysin 0,20 eurolla hyvin aarikkamaisen kaulakorun. En voinut myöskään vastustaa Arabian ruusukuvioista mummun kuppia (5 euroa). En tiedä, innostuuko äitini tästä kupista, mutta hän voisi mummun ominaisuudessa sitä ainakin käyttää.

Merete Mazzarellan Sielun pimeä puoli -kirja tarttui puolestaan matkaani Mimmin kirppiksellä jo jokin aika sitten. Vielä en ole kirjaa lukenut, mutta se odottaa lupaavasti yöpöydällä vuoroaan.

Hyvää syksyn odotusta ja aloitusta!    

Pääsiäistä!

Pääsiäisen tavoitteena on ollut nukkua, syödä, rentoutua ja vaihtaa kukkamullat. Aika maatunutta meininkiä siis, mutta olen päässyt tavoitteeseen. Toki väkersin myös pari pääsiäisasetelmaa. Ensimmäinen löytyy keittiöstä.

Pakko hehkuttaa valoilmiötä. Kuva on suoraan kamerasta: harvinaista herkkua näin hyvä valkotasapaino ilman käsittelyä.

Vihertävä maljakko on monen vuoden takainen parin euron löytö kirppikseltä. Olin aika ihmeissäni, kun viime vuonna Porvoon museossa tajusin, että maljakko on Saara Hopean käsialaa. Tuuria, tuuria.

Neukkutarjotin löytyi kesän Viron reissulta. Muuten Kiltaa. Helmin koristeltu kukko on 10 vuoden takainrn Indiska-ostos.

 

Ikkunalaudalla on todiste kukkamultien vaihtamisesta. Laitoin kaksi anopinkieltä samaan ruukkuun. Aika massiivinen tuosta tuli.

Inhoan tuota marmorijäljitelmää – varsinkin kuvissa. Hyvävointiset pajunkissat sain jo parisen viikkoa sitten lahjaksi.

Löysin jokin aika sitten makuuhuoneeseen 1,50 eurolla tutun näköisen valaisimen. Meillä roikkuu seinässä hyvin samanlainen yksilö, mutta vain isompi. Ison sisällä on Helsingin valaisin -tarra ja pienen sisällä on Lyfa-tarra. Lyfa viittaisi tanskalaiseen suunnitteluun. Osaisiko joku lukijoista valaista näiden alkuperästä enemmän?

Seinällä roikkuva valaisin. Helsingin valaisin.

Tuo kuvassa vilahtava lipasto ottaa silmään aina. Viimeisimmän muuton jälkeen, oli kova tarve saada sängynpäätyyn joku huonekalu ja sitten jossain mielenhäiriössä laatikosto vedeltiin valkoisella maalilla. Alla olisi kaunis tiikkinen pinta. En kyllä edelleenkään tuohon kohtaan haluaisi tiikkiä, mutta muualla lipasto toimisi mitä parhaiten. No, aina ei voi onnistua.  

Toinen pääsiäisasetelma. Tuo tipunen on äitini kotitalosta. En tiedä sen ikää, mutta ei se aivan uusi ole. Vetomekanismi ei oikein enää toimi, mutta se viihtyy hyvin lajitoveriensa seurassa (minulta löytyy siis myös kokoelma tällaisia vedettäviä peltileluja....).

Loppuun vielä tulppaaneja. Torstaina klo 20.45 kaupassa ei ollut kamalasti valinnan varaa leikkokukissa ja kohtaloni oli nämä valmiiksi jo vähän rupusen näköiset kukat. Ihan hauskalta nuo silti näyttävät. 

Ihanaa pääsiäistä! 

Instagram!

Päätinpä minäkin lisätä Instagramiin Kirppisrakkaudelle tilin. Olen instaillut vasta hetken, eli kamalan paljon kuvia @kirppur-tilille ei vielä ole kertynyt. Jos hitusen reaaliaikaisemmat kuvakimarat innostavat, käy lisäämässä Kirppisrakkautta seurattaviesi joukkoon.

Kivoja seurattavia aihetunnisteita (hashtageja) ovat tietysti #retro #lumppula #vintage #loppisfynd #kirppislöytö #finnishdesign #emali #emalj #finelfinland #finel #arabia #secondhand #arabiafinland #keräily #loppis.

Tuolla Instagramissa on myös ihan hurjan hienoja retroisia tilejä. Ihan pari mainitakseni, niin kannattaa katsastaa ainakin ihan superupeat @noorakoo, @vintageinteriorxx, @comicasan, @karkelokukka jne.

Instagramissa (ehkä) tavataan!

