12 suosikkikuvaa viime vuodelta

Palataan vielä hetkeksi viime vuoden tunnelmiin. Selailin jälleen blogia taaksepäin ja keräilin setin omia lempikuviani vuodelta 2024. Yksikään vaate ei koskaan pääse kärkikahinoihin, koska kovat esineet ovat aina niin paljon kuvauksellisempia.

Lähes kaikki lempparit on kuvattu valoisina vuodenaikoina. Paljon lähikuvia, vähän jotain muutakin. Kuvissa seikkailee blogille tutut asiat ja omat lempijutut noin muutenkin. Ainoastaan viherkasvit uupuvat katselmuksesta. Viime vuonna oli vähän epäonnea kasvien kanssa, ehkä se heijastuu kuviin. Tai. En hankkinut muistaakseni yhtään uutta kukkaruukkua kirppikseltä. Sekin saattaa olla syy kasvikuvien vähyyteen.

Kuvat on ihan sekalaisessa järjestyksessä. 

Itse asiassa tämä viimeisen kuvan vihreä kannu lähti kirppismyyntiin jo syyskuussa. Välillä tavaran kierto on nopeaa, useammin toki hidasta. En muuten muistanut kirppisvuoden hitit ja hudit -postauksessa kertoa kirppisvaatteiden kohdalla, että viime vuonna myin sentään yllättävän paljon vaatetta eteenpäin: yli 50 vaatetta. Siitä olen ihan ylpeä. Toki, kaapissa on edelleen paljon vaatetta, mutta vähän kamaa on myös poistunut.

Oikein kivaa tammikuun alkua!

Nyt niitä on kaksi!

Katsokaa, mikä kotiutui Tuusulan Femmatorilta! Pitäisikö olla huolissaan? Täytyy myöntää, että ehkä hieman pitää. Viime syksynä yllätin itseni Pentikin ruskean Kaamoskiven kanssa ja nyt taloon saapui jo toinen savikaunistus/kauhistus!

Taidan kuitenkin tuon ruskean yksilön laittaa kirppiskassiin. Tai, ainakin harkitsen vakavasti sitä. Tämä sininen Kaamoskivi on yhden kynttilän versio ja värimaailma on kieltämättä enemmän mieleeni kuin tuo ruskea. Esine ei ollut edes erityisen halpa (15 euroa), mutta näköjään tämä oli silti saatava. Jonkin aikaa googlailin näitä Kaamoskiviä kirppiksellä, kun minua hieman hämäsi saviesineen signeeraus: MM. Luulin, että Kaamoskivet ovat Anu Pentikin signeeraamia, mutta Pentikillä työskennellyt suunnittelija Marjut Maarni on tämän esineen takana. 

Samaisella kirppisreissulla bongasin muuten Vantaalla SPR:n Kontissa vitriinistä vastaavan, mutta ruskeansävyisen savikimpaleen ja hinta oli aika paljon korkeampi, 38 euroa. Tämä sininen miellyttää omaa silmää huomattavasti enemmän.

Sininen Kaamoskivi näyttää muuten aika kivalta sinisen Killan kanssa. Vaikka Killan lasite ei ole aivan yhtä ultramariini, näyttävät nuo yhdessä herkulliselta. Valitettavasti tästä ei ole kuvatodistetta tähän hätään.

Mahtaakohan Kaamoskivien porukka tästä vielä kasvaa? Millaisia fiiliksiä tämä sininen versio herättää?

Rumilus vai ihanuus?

No niin, kävipä minullekin näin! Olen katsellut jo vuosikausia hieman kauhun sekaisesti kirppiksillä ja kierrätyskeskuksissa Anu Pentikin suunnittelemia savikimpalemöhkäleitä, eli Kaamoskivi-kynttilänjalkoja. Hinnat olivat alkujaan pari euroa, sitten tapahtui sama ilmiö kuin vaikka ruskealle möhkö- ja röpelölasille (eli esim. Humppilan ja Kumelan 1970-luvun kynttilänjalat, maljat, maljakot), eli hinnat ja kysyntä lähtivät nousuun.

Muoti kiertää, vanhat tyylit pullahtavat aina uudelleen esiin ja mielikin voi muuttua. Mitä lähempänä ollaan oman lapsuuden ja nuoruuden designia sitä kauheammalta välillä niiden uusi tuleminen tuntuu. Aina nostalgiaan ei pääse käsiksi, mutta usein lapsuudesta tutut esineet ja asiat alkavat tuntua lämpimiltä, kun vuosia vierähtää.

Omalle kohdallani Kaamoskivi ei ole nostalginen sinänsä, mutta myönnän influensoituneeni erityisesti Stella Harasekin sisustuksesta ja esinevalinnoista. Juuri Stellan käsittelyssä Pentikin vanhempi tuotanto alkoi näyttää aikamoisen hyvältä. En silti usko, että tämän yhden Kaamoskiven lisäksi kotiini saapuu tämän enempää vanhempaa Pentikiä (saati sitten 1990-luvun Pentikiä tai uudempaa, mutta eipä kannata lukita vastausta, jos vaikka nuokin tuotteet alkavat silmää miellyttää jossakin kohtaa...).

Bongasin siis 50%:n alelapun kera tämän keraamisen kynttilänjalan Maskun Wanhassa Nestorissa. Hintaa tälle jäi 6 euroa. Nopeasti vilkaistuna esimerkiksi tori.fi:ssä näiden hinnat ovat aivan jotain muuta kuin pari kolikkoa. Kyllä näitä pystyy varmasti vielä löytämään vähän vähemmän tyyriimmällä hinnalla edelleen kirppiksiltä, mutta selvästi hinnat ovat olleet nousussa. Minulle alhainen hinta oli yksi syy ostoksen tekemiseen.

Lähes samaan aikaan, kun Kaamoskiven itselleni nappasin, julkaisi Pentik tiedon, että Kaamoskivestä on tehnyt erä uustuotantoon. Samalla luin myös Anu Pentikin matkasta muotoilijaksi ja Kaamoskiven tarinaa hieman enemmän: Ensimmäinen Kaamoskivi syntyi 1970-luvun alussa, kun Anu Pentik perheineen muutti Posiolle. Pohjoisen luonnosta vaikuttuneena hän halusi luoda esineen, johon tallentui uuden kotipaikkakunnan luonnon raaka voima. Vaikka moni ei aluksi uskonut kaamean rumaan möhkäleeseen, sai siitä alkunsa Pentikin menestystarina. 

Kaamean rumasta möhkäleestä voi lukea täältä lisää.

Onko tämä talouden uusi pahka? Kuulemma ei, Kaamoskivi ei ole yhtä kauhistuttava kuin pahkajakkara kutenkaan.