Sekalaisia löytöjä kirppiksiltä

Kaikenlaista kivaa on tullut kirppiksillä vastaan. Joskus esineet osuvat selvästi keräilyhermoon. Kuten tämä Aarikan metallinen vyö. Bongasin vyön Kaisaniemen kierrätyskeskuksessa 7,20 eurolla. Vaikka vyö ei ole edes aivan omaa tyyliäni, en tuota 1970-luvun kaunokaista voinut jättää hyllyyn. Vyössä on pieni laatta, missä merkintänä Kaija Aarikka Finland. Vyön pyörylät tuovat mieleeni Aarikan Tuliais-purkin, mitä valmistettiin myös 70-luvulla. Päädyin kuvaamaan vyön purnukan kanssa. Juuri tämä musta-kulta-väritys on oma suosikkini Tuliais-tölkeissä.

Toinen metallinen löytö on suomalaisen Decembren tarjotin. Tarjottimessa on ohut vihreät viivat, vaikka välillä väri näyttää enemmän mustalta. Decembren historia kietoutuu Marimekon vaiheisiin. Armi Ratia perusti Decembren vuonna vuonna 1970 ja yrityksen pääsuunnittelijana toimi Risto-Matti Ratia. Yritys keskittyi sisustustavaroiden ja kangaslaukkujen suunnitteluun. 1980-luvun puolella Decembre siirtyi Marimekon omistukseen.  

Tarjotin on ottanut vähän iskuja vastaan ja sen kunto ei ole aivan täydellinen, mutta tuo ei käyttöä haittaa. Tarjotin löytyi 4 eurolla Variston (Vantaa) Bella-kirppikseltä. 

Hyvin käytännöllinen ja ajaton keittiötarvike on puolestaan Pyrexin kookas uunivuoka. Astiassa on myös kansi ja tuo tekee ostoksesta erityisen onnistuneen. Tämä löytyi Malmin Fidasta 6,50 eurolla. Katselin samaisella reissulla isossa ruokamarketissa Pyrexin uusia uunivuokia. Voin kertoa, että tuolla hinnalla saisi vain astian paperikääreen. Ah, juuri tämän takia rakastan kirppiksiä: lähes kaiken arkisen voi myös käytettynä löytää (jos on aikaa ja mahdollisuuksia kiertää). 

Sitten löytö ihan toisesta laidasta! Ihan järjetön ja kummallinen italiainen kitsch-valaisin osui kohdalle Malmin Fidassa. Tuossa simpukan keskiosassa nökötti ostohetkellä vielä pieni Neitsyt Maria -patsas, mutta ajattelin jo hankintavaiheessa, että en kaipaa tuota hahmoa valaisimessa. Kotona, kun otin esineen pakkauspaperista pois, oli patsas irrallaan, eli kauhean voimallisesta kiinnityksestä ei olut kyse ja osa lähti  itsekseen irti. Kirppiksellä en päässyt testaamaan härpäkkeen toimivuutta, koska valon pistotulppa oli sen verran epämääräisen näköinen (ei rikki, mutta vanha). Sain tuon alennettuun hintaan (2 euroa), kun valo-ominaisuudesta ei ollut takeita. 

Ja vitsit, kotona, kun uskalsin sähköasioista ymmärtävän puolisoni avulla tökätä töpselin pistorasiaan, kävi ilmi, että valaisin toimii! Tämä on upea juhlavalo. Ei tuota härpäkettä uskalla kauhean usein käyttää, koska valaisimessa on vanhanaikaiset polttimot, eli muovikikkare lämpenee aika paljon. 

Jos jokin esine on kummallinen, kitsch ja turha, niin tämä. Mutta – silti erittäin hieno.

Käyttö- ja kulutustuotetta edustaa puolestaan Lindexin sukkahousut. Olen tänä vuonna pitänyt kirppiksillä erityisesti silmät auki sukkahousujen suhteen. Aika hyvin olen tällaisia paketissa olevia sukkiksia löytänyt. Nämä taitavat olla 90-luvulta tai ainakin pakkaus antaa viitteitä siihen suuntaan. Näistä maksoin Myyrmäen kierrätyskeskuksessa 1,80 euroa.

Loppuun vielä yhdet vastustamattomat kengät. Nämä käyttämättömän oloiset Eccot tuli vastaan Itäkeskuksen SPR:n Kontissa. Laadukkaat nahkakengät on nimetty Ecco Club -merkinnällä. Sisävuori henkii ysäriä. Nämä maksoivat 10 euroa. Nyt alkaa olla jo sen verran keväistä, että pääsen testaamaan näitä ihan tositoimissa.

Keväisen kaunista maaliskuun loppua!