Vuoden eka kirppismatka: Loimaa–Akaa–Tampere–Lempäälä

Tammikuun viimeisenä viikonloppuna toteutetusta matkasta ei alkujaan pitänyt tulla (ainakaan matkaseuralaisten mielestä) kirppismatka. No, "matkanjohtajana" ujutin mukaan lopulta seitsemän kirppua kahteen päivään. Matkan päätarkoitus toki oli Tampereen työväen teatterin Valokuvavarkaat-näytelmän katsastus, vierailu Kissakahvila Purnauskiksessa, Nomu-ravintolan testaus ja laatuseurassa hengailu. Matka oli succès, vaikka kirppareilla vietettyjä tunteja mahtuikin mukaan aika monta.

Ankarana aikatauluttajana lähdimme matkaan lauantaiaamuna jo klo 9 ja ensimmäinen kohde piti olla Mellilän kirppis, mutta paikkahan aukesi vasta klo 12. En muuten edes tiennyt, että Mellilän keskustassa majailee kirppis, vasta kun äitini siitä minulle kertoi. Täytyy kokeilla joku toinen kerta uudestaan oikeampaan aikaan tuota paikkaa.

Seuraavaksi kurvasimme Loimaalle. Olin katsonut etukäteen parikin paikkaa, mutta ensimmäistä kohdetta ei löytynyt. Aloin olla jo hieman epätoivoinen, että näinkö tässä nyt käy...lopettaneita kirppiksiä ja vääriä aukioloaikoja. Onneksi ajoimme melkeinpä vahingossa Kirpputori Säästöporsaan pihaan. Heti kättelyssä bongasin pahkavalaisimen ja tiesin, että paikan on pakko olla hyvä! Säästöporsas on pinta-alaltaan melko pieni, mutta supersympaattinen tapaus. Palvelu oli myös mitä ystävällisintä ja kassalla meille vielä neuvottiin ihan kartan avustuksella muut Loimaan kirpparit. Huomasi, että oltiin poistuttu Turusta!

Säästöporsaasta löysin kolmionmallisen valkoisen Kilta-astian (harvinainen), Säästöpankin lintulippaan (laitan eteenpäin myyntiin) ja kukkakuvioisen peltipurkin (koristeeksi). Hyllylle minun nimeäni jäivät huutelemaan minikokoinen Sarpanevan Saturnus-pata, ruskea Fauna-malja ja mintunvihreä Arabian kynttilänjalka. Ja pari muutakin juttua.

 Peltipurkki koristeeksi.

Sirotin löytyi Ekotorilta, valkoinen kolmio-Kilta Säästöporsaasta.

Kävelymatkan päässä Säästöporsaasta sijaitsee Kirpputori Helmi. Liikehuoneiston kellarikerroksessa majaileva kirppu ei ollut aivan nimensä veroinen, mutta tuuristahan tämä kirppistely on eniten kiinni. Mielipiteeni paikasta saattaa olla täysin toinen seuraavalla kerralla. Nyt matkaani lähti vain Fazerin ananasrasia kahdella eurolla. Jos olisin rahoissani, olisin hankkinut kerta heitolla Heikki Orvolan ruskean ison Miranda-maljan ja kuusi pienempää skoolia. Itse asiassa hinta ei ollut aivan kauhistuttava (85 euroa), mutta setti jäi odottelemaan seuraavaa ostajaa.

Kolmas ja viimeinen paikka Loimaalla oli Ekotori/työkeskuksen kirpputori. Turkulaisiin ekotoreihin verrattuna paikassa oli myös myyntilooseja ja -rekkejä. Paikka oli yllättävän laaja ja myynnissä oli myös huonekaluja. Nappasin matkaani kolme Kiltaa: suolasirottimen ja pienenpienen neliövadin (näitä Kilta-kokoelmastani ei vielä löytynytkään) + keskikokoisen kulhon (löytyy keltaisena). Sirottimessa on tallessa pohjan tulppa. Sen verran hapertunut tuo korkki oli, että se murtui. Täytyy sorvata tilalle joku vastaava vaikka pullonkorkista, jotta sirotinta pystyy oikeaoppisesti käyttämään.

Loimaan jälkeen ajoimme suoraan Akaalle/Viialaan Kirpputori Parkkiin. Olin lukenut paikasta hehkutusta pariinkin otteeseen ja olin aluksi pettynyt. Paikka tuntui pimeältä, likaiselta ja noh, huonolta ja kalliilta. Ehkä olin odottanut liikoja. Aloin kuitenkin kiertää myyntipaikkoja. En ole vielä kertaakaan muuten kääntänyt selkääni kirpputorille, jos olen sinne asti päässyt. Joskus ensivaikutelma on tosin ollut aivan oikea ja kiertelyn olisi voinut jättää alkuunsa.

                                                                     Kirppis- ja ABBA-hullu työssään.

Kello alkoi ikävästi tikittää ja tiesin, että pöytävarauksemme Kissakahvilaan lähestyi vääjäämättä. Seuralaiseni olivat hyvän tovin minua edellä. Ensin kuitenkin törmäsin rivistöön pienikokoisia nahkasaappaita ja talvikenkiä. Nappasin mukaani sovittamatta ruskeat nauhakengät taattua Erabella-laatua ja mustat Janina-saappaat. Kengät ovat suomalaisia laadukkaita vanhan liiton talvikenkiä, eli juuri sellaisia mitä ei enää tänä päivänä valmisteta.

Kengät kainalossa juoksin vielä läpi viimeisiä pöytärivejä ja kuinkas ollakaan, tummansininen hyväkuntoinen Pikku Pehtoori odotti minua -50%-lappu kyljessään. Samassa pöydässä oli myös Sarpanevan pari upeaa pataa, mutta raaskin ostaa vain Pehtoorin. Ystäväni bongasi samasta pöydästä aivan ihanan turkoosin kukkamekon. Mekko on sen verran herkullinen retro-ostos, että se päätyi kuvattavaksi tänne.

 

 

Kukkaron tyhjennyksen jälkeen jatkoimme matkaa Kissakahvilaan. Ja voi, voin suositella paikkaa kissojen ystäville. Kahvila oli viihtyisä ja kissat olivat tietysti ihania. Paikka taitaa olla todella suosittu, eli onneksi olimme tehneet pöytävarauksen. Jaoimme isomman pöydän toisen seurueen kanssa, silittelimme kissoja, siemailimme teetä ja kahvia ja luimme illan teatteriesityksen kritiikkiä. Suosikikseni kissoista ylsi paikan vanhin Evo-kissa. Tämä komea, isokokoinen ja tiikeriraidallinen tyyppi on todellinen jättimölli.

Evo-mölli. 

Sunnuntaina kiersimme vielä kolme kirpputoria Lempäälässä. Ensin oli vuorossa Klaffi ja piironki. Paikka on mukavan kokoinen ja hyvälaatuista ja kohtuuhintaista tavaraa löytyi sopivasti. Yritin käyttäytyä ns. diskreetisti, koska lauantain ostossaldo oli aikamoinen. No, tällaisessa tilanteessa löytää tietysti hyviä juttuja, vaikka ei edes pitäisi. Juuri näin kävi.

Tälläinen Muumimukien hieno kokoelma oli esillä myyntitiskin yllä Klaffissa ja piirongissa. Kokoelma ei kuulemma ole myynnissä. Entäs, jos Vesa kaipaa tuplakappaleita...?

En voinut jättää Arabian keraamista kynttilänjalkaa hyllyyn – tämä on muuten samanlainen, mutta eri värinen, mitä olin ihaillut Säästöpossussa – ja hintaakin oli vain kuusi euroa. En löytänyt tästä kynttilänjalasta mitään tietoa. Jos joku muu tietää, vinkatkaa toki! Kirjahyllyyn muiden Saisioiden jatkoksi pääsi Sisarukset-kirja. Ai niin, löysin myös ruotsalaisen teräskauhankin, mutta melkein jätin sen hyllyyn, koska se oli ällöttävän likainen. Kyllä! Miten ihmeessä kukaan tuo valmiiksi likaisen kauhan kirpparille myyntiin? Ylitin kuitenkin itseni ja raahasin kauhan mukanani Turkuun, koska tiesin, että lian alta löytyisi priimakuntoinen kauha. Ja 50 sentin hintaan.

 

Kuka tunnistaa tämän kynttilänjalan? 

Kakkoskohteenamme oli Kirpputori Uniikkia. Tämäkin paikka on pieni, mutta siisti ja laadukas hyllykirpputori. Mukaani lähti ohut kukkapaita somilla päällystenapeilla.

Kolmas ja viimeinen kirppis oli entisessä teollisuushallissa majaileva Lempäälän kirpputori. Melkein loppumetreille asti näytti siltä, että mukaani ei tartu mitään, mutta lopulta kävin vielä hypistelemässä Marimekon ompputunikaa ja tajusin, että samaisessa myyntipöydässä odotti minua 50-lukulainen tai viiskytluvun tyylinen fondue-teemainen keittiöliina. Tuohon löytöön oli hyvä päättää yltäkylläinen kirppisreissu.

 

Loppuun vielä todiste kasvaneesta Kilta-kokoelmastani. Pian pitää todellakin karsia huonommasta päästä.