Kaikenlaista

Kesäkuu lähenee loppuaan ja se tarkoittaa kesälomani lähestymistä. Jihaa! Viimeiset pari viikkoa ovat olleet sellaista työnsankaruutta, että olen ehtinyt keskittyä suunnilleen vain työntekoon ja nukkumiseen. Juhannuskin meni tuossa välissä – erittäin hyvin ja loistokkaasti – mutta bloggaaminen on tässä kaikessa tohinassa jäänyt taka-alalle.

Kasasin postaamattomat kirppisostokset yhteen ja aikamoinen pino kaikenlaista on taas kertynyt. Olen ehtinyt kirppistellä mm. Helsingissä ja Tampereelle + tietysti Turussa.

Tarkkasilmäisimmät huomaavat erään paljon puhutun muumimukin piileksivän löytöjen joukossa. Kyllä! Esi-isä on saapunut kotiin. Jos totta puhutaan, koin melko ristiriitaisia hetkiä Kirppis-Center Manhattanilla, kun mukin sieltä bongasin. Osasin odottaa, että kirpputorilta sen varmasti joskus löydän, mutta jo nyt. Haiskahtaa trokarilta. Jotenkin tuntuu falskilta, että ostin nyt sitten kuitenkin Esi-isän, vaikka minun piti lopettaa uusien mukien keräily, mutta onhan tuo tietysti käytetty yksilö. Vai onko? Hintalapussa luki "käyttämätön", mutta kylkeen liimattu rikkinäinen tarra kielii muuta. En ole koskaan tajunnut tarrojen vaalimista mukien kyljissä. Ja tämä repeytynyt tarra on huvittavuudessaan surkuhupaisa. Aika jännä tarra käyttämättömälle mukille. Muki kustansi 10,90 euroa.

Astiaostoksia edustavat myös Manhattanilta löytyneet Kilta-neliövati (6 euroa) ja Hackmanin aterimet (yhteensä 2 euroa). Tuo neliövati on korkeampi ja kookkaampi ja näitä isompia neliöitä minulla on vain mustana ja keltaisena. Vihreä astia oli siis mieluisa bongaus.

Hieman toisenlaiseen astiakategoriaan menee muovinen rasia. Tällaisen tismalleen saman rasian löysin keväällä aikaisemmin ja nyt kylpyhuoneessa onkin jo kolme muovista kristallijäljitelmäpurkkia. Purkki löytyi Helsingistä Kampin kirpputorilta viidellä eurolla.

Tampereelta rahtasin useammankin jutun, kun kesäkuun alkupuolella siellä erään kirppispainotteisen lauantain vietin. Pelastusarmeijalta löysin käyttämättömän oloiset Ecco-sandaalit 8,50 eurolla. En voinut jättää hyvälaatuisesta nahasta valmistettuja ihanan pehmeitä kenkiä liikkeeseen, vaikka kenkien muotokieli ehkä hieman liian jykevä onkin omaan makuuni. Kirpputori Tarinasta nappasin juuri ennen paluubussiin juoksemista kaksi söpöä korua: timanttisilmäinen elefantti (euron) ja tiikkipuisen kaulakorun (3,50 euroa).

Kodin kakkosesta silmiini osui erityisesti vaatteita: värikäs viskoositoppi ja tummansininen trikootoppi (yhteensä 1,50 euroa). Marimekon Muija-kuvioinen peltipurkki oli vain niin sanotusti pakko ottaa matkaan mukaan (5,50 euroa).

Vaatteita olen muutenkin kahminut lisää kesän kynnyksellä. Tuntuu, että intoudun aina keväisin ja kesäisin vaatteiden äärellä. Kukallinen, jonkun itse ompelema paita on ehdottomasti hienompi päällä kuin henkarissa. Kaula-aukon kulmikkuus on plussaa.

Olen luvannut itselleni, että en osta silkkivaatteita täydellisen sokaistumisen vallassa, mutta kuinkas kävikään. Tämä ryppyinen Stockmann silk -toppi on teltan kokoinen, mutta uskottelen itselleni, että kavennan tuon kaunokaisen. Katsotaan, koska operaatio mahtaa tapahtua...

Tämä viimeinen otos kuvastaa todellisuutta: rakastan mustaa ja mustanvärisiä vaatteita. Olen aina ikionnellinen, jos löydän hyväkuntoisia perusvaatteita kierrätettynä. Pinosta löytyvät kahdet trikooleggingsit kotikäyttöön (yhteensä 1,50 euroa), pitkähihainen trikoopaita (2 euroa) ja viskoosinen toppi (3 euroa).

Yksi ihanuus odottaa vielä postausta, mutta siitä erikseen. Vihje: asiaan liittyy tattikuvio.